Jatkoajan leffakerho

  • 2 294 247
  • 11 921

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Vangitut (Prisoners)

Tämä Denis Villeneuven jännäri saattaa olla monelle tuntematon, mutta voin vakuuttaa, että leffa on katsomisen arvoinen. Kesto (2h 33 min) menee suorastaan lentäen, sillä kyseessä on äärimmäisen tiivistunnelmainen ja vaiherikas tarina.

Jake Gyllenhaal ja Hugh Jackman vetävät erinomaiset roolit, mutta tavallaan elokuvassa ei ole kyse heistä, vaan isommasta kuviosta. Tuntuu, että juonen jokainen yksityiskohta on otettu huomioon: alussa ilmaan heitetyt tarinanlangat punoutuvat mukavasti yhteen loppua kohden.

Elokuva on melko raaka, mutta eipä tällaista aihekokoelmaa (lapsenkaappaus, kosto, epätoivo) voisi varovaisella otteella käsitellä. Sateisen harmaa miljöö istuu hyvin yhteen roolihahmojen mielentilojen kanssa, joten elokuvalla ei ole vaikeuksia pitää katsojaa vangittuna (heh). Annan harvinaisen arvosanan 10/10, koska en keksi juuri mitään moitittavaa.

Linkki: IMDb
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Suomen kenties huonoin elokuva, jota Spede itsekin häpesi: IL kaivoi arkistoissa pölyttyneen farssin päivänvaloon - katso se täältä!

IL teki kulttuuriteon ja saattoi Speden viimeiseksi jääneen elokuvan Naisen logiikka nähtäville. Löytyy IL:n sivuilta kuukauden ajan.

Naisen logiikkahan oli pahasti keskeneräisenä teattereihin lykätty sekasotku, joka sai teatterikierroksellaan 304 katsojaa, eikä sitä ole sittemmin nähty tv:ssä, videolla tai DVD:llä, saati netissä. Jollain festareilla sitä on satunnaisesti esitetty.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
The Arctic

Kuten todettua, tykkään leffoista, jossa ollaan jossain eristyksissä luonnon armoilla. Sellainen leffa on aika puhdasverisesti The Arctic. Leffassa johonkin jäätikölle on tippunut lentokone, jossa yksinäinen mies (Mads Mikkelsen) koittaa hylyn tienoilla tulla toimeen. Vähän käy jääkarhu haukkaamassa kalansaalista ja päivittäin käydään jotain hätäsignaalia veiv käyttöisellä laiteella kukkulanpäällä lähettämässä. Leffassa ei paljoa puhuta, eikä näyttelijöitäkään ole Mikkelsenin lisäksi kuin kaksi, joista toinen kuolee heti ja toinen sanoo varmaan kerran että ”Hello”.. Päähenkilöä pelastamaan tulleen helikopterin putoamisessa lentäjistä toinen siis kuolee ja toinen loukkaantuu pahasti. Päähenkilölle tulee dilemma, jonka hän ratkaisee lähtemällä vetämään loukkaantunutta lentäjää ahkiossa kohti tutkimuskesäleiriä aika etäällä (kartan sai helikopterista). Leffa keskittyy pääasiassa tähän vaellukseen halki jäätiköiden ja vuoristojen.

Leffassa ei siis juuri puhuta, mutta vaellus ja luonto ovat hienosti esillä. Samoin ne draaman ainekset tietty ongelmineen jne.
Katsomisen arvoinen leffa, genressään ihan 8/10
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
IL teki kulttuuriteon ja saattoi Speden viimeiseksi jääneen elokuvan Naisen logiikka nähtäville. Löytyy IL:n sivuilta kuukauden ajan.
20 minuuttia olen katsonut ja on tuntunut vähintään tunnilta. Sketsit olivat sentään aikoinaan pääosin hyviä.

Riitta Väisänen on kyllä näpsäkässä kunnossa.
 

Buster

Jäsen
IL teki kulttuuriteon ja saattoi Speden viimeiseksi jääneen elokuvan Naisen logiikka nähtäville. Löytyy IL:n sivuilta kuukauden ajan.
Tämä on kyllä hienoa, viime kesänä kirosin asiaa jotain suomalaisen komiikan vuosikymmeniä kertaavaa kirjaa lukiessa. Ehdottomasti jossain vaiheessa tulee katsottua.

Sääli, ettei yleensäkin näitä monia vanhoja elokuvia ole pitkiin aikoihin tullut televisiosta. Siksi onkin ollut pakko hommailla Spede-boksit, Körmy-kokoelmat ja Pekotkin tulee ostettua, kunhan hinta asettuu kohdilleen. Oikeastaan tulee kaikenlaista vanhaa kotimaista himoittua. Uunoja nyt ei ole tarvinnut ostella, kun ne tulee useamman kerran vuodessa, mutta ehkä niidenkin ostamiseen ja katsomiseen olisi taas valmis. Voisi mennä mielenkiintoisesti tuolla muiden Spede-elokuvien jatkona.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Pistin nyt itsekin katsoen Naisen logiikan. Eihän siinä toki paljon hurraamista ollut, mutta ei se sen huonompi tekele ole kuin esim. Pikkupojat, Lentävät luupäät tai Pölholä. No tulipahan tuokin aukko sentään paikattua, nyt on kaikki Speden käsikirjoittamat leffat nähty.
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Tänään tuli katsastettua Tolkien.

Itselläni ei ollut oikein mitään odotuksia kyseisen leffan suhteen, vaikka Sormusten Herroista kovasti pidän sekä kirjana että leffana. Lähinnä lähdin avoimin mielin katselemaan mitä Dome on saanut aikaiseksi. En ole kauheasti elämänkertaelokuvia ylipäätänsä katsellut, kun helposti tulee miellettyä ne vähän tylsiksi, mutta tästä leffasta kyllä tykkäsin!
Leffassa oli mun mielestä hienosti keskitytty nimennomaan Tolkieniin, eikä lähdetty liikaa keulimaan Sormusten Herroihin, vaikka ne siellä taustalla toki olivatkin.Ei ehkä mikään tajunnanräjäyttävä toimintapläjäys, mutta mielenkiintoinen parituntinen Tolkienin nuoruusvuosiin. Hyviä näyttelijäsuorituksia myös.

Perikunta ei ilmeisesti kovin lämpimästi ottanut tätä projektia vastaan, mitä jotain uutisia selailin. Itselleni Tolkien ei ole niin tuttu, että tietäisin kuinka paljon vapauksia Karukoski tässä on ottanut, mutta omien sanojensa mukaan ei juurikaan. Eipä leffasta nyt sellainen kuva jäänyt, että ainakaan mitään vääryyttä oltaisiin Tolkienille tehty.
 

redpecka

Jäsen
Tänään tuli katsastettua Tolkien.
Haluan myös joskus katsoa tämän, kunhan tulee johonkin formaattiin joskus kotisohvalta katsottavaksi.

Itse olen saanut tästä perikunta-asiasta ihan perus otsikoita lukemalla käsityksen, ettei tässä sen kummempaa ristiriitaa ole näiden tahojen kesken ollut. Perikunta vaan irtisanoutuu proggiksesta suojellakseen omaa brändiään, mihin tämä teos ei kuulu. Vähän sama jos siis vaikka joku meistä kirjottaisi Karalahdesta kirjan, Jere ja kumppanit voivat sanoa ettei heillä ole sen kanssa mitään tekemistä.
 

redpecka

Jäsen
Ihan hyvää viihdettä tuo Naisen Logiikka. Onpa myös söpö tuo herttainen (senjo)Riitta Väisänen tuossa.

Eniten naurattaa kyllä katsellessa se, että tuota varten annettiin miljoona markkaa avustusta (josta toki palautettiin puolet takaisin, mutta kun tietää tämän Speden ja säätiön suhteen... Olisin halunnut nähdä säätiön edustajien ilmeet kun ekan kerran näkivät teoksen).

Edit: Ei helvata, en ole näin makeasti kyllä nauranut ikinä Speden leffoille. Kämppiä parhaimmillaan. Viimeistään repesin tyystin tuossa kun pelaavat sitä golffia...
 
Viimeksi muokattu:

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Vähän myöhässä tämä, mutta joitain aatoksia Endgamesta ja Marvelista (spoilereiden sisään varmuuden vuoksi):

Yleisarviona tasaisen vahva paketti, jonka kolmen tunnin keston katsoi vaivatta läpi. Mukaan oli ängetty aika paljon fan serviceä ja itseironisia vitsejä, jotka eivät itselle täysin iskeneet. Etenkin Back to the future -vitsit vaikuttivat jonkinlaiselta anteeksipyytelyltä, kun oli lähdetty niin kuluneeseen juoniratkaisuun.

Pidin Infinity Warin lopusta, koska se oli genren sisällä poikkeuksellinen. Näin ollen tämä viimeinen rytinä tuntui jossain määrin siltä, että edellisen leffan karu loppu piti hyvitellä. Koko saaga on menestynyt pitkälle sen ansiosta, että supersankarit on tuotu lähelle arkirealismia; tuolle idealle olisi ollut hedelmällistä rakentaa koviakin menetyksiä Infinity Warin tavoin. No, tämä varmasti tiedostettiin studiolla, eikä tehdyistä ratkaisuista voi kohtuuttomasti moittia.

Olen nähnyt noin puolet sarjan elokuvista, joten tarkastelukulmani ei ole ehkä täysin reilu. Itselle jäi kuitenkin sellainen fiilis, että osa hahmoista jäi liian vähälle huomiolle. Pienemmällä castilla olisi ollut helppo syventää hahmojen kehityskaaria, jolloin käsikirjoitus olisi ollut enemmän elokuvamainen. Tässä oli vähän sellainen fiilis, että kaikki langat on geneerisesti yhdisteltävä lyhyessä ajassa. Näin ollen monista hahmoista välittyi sellainen kuva, että he olivat vain jonkin yksittäisen asian takia leffassa mukana.

Mielestäni Marvelin paras elokuva on Guardians of the galaxy 1. Supersankarikonsepti toimii hyvin, kun hahmot ovat omassa universumissaan, jossa arkielämän säännöt eivät päde ja jossa ihmiset ja supersankarit eivät ole "omissa leireissään". Endgamessa en voinut välttyä ajattelemasta, mitä tarkoitusta supersankarit tarkalleen ottaen palvelevat. Onko katsojan tarkoitus huolestua heidän henkilökohtaisista kohtaloistaan vai tavallisista ihmisistä? Tätä kyllä yritettiin ratkaista muutamilla kohtauksilla, joissa "tavallinen kansa" oli pystyttänyt monumentteja menetetyille. Niiden vaikutus jäi kuitenkin aika pieneksi, kun vastapainona näytettiin kaksi ja puoli tuntia supersankareiden keskenäistä dynamiikkaa ja vuorovaikutusta paikoissa, jotka ovat kaukana arkitodellisuudesta. Tämä ei ehkä ole niin suuri ongelma Endgamessa kuin esim. Civil Warissa tai Black Pantherissa, mutta kuitenkin sen verran hallitseva ominaisuus, että itse vieraannuin jonkin verran muuten monumentaalisen hienosta tarinasta.

Thanos on onnistunut pahis, vaikka Pentti Linkola -meininki ei olekaan ehkä se uniikein idea antagonistille. Jos jotain parannuskohteita etsiin, niin olisin kaivannut enemmän taustoitusta ja vuorovaikutusta muiden korstojen kanssa. Näillä linkoloilla kun on oikeassakin elämässä seuraajansa ja vastustajansa, niin olisi ollut mielenkiintoista nähdä Thanosta kokoamassa joukkojaan muutenkin kuin klassisessa hyvä vs. paha -viitekehyksessä.

Endgamessa kovin hahmo on ehdottomasti Thor. Alkoholilla vitsailu on tietysti vähän vanhentunut temppu, mutta tässä kohtaa tuo rappiomeininki ja tunneskaalan heilahtelu toimi hyvin kuvastamaan hahmon luonnetta. Ihan tuoretta, että supersankari on ajoittain hunningolla ja pohtii omaa rooliaan epätoivon keskellä.

Kokonaisuudessaa Endgame on todella onnistunut kokonaisuus, joka toimii varmasti erinomaisesti niille, jotka pitivät aiemmista leffoista. Satunnaiselle Marvel-katsojalle, jollaiseksi itsenikin koen, tämä on vähintäänkin nautinnollinen elokuvakokemus, joka tosin saattaa hämmentää aika ajoin.

Mitä tästä sitten jäi kokonaisuudessaan käteen? Itselle heräsi kyllä into katsastaa useampikin elokuva, sillä kaikki juonenkäänteet eivät selvästikään avaudu ilman 22 elokuvan läpi kahlaamista. Onhan tässä tietysti kaksi samanaikaista tasoa: "avengers"-saaga ja yksittäisten supersankarien kehitystarinat. Näiden sujuva yhdistäminen olisi ehkä vaatinut sarjamuotoisen rakennustavan, mutta toimii tämä nykyinenkin malli. Jännä nähdä, millaista jatkoa seuraa. Menestynyttä konseptia tuskin hylätään, joten olisikohan uusi universumi jo rakenteilla?
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Amundsen


Elämänkertaelokuva norjalaisesta tutkimusmatkailijasta… elämänkerralisten leffojen kuivakko ote tässäkin on, mutta rakenteeseen on keksitty hyvä idea, Leon Amundsen (veli) ja Bess Magids (rakastaja) saapuvat tyhjään Amundsenien taloon odotteleen uutisia pohjoisnavan ylilennolla kadonneesta Roald Amundsenista. Tästä veljen kertomusten kautta käsitellään lapsuutta ja etelänaparetkeä jne.


Itselle Amundsenin teot ja matkat on tuttuja, joten niissä ei uutta, ja lopun jännityksenkin tiesin etukäteen, mutta hyvin se oli tehty se lopetuskin. Jäätikkövaelluskin on hienosti totuetettu ottamatta liikaa aikaa leffasta.


Kun Leonin ja Bessin muisteloista siirrytään "reaaliaikaan", leffan tyhjäkäynti vähän lisääntyy. . no eihän tää nyt muutenkaan mikään äksönpläjäys ole, tietenkään. . mutta siis tarinankeronnallisen temmon tippuminen oli selkeä, ja ehkä leffa oli sen 20min liian pitkä?


No joka tapauksessa aihe oli mainio ja toteutus ok, viihdyin

7/10
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Sotahistoriasta kiinnostuneet huomio: Peter Jacksonin ensimmäisen maailmansodan dokumenttileffa They Shall Not Grow Old tulee Suomen teattereihin tulevana perjantaina. Tuo tuskin kovin montaa viikkoa ohjelmistossa pysyy, joten kannattaa varmaan käydä tsekkaamassa kun ehtii.

Dokumentissa on sodasta paljon alkuperäistä liikkuvaa kuvaa, joka on restauroitu ja väritetty, sekä veteraanien haastatteluita 60- ja 70-luvuilta. 3D-versiokin tuosta pyöri jenkeissä mutta Suomeen ei se versio näytä rantautuvan.

Finnkino - They Shall Not Grow Old
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Viime aikoina on tullut katsottua todella paljon leffoja. Niin paljon, että jälkikäteen on vaikea kasata ajatuksia yksittäisistä leffoista, kun jollain tapaa sekoittuvat mielessä keskenään.

Olen aika kasuaali elokuvakatselija siinä mielessä, että harvoin haen leffoilta jotain todella syvällistä tarinaa ja kerrontaa, vaan yleensä maistuu paremmin rento viihde, joka mahdollistaa aivojen lepuuttamisen. Siksi saatan myös tykätä sellaisista leffoista, jotka ovat täyttä myrkkyä leffaharrastajille tai muille ihmisille ylipäätään.

Mutta asiaan. Tässä muutama viime aikoina näkemäni leffa ja ajatuksia niistä:

Kong: Skull Island (2017)
Uutta King Kongia uusissa maisemissa. Elokuvan alun pohjustus ja taustatarina ovat kohtalaisen mielenkiintoisia, eli alkua ei tarvitse tuskissaan katsoa. Kun sitten päästään itse asiaan, niin hahmojen epäloogiset ratkaisut ja suoranainen tyhmyys ovat liikaa jopa minun kaltaiselleni leffakatselijalle. Visuaalisesti leffa on todella komeaa katsottavaa ja toimintakohtauksissa on paljon hyvää, mutta juonta viedään alun jälkeen mielestäni aika tylsään suuntaan ja kokonaisuutena leffasta jää kohtalaisen tyhjä fiilis. Periaatteessa tämän olisi pitänyt olla kuin tehty meikäläiselle, mutta silti jouduin pettymään aika pahasti.

5/10

Rampage (2018)
Yllä arvosteltua Kongia parempi monsterileffa. Ei tästä mitään syvällistä juonta kannata hakea, koska sitä ei ole. Homma kuitenkin toimii. Katsojaa ei aliarvioida liikaa, vaikka luonnollisesti kohtauksia vedetäänkin aika härskisti yli, kuten genrelle on ominaista. Visuaalisesti komeaa kamaa, sopivasti pilkettä silmäkulmassa ja riittävän mielenkiintoista kerrontaa, että leffa pitää näpeissään, eikä päästä tylsistymään. Ei mikään mestariteos, mutta toimivaa kevytviihdettä.

7/10

Baywatch (2017)
Jos joku lähtee Baywatch leffaa katsomaan aivojen kanssa, niin tekee suuren virheen. Itse heitin aivot narikkaan ja odotin paskaa läppää, rentoa meininkiä ja kevyttä viihdettä. Sain mitä odotin. Onhan tässä oikeasti niin tyhmääkin läppää, ettei niille jaksa nauraa, mutta toisaalta ne kykenee myös antamaan anteeksi. Vaikka itse tästä pidin, niin olen aika varma, että iso osa ihmisistä ei kykene asettamaan aivojaan sellaiseen asentoon, että kykenisi tästä nauttimaan. Mukavasti kevyttä huumoria ja silmänruokaa, toimii vaikkapa krapulaista sunnuntaita piristämässä.

7/10

Thor: Ragnarok (2017)

Mitä sitä turhia kiertelemään, eli pamautetaan se oleellisin heti alkuun: mielestäni MCU:n paras leffa. Huumoria viljellään alusta loppuun paljon ja se toimii loistavasti. Thor näyttää itsestään uusia puolia, kuten myös Loki. Korg on hahmona aivan huippu. Huikeita näyttelijasuorituksia nähdään käytännössä kaikilta päähahmoilta. Vaikka leffa onkin oikeastaan pääasiallisesti rentoa toimintakomediaa, niin siinä nähdään myös isoja käänteitä koko MCU-leffasarjaa ajatellen. Eli myös juonen osalta selkärankaa löytyy, eikä koko leffaa palloilla täysin tyhjänpäiväisten asioiden parissa. Loppuun täytyy mainita vielä yksi oleellinen asia: Hulk.

10/10
 
Viimeksi muokattu:

Kersakovi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, AFC(NFL)
Ready Player One (2018) - IMDb

Olen lykännyt tätä Ernest Clinen kirjaan perustuvan elokuvan katsomista tarkoituksella jo kuukausia, koska alkuperäisteoksen pelimäistä seikkailua, jännitystä sekä 80-90 -lukujen popkulttuuria yhdistelevä tarina sai minut kirjaa lukiessani useammankin kerran syvän liikutuksen valtaan siitä syystä, että satuin elämään lapsuuteni ja pitkän pätkän nuoruuttani kyseisillä vuosikymmenillä. Elokuvaversiossa on tehty ymmärrrettäviä kompromisseja mukaan otettujen (tuoreempien) popkulttuuriviittausten suhteen, koska epäilemättä yleisöpotentiaali ei olisi ollut riittävä jos kosiskelemaan olisi lähdetty ainoastaan kaltaisiani nostalgiasta herkistyviä muumioita.

Juonta lyhyesti: Virtuaalimaailman (OASIS) ja valtavan omaisuuden sillä luonut eristäytynyt nero James Halliday heittää lusikan nurkkaan ja haastaa postuumisti pelaajat pääsiäismunajahtiin, jossa panoksena on miehen jälkeensä jättämä omaisuus ja virtuaalimaailman hallinta. Elokuvan päähenkilö Wade Watts on yksi pelaajista, joka on omistanut elämänsä Hallidayn haasteen päihittämiseen ettei paha megakorporaatio IOI muuttaisi sitä kasvottomaksi rahantekokoneeksi. Vuosikausiin kukaan ei ole löytänyt ainoatakaan pääsiäismunan löytämiseen tarvittavasta kolmesta avaimesta, kunnes Hallidayn elämän läpikotaisin tuntema Watts onnistuu löytämään ensimmäisen avaimen... Tästä eteenpäin luvassa onkin sitten oikein mukava ja suoraviivainen sekoitus pelaamista, jännitystä, ystävyyttä ja rakkautta, unohtamatta tietenkään erinomaista musiikkia ja viittauksia eri aikakausien popkulttuuriin. Ja visuaaliselta anniltaan tämä elokuva yksinkertaisesti on yksi parhaista koskaan näkemistäni.

Lähdin katsomaan elokuvaa hieman skeptisellä mielellä, koska tiesin jo etukäteen että alkuperäisteoksen mukailussa on otettu aika isojakin taiteellisia vapauksia ja tosiaan aivan ymmärrettävästi, että porukka löytäisi teattereihin ja vuokraamoihin. Olin jopa jollain tavalla positiivisesti yllättynyt että reilu parituntinen vierähti rattoisasti ja tarinaan tehtyjen muutoksien ansiosta jonkinlaista tuoreuden tuntuakin löytyi mukaan. Toki mitään aivoja nyrjäyttävää monimutkaisuutta tai ennennäkemätöntä ihmissuhdedraamaa on turha odottaa, mutta nostalgia- ja popkulttuuritrippinähän tämä toimi oikein mainiosti! Jos kirja oli omalla kohdallani 10/10, nii elokuvalle antaisin arvosanan

8/10
 

Kersakovi

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, AFC(NFL)
Sama... pitäsköhän vihdoin...

Kyllä minä ainakin suosittelen katsomaan, jos kirjasta tykkäsit! Kunhan vain alusta lähtien muistaa sen, että tiettyjä muutoksia on jouduttu tekemään juonen suhteen suurempien yleisömassojen houkuttelemiseksi, niin elokuvasta pystyvät nauttimaan myös kirjan lukeneet ja siitä pitäneet. Ja tosiaan aikamoista silmäkarkkiahan tuo on alusta loppuun!
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Olin mä kuullut että tämä Rennyn ja Syltyn Driven on huono leffa, mutta en mä sitä ihan näin huonoksi olisi uskonut. About kaks kolmasosaa katsoin ja oli pakko pitää tauko kun meinasi pää räjähtää. Huomenna vaikka loput.
 

redpecka

Jäsen
Sellainen elokuva on kuulkaas saanut Parhaan elokuvan ehdokkuuden ja voittanut parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kuin Ghost - näkymätön rakkaus. Yhteensä leffa keräsi viisi ehdokkuutta, joista vielä Whoopi Goldberg voitti parhaan naissivuosan esittämällä itseään (silti ainoa syy jaksaa loppuun saakka). Parhaiten tämä parodioistaan tunnetun Jerry Zuckerin ohjaama elokuva muistetaan nykyaikana tästä valamiskohtauksesta (Youtubeen vie). Älkäämmekä unohtako myöskään kohtausta, jossa

tuo Patrick Swayzen esittämä kuollut mies ottaa haltuunsa Whoopi Goldbergin ruumiin hyväilläkseen Demi Mooren esittämää rakastaan. Siinäkin tietysti kyse on vain lähinnä pelkästä syliin sulkemisesta, ei sillä että haluaisin erityisesti nähdä Whoopi Goldbergin seksikohtauksessa.

Itselleni tuo näyttäytyi höhlänä ja jopa vähän campin puolelle parissa kohtaa lipsahtavana yliampuvana roskana, eikä elokuvaa varsinaisesti palvele myöskään sen tyylistä huokuva ehta 80-90 lukujen taitteen kevyen viihde-elokuvan tunnelma. Ehkä tuo yltiöromanttinen ja mielikuvitusta kutitteleva aihe sitten jollain tapaa kolahti tuolloin katsojakuntaan, mutta omaa mielikuvitustani tuo ylipitkä ja jopa minulle siirappinen teos ei loppuun saakka pystynyt vangitsemaan. Katson ja pidän yleensä kaikenlaisista musikaaleista ja rakkauselokuvista.

Pirusti on tullut nähtyä Oscar-ehdokkaita, mutta tuo on toistaiseksi jäänyt mieleen omassa luokassaan. Ja kun kyse ei edes ole mistään yhdestä Oscar-ehdokkuudesta, vaan viidestä + kahdesta voitosta. Ehkä sitten ajan hammas on tätä pahasti nakertanut. Tietysti aikalaisarvosteluja lukemalla pääsisi paremmin perille siitä, mikä tässä niin erityisesti viehätti. Toki onhan siinä ihan loistava, universaali ja lohduttavakin aihe, jota jokainen on pohdiskellut. Mutta toteutus ja jossain määrin itse tarinakin jättää niin paljon toivomisen varaa.
Muistan kun tämä ilmestyi. Siinä kun tyttöjen piti nyyhkyttää niin ÄIJJÄT vitsaili kaikelle epäloogisuudelle kuten että miten tyyppi voi hypätä junan seinän läpi ja tömähtää lattialle sen sijaan että läpäisisi sen ja putoisi raiteille ja siitä jojona aina maan keskipisteeseen asti. Jos haamuilla nyt siis on joku massa ylipäätään.

Sitten tajusin myöhemmin elokuvan olevan yksi kauneimmista naistenvälisestä rakkaudesta kertova aikaansa edelläoleva teos. Tuon ajan elokuvissa ei ollut Hollywoodissa sopivaa tehdä homoleffoja - vähän myöhemmin vuonna -93 tehtiin kyllä se Philadelphia-leffa TriStar Picturesin taholta, mutta se oli ihan okoo kun homo kuolee lopussa - tässä taas lesbot jäävät epäkorrektisti henkiin.

Ja meitä insinööriputkiaivoja vedettiin ihan höplästä.
 

Pluton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lukko
Tulevan Terminator-elokuvan tuore traileri--> https://www.youtube.com/watch?v=DGEGZ3wQnPM

Jokohan lopultakin saisi siedettävän jatko-osan Terminator kakkoselle?
Trailerin perusteella toiveet jopa heräsi lisää (joko vihdoinkin), tietty jo aiemminkin kun Cameron mukana tuottajana. Trailerista ei paljoa muuta saa irti kuin päähenkilöiden naamat esitellään, mutta hyvä näin.
Katsoin perään Genisyksen trailerin ja vertailemalla huomaa että hommassa on taas joku tolkku.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Lumiukko



Sarjassa leffoja, joita on vältellyt, koska on lukenut kirjan.. tai itseasissa kaikki Nesbøn Hole kirjat. Onhan Lumiukko niistä parhaita, mutta kun se ei varsinaisesti ole itsenäinen teos, ja Holen hahmo on ns. ”valmis” niin vähän pelkäsi miten se elokuvaksi kääntyy.

Hole itsesään on uskottava, mutta jos ie tunne Holea, ymmärtääkö että mies tulee ryyppyputkelta jotka on tavallisia tai sitä jatkuvaa tupakanpolttoo tai yksityiskohtia, kuten vinyylinen kuuntelua? Rakel ja Oleg on myös hyviä hahmoja, ja näyttelijät tekee hyvää työtä…

Mutta sitten niitä amerikkalaisten perisyntejä, kun tehdään elokuvaa pohjoisessa, on se sitten skandinaavissa tai Kanadassa. Oslo on kuvattu Oslossa.. hyvä.. Mutta taas on jäällä tapahtumat lähinnä koomisia, usvaa liikkuu jään pinnalla, avannot syntyy ihmisen/auton kokoisena ja vieressä voi seisoa, kova pakkanen ja jääsilppua. Pakkaslunta sataa ja tehdään lumiukko… ohjaaja on kuitenkin ruotsalainen, mutta noi lienee kuvattu studiossa, ei aidossa ympäristössä…

No noi on ulkoisia hölmöyksiä näin suomalaisena. Itse tarinaa kuljetetaan yllättävän hyvin, jos tuntee Holea, mutta sitten se kirjan piinaavin ja jäännin kohtaus on jätetty kokonaan pois. Eli kun Rakel on sulavan lumiukon hartioilla hirttosilmukka kaulassa, eikä Holella ole tästä mitään hajua. Lopusta on tehty vähän turhan ”jenkki” nopeine ratkaisuineen, jotenkin tältä ois siinä mielessä odottanut enemmän…

Mutta olihan Michael Fassbender ihan uskottava Hole, ja leffana huomattavasti parepi kuin jenkkiversio Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia kirjasta (The Girl with the Dragon Tattoo).


Vain Holen tunteville… muuten lukekaa niitä kirjoja



5/10
 

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kirja on oma suosikkini Nesbön tuotannosta. Elokuva oli kuitenkin, kuten toteat, aika heikko.

Kävin katsomassa teatteriversion silloin kun se tuli, mutta aika vähän on jäänyt mieleen. Avopuoliso, joka ei kirjaa ole lukenut, ei oikein pitänyt rainasta - saati että olisi tuon pohjalta innostunut kirjaa lukemaan.

Vähän on liian paljon tavaraa tungettu samaan pakettiin. Muistelisin, että tuota politiikka-kulmaa ei Nesbön romaanissa juuri ollut. Sen sijaan tietty mystiikka ja kauhu leijaili mukavasti ilmassa ja osui hyvin yksiin Holen ryyppyreissujen ja epävakauden kanssa. Elokuva on lähtenyt sekoittamaan useita teemoja, eikä lopputulos ole näin ollen kaksinen.

Yksinkertaisemmalla reseptillä olisi tullut parempaa jälkeä.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Klassikkoviikko ennennäkemättömiä mutta hehkutettuja leffoja takana.

Leffat joista pidin:
Treasure of Sierra Madre -Ei yhtään turhaa kohtausta mutta ehkä vähän turhan nopeasti Bogart alkoi sekoilemaan vaurauksista. Kova näyttelysuoritus silti.
High Noon -otti heti startissa otteeseen ja mielenkiinto kasvoi kellon raksuttaessa reaaliajassa.

Leffat jotka ei keikuttanut venettäni mihinkään suuntaan:
Dial M for murder
Kramer vs Kramer

Leffat joiden meno ei ollut mun pala kakkua:
Dances with wolves - 4 tuntia joita en saa ikinä takaisin
Maltese Falcon
 
Viimeksi muokattu:

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Yleensä scifileffoille annetaan lähtökohtaisesti huonoja pisteitä imdb:ssä. Ja kun kyseessä on indie scifileffa niin vielä huonommat pisteet kyseinen leffa saa melkein lähtökohtaisesti. Sen takia uskalsin katsoa imdb:ssä 5,2 pistettä saaneen Rim of the World indie scifi pätkän, ikävä kyllä. En voi suositella tätä tekelettä kellekään, en toimintaleffojen, enkä edes scifin ystäville. Eikä tämä oie edes niin huono että menisi läpällä. Ei missään nimessä jatkoon.

https://www.imdb.com/title/tt8179388/
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös