Jatkoajan leffakerho

[Buster]

Täälläkin Rendel nähty ja itsekin siunaisin juuri ja juuri ehkäpä kahdella tähdellä. Oli tosiaan pirun kaavamainen kaikinpuolin ja mielikuvituksetonta patsastelua. Kuin joku kaveri olisi saanut toteuttaa teininä fantasioimansa elokuvan ja sitten vaan koitettiin parhaansa mukaan piilottaa alhaisia tuotantoarvoja. Jos aivot vielä rullasivat elokuvan kuluessa, niin sitä tietysti mietti kuka tuo Rendel on ja miksi se tota rikollispoppoota metsästää. Se vastaus aukesi kyllä tyylillä. Ei nyt jaksa tämän pidemmin tarttua, tuossa ydin. Taisi olla muuten joku vapaapainija siinä yhdessä taistelukohtauksessa? Oli selvästi ehein ja pisimmät otokset.

Elokuvan loppu muistutti minua jostain isosta Hollywood-klassikosta, mutta kun en jumankekka saa päähäni mitään yksityiskohtia, että voisin etsiä sen elokuvan. Lopussahan Rendel periaatteessa hylkäsi mahdollisuuden tulla enää koskaan onnelliseksi. Mikähän mahtoi olla se elokuva, jossa viimeisessä kohtauksessa jokin iso näyttelijätähti käveli pitkässä kohtauksessa pikkukatua pitkin. Hän käveli kuvaruudussa ylhäältä alas. Jossain vaiheessa sieltä ylhäältä rullasi viereen musta (?) auto ja mies sitten vaihtoi sanasen elokuvan naispääosan kanssa. Mutta keskustelun päätteeksi nainen sai körötellä tiehensä ja mies jatkoi yksikseen tallustelua. Ei tullutkaan odotettu häpy endiä. Sitten tuli lopputekstit.

EDIT: Kolmannessa miehessä oli vähän samanlainen, mutta mielestäni oli kyllä väreissä. Tai sitten on muisti todella pahasti vääristänyt kaiken mahdollisen.

 

[Histo]

Elokuvan loppu muistutti minua jostain isosta Hollywood-klassikosta, mutta kun en jumankekka saa päähäni mitään yksityiskohtia, että voisin etsiä sen elokuvan. Lopussahan Rendel periaatteessa hylkäsi mahdollisuuden tulla enää koskaan onnelliseksi. Mikähän mahtoi olla se elokuva, jossa viimeisessä kohtauksessa jokin iso näyttelijätähti käveli pitkässä kohtauksessa pikkukatua pitkin. Hän käveli kuvaruudussa ylhäältä alas. Jossain vaiheessa sieltä ylhäältä rullasi viereen musta (?) auto ja mies sitten vaihtoi sanasen elokuvan naispääosan kanssa. Mutta keskustelun päätteeksi nainen sai körötellä tiehensä ja mies jatkoi yksikseen tallustelua. Ei tullutkaan odotettu häpy endiä. Sitten tuli lopputekstit.

EDIT: Kolmannessa miehessä oli vähän samanlainen, mutta mielestäni oli kyllä väreissä. Tai sitten on muisti todella pahasti vääristänyt kaiken mahdollisen.

Robert Altmanin ohjaama loistava Marlowe-tarina "Pitkät jäähyväiset" (1973). Loppu on käänteisesti identtinen Kolmannen miehen kanssa.

Niin, olenhan minäkin Rendelin katsonut. Mulle oli henkilökohtaisesti hankala päästä yli taustatarinan merkittävimmästä kohtauksesta

Spoileri

ja lapsen ampumisesta lähikuvassa (joka on spoilattu useassa arvostelussa). Jäin miettimään, miksi se oli haluttu elokuvassa näyttää. Tekijät halusivat kovan tunnereaktion varmaan päähenkilön tueksi, mutta koin enemmän suuttumisreaktiota tekijöitä kohtaan kuin tarinan pahiksia. Amerikkalaisia elokuvia katsomalla kun oppii, että kaikkein ilkeimpiä kuvia ei näytetä.

Tyylikästä kuvausta ja paljon toimintaa kestoon nähden, mutta pahojen osalta jäin kaipaamaan laatua (tämän tyylilajin edustajissa pahikset kun kantavat leffan). Onnismaa oli puisevan teatraalinen ilmaisussaan ja Rusisen pääkonna jäi ikävän yksiuloitteiseksi psykopaatiksi. Katsojamäärillä mitaten leffa oli viikonlopun kuudenneksi katsotuin (kaksi muuta ensi-iltaa Kingsman ja LEGO keräsivät molemmat seitsemän kertaa enemmän katsojia), joka lienee vähintään kohtalainen saavutus. Kotimaan kankailla tulos jäänee muutamiin kymmeniin tuhansiin eli tekijät katsovat ulkomaiden suuntaan.

 

[Buster]

Robert Altmanin ohjaama loistava Marlowe-tarina "Pitkät jäähyväiset" (1973). Loppu on käänteisesti identtinen Kolmannen miehen kanssa.

Kyllä, tämä se oli. Kiitos. Olihan tuo leffa Kolmannen miehen "referenced in" osiossakin IMDB:ssä, mutta näköjään kun selasin sen osion pikaisesti läpi, niin jotenkin pääsi lipsahtamaan.

Saksalainen elokuva Victoria (2015) oli hyvinkin positiivinen kokemus. Vähän yli kahden tunnin elokuva, joka sijoittuu yhteen yöhön Berliinissä. Yhdellä otoksella purkitettu huolimatta useampaan kertaan vaihtuvista lokaatioista ja tuon lisäksi näyttelijätkin joutui improvisoimaan dialogiaan. Ehkä eniten yllätti, että kyseessä oli oikeasti ihan kiehtova tarina. Alkaa Ennen keskiyötä -henkisesti ja siitä elokuva päätyy pienimuotoiseksi trilleriksi. Vaikka elokuvan kannessakin seisoo slogan "one night, one city, one take", niin tässä on tosiaan muutakin nautittavaa kuin tuolle tekniselle puolelle onanointi.

Patersonia ja I, Daniel Blakea tuskin tarvitsee edes hehkuttaa. Nekin tuli tässä hiljattain katseltua. Ensimmäinen on jo siitäkin syystä hauska ja mielenkiintoinen tapaus, että sitä odottaa jatkuvasti jotain dramaattista tapahtuvaksi. Mutta kyse onkin vain arkirutiineihin jämähtäneestä pariskunnasta, jotka hyväksyvät toisensa puutteineen kaikkineen. Hirveästi enempää en tuosta saanut irti. Jossain määrin jopa outoa, että seurasin elokuvan suurinpiirtein istuen ihan sohvan reunalla jännittyneenä ja lumoutuneena.

 

[Buster]

Pitänee muuten hehkuttaa ja mainostaa, että 9. lokakuuta Yle Areenaan rävähtää tarjolle mestarikoomikko Jacques Tatin koko tuotanto. Tuosta puuttuu vain kaksi Tatin varhaisinta lyhytelokuvaa, joista kopioita ei ole säilynyt, sekä pari pitkää elokuvaa, joissa Tati tekee vierasroolin. Settiin sisältyy myös Tatin käsikirjoitukseen perustuva animaatio Illusionisti, joka on katsottavissa vain kuukauden kun muut ovat tarjolla vuoden loppuun asti.

Tässä vielä linkki Ylen nettisivujen artikkeliin asiaa koskien.

Teemalta tuli muutenkin aika kovaa settiä taas elokuvien muodossa. Fritz Langin M ja Tohtori Mabuse-sarja. Pier Paolo Pasolinin Matteuksen evankeliumi. Fassbinderin Maria Braunin avioliitto. Kyllä kelpaa.

 

[Jupe]

Tässä muuten karua faktaa miksi leffaliput maksaa mitä maksaa, ei sinällään uutta tietoa mutta muutamia uusia pointteja ainakin mulle.
Jopa 17,50 euroa leffalipusta – Koska vuonna 2006 Suomessa tapahtui ”klassisen huono” yrityskauppa | Uusi Suomi

_

 

[Buster]

Tässä muuten karua faktaa miksi leffaliput maksaa mitä maksaa, ei sinällään uutta tietoa mutta muutamia uusia pointteja ainakin mulle.
Jopa 17,50 euroa leffalipusta – Koska vuonna 2006 Suomessa tapahtui ”klassisen huono” yrityskauppa | Uusi Suomi

_

Ja sitten sama taho vastaa melko pitkälti myös elokuvien levityksestä tässä maassa, esimerkiksi aikalailla poikkeuksetta taitaa isot kotimaiset levitellä. Toki onhan siellä Nordisk ja varmaan sitten vielä jotain pienempiä toimijoita. Meinaan täälläkin peräkylillä on tuo lippujen hinta noussut, enkä millään jaksa uskoa sen nousseen vain siksi, että paikalliset toimijat haluaisivat isomman siivun. Tai onhan sekin tietysti mahdollista, mutta kun yleensä saa aika rennosti ja leveästi istuskella noissa näytöksissä kun eivät ole läheskään täynnä. Ei se kävijämäärä ainakaan hintoja nostamalla lisäänny. Loppuu kyllä omakin elokuvissa käynti siinä kohtaa kun lipusta joutuu uuden DVD-leffan verran maksamaan. Siinä jää ahneilta saamatta sitten minun useamman kymmenen käynnin tulot per. vuosi. Toki kovin kolaus siitä menee valitettavasti näille ruohonjuuritoimijoille, eikä sinne ruokaketjun yläpäähän.

 

[Buster]

Tinseltownin "perinteet" voimissaan. Säästetään vielä sen verta klikkauksia, ettei Jennifer Lawrencea jutussa mainita. Rose McGowan ja Ashley Judd kyllä: Decades of Sexual Harassment Accusations Against Harvey Weinstein - The New York Times

Tänään päässee myös selvittelemään, että oliko se Deckard replikantti vai ei. Ford toki sanoi yhdessä katsomassani ennakkohaastattelussa, ettei elokuva juurikaan vastaa ekan osan jättämiin kysymyksiin. Toki miehen huumorintaju ja viskimaku on sen verta kuivaa, ettei tohon liikaa painoarvoa kannata kasailla. Itse toki lähden etunenässä katsomaan Denis Villeneuven elokuvaa ja ylipäänsä Blade Runnerin tunnustan nähneeni toistaiseksi vain kerran. Jos joku tv-kanava on hereillä ja tämän pistää tässä lähiaikoina tulemaan töllöstä, niin varmasti tulee uudelleen verestettyä ja terästettyä muistoja.

Kaipa myös tuo Yösyöttö tulee katseltua kun ei täällä muutenkaan Finnkinon teatterita ole. Oikein usko täysin kumpaakaan tuossa julkisessa nokittelussa. Hyvähän se on vääntää kun nuo elokuvien hinnatkin on salaisia. Niitä ei ole kai missään kenenkään toimesta taidettu koskaan kummemmin availla? Jotain hämärää ja hyvin suurpiirteistä kolmannen käden tietoa lähinnä saanut kun joskus kysynyt.

EDIT: Lisätään nyt vielä, että onhan tuo toki melko päivänvaloa kestämätöntä touhua, että Finnkino markkina-asemallaan rellestäen yrittää saada näyttää samoja elokuvia muita "kilpailijoita" halvemmalla. Kunnon rockefelleröintiä. Onneksi nuo Finnkinon teatterit taitaa myös sijaita järjestäinsä niin isoilla paikkakunnilla, että katsojat pääsevät Yösyöttönsä katsomaan. Sen puoleen ei varmaan Nordiskillekään mitään ihmeellisempiä tappioita näin tietämättömänä mutuillen tule.

 

[SamSpade]

Finnkino on harrastanut aika sanelupolitiikkaa lipputulojen jaon kanssa, kuten muidenkin juvitettävien kustannusten kanssa kuten mainoskulujen, teatterien saneerauksien kanssa... Mutta silti vaikka taustoja tunnenkin, suhtaudun Selinin puheisiin pienin varauksin myös.
En lähde myöskään hintoja avaamaan tai muuta, koska ns kusee omiin nilkkoihin mahdollisesti.

 

[Histo]

Ja sitten sama taho vastaa melko pitkälti myös elokuvien levityksestä tässä maassa, esimerkiksi aikalailla poikkeuksetta taitaa isot kotimaiset levitellä. Toki onhan siellä Nordisk ja varmaan sitten vielä jotain pienempiä toimijoita. Meinaan täälläkin peräkylillä on tuo lippujen hinta noussut, enkä millään jaksa uskoa sen nousseen vain siksi, että paikalliset toimijat haluaisivat isomman siivun.

Nordisk Film on suurin kotimaisten elokuvien levittäjä (katalogissa myös ulkomaisia elokuvia), mutta myös Finnkinon teatterilevitys, SF Studios ja Disneyn Suomen-osasto (Risto Räppääjät esim.) tuovat vuosittain kotimaisia elokuvia ensi-iltoihin. Lisäksi isoksi levitysyhtiöksi voidaan laskea Cinema Mondo, joka keskittyy art house-leffoihin ja ei-angloamerikkalaisiin nimikkeisiin. Pienempiä levitysyhtiöitä on liuta, mutta isoilla on uusi leffa tulossa ensi-iltaan lähes viikottain.

Jutun juju on: jos Finnkinon elokuvateatteripuoli (se, joka riitaantui Nordiskin kanssa) ei ota jotain ulkomaista elokuvaa ohjelmistoonsa, sitä ei kannata tuoda Suomeen, koska voittoa on mahdotonta saada. Tässä mielessä Finnkinolla on määräävä asema sen suhteen, millaisia elokuvia suomalaiset pääsevät katsomaan.

 

[Taksari]

Tuli tänään käytyä katsomassa Blade Runner 2049 ja voi pojat, että oli hyvä leffa!

Visuaalisesti ja äänimaailmallisesti menee ehdottomasti tämän vuoden leffoista ykköseksi, ehkä pidemmältä ajaltakin. Tarina oli uskollinen alkuperäiselle elokuvalle ja kertoi uuden tarinan samoilla viboilla. Ryan Gosling oli erinomainen pääroolissa eikä oikeastaan heikkoja roolisuorituksia omasta mielestäni ollut ollenkaan.

Scifileffat on aina iskenyt ja siksi oli ilo nähdä näin hyvä leffa siinä luokassa.

 

[Musta Nuoli]

Uusin Blade Runner oli kauniisti ja hienosti kuvattu ja lavastettu, äänimaailmakin oli ok. Mutta sinänsä täysin tarpeeton jatko-osa klassikolle. Ei mitään erityistä vikaa ja varmasti ihan aidosta kiinnostuksesta syntynyt eikä vain kylmästä rahastuksen tarpeesta, mutta ylipitkä ja venytetty tarina ei tuonut mitään lisäarvoa alkuperäisen Blade Runnerin maailmaan eikä sisältö tuonut myöskään mitään uutta. 3/5 tähteä lähinnä Roger Deakinsin kuvauksen ja linjakkaan lavastuksen siivittämänä, muuten olisi voinut antaa 2-2,5/5 tähteä.

164 minuuttia on myös aivan älytön mitta näin simppelille juonelle ja ennalta-arvattaville käänteille. Alkuperäinen klassikko selvisi yli 50 minuuttia lyhyemmällä mitalla ja ehkä se on siksikin klassikko, että siitä oli karsittu turhat rönsyt ja venytykset pois.

 

[Buster]

Minä olen tuon uuden Blade Runnerin kahdesti katsonut. Ekalla kerralla stressipäivän jälkeen myöhäisnäytökseen ja en itse ainakaan pysynyt riittävän hyvin elokuvan kanssa kärryillä. Oli shokki, ettei elokuva ollut ollenkaan ekan osan kaltainen ja sitten odotin sen parisen tuntia Harrison Fordia. Eihän tätä jatkoa oikein voi film noiriksi nimittää kuten ykköstä? Jäätävän komea leffa, mutta muuten täyttä tuubaa. Liian hidas tempo ja liikaa löysää, ei kunnolla draamaa, ei toimintaa. Ei voi samaistua keneenkään ja maailmassa on niin pirusti avointa backstorya johon vain viitataan ohimennen. Ihan kuin tuotantoyhtiöllä olisi jo maailmaa laajentavia elokuvia suunnitteilla ja sormet valmiina napeilla syöksemään produktiot käyntiin.

Oli aivan pakko käydä toisenkin kerran. Ensin katsoin Warner Brosin youtubetililtä nuo kolme lyhytelokuvaa, jotka sijoittuvat aikaan ennen tämän 2049-elokuvan tapahtumia. Sitten luin netistä uudelleen tuon elokuvan alussa esiintyvän tekstin, joka valottaa alkuperäisen elokuvan 2019 Los Angelesin ja 2049 Los Angelesin välisen ajanjakson tapahtumat. Aina kun leffassa tulee ruudun täydeltä alkutekstiä ja se pitäisi kyetä rajatussa ajassa paitsi lukemaan, myös sisäistämään, niin minä ainakin menen puolipaniikkiin. Sitten tulee vielä pikaluettua varmuuden vuoksi sekä se natiiviteksti että alhaalla vilkkuva tekstitys, joten näin tulee varmistettua ettei ainakaan ehdi ymmärtää lukemaansa. Tuo alustus kuitenkin oli kuitenkin melko tärkeä ja siihen tulee aika montaa elokuvassa nähtävän tapahtuman syytä ja käyttäytymistä peilattua.

Mutta joo, elokuvan visuaalisuus ja sen yksityiskohdat räjähtävät ulos kaikilta mitta-asteikoilta. Naturalismin mestari Roger Deakins saa täydellä varmuudella 14 Oscar-ehdokkuutensa ja voittokin on hyvin todennäköinen. Muutenkin tulee juhlimaan helmikuussa teknisellä puolella. Huikean nättiä ja nyt tuo Blade Runnerin maailma oli erehtymättömällä tavalla luotu meidän tuntemamme maailman päälle, realismi pursusi ulos ennennäkemättömässä mittakaavassa tälläisen sci-fin saralla. Joka paikassa oli paljon tilaa ja myös nähtävää. Las Vegasin klubikohtaus nosti muuten kaikessa surrealistisuudessaan karvat pystyyn.

Juonesta ja sen yksityiskohdista, sekä hahmojen tunteista voisi keskustella ja kirjoitella lähes loputtomiin. Se on toki elokuvasta sanottava, että odotin jonkinlaista taide-elokuvan ja blockbusterin sekoitusta. Blockbusteria tässä on hyvin vähän. Dialogiin ja hahmojen olemukseen piilotetaan valtavasti merkityksiä ja ajatuksia katsojan ongittavaksi. Lähes 3 tuntia on aika perkeleen pitkä aika pysyä täysin keskittyneenä. Vaikka elokuva on pitkä ja vaikuttaa hitaalta, niin joka kohdassa kuitenkin tapahtuu jotain merkittävää, vaikkakin ehkä pientä. Toki en mä tätä kympiksi imdb:ssä laittanut, mutta ysiksi sen arvosanan lopulta nostin seiskasta. Tähdissä viisi ja lopulta tykkäsin hyvinkin paljon.

Ei tuo Yösyöttökään pöllömpi ollut. Hyvä yleisö buustaa aina komedian ihan uudelle tasolle. Toki ei tuo toiselle katsomiskerralle tarjoa enää yhtään mitään. Mutta parempi kuin trailerista olisi voinut kuvitella. Ratsasti perinteisillä Suomi-komedian keinoilla. Tai no skippasi pissat ja kakat, mutta väärinymmärrystä, valheita ja ilmehtimistä. Kantava idea oli myös päähahmon ajatusten kuuleminen ja sille nauraminen, miten nuo ajatukset miehen logiikan kautta muotoutuivat ihan erityyppiseksi ulosanniksi. - Tartteksä apua? - Joo, hitto mä oon ihan nesteessä, apua, auta - Öööö, en mä mitään tartte. - Ei, hemmetti, älä mene

 

[Prof. Puck]

Onko mahdettu jo mainita täällä. Netflixiltä löytyvä Sicario pääsi kyllä yllättämään positiivisesti. En toki leffalta paljoa odottanut kun leffa on jostain syystä päässyt aikanaan täysin ohi mun tutkan joten ennakkotiedot ja siten odotukset leffasta olivat miltei nollaluokkaa.

Jos on tullut Narcos jo katsottua ja siitä pidettyä, niin eiköhän tämäkin uppoa. Antaisin 3.5, ehkä jopa neljä tähteä viidestä.

 

[Jupe]

Kaurismäen Toivon tuolla puolen oli hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa. Akilla on kyllä huikea tatsi hahmoihin, kuviin, tunnelmiin ja musiikin käyttöön. Täyden kympin suoritus siltä osin.

Spoileri: aiheesta

Mutta aihe oli mulle ehkä vähän liiankin kantaaottava, oikein alleviivatusti tarinoidaan Suomesta ja suomalaisista jotka ovat olleet itsekin sodan aikana pakolaisena joten siksi tullaan tänne. Siihen vielä Kaurismäkeläisten ravintolamiljöön ulkopuolelta muut suomalaiset kännissä nälvimässä, lyömässä ja tappamassa pakolaisia.

No se siitä aiheesta mutta elokuvallisesti pirun priimaa, musat dumari, poutahaukat ja kaikki toimii erinomaisesti.
Jos haetaan vielä moitteita niin onhan tuo sinällään kyllä toimiva ravintolamiljöö nähty moneen kertaa Akin leffoissa. Toistaa itseään, mutta hyvin. Vahva Kaurismäki-leffa 4- / 5 pisteiden valossa.


The Founder toimii hyvin laadukkaana doku-draamaana, itselle tuo Mäkkärin historia ei ollut kovin tuttu joten siltäkin osin mielenkiintoinen tarina. Michael Keaton on elokuvan tähti, loistorooli yhdeltä kasarisuosikiltani, on päässyt lähivuosina hienoihin rooleihin jälleen ja energinen tyyli ja karisma sopii juuri tälläiseen menestyvän röyhkeän amerikkalaisen rooliin.
Kuvaus on aika kliseistäkin amerikkalaista draamaa, mutta ihan laadukkaasti toteutettu ajan kuvaa eikä menty siitä mistää aita on matalin. Nautin elokuvasta ja hyvää tosiperäistä viihdettä 3 ½ / 5.

_

 

[Pula-ajan Tretjak]

...

Varmaan pitäisi itselläkin käydä toisen kerran katsomassa. En totta puhuen oikein tiedä, että pidinkö elokuvasta vai en. Visuaalisesti leffa oli odotetusti eivan priimaa ja maailma oli yhtä paskaa kuin ykkösessäkin. Paskalla tarkoitan, että vaikka onkin huipputeknologiaa joka paikassa, niin ei kaikki ole siistiä ja aivan ihqua. Äänet olivat myös jatkuvasti mahtavia..

Mutta tuo olekuvan hitaus.. tai oikeammin nyt liikaa spoilaamatta jotenkin minulla jäi harmittamaan, että erittäin mielenkiintoisista hahmoista ei otettu kaikkea irti. Täytyy tosin jatkaa jutustelua jonkin ajan päästä vasta oikeasti (jos muistaa), että ei tule pilattua ihmisiltä elokuvaa.

Hyvä tai ei, niin kannattaa tutustua!

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tuli katsottua tämmöinen dokkari:
Ice Guardians (2016) - IMDb

Ice guardians oli pro-lätkätappelu dokkari ja teki tehtävänsä. Itse jäin melkein kaipaamaan lätkätappeluita ns. vanhaan malliin. Nyt en tarkoita niin vanhaan malliin, kun p-amerikassa oltiin täysiä sekopäitä vaan siihen enforcer malliin, millä tappeluita puolustetaan.

Noh, nuo ajat eivät ole ihan heti tulossa takaisin. Nyt tuntuu entistä paremmalta, kun joku saa törkyniitistä kunnon pelikiellon.

Vaan vaikka tämä ei aiheen ketju olekaan, niin dokkari ei antanut vastausta siihen, miksi kahden enforcerin piti tapella, jos joku muu törkyili. Monet noista puhuivat siitä, että kävivät pieksemässä sen törkyilijän tai idiootin vaan jossain vaiheessa se kääntyi siihen enforcereiden kilpaan keskenään. Olihan ennen vanhaankin kovat jätkät vastakkain, mutta silloin sai monesti se päähän taklaajakin selkään ensin. Osaisiko joku selittää minulle sen ehkäisevän logiikan vaikka yveellä?

 

[olkikuukkeli]

Uusin Blade Runner oli kauniisti ja hienosti kuvattu ja lavastettu, äänimaailmakin oli ok. Mutta sinänsä täysin tarpeeton jatko-osa klassikolle. Ei mitään erityistä vikaa ja varmasti ihan aidosta kiinnostuksesta syntynyt eikä vain kylmästä rahastuksen tarpeesta, mutta ylipitkä ja venytetty tarina ei tuonut mitään lisäarvoa alkuperäisen Blade Runnerin maailmaan eikä sisältö tuonut myöskään mitään uutta. 3/5 tähteä lähinnä Roger Deakinsin kuvauksen ja linjakkaan lavastuksen siivittämänä, muuten olisi voinut antaa 2-2,5/5 tähteä.

164 minuuttia on myös aivan älytön mitta näin simppelille juonelle ja ennalta-arvattaville käänteille. Alkuperäinen klassikko selvisi yli 50 minuuttia lyhyemmällä mitalla ja ehkä se on siksikin klassikko, että siitä oli karsittu turhat rönsyt ja venytykset pois.

Jännä miten eri tavalla saman elokuvan voi nähdä. Tarpeettomuuden sijaan näin elokuvassa paluun maailmaan, jonne olen kaivannut monesti ennenkin. Jatko-osanimikettä tietenkin pelkäsin, mutta tämähän toimi vallan mainiosti omana itsenäisenä osanaan, vaikka juonet osittain limittyivätkin kasarileffan kanssa.

En edes muista milloin viimeksi olisin poistunut leffateatterista ajatellen nähneeni takuuvarman iättömän klassikon, mutta tänään sellainen fiilis oli kun vähän unenomaisissa tunnelmista asteli päivänäytöksestä kylmään ulkoilmaan. Elokuvassa oli kaikki kohdallaan - kuvasto, ohjaus kokonaisuudessaan, näyttely, vähäeleisyydessään täyteen pakattu juoni tuikitärkeine teemoineen, toiminnan elokuvan mittakaavassa lyhyet, mutta hengästyttävät pärskähdykset. Äänimaailma täytyy mainita vielä erikseen. Ei helvetti miten siistiä oli lähteä lentävän auton kyydissä sysisynkkään sateiseen kaupunkiin jäätävien töräysten saattelemana.

Tässä elokuvassa ei tingitty mistään. Juuri oikealla tavalla haistatettiin paskat nykyajan totaalisen keskittymiskyvyttömälle kännykkäsukupolvelle ja kerrottiin tarina niin kuin se pitää kertoa, blockbuster-elementtejä mukaan pakottamatta. Tämä oli sellainen elokuva, jonka esimerkiksi Christopher Nolan varmaan haluaisi tehdä jos uskaltaisi.

5/5, eikä tarvinnut uhrata arvostelulle yhtään ajatustakaan, toisin kuin elokuvalle itselleen. Huikeaa.

 

[Yläpesä]

5/5, eikä tarvinnut uhrata arvostelulle yhtään ajatustakaan, toisin kuin elokuvalle itselleen. Huikeaa.

Se on juuri näin. Scifin omaleimaisin leffa sai arvoisensa seuraajan, joka loistaa nykytuotantojen actionsilpun keskellä kuin kukka lehmänpaskassa. Goslingin näyttelystä tuskastuneille vertailukohdaksi Fordin yhden ilmeen työskentely alkuperäisessä sekä Reevesin pökkelöys Matrixissa. Hyvin maistuivat teokset siitä huolimatta ja ovat kestäneet aikaa.

Minulle tuli leffassa ensi sekunneista olo kuin olisi pitkältä matkalta tullut kotiin. Kielten sekamelska, ihmisahtaus, jatkuvat sateet...ihan kuin ennenkin. Ja se rauhallinen kerronnan hitaus. Tarkovskimainen hitaus. Ole läsnä tässä hetkessä.

Loppuasetelma kovasti viittaa siihen ettei kaikki ollut tässä. Toivottavasti tekijät kestävät kasvaneet paineet.

 

[Jupe]

No niin leffaa pukkaa toisensa perään.
Nyt otettiin tarkasteluun paljon ylistystä saanut saksalainen tekele Isäni Toni Erdmann
Mielenkiintoinen elokuva moneltakin kantilta, ihan aluksi kyse on periaatteessa tavallisesta perhedraamasta aihekuvioltaan kipeä tytär-isä suhde. Mutta se miten se on toteutettu hakee kyllä vertaistaan. Ensinnäkin elokuva on pitkä, liki kolme tuntinen ja ei tässä mitään ihmeempiä tapahdu mikä vaatisi aikaa, varmasti monen mielestä sama tarina olisi saatu puoleen aikaan mutta se on omasta mielestä elokuvan yksi vahvuuksista että tehdään ajan kanssa tämä tarina.

Spoileri: juonipaljastuksia

Tuo jopa ylipitkä elokuvan kesto viittaa hyvin tunteisiin miten tytär kokee isänsä jonka visiitti vain venyy ja venyy mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Aikamoinen ylläri muuten kesyssä perhedraamassa oli spermat leivoksella ja niiden syöminen mutta menköön se saksalaisen huumorin piikkiin eikä häirinnyt itseä mutta ymmärrän miksi tämä on jenkeissä R elokuva.

En tunne päänäyttelijöiden historiaa joten ei voi peilata menneeseen, suoriutuvat ok, hyvin arkista näyttelemistä joista isää näyttelevä nousee esiin karismaattisena käytännönpiloja harrastavana vanhempana herrana. Monille kohtauksille saa hymähdellä alvariinsa vaikka taustalla ihan aidosti kipuileva suhde.

Tarinan aitous ja opetus osuu kyllä lähelle, oma faija oli jotain hyvin samanlaista rentoa habitusta ja aina pieni pilke silmäkulmassa. Myös tyttären bisnesorientoituminen on liiankin nykyaikaa ja tunnen useita joille on jäänyt työ päälle, ei ole oikeaa vapaa-aikaa perheelle, itselle jne

Spoileri: lisää juoneen liittyvää

Tarinan opetus on kyllä hieno, ollaan ison äärellä mikä on tärkeää elämässä, huumoria ei saa menettää. Elokuva käy nerokkaasti isän temppuilun läpi katsottuna tytön elämää ja mikä hienointa muuttaa sitä, pistää ajattelemaan niin tytön näyttelemän hahmon kuin ehkä katsojankin mihin sitä keskittyisi elämässään, tai ainakin priorisoisi asiat oikein

Loistava elokuva ja ehdottomasti parhaimmalla tavalla toteutettua draamaa pitkiin aikoihin 5 / 5

_

 

[Musta Nuoli]

Loppuasetelma kovasti viittaa siihen ettei kaikki ollut tässä. Toivottavasti tekijät kestävät kasvaneet paineet.

Eiköhän tuostakin saada pitkään jatkuva franchise aikaiseksi, tuollainen vaikutelma minullekin syntyi. Elokuva ei ollut muutenkaan erityisen itsenäinen jatko-osa-asetelmastaan johtuen ja mahdollisesti siihen tehdään sitten lisää jatko-osia, ainakin sellaiset siemenet tarinassa kylvettiin dialogin ja loppukohtauksen perusteella. Siitä sitten odottelemaan Blade Runner kolmosta, nelosta, spin-offia Rutger Hauerin hahmon nuoruuden päivistä yksivuotiaana replikanttina, Blade Runner vs. Aliensia, piirrossarjaa Joi-hahmoista jne jne.

Arvostin kyllä kohtauksille annettua aikaa ja tilaa sekä kerronnan verkkaisempaa tyyliä joka eroaa nykypäivän hypi-pompi-leikkaustyylistä ja muistuttaa enemmän 70-lukulaisempaa tyyliä, mutta eivät ohjaukselliset valinnat, kaunis kuvaus ja tyylikäs lavastus vielä auta BD2:sta nostamaan klassikkostatukseen tai kovin korkealle vuoden top-listoillani, ellei katsottujen elokuvien määrä jää todella vähäiseksi.

Paljon heikompihan tämä olisi voinut olla, mutta viime kädessä alkuperäiselokuvassa oli jo tämän aiheen vaatima alku, keskikohta ja loppu eikä se tarvinnut minkäänlaista jatkoa, varsinkaan sellaista jatkoa joka ei enää perustu Philip K. Dickin tarinaan. Alkuperäisen Blade Runnerin nerouden takana oli pitkälti Dickin romaani, sitä ei sovi unohtaa. Myös teemojensa osalta jatko-osa jätti tarjoamatta mitään uutta: viime vuosina esimerkiksi Her ja Ex Machina ovat käsitelleet ihmisen ja tekoälyn suhteita selvästi ytimekkäämmin.

BD2 päätyy historiaan teknisesti upeana mutta pohjimmiltaan tarpeettomana jatko-osana. 3/5 tähdellään se on "ihan kiva, mutta" ei muuta.

Toivoisin ennemmin Villeneuven ohjaavan elokuvia uusista ja omaperäisistä aiheista kuin vanhojen leffojen jatko-osia. Arrival oli selkeästi parempi ja kekseliäämpi.

 

[Musta Nuoli]

Vuoden paras elokuva -kategorian voittajaan ei tällä hetkellä näy minkäänlaista kilpailijaa, niin ylivoimainen on Loving Vincent, jonka näin Suomi-Puola -elokuvaviikoilla Turussa. Se tulee 20.10. Finnkinon teattereihinkin ja suosittelen sitä vahvasti.

Aivan ainutlaatuinen toteutusprosessi eli Loving Vincent on maailman ensimmäinen öljyvärimaalausanimaatio. Se on tehty 65 000 öljyvärimaalauksesta, joita oli tekemässä toistasataa taidemaalaria pääosin Puolasta. Tyylillisesti pitkälti van Goghin teosten henkinen lukuun ottamatta mustavalkoisia, realistisempia takautumakuvauksia.

Tekotapa tai sen ainutlaatuisuus ei tee vielä mistään mestariteosta, sen sijaan sisältö tekee. Koskettava, melankolinen ja jännittävä elokuva käsittelee taidemaalari Vincent van Goghin itsemurhana pidettyä kuolemaa. Kuolemantapauksen selvittelyn avulla käydään läpi myös maalarineron kurjan mutta intensiivisen elämän olennaisimpia asioita. Taiteella on hintansa, van Goghin tapauksessa hänen mielenterveytensä ja lopulta kuolemansa. Elämänsä aikana hän ei myynyt kuin yhden taulun, kuoleman jälkeen ne ovat maksaneet miljoonia.

Uskomattoman upea toteutus edellyttää, että elokuva katsotaan isommalta kankaalta jotta taidemaalausanimaatiosta ja sen detaljeista voi nauttia täysipainoisesti.

 

[olkikuukkeli]

Myös teemojensa osalta jatko-osa jätti tarjoamatta mitään uutta: viime vuosina esimerkiksi Her ja Ex Machina ovat käsitelleet ihmisen ja tekoälyn suhteita selvästi ytimekkäämmin.

En ala makuasioista kiistelemään sen enempää, jokainenhan tietää oman katselukokemuksensa vaikuttavuuden omalla kohdallaan, eikä sitä argumentoimalla voi muuksi muuttaa. Elokuvan käsittelemistä teemoista ihmisen ja tekoälyn suhde ei minun mielestäni ollut se päällimmäisin, vaikkakin tietysti vahvasti mukana meiningissä.

Spoileri

Minusta "K" toimi ennen kaikkea analogiana ihmisestä ja käsitteli varsin raastavalla tavalla itsestään tietoisen olion jatkuvaa taistelua tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden tunteen kourissa. Eikö replikantin kysymys siitä, onko hän täällä vain paskahommissa vailla merkitystä muuta kuin tekemänsä työn kautta koske aivan samalla tavalla ihmistä, olipa hän missä asemassa tahansa?

Joi kertoi K:lle (whatever you want to hear) vain olennaisen - olet jotain enemmän kuin luulet, tärkeä. "K":lle jotain enemmän oli olla ihminen, syntynyt. Elokuvan pääpahikselle se oli pääsy uusiin sfääreihin, maailmoihin, joita "lapsi ei voi laskea" kahden käden sormillaan. Deckard uhrasi koko elämänsä yksinäisyydessä, jotta saavuttaisi jotain isompaa kuin hän itse koki olevansa. Niin myös "K" kun loppuun päästiin.

Ainakin minuun vetosi elokuvan loputon, lohduton surullisuus. Jotenkin tuo ajattelevan organismin eksistentialistinen tuska vangittiin paremmin kuin monessa sinänsä hienossa tarinassa on onnistuttu (ehkä Westworld) viimeisimpänä. Tämä oli tietenkin vain oma kokemukseni, selkeästi elokuva on viestittänyt eri ihmisille eri asioita, mikä sinänsä on osoitus riittävän monitasoisesta kerronnasta.

 

[Musta Nuoli]

En ala makuasioista kiistelemään sen enempää, jokainenhan tietää oman katselukokemuksensa vaikuttavuuden omalla kohdallaan, eikä sitä argumentoimalla voi muuksi muuttaa. Elokuvan käsittelemistä teemoista ihmisen ja tekoälyn suhde ei minun mielestäni ollut se päällimmäisin, vaikkakin tietysti vahvasti mukana meiningissä.

Spoileri

Minusta "K" toimi ennen kaikkea analogiana ihmisestä ja käsitteli varsin raastavalla tavalla itsestään tietoisen olion jatkuvaa taistelua tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden tunteen kourissa. Eikö replikantin kysymys siitä, onko hän täällä vain paskahommissa vailla merkitystä muuta kuin tekemänsä työn kautta koske aivan samalla tavalla ihmistä, olipa hän missä asemassa tahansa?

Joi kertoi K:lle (whatever you want to hear) vain olennaisen - olet jotain enemmän kuin luulet, tärkeä. "K":lle jotain enemmän oli olla ihminen, syntynyt. Elokuvan pääpahikselle se oli pääsy uusiin sfääreihin, maailmoihin, joita "lapsi ei voi laskea" kahden käden sormillaan. Deckard uhrasi koko elämänsä yksinäisyydessä, jotta saavuttaisi jotain isompaa kuin hän itse koki olevansa. Niin myös "K" kun loppuun päästiin.

Ainakin minuun vetosi elokuvan loputon, lohduton surullisuus. Jotenkin tuo ajattelevan organismin eksistentialistinen tuska vangittiin paremmin kuin monessa sinänsä hienossa tarinassa on onnistuttu (ehkä Westworld) viimeisimpänä. Tämä oli tietenkin vain oma kokemukseni, selkeästi elokuva on viestittänyt eri ihmisille eri asioita, mikä sinänsä on osoitus riittävän monitasoisesta kerronnasta.

Ei toki kenenkään makuasioita voi argumentoimalla muuksi muuttaa eikä pidäkään (tosin makuasiathan ovat niitä asioita joista periaatteessa voi kiistellä, faktoista kiistelyhän on järjetöntä paitsi kreationistien ynnä muiden mielestä). Enkä minäkään pidä missään nimessä BD2:sta huonona elokuvana, en vain pidä sitä omalla kohdallani mitenkään erityisen innovatiivisena, tarpeellisena tai ajatuksia herättävänä teoksena. Menee vähän samaan kategoriaan kuin Sofia Coppolan Lumotut, joka oli myös suht tarpeeton vaikkakin nätisti tehty remake Siegelin alkuperäisestä elokuvasta, joka on kaikissa suhteissa Coppolan versiota parempi paitsi ehkä Elle Fanningin roolihahmon hienovaraisemman tulkinnan suhteen.

Nyt kun näitä muita tekoälyjä/keinoihmisiä käsitteleviä elokuvia tulin ottaneeksi esille, yksi unohtui. Onneksi varsin onnistunut The Economist -lehden arvio muisti ottaa esille vielä Spielbergin A.I. - Tekoäly - elokuvan, jossa käsiteltiin keinoälyn eksistentiaalista kriisiä ja ihmisanalogiaa varsin kattavasti siinäkin. Samoja aiheita saa toki käsitellä ja pitääkin käsitellä useasti, mutta kieltämättä aika usein tätä aihetta on 2000-luvulla otettu elokuvissa esille. Ja tv-sarjoissa. En ole Westworldia katsonut, mutta käsittääkseni siinäkin olennaisessa osassa ovat keinoihmisten/robottien eroavaisuudet ihmisestä ja ihmisyydestä/inhimillisyydestä.

Siinä mielessä Blade Runner 2 seuraa alkuperäisen elokuvan jalanjälkiä uskollisesti, että elokuva on menestynyt lippuluukuilla varsin vaatimattomasti odotuksiin nähden. Tähän mennessä 185 miljoonan budjetin elokuva on tuottanut takaisin 90 miljoonaa. Elokuva on toki ollut teattereissa vasta toista viikkoa, mutta yleensähän ensi-iltaviikon menestys heijastaa pitkälti myöhempää menestystä. No, eiköhän tuo vielä omilleen pääse kuitenkin. Alkuperäinen Blade Runnerhan menestyi varsin heikosti aikoinaan lippuluukuilla mutta nousi sitten myöhemmin ansaitsemaansa maineeseen. Toivon kuitenkin, ettei elokuvasta tule niin suurta menestystä, että tosiaan tulisi mitään Blade Runner kolmosta tai senkin jälkeen vielä lisää franchise-elokuvia.

Sitä sen sijaan toivon, että Philip K. Dickin mittavasta kirjallisesta perinnöstä filmattaisiin ihan uusia ja kiehtovia elokuvia ilman kytköksiä toisiinsa. Kirjoja on paljon ja niistä saisi ammennettua oivallista materiaalia joista voisi syntyä kelpo tieteiselokuvia aikuisempaan makuun.

 

[Infamous]

En ole Westworldia katsonut, mutta käsittääkseni siinäkin olennaisessa osassa ovat keinoihmisten/robottien eroavaisuudet ihmisestä ja ihmisyydestä/inhimillisyydestä.

Katso.

Syyslomalla voisi ottaa tehtäväkseen kerrata ensin Blade Runner, ja käydä sen jälkeen tarkastamassa tämä uusi lämmittely. Odotukset ovat kohtuullisen korkealla kyllä.

 

[Jupe]

Katsoin lisää elokuvia missä ei tapahdu juuri mitään. On muuten järjestäen vahvuus itse elokuvalle, pääsee näyttelijätyö ja hahmot hyvin esiin.

Jim Jarmuschin Paterson. Tarina Paterson nimisestä bussikuksista kaupungissa nimeltä Paterson. Mies elää periaatteessa samaa päivää uudelleen ja uudelleen kirjoittaen runoja tauoillaan ja vapaa-ajallaan. Jarmusch on vahvoilla juuri tälläisessä vähäeleisessä lämminhenkisessä draamassa. Elokuvan pinnallisempi puoli on jumalaisen kaunis puoliso jota näyttelee Golshifteh Farahani, ei siitä saa heteromies silmiään irti. Tuo mukavasti silmäkarkkia elokuvaan.
Tämä on hyvää vastapainoa kaikelle hyperaktiiviselle toimintaviihteelle jolla on myös oma tilauksensa popcorn-elokuvamaailmassa. Jarmuschin vahvalle paluulle 4 / 5.

Parhaan elokuvan oscarin voittanut Spotlight. Mielestäni hiukan ristiriitainen elokuva tähän merkittävimpään palkintoonsa nähden. Että oikein vuoden paras elokuva. Hyvä elokuvahan tämä oli ja vahvat näyttelijäsuoritukset niin Micheal Keatonilta kuten Mark Ruffalolta, mutta kyllä se suurin palkinto menee tarinalle ja Boston Globelle joka voitti jo Pulitzerin 2003 kyseisellä reportaasillaan.
Tämä oli mun silmissä vain laadukas dokudraama joka kertoi valmiin tarinan, tarinan joka on niin vahva että se saa ihmiset liikkeelle ja jakamaan palkintojakin.
Erittäin mielenkiintoinen aihe on kyllä tämä katolisen kirkon seksiskandaali joten elokuva sitoo ruudun ääreen jo pelkästään aiheellaan. Ei niinkään näyttelijöillään tai muulla poikkeuksellisen lahjakkaalla elokuvallisella aspektillaan.
Kun luen wikipedia -sivua leffasta niin suitsutus vain jatkuu.
Vuonna 2016 Spotlight äänestettiin BBC:n kyselyssä vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa

Reilusti ylihypetetty mutta hyvä elokuva 4- / 5

_