Jatkoajan leffakerho

[El Gordo]

Hankit kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä ainakin kerran. Siitä sitten kronologisessa järjestyksessä Caligarista ja Ajomiehestä lähtien katsomaan. Kyllä hyviä elokuvia riittää. Tosin saatavuus on useimpien kohdalla hieman hankala, kun videovuokraamossa tai Netflixissä ei ole ja kaupalliset kanavat ei esitä. Yle Teema joskus jotain näyttää. Sitten voi tietysti tilailla Amazonista dvd:tä jos persaus kestää.

 

[Klose16]

Hankit kirjakaupasta sellaisen kirjan kuin 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä ainakin kerran. Siitä sitten kronologisessa järjestyksessä Caligarista ja Ajomiehestä lähtien katsomaan. Kyllä hyviä elokuvia riittää. Tosin saatavuus on useimpien kohdalla hieman hankala, kun videovuokraamossa tai Netflixissä ei ole ja kaupalliset kanavat ei esitä. Yle Teema joskus jotain näyttää. Sitten voi tietysti tilailla Amazonista dvd:tä jos persaus kestää.

Ajomies tulikin Teemalta pari kk sitten, en katsonut. Niskanen on kyllä tekijämies.

Joo ihan hyvä vinkki, tuollaista kirjaa lueskelin muinoin kirjakaupassa jo leffamaratonista palattuani muinaisella 90-luvulla. Ei sellaisesta hullua hurskaammaksi tule, pitänee kuitenkin ottaa vinkistä vaari ja keskittyä kunnolla, hyllyssäkin on jotain klassikkoa vielä katsomatta.
Mulla on vähän paha tapa pitää leffan katselussa tauko ja hups, se katoaakin johonkin.

 

[olkikuukkeli]

Pääsipä aika lailla puskista yllättämään tämä La La Land, Damien Chazellen uusin tekele ja vieläpä musikaali, joiden ystäväksi en tunnustaudu. Joskin Singin' In The Rain on tosi hyvä, mutta esim. musikaalifanien hehkuttama Grease ihan hirveää shaibaa minun mielestäni.

No, anyways. Avovaimon kanssa lähdin tätä katsomaan jossain määrin varautunein mielin ja alkukohtaus (kylläkin LOISTAVALLA kamera-ajolla toteutettuna!) laittoi vähän miettimään, että mitähän tässä on tulossa... Elokuva kuitenkin imaisi täysin mukaansa ja jopa musiikkikin oli hyvää, vaikka alan aika vannoutuneena harrastelijana irvistelen usein musikaalimusiikille. Gosling ja Stone ovat huikeita ja jotenkin elokuva onnistuu vangitsemaan Hollywoodin menneiden aikojen taikaa vaikuttamatta kuitenkaan täysin vanhan toistolta.

Elokuvalle 5/5, mutta Oulun Finnkinon 1-salille 2/5, kuva blurraa häiritsevästi, eikä mustakaan ole ihan mustaa. Onneksi sentään äänet pelittävät.

 

[Laitela]

Katsoin tuossa eilen Pearl Harborin, vihdoinkin näin koko filmin, enkä vain viimeistä puolikasta tai vähempää. Tiedän, että kyseinen elokuva on saanut aikamoisen kuravyöryn niskaansa, mutta itse kyllä pidin. Oli jenkkihuttua, Hollywood-meininkiä ja kliseitä, sekä tietenkin virheitä historian kanssa. Esimerkkinä japanilaisten lentokoneet olivat todellisessa hyökkäyksessä valkoisia, eivät vihreitä.

Vioistaan huolimatta nautin kokemuksesta, varmaan jo siksi, että pidän kyseisestä aikakaudesta ja puitteet olivat ainakin tyydyttävästi kunnossa. Pakkohan niiden tuolla budjetilla on ollakin.

 

[El Gordo]

Tuo on kyllä ihme homma miten jenkkileffojen pohjasakkakin menee meillä yleisöön ja saa 1000 esityskertaa televisiossa. Meinaan jos vaikka venäläiset tekisi isolla rahalla samanlaisen kliseisesti kuvatun ja naurettavasti kirjoitettuja & näyteltyjä hahmoja sisältävän kiiltokuvan "suuresta isänmaallisesta sodasta", niin eihän sitä katsoisi täällä susikaan. Ja sama varmaan kiinalaisten ym. isänmaallisten pönötyselokuvien kanssa. Noissa tapauksissa se olisi jotenkin helpompi nähdä, että sisukset puuttuu, mutta jenkkileffoista meidät on vissiin ehdollistettu tykkäämään, oli mikä oli.

Niin no tosin Pearl Harbor ei taida olla näitä useimmiten televisiosta tunkevia roskia. Keikka Bahamalla, Luunkerääjä ja Kohtalokas hyppy on sellaisia, jotka omien havaintojen mukaan tulee useita kertoja vuodessa joka vuosi. Kaikki jotain 1-2 tähden huttua, mutta vissiin ovat sitten halpaa täyteohjelmaa.

 

[Laitela]

Muistaakseni Pearl Harbor tuli edellisen kerran viime kesänä jossain kesäkuun puolivälissä. Venäläisiä filmejä en periaatteellisista syistä edes katsoisi, ei juurikaan löydy arvostusta heidän kulttuurilleen.

 

[pernaveikko]

En tiedä yhtään mistä tuli mieleen, mutta Eddie The Eagle piti nähdä.

Tietysti ex-mäkihyppymaan kansalaisena sitä ehkä odotti vähän erilaista ja totuudenmukaisempaa kuvausta, vaikka kuinka olisi muka dramatisoitu tositapahtumista. Eddie sai tietää ja antoi siunauksensa ennen elokuvaa siinä olevan totta noin 10% ja kaikki muu keksittyä. Tuota en tiennyt, mutta kävi nopeasti selväksi muutenkin, että ei tämä nyt näin vain ole voinut mennä ollenkaan.

Sinänsä viihdyttävä feel-good sporttipätkä eikä tarvinnut miettiä olikohan tämä näin niin kuin Matti-elokuvan kanssa, missä osa niistä jutuista oli oikeastikin totta. Ei vain voinut tietää mitkä.

Calgaryssa hypittiin V-tyylillä, mutta sehän nyt on pientä ja uskoisin sen johtuvan ihan siitä, että mistä nykyaikana olisi löytynyt hyppääjiä vetämään vanhalla tyylillä, kun kuitenkin useita oikeitakin hyppyjä on.

Hieman brittihuumoria ja hassun hauska keksitty tarina, miksipäs ei. IMDB:lla melko hämmästyttävät 7,4, keskieurooppalaiset varmaankin käyneet innolla äänestämässä.

 

[olkikuukkeli]

Venäläisiä filmejä en periaatteellisista syistä edes katsoisi, ei juurikaan löydy arvostusta heidän kulttuurilleen.

Et kai nyt ihan oikeasti ole tosissasi? Vaikka Venäjän valtiollisesta ja poliittisesta kulttuurista ei pitäisikään, niin onhan (ehkä juuri kurjuudesta, eliitti vs. pohjasakka-asetelmasta johtuen) sieltä tullut melkoisia kulttuurivalioita etenkin kirjallisuuden saralta. Ja vaikkei venäläinen elokuva lähellekään samaa tasoa tavoita, niin on siellä nyt joitain pikkutekijöitä sielläkin (Tarkovsky).

 

[Musta Nuoli]

Oscar-ehdokkaat vuoden 2017 gaalaan julkistetaan tänään, noin seitsemän tunnin päästä. Tämähän on toki vain viihdettä, mutta kuitenkin suuren luokan viihdettä ja gaala on yleensä ollut joka vuosi katsomisen väärti. Viime vuosi oli tosin poikkeus, Chris Rockin aggressiivinen, poliittinen kimitys ja räyhääminen jätti huonon sivumaun show'sta, jonka pitäisi keskittyä elokuvataiteeseen ja -viihteeseen eikä yhteiskunnalliseen pauhaamiseen. Saa sitä toki sanasen sanoa ympäröivästä maailmastakin jos sen taiten tekee, mutta päähuomion pitäisi olla vuoden 2017 ansioituneimmissa elokuvissa ja näyttelijöissä, ei missään kampanjoinnissa.

Tänä vuonna gaalan juontaa ammattijuontaja Jimmy Kimmel. Saa nähdä miten, toivottavasti ammattitaitoisemmin. Billy Crystalin juontoja tulee kyllä välillä ikävä, ne olivat leppoisan vitsikkäitä ja luontevia.

Mahtaneeko gaala tulla tänäkin vuonna Ylen kanavalta suorana ja/tai tekstitettynä jälkilähetyksenä?

 

[humm3]

Mahtaneeko gaala tulla tänäkin vuonna Ylen kanavalta suorana ja/tai tekstitettynä jälkilähetyksenä?

Kyllä. - Oscarit Teemalla 2017 | Oscar-gaala | Yle Teema | yle.fi

 

[Walrus21]

Sain viimeinkin katsottua The Conjuring 2:n. Harva kauhu-genreen kuuluva jatko-osa onnistuu, mutta tämän kohdalla voinee puhua varovaisesti onnistumisesta.

Näin ykkösosan aikoinaan teatterissa, minkä takia ehkä pidinkin leffasta poikkeuksellisen paljon; teatterissa kauhuelokuvat ovat yleensä vakuuttavampia kuin kotikoneelta katsottuna. Ykkösosa oli kuitenkin myös hyvin tehty elokuva, vaikka siinäkin kaikki genren kliseet kierrätettiin moneen kertaan.

Mitä taas tulee tähän jatko-osaan, niin on vaikea olla erityisen tyytyväinen, jos elokuva ei tarjoa mitään uutta verrattuna edeltäjäänsä. Tässäkin elokuvassa on nimensä mukaisesti "kirous", joka vainoaa tällä kertaa 70-luvun lopun brittiperhettä. Ohjaaja James Wan on tehnyt hyvää työtä monessakin elokuvassa, mutta hänen ideansa tuntuvat jo kiertävän kehää. Aivan vastaavaa ideaa käyttävä elokuvasarja "Insidious" on myös Wanin käsialaa, ja jo tuossa elokuvassa hän käytti myös Conjuring-elokuvien päänäyttelijää, Patrick Wilsonia.

Elokuva tarjoaa lukuisia "jump scare"-kohtauksia, ja ne ovatkin varsin ennalta-arvattavia - katsojalle tavallaan kerrotaan koko ajan, miten mihinkin kohtaukseen pitäisi reagoida. Kuvaus, musiikki ja lavastus ovat ihan kohdallaan, ja elokuvaa voi muutoinkin kuvailla varsin laadukkaasti tehdyksi. Ongelmana on kuitenkin käsikirjoitus, joka ei tarjoa mitään uutta tai yllättävää, vaan menee siitä, mistä aita on matalin. Leffa on myös hieman tavallista pidempi, minkä vuoksi katsoja ehtii pitkästyä loppuratkaisua odotellessa.

Sinälläänhän tästä haluaisi kovasti pitää, mutta mielikuvituksettomuuden ja joidenkin epäloogisuuksien vuoksi tätä on vaikea pitää minään klassikkona. Elokuva on saanut kuitenkin poikkeuksellisen korkean IMDb-arvosanan, mikä johtunee siitä, että leffassa on tuotantoarvot kohdallaan. Kauhu-genrestä pitäville tämä lienee "must see", mutta turha odottaa mitään tajunnanräjäyttävää pläjäystä, sillä loppujen lopuksi tämä on vain yksi lisäys Manaajan aloittamaan kirous-elokuvien kirjoon.

 

[Jupe]

Näköjään päädyn herkästi katsomaan tositapahtumiin perustuvia elokuvia ja viikonloppuna oli vuorossa Sully.
Leffahan kertoo Sullenbergistä joka lensi matkustajakoneen Hudson-jokeen. Tälläistä elokuvaa lähtee katsomaan hvyin ristiriitaisin fiiliksin kun tietää mitä tässä käy, tarinahan on monella pääpiirteittäin tiedossa, oli ainakin minulla. Joten kun päätöksen katsomiseen tekee sitä ei tehdä elokuvan tarinan koukkujen tai yllättävyyden kannalta vaan pikemminkin ohjaajan ja näyttelijöiden. Sieltä tämän elokuvan loistosuoritukset löytyvätkin, vähäeleinen Tom Hanks Sullyna on mainio, tästä elokuvasta on kaikki turha kliseisyys ja hollywood-kerma poissa. Tämän lisäksi tarinan kerronta on loisteliasta eikä itsestäänselvää että lennetään ensiksi kone jokeen, pelastetaan ja hehkutetaan miehistöä, vaan tarina kerrotaan hyvin eri vaiheittain eikä kronologisessa järjestyksessä. Clintin ohjauskin on erittäin laadukasta, sopivan vähäeleistä. Tämä on laadukas aikuisten elokuva joka pitää juuri tarinankerronnallaan tunnelman tiiviinä ja hyvä että osataan pitää elokuva myös tarvittaessa lyhyenä, mitä 1:36 teksteineen nykypäivänä on. Hyvä leffa 9 / 10.

Sully - uroteko Hudson-joella (2016) - IMDb
US Airwaysin lento 1549 – Wikipedia

_

 

[pernaveikko]

Sieltä tämän elokuvan loistosuoritukset löytyvätkin, vähäeleinen Tom Hanks Sullyna on mainio, tästä elokuvasta on kaikki turha kliseisyys ja hollywood-kerma poissa. Tämän lisäksi tarinan kerronta on loisteliasta eikä itsestäänselvää että lennetään ensiksi kone jokeen, pelastetaan ja hehkutetaan miehistöä, vaan tarina kerrotaan hyvin eri vaiheittain eikä kronologisessa järjestyksessä.

Joo, tuli katsottua tuossa. Toki tarina on tuttu ja mietin miten tässä oikeastaan on edes aineksia kunnon elokuvaan, kun sehän menisi juuri noin. Ei mennyt.

Sullyhan osallistui itse elokuvan tekoon ihan kunnolla.

 

[Histo]

La La Land on erinomainen elokuva. Ei vuoden paras mielestäni (se kunnia kuuluu paljon monimuotoisemmalle Arrivalille ainakin toistaiseksi), mutta ihailen ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazellen ja säveltäjä Justin Hurwitzin taitoja sekä Emma Stonen roolisuoritusta. Toteutus on kaunista katseltavaa. Eikä toisaalta ole mikään yllätys, miksi elokuva on kovassa nousukiidossa ja kruunataan vuoden parhaaksi palkintogaaloissa: ihmiset varmasti haluavat pitää hyvän mielen leffoista tämän hetken maailmanmenossa enemmän kuin surutarinoita kertovista draamoista.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Pitkästä aikaa hyvää scifiä. Tai no draama-scifiä, mutta scifiä yhtä kaikki. Arrival saa IMDb:ssä 8,2 eikä siinä nyt ainakaan yhtään liikaa ole. Juonihan on suorastaan jopa nerokas.

 

[pernaveikko]

Pitkästä aikaa hyvää scifiä. Tai no draama-scifiä, mutta scifiä yhtä kaikki. Arrival saa IMDb:ssä 8,2 eikä siinä nyt ainakaan yhtään liikaa ole. Juonihan on suorastaan jopa nerokas.

Todella hyvä elokuva, mutta taas loppu menee ihan sci-fi -sekoiluksi niin kuin sci-fi leffoilla on tapana ja siksi en niistä kauheasti pidä.

On kuitenkin täysin selvää, että universumi kuhisee elämää, niin voisiko joku tehdä siitä vähän realistisemman näkemyksen millaista se sitten voisi olla, kun niitä lopulta kohdataan.

 

[godspeed]

Todella hyvä elokuva, mutta taas loppu menee ihan sci-fi -sekoiluksi niin kuin sci-fi leffoilla on tapana ja siksi en niistä kauheasti pidä.

On kuitenkin täysin selvää, että universumi kuhisee elämää, niin voisiko joku tehdä siitä vähän realistisemman näkemyksen millaista se sitten voisi olla, kun niitä lopulta kohdataan.

Mikä ihme on tämä realistisempi näkemys? Onko sinulla jotain sellaista tietoa jota kellään muulla taas ei?

 

[Klose16]

Todella hyvä elokuva, mutta taas loppu menee ihan sci-fi -sekoiluksi niin kuin sci-fi leffoilla on tapana ja siksi en niistä kauheasti pidä.

On kuitenkin täysin selvää, että universumi kuhisee elämää, niin voisiko joku tehdä siitä vähän realistisemman näkemyksen millaista se sitten voisi olla, kun niitä lopulta kohdataan.

Siinä tuli sellainen fiilis että aika loppui kesken... Luulen myös että realistinen ote olisi vähemmän viihdyttävä. Eikö elokuvan idea olekin tehdä ihmeellisestä uskottavan tuntuista.

 

[pernaveikko]

Mikä ihme on tämä realistisempi näkemys? Onko sinulla jotain sellaista tietoa jota kellään muulla taas ei?

Sellainen, että englantiahan ne eivät puhu, mutta jotain kieltä niin kuin nyt nähtiin. Sitten, kun osataan jutella, niin voidaan puhua vaikka urheilusta eikä ruveta näkemään tulevaisuuteen.

Totta kai sekin voi olla mahdollista samalla tavalla kuin esimerkiksi teleportaatio tulee toteutumaan muutaman sadan vuoden sisällä. Haluaisin nähdä sellaisen elokuvan missä vastustajan sivilisaatio olisi suunnilleen yhtä kehittynyt ilman jotain käsittämättömiä supervoimia.

 

[sporttipappa]

Ovatko muut käyneet jo tarkastamassa uuden Kaurismäen? Ihan Kaurismäkeläinen elokuva jopa niin voimakkaasti, että olisi ohjaajan toivonut jo vähän uudistavan kerrontaansa tai aiheitaan. Jälleen oltiin pienen ihmisen asialla, ja kyllähän tässä oli muutamia hyviä kohtauksia. Muistaako kansa, että meilläkin on ollut omat siirtolaisemme? Tämä oli yksi kysymys leffan teeman ympärillä, jota alleviivattiin kärjistäen muutaman kerran.

Itse jäin vähän kahden vaiheille elokuvan jälkeen, odotanko lopputekstit loppuun ja annan aplodit, vai laitanko vain takkia niskaan. Samaa huomasin muidenkin pohtivan, ja leffasta lähti yleisö lopulta vähin äänin. Sanotaanko näin että Kaurismäen fanit pitivät varmaankin, suuri yleisö ei välttämättä yhtä paljon kuin aiemmista tekeleistä, sillä samanlainen leffa nähtiin jo LeHavren kohdalla. Toki tässä on leffasarjasta kyse, toivottavasti kolmas satamaelokuva on jollain tapaa uudistunut.

 

[Jupe]

Pari leffaa tuli tsiigailtua taas viikonloppuna. Yksi erinomainen ja yksi umpipaska, enkä täysin ymmärrä miksi katsoin sen loppuun saakka.
Aloitetaan positiivisemmallla palautteella. John Carneyn ohjaama Sing Street, tämä ohjaajahan on tunnettu vuoden 2007 suositusta musiikkielokuvasta Once joten odotukset oli korkealla. Sanomattakin selvää että musiikkiscore toimii pirun hyvin ja hienon siitä tekee se että nuori miespääosa(Ferdia Walsh-Peelo , elokuvan teon aikaan noin 16v) esittää ne kappaleet omalla äänellään. Tarina on ehkä hiukan liian tavanomainen mutta silti erittäin hyvin näytelty, hyvillä hahmoilla ja samaistuttava. Kyseessä teinielokuva, mutta pakko myöntää että pidän hyvin tehdyistä teinielokuvista, palauttaa ajatukset omaan nuoruuteen ja tämänkin myötä nimenomaan kasarille.
Tätä on kritiikeissä verrattu Commitmentsiin, mutta siihen ei kyllä ylletä, The Commitments on mulle pyhä ja täyden kympin elokuva, tämä jää siitä mutta samaan kategoriaan menee ja suosittelen kaikille musadiggareille. Erinomaista viihdettä 9 / 10.
Sing Street (2016) - IMDb

Sitten se toinen, ihan "kannatuksen" vuoksi ajattelin katsoa uusimman Harlinin leffa Skiptrace, huh huh mikä tapaus, tehdäänkö näin huonoja elokuvia vielä hollywood -budjetein, vastaus taitaa olla ei koska tässä suuri osa tekijöistä ja ilmeisesti rahoituksestakin kaukoidästä, ei tosin tainnut yltää edes suomessa elokuvateatterilevitykseen ja en ihmettele yhtään. Elokuva on täynnä toinen toistaan huonompia näyttelijöitä, tarina on väkisin väännetty ja sekava, on venäjän mafiaa sekä kaukoidän vastaavaa rikollisuutta joita vastaan taistellaan. Päävihulaiset on huonoja itämaisia näyttelijöitä tai korneja isotissitaistelijanaisia?! Johnny Knoxville ei ole oikea näyttelijä, tuskaa katsella sitä koko elokuvan matkalta ja sitten Jackie Chan, sehän on pelle ja tämä on positiivinen kommentti, parastahan miehessä on itämaiset taistelutaidot ja Chan-mainen kohellus. Muistetaan kuitenkin että mies on +60v. Ainoat pointsit tämä elokuva saa multa nimenomaan Chanin kohelluksen johdosta, tekee edelleen stunttinsa itse ja sitä tutun tavan mukaan näytetään lopputekstien aikana. Ai niin, Sara Forsbergilla on tässä rooli, oikea puherooli, muutama kymmenen sekuntia jopa, voisi sanoa että näyttelee omaa ärsyttävää itseänsä pelleäänellä, ei komediaa vaan säälittävää. 1½ / 10 ja kaikki puolitoista pistettä Jackie Chanille joka on ihan kova jätkä vielä ikämiehenäkin.
Skiptrace (2016) - IMDb

Linkki: IMDB näyttelijä portfolioon.
_

 

[Blöö]

La La Land on erinomainen elokuva. Ei vuoden paras mielestäni (se kunnia kuuluu paljon monimuotoisemmalle Arrivalille ainakin toistaiseksi), mutta ihailen ohjaaja-käsikirjoittaja Damien Chazellen ja säveltäjä Justin Hurwitzin taitoja sekä Emma Stonen roolisuoritusta. Toteutus on kaunista katseltavaa. Eikä toisaalta ole mikään yllätys, miksi elokuva on kovassa nousukiidossa ja kruunataan vuoden parhaaksi palkintogaaloissa: ihmiset varmasti haluavat pitää hyvän mielen leffoista tämän hetken maailmanmenossa enemmän kuin surutarinoita kertovista draamoista.

Aika vahvasti olen eri mieltä. Biisit ovat todellakin laalaa-tsidaa-dippadaa -tasoa, tarina on suurimman osan leffaa todella pinnallinen. Lopussa yritetään yllättäen jotain henkevää, joka vähän pelastaa tämän tyhjänpäiväisen rallattelun. Lisäksi aina kun näyttelijä näyttelee näyttelijää, ollaan ongelmissa. Kun Emma Stone esittää näyttelijää, käyttää hän samoja maneereita, mitä hän myös hyödyntää myöhemmin elokuvassa näytellessään. Tulee aika ristiriitainen fiilis.
Tänään tuli katsottua "The Founder", joka kertoo McDonaldsin perustajasta Ray Krockista. Hyvin näytelty leffa, joka on uskollinen oikealle tarinalle. Valitettavasti tunsin tarinan ja se teki leffasta vähän tylsemmän. Hyvää oli se, että samassa ihmisessä näytettiin sekä sankari että roisto. Ihan suositeltava, mutta lähinnä hyvien näyttelijöidensä vuoksi. Toki tarinakin on kiehtova, mikäli ei ole siihen aiemmin tutustunut.

 

[pernaveikko]

@pernaveikko Jotenkin itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ne saman tason sivilisaatiot eivät tänne saakka päätyisi, kun ei niitä kuitenkaan omassa aurinkokunnassa ole.

Suurista välimatkoista johtuen niin ei varmaan voikaan käydä. Mutta eikö sci-fin tarkoitus ole kuvata jotain ihan keksittyjä juttuja minkä ei ole tarkoituskaan olla totta. Eikö voi tehdä laatudraamaa ilman typerää överihassuttelua tai tekotaiteellista sekoilua mistä kukaan ei tajua mitään.

 

[olkikuukkeli]

Aika vahvasti olen eri mieltä. Biisit ovat todellakin laalaa-tsidaa-dippadaa -tasoa, tarina on suurimman osan leffaa todella pinnallinen. Lopussa yritetään yllättäen jotain henkevää, joka vähän pelastaa tämän tyhjänpäiväisen rallattelun. Lisäksi aina kun näyttelijä näyttelee näyttelijää, ollaan ongelmissa. Kun Emma Stone esittää näyttelijää, käyttää hän samoja maneereita, mitä hän myös hyödyntää myöhemmin elokuvassa näytellessään. Tulee aika ristiriitainen fiilis.

Tuota noin. Lähes kaikki ristiriitaiset arvostelut ko. elokuvaa kohtaan selittyvät mielestäni sillä, mistä näkökulmasta elokuvaa on lähdetty katsomaan. Minusta La La Land yrittää olla ennemmin modernin ajan Singin' in the Rain kuin mikään vakavasti otettava synkkä draama. Ainakin itseäni viehätti juuri tämä laatuelokuvien nykyisin varsin kyynistä valtavirtaa vastaan uiminen wanhojen elokuvien tapaan, mutta tuoreella otteella. Elokuva oli kuin hymyilyttävä hengähdystauko omasta työ- ja arkielämän kiinnostusten varsin vakavista aiheista. Tällaisiakin elokuvia tarvitaan.

 

[Blöö]

@olkikuukkeli Sikäli samaa mieltä, että leffasta tulee ihan hyvä mieli ja se on valitettavan harvinaista. Liian moni elokuva on hirveätä maailmantuskaa tai muuten vaan sahaillaan päitä irti. Aikuisille suunnattuja, positiivisia leffoja on todella vähän ja sellaisena La La Land puolustaa paikkaansa. Mutta mutta... Ne kappaleet, mitä vittua? Elämme vuotta 2017, miksi musiikki on kökköä 40- ja 50-luvun musikaalien matkimista? Kuten myös tanssahtelut. jotka jäävät Fred Astairen ja Ginger Rogersin vastaaville 100-0? Jos musikaali on tarkoitus herättää henkiin, niin tuskin entisten mestariteosten kökkö matkiminen on paras tapa?
Leffassa oli siis hyvääkin, mutta minusta siinä rahastettiin vanhoja musikaalieja huonosti matkimalla.