Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 595
  • 12 326

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Hacksaw Ridgeä ei oikein jaksa noin ajatuksena, kun sehän on sotaleffa jossa sankarilta unohtui ase metsään. Jipii.

Arrival tuli käytyä katsomassa, oli keskimääräistä parempi.
Näkyi kyllä että perustui novelliin, ja oli nähdyistä Villeneuveista heikoin, mikä ei vielä tarkoita kyllä paljoa.
Tuolle pitäisi ehdottomasti tehdä juttua syventävä jatko-osa, vähän Independence Day 2:n tyyliin, vaan ei aivan.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Villeneuvelta olen nähnyt Incendies, Enemy, Sicario ja nyt tämä Arrival. Vaikuttavia vaikka tyylillisesti ovat niin kaikissa on vähän samaa vikaa, että alun jännittäviin asetelmiin verrattuna loppuratkaisu on hieman lössähtävä ja hölmö. Matkalla on kyllä varsin vetoaviakin kohtauksia, mutta musiikki on joskus liian mahtipontista tapahtumiin nähden (etenkin Sicariossa) ja jotkut isoihin rooleihin kiinnitetyt tähdet jäävät vaille varsinaista käyttöä (Renner Arrivalissa, ja paradoksaalisesti myös Blunt Sicariossa).

Annan sellaiset 3-4 tähteä viidestä kullekin, Sicariolle ehkä vain kaks ja puoli. Saattaa olla silti oikea mies tekemään Blade Runnerin jatko-osan. Tosin olen näistä jatko-osien tehtailusta sitä mieltä, että keksisivät jotain uutta ja jättäisivät vanhat klassikot rauhaan.

Hacksaw Ridge oli hyvä sotatantereelle päästyään, sekä myös aseettoman sotilaan vakaumusta käsitellessään. Romanttinen sivujuoni sekä sotilaiden koulutus olivat aika kliseistä tavaraa, sekä tehty monta kertaa paremminkin. Tietysti sotakohtausten veri ja suolenpätkät voivat herättää kritiikkiä, varsinkin kun Gibsonilla on muutenkin mainetta tarpeettoman väkivallan suosijana elokuvissaan. Mutta sitten taas jos näytetään liian vähän verta ja suolenpätkiä, niin sekin on sotaelokuvassa huono juttu.

Vaikken 7:nnen päivän adventisti olekaan, niin mukava nähdä tämänlaista ihmisten uskonnollisten vakaumuksien käsittelyä isonluokan elokuvatuotannossa.
 

J.C.S.

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Nyt kun tuossa ylempänä oli mainittu Sicario, niin pari sanaa siitä ja varsinkin Emily Bluntin osuudesta.
Luultavasti Blunt on roolissaan alunperin lähinnä siksi että hän oli sitä ennen Edge of Tomorrowin Iron Bitch, oletettiin että ainakin osalle menisi läpi että Blunt voisi esittää väkivaltaan kykenevää FBI:n agenttia. Mutta se että roolissa on nainen johtuu minusta siitä että sen jälkeen kun roolihenkilö siirtyy FBI:sta "lainalle" hänet jätetään tietojen ulkopuolelle ja häntä "tyrkitään" ja uhkaillaan jatkuvasti. Tämä kaikki ja lopuksi hän antaa vielä periksi uhkailijoilleen vaikka on täysin erimieltä heidän toiminnastaan. Jos roolin olisi näytellyt mies hän olisi joutunut jo elokuvien "koodiston" mukaan jossain vaihessa asettumaan vastarintaan tai liittymään mukaan toimintaan ja silloin hänestä olisi tullut tarpeeton elokuvan kannalta.

Kokonaan toiseen asiaan. Kenenkään mielestä Mission Impossible - Rogue Nationissa Rebecca Fergusonin Ilse Faustin nimi voisi olla aivan hyvin Ilsa Lund?
Marokko, Casblanca ja silmien alue molemmilla.
 
El Gordon kanssa täysin samaa mieltä. Arrival ja Sicario etenivät molemmat omasta mielestäni samalla tavavalla. Ensin tuli ajateltua, että tästähän tulee vielä hyvä elokuva, mutta loppua kohden kumpikin meni höpöksi ja lyssähti täysin. Villeneuven elokuvista Prisoners on poikkeus kaavasta, ja onkin mielestäni hänen ainoa oikeasti hyvä elokuva tällä hetkellä.

Arrival oli myös liian ennalta-arvattava, jotta olisi paikannut lopun höpöksi mennyttä tunnelmaa.

Arrival 6/10 ja Sicario 7/10 omissa papereissani.
 

Buster

Jäsen
Itsehän pidän Villeneuvelta Incendiesista heittämällä eniten. Sitten varmaankin Prisoners niukasti ennen Enemya. Arrival on vielä näkemättä ja itsekään en ihan täysin Sicariolle lämmennyt. Pitäisi kai joskus kaivaa jostain nuo Incendiesia edeltäneet leffat, koska kieltämättä ukko tekee hyvää jälkeä ja kiinnostavia elokuvia. Suaattaapi olla ihan ykkössuosikki ohjaajista, jos semmosia alkaisi etsimään. Ikinä ollut kuullutkaan ennen kuin Incendiesiin törmäsin joskus 2010-2011 ja sen jälkeen nimi muistiin.

Passengers oli varmaan ainoa elokuva tänä vuonna, minkä kohdalla olin tyytyväinen että katsoin 3D:nä. Kun heilutaan kässärin mukaan 5000 ihmiselle suunnitelluissa tiloissa vain kahden ihmisen voimin, niin kyllä vaan nousee ihan eri sfääreihin visuaalinen puoli kun saadaan leveyden lisäksi syvyyttä. Mitään varsinaisia efektejähän tuossa ei tainnut olla. Eikä ollut ainakaan mitään tökeröä katseen ohjailemista sumennoksilla, mikä on ihan käsittämätöntä 3D-leffoissa vaikka kuinka olisi jälkikäteen siksi muunnettua. Juoni nyt oli ehkä vähän jännä, tai tökerö rakenteeltaan. Päähahmothan heräävät ennenaikaisesti horroksesta kesken pitkän matkan, koska aluksessa on jotain mystistä vialla. Vian selvittely vaan jää aika huolella romanssin ja komedian jalkoihin. Eikä siinä nyt tavallaan sinänsä mitään. Mutta aika huolella tuosta romanssista lypsettiin kaikki mahdollinen irti, jolloin kokenut katsoja osasi arvata, että nyt on pakko tulla ihan justiinsa jonkinlainen "tarinasilta" joka alustaa kuviot valmiiksi kohti loppusuoraa. Baarimikkoandroidi, joka jakoi elokuvista(kin?) tuttuja baarimikkomaisia elämänviisauksia oli kanssa hauska. Ja kyllähän Pratt ja Lawrence pystyvät ainakin kevyttä draamakomediaa kannattelemaan tuon pari tuntia näköjään mainiosti. Yllätyin ja tykkäsin.

Assassins Creed ensi-illassa tänään. Tulisikohan paras videopeliin pohjautuva elokuva. Trailerien perusteella ehkäpä ei, vaikkei noiden taso ole kovinkaan kova. Taitaa animaation puolella olla ne parhaat tuotokset Final Fantasyjen johdolla. Olisiko live actionin puolella sitten Warcraft. Tai sitten Silent Hill, tahi Prince of Persia. Viimeinen oli ihan passeli kieli poskessa tehty toimintakomedia, joka ei missään vaiheessa yrittänyt olla vakava. Helpolla se parhaan videopeliin perustuvan leffan titteli on jokatapauksessa edelleen otettavissa. AC:n jälkeen seuraava yrittäjä taitaa olla Uncharted.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ja kyllähän Pratt ja Lawrence pystyvät ainakin kevyttä draamakomediaa kannattelemaan tuon pari tuntia näköjään mainiosti. Yllätyin ja tykkäsin.

Hankin juuri liput aaton päivänäytökseen ja tämähän kuulostaa juuri sellaiselta elokuvalta mistä pidän oikein paljon. Toivottavasti olisi kuitenkin paljon avaruusjuttuja eikä vain sellaista romanssia minkä olisi voinut sijoittaa moneen muuhunkin paikkaan kuin avaruteen.

Tuo tietysti vähän arveluttaa, kun en tiennyt kyseessä olevan komedia.
 

Frostbite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Оулун Кäрпäт, Фц Барцелона, РоПС, Rive Kanerva
Uusin Independence day yritettiin kattoa pyhinä - aika suurta jätettä oli. Hienoilla erikoistehosteilla ei vielä tehdä toimivaa kokonaisuutta.
Viimeisein X-Men oli kyllä kans iso pettymys.

Positiivinen yllätys oli Viidakkokirja. Sen verran heikosti oli penskana tullut kirja luettua, että nautin joka hetkestä.
Plussaa myös The best exotic marigold hotellille ja sen jatko-osalle.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Juu pyhinä katsottu täälläkin muutamia leffoja, en onneksi ole hetkeen enää sortunut erikoistehostehuttuun kun aikaakin on rajatusti niin yritän satsata laatuun. Pari Linklateria siis.

Erittäin positiivinen yllätys oli Linklaterin uusin Everybody wants some (2016). Todellinen hyvän fiiliksen elokuva missä läppä lentää, ryypätään ja rellestetään, vokotellaan misuja jne. Mutta olennaista tässä kaikessa on ohjaajan laadukas työ miten henkilöhahmot saadaan mielenkiintoisiksi eikä juttu mene pelkäksi pieruhuumoriksi. Genren parhaimmistoa ehdottomasti, menee sinne Delta Jengin kategoriaan. Tähän voisi palstalta tiedustellakin tietääkö porukka vastaavia laadukkaita elokuvia joita jaksaisi näin ei enää teininä katsella?
Palatakseni vielä elokuvaan niin ei voi olla liikaa korostamatta täysin itselleni tuntemattomia näyttelijöitä jotka ovat elokuvassa kirjoitettu täysin samalle viivalle, ei ole selkeää päätähteä vaan koko porukka loistaa, kaikki noin 10 päähahmoa kirjoitettu helvetin hyvin sekä tykkään jaella propseja kun musat on kohdillaan joten siitäkin erityismaininta. En olisi uskonut että college-kouluteemalla saadaan näin loistavaa elokuvaa. Kerrassaan mainio elokuva 9½ / 10.
Everybody Wants Some!! (2016) - IMDb

Sitten toinen Linklater eli Bernie(2011)
Tämän elokuvan tekee katsomisen arvoiseksi ja mielenkiintoiseksi erityisesti pari asiaa, ensiksi perustuu tositapahtumiin, toiseksi että puolet näyttelijöistä on oikeita kaupunkilaisia joita ikään kuin haastatellaan elokuvan tapahtumista ja taisivat olla oikeusalikohtauksessakin mukana.
Skeptisyys oli suuri elukuvaa kohtaa koska Jack Black ei ole suosikkinäyttelijäni vaan päinvastoin, en kestä tuollaista yliampuvaa tyyliä. Mutta annoin leffalle mahdollisuuden koska Linklater ohjaa. Elokuva on todella hyvä, nimenomaan tarina ja sen käänteet kun muistaa että tämä on tapahtunut siellä Texasin pikkukaupungissa. Shirley MacLaine tekee hienon roolin elokuvan toisena päähenkilönä ja karismallaan tuo aitoutta tarinaan. Ei niin hyvä kokonaisuus kuin yllä oleva mutta ehdottomasti katsottava ja korostaa tuota Linklaterin erinomaisuutta miten ohjaa elokuviaan ja tekee kaikista henkilöistä jopa sivurooleista tärkeitä, parhaita henkilöohjaajia ehdottomasti. Hyvää viihdettä 8½/10.
Bernie (2011) - IMDb

Ai niin katsoinhan mä tuon Todd Philipsin War Dogsinkin(2016).
Ohjaajahan on tunnettu Hangovereista ja siten ei ollut odotukset korkealla koska en kauheasti niistä örvellyksistä pidä, esim tuo Everybody wants some on mun mielestä monin verroin parempi sekoiluelokuva. Elokuva kuitenkin pääsi yllättämään ja jälleen tutuilla asioilla mitkä tekee vaikutuksen eli hyvä musascore ja tarina joka perustuu tositapahtumiin, se tuo kummasti perspektiiviä tarinaan. Päänäyttelijät olivat aika eläväisiä mutta hoitivat homman hyvin nousukkaina asekauppiaina ja Miles Tellerin työstä pidän kovasti. Siinä kundissa on jotain hiljaista karismaa kun miettii näitä nuoremman polven näyttelijöitä.
Vauhtia riittää, menee seikkailuleffasta/toimintaleffasta ja mustaa huumoriakin mahtuu mukaan. Viihdyttävä ja vauhdikas leffa 8+/10.
War Dogs (2016) - IMDb


_
 

KaljaVeikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
235, Karjala-lippis
Suositelkaa jotain hyviä scifi-leffoja. Kyseinen genre on viime vuosina kolahtanut todella kovaa.

Klassikot (Alien, Blade Runner ym.) on katseltu, mutta jotain sellaisia, joista ei ole ollut niin paljon puhetta. Kiitos!

Äkkiseltään mieleen tulee ainakin:

Sunshine Sunshine (2007) - IMDb

Snowpiercer Snowpiercer (2013) - IMDb

District 9 District 9 (2009) - IMDb

Lasketaanko uudemmat Apinoiden planeetta-elokuvat? Ne ainakin on myös hyviä.

Rise Apinoiden planeetan synty (2011) - IMDb

Dawn Apinoiden planeetan vallankumous (2014) - IMDb
 
Viimeksi muokattu:

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Suositelkaa jotain hyviä scifi-leffoja. Kyseinen genre on viime vuosina kolahtanut todella kovaa.

Klassikot (Alien, Blade Runner ym.) on katseltu, mutta jotain sellaisia, joista ei ole ollut niin paljon puhetta. Kiitos!
Pienemmistä nykyajan klassikoista ensimmäisenä tulee mieleen Dark City Dark City (1998) - IMDb

Donnie Darko on Jake Gyllenhaalin ensimmäisiä isoja rooleja ja kelpo sci-fi.
Donnie Darko (2001) - IMDb

Jos enemmän uutta valtavirtaa halajaa niin ihan kelpo sci-fiä on olleet uudemmat Tompan leffat Oblivion ja Edge of Tomorrow, sitten tulee mieleen Looper ja Elysium. Kelpo popcorn-viihdettä.

_
 
Viimeksi muokattu:

KaljaVeikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
235, Karjala-lippis

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Suositelkaa jotain hyviä scifi-leffoja. Kyseinen genre on viime vuosina kolahtanut todella kovaa.

Klassikot (Alien, Blade Runner ym.) on katseltu, mutta jotain sellaisia, joista ei ole ollut niin paljon puhetta. Kiitos!

The Man from Earth. Vähemmän tehosteita seinillä. Tuolla samalla linjalla toimii myös tunnetumpi Moon.
Carpenterin Starman on myös imo hauska kokonaisuus.
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Suositelkaa jotain hyviä scifi-leffoja. Kyseinen genre on viime vuosina kolahtanut todella kovaa.

Klassikot (Alien, Blade Runner ym.) on katseltu, mutta jotain sellaisia, joista ei ole ollut niin paljon puhetta. Kiitos!

Ok, tulee klassikoita ja vähemmän klassikoita, mutta ohessa mielestäni parasta scifiä evö.

2001: Avaruusseikkailu
Abyss
Brazil
Children of Men
Close Encounters of the Third Kind
La Antena
Pi
Primer
Seconds
Stalker
Solaris
The Fountain
The Quiet Earth
Timecrimes
Videodrome
 
Viimeksi muokattu:

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Primerille vahvasti peukkua. Käsittämätöntä että budjetti oli $7000 (josta suuri osa meni ihan filmiin, ei siis digitaalisesti kuvattu). The Fountain sen sijaan... olen kyllä Aronofskyn fani, joten kun oli viimein mahdollista käydä tuo katsomassa (Night Visions käymässä Niagarassa muinoin) pitihän siihen tarttua. En ollut ainoa, teatteri oli loppuunmyyty.

Enpä muista yhtä tekotaiteellista paskaa nähneeni ikinä. Olisin varmaan lähtenyt kesken pois, mutta tosiaan täysi teatteri niin ei viitsinyt kanssakatsojia kiusata. Kun elokuva viimein loppuu, tulee ensiksi "hienommat" lopputekstit. Porukka istuu sitkeästi penkeissään. Sitten kun tulee perinteiset valkoista mustalla -tekstit, alkavat vielä taputtaa. Siinä vaiheessa itsellä tuli niin naamapalmuolo ettei Pickardkaan moiseen kykenisi. Makuasioita toki, mutta ei tippunut niin yhtään.

Mutta oma suositus scifistä, ns. "kovaa" tällä kertaa: Europa Report (2013) - IMDb
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Enpä muista yhtä tekotaiteellista paskaa nähneeni ikinä. Olisin varmaan lähtenyt kesken pois, mutta tosiaan täysi teatteri niin ei viitsinyt kanssakatsojia kiusata. Kun elokuva viimein loppuu, tulee ensiksi "hienommat" lopputekstit. Porukka istuu sitkeästi penkeissään. Sitten kun tulee perinteiset valkoista mustalla -tekstit, alkavat vielä taputtaa. Siinä vaiheessa itsellä tuli niin naamapalmuolo ettei Pickardkaan moiseen kykenisi. Makuasioita toki, mutta ei tippunut niin yhtään.

Itse pidan kyseista elokuvaa yhtena parhaista elokuvista koskaan. En kylla ymmarra mika siina oli "tekotaiteellista". Riippuu varmaan sitten siita miten sen ymmarsi?

Mutta makuasioita tietysti.

En kylla kuvailisi scifiksi ollenkaan, rakkaustarina ja henkilokohtaisen kasvun kuvaus. Nerokas sellainen.
 

hablaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lügan kaaosseura
Itse pidan kyseista elokuvaa yhtena parhaista elokuvista koskaan. En kylla ymmarra mika siina oli "tekotaiteellista". Riippuu varmaan sitten siita miten sen ymmarsi?
Tänä vuonna rauhan Ignobelin voittanut artikkeli (linkki artikkeliin) lanseerasi termin, joka omasta mielestä kuvaa tuota hyvin, eli "pseudo-profound bullshit". Näennäisesti syvällistä, mutta keisarilla ei ole vaatteita. Ehkäpä tuo pitäisi katsoa uudemman kerran, josko sille lämpenisi enemmän, mutta tuolla kerralla ei uponnut, ei sitten yhtään. Muu Aronofskyn tuotanto sen sijaan toimii oikein hyvin.
 

psychodad

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Hal Gill
Näennäisesti syvällistä, mutta keisarilla ei ole vaatteita.

Uskon etta tassa on kyse siita, etta monet kuvittelivat katsovansa scifileffaa jossa surffataan kolmessa eri ajassa ja jollain tavalla tarinat sitten nivoutuivat yhteen mutta siitahan leffassa ei ole missaan nimessa kyse.

Se kertoo siita miten Tommy kasitteli kuolemaa (tassa tapauksessa Izzyn), ja miten Izzy yritti auttaa hanta hyvaksymaan kuoleman vaistamattomana osana elamaa, koska Tommy kaytti kaiken energiansa ja aikansa sita vastaan taistelemiseen.

Mitaan kolmea eri aikaa ei ole, on vain se nykypaiva josta leffa alkaa ja johon leffa loppuu. Kirjan tarina oli Izzyn yritys auttaa Tommya hyvaksymaan kuolema, ja ne avaruuskuplan jutut olivat Tommyn paan sisalla tapahtuva prosessi. Helpoimmin sen havainnolistaa siita etta Izzyn kuoltua Tommy "sekoaa" tyopaikalla, katsoo kattovaloon ja sen jalkeen kaikki tapahtuu "kuplassa" eli hanen mielessaan. Han havahtuu lopussa ja sanoo "I'm going to die", ja elokuva leikkaa nykypaivaan jossa Tommy on haudalla, vihdoin kuolevaisuutensa hyvaksyneena. Han istuttaa puun (aiemmin elokuvassa on puuta kaytetty ikuisen elaman lahteena) koska Izzy kertoi hanelle miten han haluaa ruumiilliset jaannoksensa takaisin luontoon (eli hanen jaannoksensa luovat uutta elamaa, muuttavat muotoaan mutta energia ei kaytannossa katoa mihinkaan vaan muuttaa pelkastaan muotoa).

Voisihan tuosta pidemmankin esseen kirjoittaa mutta tuossa nyt lyhykaisyydessaan..
 

avatar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Raimon Rakuunat
Mutta oma suositus scifistä, ns. "kovaa" tällä kertaa: Europa Report (2013) - IMDb
Tästä tykkäsin. Joskin jos nyt ei ole ihan älytöntä perseilyä, scifi uppoaa aina. Europa Report oli jopa yllättävän "realistisen" tuntuinen. Ja aihe oli juuri sitä, mitä itse toivoisin näkeväni enemmän.

Ehkä meni ohi, mutta scifi - leffojen omaan makuuni viime vuosien ehdotonta eliittiä on Source Code.
Source Code (2011) - IMDb

Tuli eilen käytyä leffassa katsomassa Passengers, 2D-versionta tietysti.
Passengers (2016) - IMDb

Ei hassumpi leffa. Isolta screeniltä katsottuna ihan vaikuttavaa kuvaa. Juoni oli toki alun jälkeen aika selviö. Mutta ei haitannut. Yksinkertainen, mutta parin tunnin leffaksi aika hyvin paketoitu, eikä tyhjän polkemista paljoa ollut. Toki asioita oli julmetusti ohitettu, kuten se, että ns. tyystin maallikot vain heittämällä löytävät valtavan aluksen viat ja korjaavatkin ne melko lailla tuosta noin. Mutta kun ottaa leffan viihteenä, se oli varsin hyvää sellaista. Ei mikään mestariteos ja tuskin tulee katsottua uudelleen aikoihin. Mutta menee kuitenkin kategoriaan: katsotaan aikanaan kyllä toistekin.

Silmäkarkkia on niin miehille kuin naisille. Joskin sanoin emännälle leffan loputtua, että jos on yksin jossain avaruusaluksessa, onko niitä uikkareita pakko vetää niskaan, kun pulahtaa uima-altaaseen. Paparazzejakaan ei ihan lähimailla ole. Mutta nää nyt on näitä.

Leffapisteet 7/10. Scifileffapisteet 7,5/10.
 
1. The Revenant (9/10)
2. The Hateful Eight (9/10)
3. Hymyilevä Mies (8/10)
4. Deadpool (8/10)
5. The Jungle Book (7/10)
6. Eddie the Eagle (7/10)
7. Batman v Superman: Dawn of Justice (6/10)
8. Arrival (6/10)
9. Triple 9 (6/10)
10. Suicide Squad/Independence Day 2 (5/10, 5/10)

Yläpuolella top 10-lista vuonna 2016 Suomeen ilmestyneistä elokuvista, jotka olen katsonut tänä vuonna. Suluissa myös antamani arvosana. Pari ysin arvoista elokuvaa omissa silmissäni ja se on määritelmäni erinomaiselle elokuvalle. Revenant oli taattua laatua alusta loppuun. Elokuvassa etenkin kameratyöskentely on erittäin nautittavaa katsottavaa. Eikä elokuvan hyvyyttä vähennä se, että mukana on kaksi suosikkinäyttelijääni. Hateful Eight oli ehkä turhankin pitkä elokuva, mutta piti penkissä hyvin alusta loppuun. Kun teemana on Villi-Länsi sekä aikaan saadaan Hitchcockmainen tunnelma, lopputulos ei voi olla kovinkaan huono. Hauskaa dialogia, kuten yleensä Tarantinon rainoissa.

Hymyilevä mies ja Deadpool olivat taasen positiivisia yllätyksiä. Deadpool onnistui olemaan erilainen ja oikeasti hauska supersankarielokuva. Hymyilevä mies taasen oli hieno mustavalkoinen kertomus miehestä, joka häviää nyrkkeilyottelun, mutta voittaa silti paljon. Realistinen kuvaus ja vaihtelua suomalaisille ainaiselle rakkauskomedialle. Eddie the Eagle voidaan laskea myös positiivisten yllätysten joukkoon.

Selkein pettymys oli Batman v Superman. Kyseiseltä elokuvalta odotin paljon enemmän kuin mitä se antoi. Tämän takia Suicide Squad ei tuntunut niin pahalta pettymykseltä, vaikka kyseessä oli astetta huonompaa menoa. Ymmärsin kuitenkin (ensimmäisten kymmenien minuuttien kohdalla), että kohdeyleisö Suicide Squadin kaltaiselle elokuvalle on esiteinit, sekä teinit. Juoni oli käsittämättömän surkea ja Jokeri/Harley - kuvio kuin suoraan teinikauhuelokuvista.

No, tämä oli minun näkemykseni vuoden elokuvista. Paljon hyvääkin jäi varmasti katsomatta, kuten Rogue One, Sully, The Magnificent Seven ja Hacksaw Ridge. Ensi vuodelta odotan ennen kaikkea Nolanin uutta Dunkirk-elokuvaa. Muita mielenkiintoisia tulee varmasti olemaan Musta torni ja Star Wars.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Jaaha, vuosi otti ja vaihtui. 402 elokuvaa tuli nähtyä viime vuoden aikana (tai 380 eri leffaa jos toistoja ei lasketa), niistä 73 teatterissa. Kokonaismäärä jäi edellisvuotisesta, mutta teatterileffoissa tein reippaasti oman ennätykseni (vanha ennätys edellisvuoden 59).

Uusista elokuvista Arrival ja A Monster Calls tekivät suurimman vaikutuksen, mutta hyvin eri tavoilla. R&A:ssa nähty Hunt for the Wilderpeople oli vuoden hauskin leffa, mutta Shane Blackin The Nice Guys ei jää kauaksi taakse. The Neon Demonin visuaalinen tykitys sai pauloihinsa (ehdottomasti ison kankaan leffa) ja spektrumin toisessa päässä vähäeleinen Too Late piti otteessaan (kannattaa tsekata Netflixistä). Ja 10 Cloverfield Lane on upea jännäri, josta John Goodman ansaitsisi sivuosa-Oscarin, mutta eihän Akatekia tuota tajua. Alkuvuoden Oscar-kisaajista parhaita olivat The Big Short, Steve Jobs, Spotlight ja Anomalisa.

Monta uutta suosikkia löytyi myös vanhemmista leffoista, jotka viime vuonna näin ensimmäistä kertaa. The Adventures of Buckaroo Banzai Across the 8th Dimension, Night of the Comet, Xtro, Death Race 2000, Pieces, Revenge of the Ninja, Coffy, Joe Versus the Volcano, Prince of Darkness, Spider Baby ja Hard Ticket to Hawaii nousivat kaikki ikivihreiden asemaan ja tulevat pyörimään vielä kerran jos toisenkin tässä kämpässä.
 

Buster

Jäsen
Itse tuli tänä vuonna katsottua 779 eri elokuvaa, lyhytelokuvaa, dokumenttia tai tv-sarjaa IMDB:stä laskettuna. En sitten enää jaksanut haarukoida montako noista on tämän vuotisia tuotoksia. Teatterissa varmaan nähty jotain 50+ elokuvaa. Ennen kuin joku huolestuu, niin noissa on todella monta lyhytelokuvaa ja keskenkin jäi enemmän leffoja kuin koskaan aikaisemmin. Nimittäin tutustuin ja tutustun edelleen animaatioihin. Loppuvuodesta jäi paljon hyviä leffoja katsomatta kun ne ei kierrä kaikissa teattereissa, eikä niitä saa vielä mistään kotisohvalle.

Oma vuoden parhaiden Top-10 lista olisi kutakuinkin seuraava:

1. The Revenant (9/10)
2. Brooklyn (9/10)
3. Hacksaw Ridge (9/10)
4. Mies, joka rakasti järjestystä (9/10)
5. Room (8/10)
6. Hell or High Water (8/10)
7. Spotlight (8/10)
8. Zootropolis (8/10)
9. Creed (8/10)
10. Bridget Jones's Baby (8/10) [mitä voin sanoa, pidän romcomeista]

Kunniamainintoina voisin tarjota: Täällä taas, Pässit, The Lobster, Mustang, Youth, Kirottu 2 (pelottavampi, mutta ei onnistu säilyttämään tasoaan ykkösen lailla loppuun asti), sekä Dope. Paras suomalainen elokuva oli mielestäni Tyttö nimeltä Varpu. Vuoden vaikuttavin 3D-elokuva oli Passengers, ei varmasti pääse läheskään samalle tasolle kotona katseltuna kuin teatterissa isolta ruudulta.

Paras tänä vuonna katsomani elokuva kun sisällytetään kaikki nimikkeet oli Ben-Hur. Se alkuperäinen, ei se roskaraina. Ja sitten ihmetellään miksi floppaa kun tehdään remake leffasta, jonka tasoa ei voi mitenkään ylittää. Ben-Hurissa on kerrassaan nerokas tarina, joka ohimennen sivuaa raamatullisia tapahtumia. Ja kun vielä kyseessä on Hollywoodin hullujen vuosien megatuotanto, niin se lisää vielä viehätystä. Leffa on kuvattu Cinecittan studioilla ja siellä samaan aikaan jossain nurkassa Fellini kuvasi La Dolce Vitaa.

Muita tämän vuoden elokuvallisia kohokohtia olivat ehdottomasti Disneyn monien klassikkojen näkeminen alkuperäiskielellä ja heidän propagandapiirrettynsä kuten Der Fuehrers Face.

Lisäksi The Stoning of Soraya M. Viulunsoittaja katolla, Manaaja, The Girl Who Leapt Thought Time, Wall-E, Princess Mononoke, Perfect Blue, Grave of the Fireflies ja minisarja Olive Kitteridge, sekä dokumenttien puolelta ehdottomasti legenda nimeltä Hoop Dreams. Ai niin ja tutustuin myös Nuoreen Sherlockiin. Oli timanttia.
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mutta kun ottaa leffan viihteenä, se oli varsin hyvää sellaista. Ei mikään mestariteos ja tuskin tulee katsottua uudelleen aikoihin. Mutta menee kuitenkin kategoriaan: katsotaan aikanaan kyllä toistekin.

Ihan katsottava elokuva eikä mitenkään tylsistyttänyt. Kuitenkin jotenkin tasapaksu tai jotain. Maisemat eivät olleet sen kummoisempia, realismi melkoisen kaukana yhtään mistään ja yhtäkkinen painovoiman katoaminen oli ihan typerä kohtaus. Toisaalta tykkään niin paljon kaikesta avaruuteen liittyvästä, niin ehkä sitä vain toivoi enemmän. Ja miten The Martianin jälkeen mikään edes voisi tuntua miltään.

Juurikin kannatti katsoa, mutta yhtä lailla heti mietin kuinka ei tarvitse katsoa uudelleen. Interstellarista pidin paljon enemmän toisella katselukerralla, mutta en keksi mitään mikä Passengersissa voisi säväyttää. Baarimikko oli toki aivan loistava.

Jotenkin väistämättä tuntuu, että samasta ideasta olisi jollain tavalla saanut enemmän irti sillä ideahan on erinomainen ja tiedä vaikka noin voisi oikeastikin käydä, kun tietokoneiden kanssa pelataan.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kaunis elokuva ja täytyy vain ihmetellä miten arvosana IMDB:ssä on noin huono. Tosin eipä ole eka tai edes toka kerta kun ihmettelen.
Aikoinaan tän viestin ansiosta laitoin ton Seeking a Friend from the End of the World: leffan watchlistille, ja tossa joulukuussa leffa tulikin muutamaan kertaan telkkarista niin sainpa napattua helposti digiboksille. Olihan toi leffa ihan hyvä, mutta itsellä tökki se että en oikein pitänyt kummastakaan päänäyttelijästä. Siinä olen samaa mieltä että IMDB keskiarvo on pikkasen alakanttiin. Tiedä sitten että onko moni olettanut näkevänsä scifimäisen komedia leffan ja sitten pettyneenä antaneet sille jotain alle kutosen arvosanoja.
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Katselin tuota Night Watchia, leffa jota aikoinaan kehuttiin asiantuntijoiden puolesta kovastikin. No onhan sillä vieläkin imdb:ssä kohtuulliset pisteet. Melkoista taidekauhua, kanava vaihtui.

Varmaan oma makukin tiukentunut ja samalla leffat huonontuneet, kun ei mene leffassakaan yleensä juuri mitään tiketin arvoista. Yleensä aiheet on jo niin tylsiä ettei jaksa.

Totuushan on tässäkin toki se että huiput on harvassa, ja juuri niihin sitä kannattaakin aikaansa laittaa. Tästä syystä en katso tv:stäkään (lue: netistä) sarjoja juuri ollenkaan, ei ne minusta ole juuri parantuneet entisestä. Jotkin osa-alueet tehdään paremmin ja näyttävämmin, samalla toiset on vähän mitä sattuu.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös