Mainos

Jatkoajan leffakerho

  • 2 411 462
  • 12 326

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Osaako kukaan suositella jotain Snatchin tai Puuta, heinää ja muutama vesiperän kaltaista (rikos)komediaa? Tai ylipäätään jotain laadukkaita komedioita, joissa vitsit ovat muualla kuin piereskely -osastolla?
Tämä on mun mielestä ehkäpä vuosituhannen paras rikoskomedia
Kukkoilijat (2008) - IMDb

Nice Guys oli myös ihan hauska, ei niin hyvä kuin tuo In Bruges mutta kelpo crime comedya
The Nice Guys (2016) - IMDb

Wolf Of Wall Street on näemmä myös crime comedy genressä, loistava elokuva sekin. Leonardon parhaita ja Scorsese on nero tälläisissä elokuvissa kun kyseessä häikäilemättömiä hahmoja ja tiukkaa menoa.
The Wolf of Wall Street (2013) - IMDb

_
 
Viimeksi muokattu:

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Osaako kukaan suositella jotain Snatchin tai Puuta, heinää ja muutama vesiperän kaltaista (rikos)komediaa? Tai ylipäätään jotain laadukkaita komedioita, joissa vitsit ovat muualla kuin piereskely -osastolla?
Get shorty.
Get the gringo.
Catch me if you can.
A fish called Wanda.
Big Lebowski.
Killer Joe (menee sitten aika mustan komedian puolelle)
Miami Blues.
Pineapple express.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Viikonloppuna Night Visions -festareilla näytettiin ennakkoon tänä vuonna eniten odottamani leffa, Denis Villeneuven (Prisoners, Enemy, Sicario) Arrival, eikä se tuottanut pettymystä, yksi vuoden parhaista. Sen enempää spoilaamatta elokuva kertoo avaruusalusten laskeutumisesta maapallolle ja lingvististä, joka yrittää luoda kommunikointiyhteyttä niiden kanssa. Hitaasti etenevää, pohdiskelevaa science fictionia, joka piti otteessaan ja sai ajattelemaan. Tulee joulukuun alussa "normaaliin" ensi-iltaan, taidan käydä silloin uudestaan katsomassa.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Viikonloppuna Night Visions -festareilla näytettiin ennakkoon tänä vuonna eniten odottamani leffa, Denis Villeneuven (Prisoners, Enemy, Sicario) Arrival, eikä se tuottanut pettymystä, yksi vuoden parhaista. Sen enempää spoilaamatta elokuva kertoo avaruusalusten laskeutumisesta maapallolle ja lingvististä, joka yrittää luoda kommunikointiyhteyttä niiden kanssa. Hitaasti etenevää, pohdiskelevaa science fictionia, joka piti otteessaan ja sai ajattelemaan. Tulee joulukuun alussa "normaaliin" ensi-iltaan, taidan käydä silloin uudestaan katsomassa.
Ai saakeli, enpäs tiennyt että tuota on jo näytetty. Olen tuota kanssa innolla odotellut, Villeneuve kun on ehkä suurimman vaikutuksen lähivuosina tehnyt ohjaaja. Mutta eipä odotus enää pitkä ole, pitää oikein poikkeuksellisesti käydä leffateatterissa katsomassa tuo.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Osaako kukaan suositella jotain Snatchin tai Puuta, heinää ja muutama vesiperän kaltaista (rikos)komediaa?
Ekana mieleen tuli noista speksistä Hot Fuzz. Otin aikoinaan sen digiboksille kun sillä oli aika kova keskiarvo IMDB:ssä, ja ylätti positiivisesti.

Tuli mieleen että aikoinaan tästä viestistä sain aikoaan leffavinkin.
Sweetwateria en ole nähnyt, mutta itse laittaisin Tommy Lee Jonesin ohjaaman + pääosittaman The Homesmanin kahden muun edelle. Jos sen nyt länkkäriksi laskee.
Kiitti vinkistä! Tuli nyt katsottua toi pätkä, ja hyvä oli vaikka oli aika raskas katsottava. Eihän se tosiaan mikään perinteinen länkkäri ollut, mutta sai kyllä miettimään kuinka karua elämä on tuolloin ollut.
 
Viimeksi muokattu:

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aina kun käy katsomassa tositapahtumasta kertovan elokuvan ja siinä on sitten naispääosan esittäjä sydämen pysäyttävän kaunis neitokainen, niin kun leffan lopussa näytetään real life foto, niin ihan perussäkki ja antikliimaksi valmis.
 

Buster

Jäsen
Pidin myös erittäinkin paljon Hacksaw Ridgesta. Kova sälli ollut. Eipä sitä kai itse ajattelisi tuolla paljoa muuta kuin selviytymistä.

Paha sanoa mitään elokuvan Oscar-mahdollisuuksista. Etenkin kun itse kaipailisin vielä toisen katsomiskerran. Oli odotukset sen verta epärealistisen korkealla, että jopa vähän häiritsi elokuvan seuraamista. Koko ajan vain odotti, koska päästään fiilistelemään Full Metal Jacketia, sekä milloin alkaa paukkumaan. Mutta ei ainakaan voittajaksi yllä parasta leffaa etsittäessä. Siihen olisi vaadittu varmaan joku vuosituhannen paras elokuva, koska Gibson on varmasti edelleen monelle äänestäjälle punainen vaate. Hugo Weaving sen sijaan veti ihan tajuttoman hyvän sivuosan, mutta kun ruutuaika jäi vähäiseksi niin se aina luo pienehköä epävarmuutta. Eiköhän Garfieldinkin nimi pyöri ainakin ehdokasveikkailuissa. Gibsonin ohjauksessa Vince Vaughninkin voisi sanoa olleen hyvä. Aika vastahakoisesti sormet muodostivat tuon vipan sanan ja vielä vaikeampi oli jättää vähättelevä "ihan" pois.

Olisin katsellut pidempään, sillä vähän oli kiire kässärilläkin edetä taistelukentälle. Mutta kun pakko noita syitä tuolle vakaumukselle ja toiminnalle on valotella huolella. On aivan hilkulla, ettei edetty liiankin nopeasti näitä siviilikohtauksia. Boot campille vähän hidastettiin, mutta olisi sielläkin voinut punkata porukassa vähän pidempään. Mutta kiire oli rintamalle ja tuo osio olikin kaikessa kaaoksessaan, sekä raakuudessaan käden nyrkkiin puristava kokemus. Erityisen hieno hetki oli se tapa millä Gibson oli kuvannut taistelun päättymisen, jossa kuvattiin molempia osapuolia. Siinä sai tosissaan estää silmäkulmien kostumista, vaikka kuvattiin jotain randomia japanilaisupseeria. Mutta kun esim. Kirjeitä Iwo Jimalta on nähtynä, niin mm. se elokuva ruokki tuon kohtauksen kokemusta ja pari kyyneltä tirahti läpi. Toki myös läpi leffan erinomainen musiikki on syyllinen osaltaan.

Ihmeotukset oli ihan jees. Katsoin kahdesti ja oli yllättävänkin syvä, sekä yksityiskohtia vilisevä kokemus. Tokalla parempi kuin ekalla, koska odotukset oli taas jotain ihan muuta. Kässärissä pirusti pieniä rosoisuuksia, koska Rowling taitaa vasta opettella elokuvakäsikirjoittamisen hienouksia. Eli etunenässä kai hahmottamaan miltä kohtaukset näyttävät ruudulla paperin sijaan. Materiaalia kuitenkin tuntuisi olevan, joten jossain vaiheessa voi rysähtää kohdilleen ja kovaa. Kunhan vain pikkaisen säätäisivät tunnelmaa vakavammaksi. Nyt oli turhan kevyttä meininkiä ja heikosti rytmitettyäkin. Ja olihan tuo Redmaynen rooli Scamanderina loistava. Katselee ujona valtaosan ajasta kaikkialle muualle paitsi ihmisiä silmiin, puhuu pehmeästi. Huonohko ryhti ja ihmeellinen askellus, olisiko jopa yläkropan kävelyliikkeessä jotain liskomaista. Vai mistä tuo Newtin suomennos Liskoksi oikein tulee... Mutta sitten kun pyöritään Scamanderille tutuissa ympyröissä, niin itseluottamusta löytyy. Ryhti on yhtäkkiä suorempi, sanat tulevat vakuuttavammin ja kaiken kaikkiaan Scamander nousee hallitsemaan noita tilanteita. Loppujen lopuksi tykkäsin, vaikka ensin olin vähän nuivempi. Olisin muuten mielelläni nähnyt jonkun muun ohjaajan jo kun neljä viimeistä Potteriakin ohjanneen Yatesin. Olisi ehkä vähän freesiyttänyt ja voinut yllättää. Mutta jos haluaa saman ohjaajan kaikkiin viiteen, niin ei varmaan ole liikaa laatuvaihtoehtoja tarjolla.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Joo eilen kävin katsomassa elokuvan Arrival kun nettikilpailusta voitin liput ennakkonäytökseen. Ihan ok pätkä oli. En ole scifimiehiä.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Joskus joku kyseli arkkihyvisten pahisrooleja leffoissa. Entäs toisin päin, Christopher Lee ja hyvisroolit? Ehkä joskus uran alussa, siinä 1800-luvun loppupuolella muutama saattaa olla.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Joo eilen kävin katsomassa elokuvan Arrival kun nettikilpailusta voitin liput ennakkonäytökseen. Ihan ok pätkä oli. En ole scifimiehiä.

Kävin myös ja vastasi kaikkia odotuksia. Tekisi mieli kutsua tätä jopa mestariteokseksi sci-fin saralla (painotus luettava science fiction). Jopa hämmentävää törmätä scifipätkään, jota ei pilata lapsellisilla juonenkäänteillä tai lasermiekoilla. Näin vähäeleinen kerrontatapa on kyllä aivan pirun rohkea veto, mutta ilmeisesti riski kannatti, sillä elokuva on ollut arvostelumenestyksen ohella myös suosittu.

Kuten Interstellarissa ja mielestäni kenties aliarvostetuimmassa scifipätkässä Contact, myös tässä katsojan eteen tuodaan ihan oikeiden tiedemiesten pohdintaa universumin arvoituksista. Luvassa on siis aidosti ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä ja toimivia mindfuckeja vieläpä laadukkaasti näyteltynä. Ainoa pikku miinus ikiaikaisen teeman (järjestelmä vs. pieni ihminen, tuntemattoman kohtaaminen) hieman kliseisestä, joskin aika uskottavasta kuvauksesta.

4,5/5.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Laitan tähänkin ketjuun.

Oliskohan kymmenen vuoden jälkeen aika antaa kapulaa eteenpäin? Olisiko kenelläkään muulla intoa järjestää tämänvuotista parhaiden elokuvien äänestystä, minulla kun on välipäivien aikataulu tiukempi kuin aiempina vuosina? Jos joku haluaa tähän lähteä, saa toki minun puolestani valintansa mukaan kopioida konseptin suoraan vanhoista tai uudistaa sen verran kuin näkee parhaaksi, annan siunaukseni.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Vihdoinkin katsottu Thomas Vinterbergin Jahti. Pääsi yllättämään, odotin laadukasta draamaa mutta tunnelman luonti ja miten asiat esitettiin oli todella taidokasta.
Jokainen katsoja voi miettiä sitä ensimmäisen kiven heittoa ja myös sitä jahdattuna olemista. Taidokkaasti hämärty raja totuuden ja tarun välillä, mikä ei tainnut ratketa lopussakaan, eikä kauna ainakaan.
Mads Mikkelsen loistaa roolissaan ja osoittaa taidokkuuttaan muuntautua erilaisiin rooleihin ja nämä ovat niitä vaikeimpia, nostaa itsensä mies näyttelijöiden kärkeen. Pohjoismainen kautta aikojen parhaita näyttelijöitä ehdottomasti. Elokuvan arkisuus tekee siitä erittäin koskettavan ja realistisen, pistää miettimään voiko näin käydä kenelle tahansa.
Elokuva kokonaisuutena menee näkemieni pohjoismaalaisten elokuvien kirkkaimpaan kärkeen ja maailmanlaajuisestikin en ole vastaavaa vähään aikaan nähnyt. Täyden kympin draama joka pitää otteessaan viimeisille sekunneille asti. Täyden kympin leffa eli 5 / 5 tähteä.

_
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aikana jolloin hyvä elokuva tarkoittaa teknisesti hyvin tehtyä viihdyttävää elokuvaa on piristävää löytää leffa joka vaikuttaa hieman syvällisemmältä. Eye in the Sky (Eye in the Sky (2015) - IMDb toi ruudulle tarinan modernista tietokonepohjaisesta sodankäynnistä, jossa sotilaat istuvat työhuoneissaan ja viholliset sekä muut uhrit eivät ehdi välttämättä tietää mikä heihin iski. Elokuva onnistuu näistä aineksista rakentamaan jopa trillerimäisen tarinan, jossa pääpaino on moraalisella pohdinnalla varsinainen toiminnan sijaan. Hieno elokuva.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös