Jatkoajan leffakerho

[disco-stu]

Niin no sinun makusi ei kerrokaan siitä kuinka erilaisia elokuvia maailmalla tehdään tai on tehty.

Enpä kai sellaista ole väittänytkään? Saat katsella ja nauttia itä-preussilaisesta kuuden tunnin mykkäelokuvasta, joka on kuvattu kaleidoskoopin läpi jos niin haluat ja siitä vaikkapa tänne kirjoittaakkin. Ei mulla ole sellaiseen mitään tarvetta eikä kiinnostusta. Mulle riittää ihan kevyesti vähän kapeampikin skaala ja silti löydän ihan tarpeeksi erilaisia elokuvia, mikä olikin pointtini tuossa lainaamassasi.

 

[olkikuukkeli]

Ja piti vielä sanoa että tuosta La La Landista näyttää tulleen meikäläisen uusi Eternal Sunshine of the Spotless mind: kolmasti yrittänyt katsoa, kolmasti nukahtanut ennen loppua.

Heh, tähän voin kyllä samaistua. Siis mielestäni La La Land oli loistava, mutta Eternal Sunshine of the Spotless mind on todella korkealla yliarvostetuimpien elokuvien listallani.

Tämä nyt ei millään muotoa koske oscareita tai sen puolin USA:n elokuvamaailmaa muutenkaan.

Minusta Hollywoodin arvostelu on usein aika teennäistä. Hollywood on elokuvan keskus monellakin mittarilla - se on vanhin ja varakkain "elokuvatehdas" maailmassa ja usein myös elokuvatrendien innovaattori, vaikka toki muuallakin uutta keksitään. Toki ~1000:n vuosittaiseen elokuvaan mahtuu paljon huttua ja potaskaa sekä ison joukon todella varman päälle pelattua valmiiksi pureskeltua shaibalaa, mutta eikö se ole ihan odotettavaakin jos alan suurimmat rahamäärät liikkuvat noilla suunnilla? Ei se vie mitään pois niiltä taiteellisesti korkeatasoisemmilta elokuvilta.

Hipsters gonna hip.

 

[Blöö]

@disco-stu Arrival -leffan kantava idea on pohtia reaktioita yllättäviin tulijoihin ja se, miten heidän kanssaan kommunikoidaan. Erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka molemmat käsitellään ylimalkaisesti. Semantiikasta ja kielitieteestä yleensä olisi saanut helposti mielenkiintoista kerrottavaa ja se olisi tukenut tarinaa. Tässä katsoja päästettiin liian helpolla.
Yleiset reaktiot muukalaisiin oli taas kuin mistä hyvänsä katastrofielokuvasta. Vähän miettimällä siihenkin olisi varmasti saanut vivahteikkuutta ja ajatuksiin syvyyttä. Ja vaikka karrikoinkin sitä pommijuttua, niin en paljon. Jos maapallolle tulisi 12 selkeästi teknologialtaan täysin ylivertaista alusta, niin mikä idea on viedä niiden alukseen (yhteen niistä) joku telamiina ja olettaa, että sillä homma ratkeaa?

 

[disco-stu]

@disco-stu Jos maapallolle tulisi 12 selkeästi teknologialtaan täysin ylivertaista alusta, niin mikä idea on viedä niiden alukseen (yhteen niistä) joku telamiina ja olettaa, että sillä homma ratkeaa?

Muusta kirjoittamastasi varsin samaa mieltä, jenkkityyliin oli ihan turhaan oiottu mutkia ja suoraviivaistettu kaikkea että varmasti jengi tajuaa. Toi pommi lienee ollut yksi näistä yksinkertaistuksista: "tajuattekste nyt että jotkut runqut haluaa vaan räjäyttää sen koiran hengiltä!"

Eihän tuo pommi minkään virallisen tahon ratkaisu ollutkaan, vaan gung-ho solttupoikien "ratkaisu kaikkeen". Typerää, kyllä. Realistista, kyllä. Ja siis mun mielestä se kohtaus sopi kyllä tuohon elokuvaankin, juuri sen teeman ja vastakkainasettelun korostamiseksi. Mutta ei siitä sen enempiä, sekin on hyvä että leffa aiehuttaa jonkinlaista keskustelua! Jatketaan.

 

[Blöö]

@disco-stu Jep, eihän tästä riitaa saa aikaiseksi mitenkään! Vaikka ko. leffa oli ihan viihdyttävä, niin se olisi myös voinut olla liki loistava. Miksi kaikki "haastavat" leffat pelaavat tunnepuolella älyn sijaan?

 

[godspeed]

Hipsters gonna hip.

Enpä ole tätä kuvailua vielä saanut todistaa, mutta saanpa taas yhden uuden sellaisen "ansiolistaani". Hah.

 

[Vintsukka]

Onneksi maanantai on vapaapäivä, silloin on nimittäin ihan pakko vääntäytyä teatteriin, kun Niagara näyttää KAVIn 2k-digikopion yhdestä kaikkien aikojen parhaista komedioista, Speden Hirttämättömistä.

 

[El Gordo]

Minusta Hollywoodin arvostelu on usein aika teennäistä. Hollywood on elokuvan keskus monellakin mittarilla - se on vanhin ja varakkain "elokuvatehdas" maailmassa ja usein myös elokuvatrendien innovaattori, vaikka toki muuallakin uutta keksitään. Toki ~1000:n vuosittaiseen elokuvaan mahtuu paljon huttua ja potaskaa sekä ison joukon todella varman päälle pelattua valmiiksi pureskeltua shaibalaa, mutta eikö se ole ihan odotettavaakin jos alan suurimmat rahamäärät liikkuvat noilla suunnilla? Ei se vie mitään pois niiltä taiteellisesti korkeatasoisemmilta elokuvilta.

No jos tällaisen vedenjakajan kuin taiteellisuus vs kaupallisuus nyt otit esille, niin kyllähän Hollywood selvästi on sen kaupallisen puolen valinnut. PG-13 sensuurimerkinnän tavoittelu hinnalla millä hyvänsä ja suuri (turhien) jatko-osien sekä uudelleenfilmatisointien tehtailu nyt esimerkiksi.

Pääasiassa tehdään tyhmää mutta tuottoisaa elokuvaa laskelmoituna tuotteena suurille massoille.

Sivutuotteena syntyy kohtuu paljon laadukkaitakin elokuvia, mutta vaikea on nähdä että nyky-Hollywood olisi joku taiteellisesti korkeatasoisten elokuvien johtopaikka enää. Kyllä ne muualta taitaa pääosin tulla.

 

[godspeed]

Ja tuo nyt on minusta vain osoitus siitä, ettei elokuvista kauheasti tiedä, jos olet heti taidehomo tms kun vähäkin irvailet persoonattomalle ja turvalliselle perusviihteelle. Katson toki sitäkin, enkä edes taiteeksi tekemällä tehdyistä elokuvista erityisemmin pidä.

 

[Yö-Orava]

Ja piti vielä sanoa että tuosta La La Landista näyttää tulleen meikäläisen uusi Eternal Sunshine of the Spotless mind: kolmasti yrittänyt katsoa, kolmasti nukahtanut ennen loppua. Ei sillä, ihan ok elokuvalta vaikuttaa, mutta on se puuduttava kyllä. Näillä kokemuksilla voin sanoa että olisipa ollut outoa jos tämä parhaan elokuvan oskarin olisi ottanut, ei se taso niin matala kuitenkaan voi olla. Vähän paistaa tässä läpi se että nyt tehdään nimenomaan tribuuttia tribuutin tekemisen ilosta ja samalla pikkusen nuollaan sitä kriitikkojen ja oman kuppikunnan persettä. Vähän liikaa meni semmoseks sisäpiirin sisäsiittoiseksi rinkirunkkimiseksi, eikä pärjännyt edes Artistille, josta en kyllä siitäkään erityisemmin tykännyt.

Siis oot kolmasti käynnyt katsomassa ja joka kerta nukahtanut teatteriin, vai? Mulla oli oikeastaan päinvastainen kokemus: jouduin luvattuani aivan liian vähillä parin tunnin unilla päivänäytökseen Finnkinon Scapeen, ja en tiedä oliko tuosta univajeesta johtuen suojat alhaalla mutta mulle meni tämä esitys ns. sukkana läpi. Ihan ennenkuulumatonta tyylilaji huomioiden. Sitten jos olet waretetun version vaikka pöntöllä istuessasi pädiltä katsonut niin en epäile yhtään etteikö tämä kulunut "movie magic" jäänyt vajaaksi, mielipidettäsi tällöinkaan toki vähättelemättä.

 

[Jakedeus]

No jos tällaisen vedenjakajan kuin taiteellisuus vs kaupallisuus nyt otit esille, niin kyllähän Hollywood selvästi on sen kaupallisen puolen valinnut. PG-13 sensuurimerkinnän tavoittelu hinnalla millä hyvänsä ja suuri (turhien) jatko-osien sekä uudelleenfilmatisointien tehtailu nyt esimerkiksi.

Pääasiassa tehdään tyhmää mutta tuottoisaa elokuvaa laskelmoituna tuotteena suurille massoille.

Sivutuotteena syntyy kohtuu paljon laadukkaitakin elokuvia, mutta vaikea on nähdä että nyky-Hollywood olisi joku taiteellisesti korkeatasoisten elokuvien johtopaikka enää. Kyllä ne muualta taitaa pääosin tulla.

Ongelma tässä Hollywoodn haukkumisessa on se, että se mikä on ''Hollywood'', tarkoittaa monelle eri asiaa. Virallisestihan kyse on näistä kuudesta(?) megastudiosta ja niiden tuottamista elokuvista. Jotka tehdään yleisesti tunnustetusti tuotteiksi, joiden tarkoituksena on tehdä rahaa. (Ehkäpä voidaan sanoa, että mikäli leffasta tulee taiteellisesti erittäin korkeatasoinen, on se seurausta siitä että jollain tuottajalla/ohjaajalla jne. on ollut valtaa koneiston sisällä tehdä ''oman päänsä mukaisesti''. Esim. nopeasti mietittynä paras Hollywood-leffa, joka tulee mieleen eli 'Jesse Jamesin salamurha Robert Fordin toimesta', on sellainen kuin on siksi, että Brad Pitt asettui tukemaan ohjaajan visiota studiota vastaan. Sama juttu muuten Se7en:ssä. Pitt on hieno mies.)

Sen sijaan amerikkalainen elokuva itsessään on paljon muuta, ja nimitys riippumaton (indie) tulee nimenomaan siitä, että kyseessä on riippumattomuus kuudesta megastudiosta. Esimerkiksi Arrival on riipumaton ja tässä mielessä ei-Hollywood -elokuva. Kuviota hämää se, että monen pienemmän leffan levittäjä (yleensä levityssopparit tehdään siis usein sen jälkeen kun leffa on valmis) on jokin Hollywood-studiosta ja siksi alussa näkyvät tutut logot.

Toisaalta on myös tietysti Hollywood kulttuurisena tuotteena, johon Arrival kuuluu. Mutta jotta keskustelussa on jotain mieltä, on nähdäkseni järkevä ymmärtää ero jonkun Spider-man 27:nen ja vaikkapa tuoreen Jarmuschin Patterson-leffan välillä.

 

[godspeed]

@Jakedeus in viestiin voisi lisätä vielä sen, että persoonatonta ja turvallista perusviihdettä tehdään myös muissa maissa. Amerikka = viihde ja muu maailma = taide on täysin kestämätön jaottelu.

 

[olkikuukkeli]

No jos tällaisen vedenjakajan kuin taiteellisuus vs kaupallisuus nyt otit esille, niin kyllähän Hollywood selvästi on sen kaupallisen puolen valinnut. PG-13 sensuurimerkinnän tavoittelu hinnalla millä hyvänsä ja suuri (turhien) jatko-osien sekä uudelleenfilmatisointien tehtailu nyt esimerkiksi.

Pääasiassa tehdään tyhmää mutta tuottoisaa elokuvaa laskelmoituna tuotteena suurille massoille.

Enkö minä juuri noin sanonut hieman toisin sanoin? Eli jos suurin osa läntisen maailman koko elokuvatuotannosta tehdään samassa paikassa (jos puhutaan siis amerikkalaisesta elokuvatuotannosta yleensäkin), niin eikö ihan luonnollista ole, että suurin osa on kuvailemasi kaltaista laadutonta tai ainakin keskinkertaista huttua? Sitä suurin osa ihmisistä kuitenkin tykkää katsoa.

Sivutuotteena syntyy kohtuu paljon laadukkaitakin elokuvia, mutta vaikea on nähdä että nyky-Hollywood olisi joku taiteellisesti korkeatasoisten elokuvien johtopaikka enää. Kyllä ne muualta taitaa pääosin tulla.

Kuten yo. tekstissä viittasin, tehtyjen elokuvien määrä on niin mittava, että sitä on täysin absurdia lähestyä yhtenä massana "Hollywood-elokuvina". Jokainen alagenre on edustettuna kun tilastoja aletaan perkaamaan. En ymmärrä, miksi taiteellisesti kunnianhimoisen elokuvan arvoa laskisi sen alkuperämaa tai tuotantoyhtiö.

Koska itse katson elokuvia niin laajalta aikaperiodilta (olen innostunut vasta hiljattain kertaamaan elokuvia vuosikymmenittäin, aikaisempi intohimoni - yhä voimassaoleva - on ollut musiikki), en todella tiedä, missä tämä "pääosin muualla" nykyään sijaitsee. Voit varmasti valaista, että missä tehtyjä elokuvia kannattaa katsoa jos ihan uusiin haluaa perehtyä?

Näin ylipäätään tähän taiteellisuus vs. kaupallisuus-keskusteluun sanoisin, että audiovisuaalinen kulttuuri ei ole mielestäni kokenut samaa alamäkeä kuin vaikkapa musiikki, jossa top 15-listoilta on yleensä turha etsiä mitään taiteellisin perustein tuotettua kamaa. Elokuvat ja varsinkin 2000-luvulla TV-sarjat sen sijaan hämmentävästi pitävät pintansa. Innovatiivista, hyvin käsikirjoitettua kuvattua näytelmää löytyy ihan suosituimpienkin pätkien joukosta. Ehkä kyse on siitä, että kyseessä on helpompi viihdemuoto. Johtuipa mistä hyvänsä, ei elokuvayleisöä mielestäni mitenkään nöyryyttävällä tavalla ylenkatsota tai sen kriittistä silmää aliarvioida verrattuna muuhun massakulttuuriin.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Tuli sitten katsottua pitkään odottamani "Live by night". Odotin tätä sen vuoksi pitkään, että pidän genren elokuvista ja pidin Afflectin "The Town"sta. Toivoin siis saman liiton meininkiä ja sitä tietty jollain tapaa sainkin. Kuitenkin lopputulos oli lievä pettymys..

Jostain syystä elokuvaa katsoessa oli jatkuvasti tunne, että "mistä voit tuon asian tietää" tai muutenkin vähän sellainen häiritsevä ylinokkeluus aspekti. Toisin sanoen itselleni mätti tarinan kerronta tuossa eniten, eikä vähimpänä se kuinka kaveri saa puskista vakanssin ja osaa kaiken valmiiksi. Puutteet eivät olleet paikoin ilmeisiä, vaan jollain tapaa se kokonaisuus siinä mätti. Yksittäisiä hyviä juttujakin oli kyllä paljon ja kyllähän tuo katsoa kannattaa, jokainen ei välttämättä reagoi samalla tavalla kuin minä tuohon. Kuitenkin tuossa oli useampi rikosorganisaatio ja suurin harmi oli, että yhtäkään niistä ei avattu oikeasti katsojille.

2/5.

 

[disco-stu]

Siis oot kolmasti käynnyt katsomassa ja joka kerta nukahtanut teatteriin, vai?

Heh, ei sentään, kyllä yksi nukahtaminen teatterissa riitti - en mä mikään Rockefelleri ole... paikkasin sitten tuon näkemättä jääneen kahdessa osassa amerikanserkulta lainatulla versiolla. Kuten sanottua, ei tuo nyt mikään huono elokuva ole, mutta ei vaan iske mulle. Ihan liian lässy tarina ja koko ajan jotenkin ihan sama mitä niille tyypeille tapahtuu. Mutta edelleen pysyn kannassani, että kiva kun tehdään tällaisia vähän valtavirrasta poikkeaviakin elokuvia, vaikka en ite saakkaan mitään irti. Ja hyvä kun tykkäsit, ei se multa ole pois!

Katselin myös Moonlightin tuossa taannoin, eikä sekään nyt mitään tajunnan räjäyttävää tarjonnut. Todella ennalta arvattava "kasvutarina" ja oikeastaan mitään ei elokuvassa "tapahtunut". Ei sillä että aina pitäisikään, mutta taas oli vähän sellainen fiilis että pitäisikö tässä nyt jotain tunteita herätä vai? Näyttelijöiden duuni oli erinomaista kyllä, sillä tuo elokuva sai vähän henkeä.

Jos nyt miettii noita tämän vuoden Oscareiden Best Picture -ehdokkaita, niin ero viime vuotiseen tuntuisi olevan melkoinen. Siellä oli Spotlight, Revenant, Big Short, Room, Bridge of Spies, Martian ja pari muuta. En kaikkia tämän vuotisia ehdokkaita vielä ole nähnyt, mutta jos kaksi parasta olivat Moonlight ja La La Land, niin aika kauaksi jäätiin. Siis jälleen omasta mielestäni, moni on varmasti myös toista mieltä ja se on ihan okei.

 

[Jupe]

Palataan takaisin maan päälle näistä hollywood-kuvioista ja la la landeista. Katsoin erinomaisen komedian, tyylilaji jolla on ainakin minua pirun vaikea miellyttää. Onko se sitten sairas ja vinoutunut huumorintajuni mutta Klovni - Forever on törkeen toimiva arkinenkin komedia. Tässä Klovni asetelmassa joka tunnetaan jo menestyksekkäästä tv-sarjasta on paljon hyvää, ensinnäkin kulttuuri on pohjoismaalaista, huumori on rehellisempää ja härskimpää kuin valtavirran elokuvissa, tämä pieksee nämä Hangoverit kuusnolla jos ne jokin mittapuu on lähivuosien komedioille missä hiukan samoja piirteitä. Itse kun vielä lähentelee tuota Frankin ja Casperin ikää ja perhe-elämäkuvioitakin niin tässä elokuvassa on paljon nerokkaita juttuja mistä revitään huumoria, aina vauvauinnista hys-hys-retkiin poikien kanssa.
Muutamat kohtaukset ovat jo pehmopornoa ja kikkelitkin heiluu tanassa, mutta jotenkin tälle parivaljakolle se on täysin normaalia. Elokuva myös osuvasti nauraa hollywood-meiningille kun siellä käännytään elämässä hetki isoa elämää ja ollaan samoissa juhlissa Adam Levinen kanssa.
Huumori on välillä kuivaa välillä härskiä, eikä vaadi kummempia tarinoita taakseen, mutta aina se vain toimii, esimerkkinä vaikkapa kun Frank sanoo amerikassa alkuperäiskansoja edustavalle kodinhoitajalle että katsellessaan länkkäreitä on aina inkkareiden puolella niin saa asetelman kohtauksessa jo hyvin koomiseksi. Tälläisen viihdepläjäyksen jälkeen tulee olo että haluan nauraa lisää vastaaville mutta onko niitä, jos täällä palstaveljiä jotka bongaillut maailmalta taikka pohjoismaista vastaavia rentoja ei siloteltuja ronskeja komedioita niin kertokaa. Tämä oli mulle ainakin tähän hetkeen täydellinen komedia, eli genressään 10/10 ja muutenkin lähellä kymppiä.

Traileri kertoo enemmmän kuin tuhat sanaa. :)
Klovn Forever (2015) - Official Trailer (HD) - YouTube

edit:
Lisätään nyt vielä kun tässä just kuuntelin yhden haastiksen mistä selvisi että Klovnin oikeudet on ostanut jenkkeihin Todd Philips ja Danny McBride, eli nimenomaan Hangovereista tuttu Todd Philips on tuomassa sarjaa/elokuvaa/hahmoja jenkkeihin. Veikkaisin että aika paljon siloteltumpana.

_

 

[Buster]

Omissa papereissani nyt näin jälkikäteen kun olen päässyt tustumaan, niin minun kirjoissani Fences oli toiseksi paras LLL:n jälkeen ja sitten kolmantena joko Manchester by the Sea, tai Moonlight. En sitten tiedä kun Fences oli tehty samalla köörillä jo Broadwaylla, että veikö se osalta äänestäjistä terää pois leffaversiosta kun materiaali oli täysin sama samoilla naamoilla. Olisin kuitenkin kuvitellut sen voittavan sovitetun käsikirjoituksen, on meinaan aika hienoa tekstiä. Mutta siihen ei ole onnistuttu tuomaan mitään huomattavia elokuvallisia elementtejä, vaan vähän purkkaviritelmänä vain tuotu näyttämöltä suoraan leffamaailmaan. Ehkä sekin verotti. Toki tykkään todella paljon näistä teatterihenkisistä pätkistä. Niissä vain on onnistuessaan jotain todella hienoa kun on vain näyttelijä ja vuorosanat.

Ihan hienoja elokuvia mielestäni oli ehdolla. Lionista en hirveästi pitänyt. Tuntuuhan se vähän pahalta ja oudolta sanoa sydämellisen hienosta tositarinasta, että oli vähän turhan kulunutta.

Jos HBO Nordic löytyy, niin suosittelen tv-elokuvaa All the Way. Kertoo Lyndon B. Johnsonista, joka ei halua tulla muistetuksi vahinkopresidenttinä, vaan haluaa tulla uudelleenvalituksi ja jättää jälkensä historiaan. Aikamoista lehmänkauppaa ja kova setämies iskemään tarinaa, toi mukavaa tasapainoa kun sijoittuu muutoin aika vakavalle ajanjaksolle. Tähän voisi suositella kaveriksi mainiota poliittista satiiria In the Loop.

 

[Hyman Roth]

Kävin tuossa taannoin kattomassa Tom of Finlandin ja pakko sanoa, että tykkäsin. Hyvät näyttelijät, visuaalisesti onnistunut monin tavoin ja jätti ihan hyvän fiiliksen, vaikka en pehmopertti itse olekaan. Touko oli kova kundi. Erityisesti jäi mieleen kohtaukset, jotka sijoittuivat pimennettyyn Helsinkiin sodan aikana. Olen toki tiennyt niin olleen, mutta pimeä stadi ja vain it-valonheitinten kiilat taivaalla oli synkällä tavalla siistin näköistä ainakin leffassa. Ainoa miinus sitten ehkä siitä, että leffaa oli leikelty siten, että se näkyi välillä liian selkeesti. Esim. Toukon mieskaverin kuoleman luulis tulleen kuvatuksi, mutta on jätetty myöhemmin pois. Voin siis olla väärässäkin, mutta tämmöi fiilis jäi.

Annan 4,5 / 5

Aika paljon saa uusi Tuntematon laittaa tiskiin, että lyö Tompan parhaana suomileffana jusseissa.

 

[MadSpade]

Kaikenkattava kauneus(Collateral Beauty) Hirveästi ei tule nyyhkydraamoja katsottua, mutta tähän oli pakko tarttua jo ihan näyttelijäkaartin takia. Eipä mennyt ajanhaaskuuksi kyseisen elokuvan katselu. Olisi saanut jopa kestää hieman kauemmin. Onhan elokuva hieman ennalta-arvattava, mutta pientä yllätyksellisyyttäkin on saatu ripoiteltua sekaan. Will Smithin roolisuoritus on vaihteeksi vertaansa vailla. IMDb:n 6,7 arvosana on lähinnä vitsi.

 

[Blöö]

Tuli katsottua Passengers (PASSENGERS - Official Trailer (HD) - YouTube). Helppoa katsottavaa ja looginen juoni. Lisäksi lavasteet ovat erinomaiset. Leffa uponnee kaikille avaruusseikkailujen ystäville. Lisäksi hyvä treffileffa, sillä romantiikkaakin löytyy. Tämän lajityypin leffoissa usein loppuratkaisua on pitkitetty kohtuuttomasti. Kaukana ei se ole nytkään, mutta kohtuullisilla ponnisteluilla saadaan homma pakettiin.
Hyvää "katso ja unohda" -viihdettä. 4/5

 

[Jupe]

Klovnin Forever jälkitunnelmissa yritin löytää tuoreita komedioita jotka toimisi itselle.
Luulin jo löytäneen kun aloin katsomaan Lobsteria joka on monella netin listalla parhaissa 2016 elokuvissa, pääosissa Colin Farrell ja Rachel Weisz. Tämä on todella erikoinen elokuva,ei sillä pidän erikoisista aiheista kun joku uskaltaa tehdä jotain valtavirrasta poikkeavaa. Yritän summata juonta jotenkin, tämä selittänee jo paljon sitä erikoisuutta. Eletään yhteiskunnassa missä ei saa olla sinkku, ainoastaan parisuhteessa saa elää, sinkut kuskataan klinikalle ja annetaan 45 päivää aikaa löytää pari muista klinikalla olevista. Jos aika menee umpeen sinut muunnetaan eläimeksi jonka olet itse ilmoittanut haluavasi olla, siitä elokuvan nimi. Tuolta klinikalta käydään metsastämässä nukutusnuolilla karanneita sinkkuja.
Tämä erikoinen teema kantaa hyvin elokuvan alun, nauran asetelmalle vähän joka käänteessä vaikka tämä on tehty draamaelokuvaksi. mutta ennen elokuvan puoli väliä jätetään klinikka taakse ja sitten asetelma muuttuu tylsäksi ja itseään toistavaksi. Suorastaan väsyttäväksi ajatellen elokuvan alkua joka oli piristävä, hauska ja todellakin valtavirrasta poikkeava.
Hyvä alku, huono kokonaisuus pointseja 5½ / 10.
The Lobster (2015) - IMDb

Lobsterin pettymyksen jälkeen ajattelin että takuuvarma hitti olisi UK Officesta juonnettu uusi elokuva David Brent Life - On The Road
UK Office oli todella iso hitti itselle silloin 15 vuotta sitten, ajattelin että tarina toimisi edelleen. No ei toiminut. Tai tavallaan oli hauska nähdä David Brenttiä 10 minuuttia mutta samat vitsit ja sama asetelma edelleen, ei naurata juurikaan. Ollaan taas toimistomiljöössä hetki, kukaan ei ymmärrä Brentin vitsejä paitsi yksi muka hauska pösilö ja sitten on nättiä sihteeriä joka sympatiseeraa Brenttiä.
Sitten lähdetään kiertueelle minkä äkkirikastunut Brent maksaa omasta pussistaan, tunnin verran mennään keikoilla jokseenkin samoilla vitseillä, ei katsojia, bändi ei ymmärrä Brenttiä, ei halua edes näyttäytyä sen kanssa.
Pakko sanoa että Ricky Gervais näyttelee hyvin tuon roolin ja tämän ikäänkuin dokumentin, miten reagoi kameraan ja kertoo tarinaa. Mutta ongelma on että jutut vain toistaa itseään ja päivitellään toista tuntia vain sitä kuin säälittävä hahmo on kyseessä, eikä luoda mitään syvyyttä toisten hahmojen kautta, elokuva kompastuu juuri tähän vitsiin ettei kukaan halua olla David Brentin kanssa, se tarkoittaa myös sitä ettei tule juurikaan järkevää juttua, puhuu vain kuivaa huumoria kameralle.
Ei tämäkään hyviä pisteitä saa, pari hyvää vitsiä, 15min sketsinä tämä olisi toiminut paremmin. Nyt vain 6 / 10.
David Brent: Life on the Road (2016) - IMDb

_

 

[Vintsukka]

Tämä erikoinen teema kantaa hyvin elokuvan alun, nauran asetelmalle vähän joka käänteessä vaikka tämä on tehty draamaelokuvaksi. mutta ennen elokuvan puoli väliä jätetään klinikka taakse ja sitten asetelma muuttuu tylsäksi ja itseään toistavaksi. Suorastaan väsyttäväksi ajatellen elokuvan alkua joka oli piristävä, hauska ja todellakin valtavirrasta poikkeava.
Hyvä alku, huono kokonaisuus pointseja 5½ / 10.
The Lobster (2015) - IMDb

Vaikka enemmän pisteitä itse annoinkin, samaa mieltä siitä että alkupuoli oli outoudessaan paljon viihdyttävämpi kuin leffan loppupuolisko. Ja draamaahan tuo toki oli, mutta sen verran absurdilla otteella käsiteltyä, että eiköhän nauru ole se ohjaajan tavoittelemakin reaktio. Tyylillisesti mielestäni sukua Charlie Kaufmanin elokuville, kuten Being John Malkovich ja Anomalisa.

 

[Jupe]

Tyylillisesti mielestäni sukua Charlie Kaufmanin elokuville, kuten Being John Malkovich ja Anomalisa.

Olenkin missannut kokonaan tuoreimmat Kaufmanit. John Malkovich ja Adaptation ovat elokuvia joista pidin todella paljon. Ehdottomasti vuosituhannen vaihteen kärkileffoja. Synecdoche, New York meni jo hiukan yli hilseen mutta Hoffmanin vetämä rooli säälittävänä tetteriohjaajana kantoi elokuvaa hyvin ja elokuvan teema kulminoitui karun hienolla tavalla siihen kun ex-vaimo sanoo vakavalla naamalla Hoffmanin hahmolle että olisi parempi jos olisit kuollut.
Anomalisa menee katselulistalle, aikamoista suitsutusta IMDB:n metascoressa nyt ainakin mitä nopeasti vilkaisin.

_

 

[PataJaska]

Tässä ketjussa taidetaan aika harvoin puhua ihan uusista elokuvista, joten nyt on pakko erikseen mainostaa, että elokuvavuosi 2017 vaikuttaa kiinnostavimmalta mitä ainakaan tässä kymmeneen vuoteen on ollut. Viimeisen vuosikymmenen aikana on ollut vuosia, etten ole käynyt leffassa kuin ehkä yhden kerran (saattaa olla joku vuosi, etten ole käynyt kertaakaan, koska mitään kiinnostavaa ei vain ole tullut). Mutta nyt pakkonähtäviä ovat ainakin

Kong: Skull Island

Jokainen minun ikäluokkani, 80-luvun alussa syntynyt, miespuolinen edustaja tietää, että wanhan koulukunnan henkeen tehty toimintaseikkailu, jossa jättiläisapina taistelee dinosaurusten kanssa ja pudottelee helikoptereita ei vain voi olla huono :D tästä on ilmeisesti(?) jätetty turha draama pois, ja Kong on ihan rehellinen monsteri

Life

Nyt perjantaina ensi-iltaan tuleva scifiuutuus on ilmeisesti hiukan Alien-henkinen tekele, muttei kaiketi kuitenkaan liikaa. Kiinnostavuus haisee Ivaloon asti

Alien: Covenant

Alien-saagan seuraava osa jatkaa loistavan Prometheus leffan tarinaa. Ei voi missata..

IT

Syksyllä tulee uudelleenfilmatisointi Stephen Kingin uran eeppisimmästä järkäleestä. King on jo itse kertonut elokuvan olevan loistava, joten odotukset ovat tapissa siitäkin huolimatta, millainen klassikko 90-luvun filmatisointi on

Näiden lisäksi pitäisi kotimaisista ehtiä käymään katsomassa ainakin Tom of Finland, joka menee nyt parhaillaan. Myös uusin Star Wars ehtinee kait ensi-iltaan tämän vuoden aikana, mutta se nyt ei ehkä ole ihan "must"

 

[Jupe]

@PataJaska Nimesit juuri ne mitä itsekin olen tuolta tulevista poiminut.
Kongi piti jo katsoakin viime viikolla mutta tuli harmittavasti mutkia matkaan ja oli suuret odotukset popcorn-viihteestä, ainakin Jurrassic World toimi itselleni tälläisenä joten samalla ajatuksella tuota lähtisin katsomaan. King Kong oli iso juttu kasarilla, nimenomaan 1976 kyhätty tekele ja silloin junnuna ei ollut niin väliä oliko laatuelokuva vaan viihde edellä mentiin ja muistan tuon kuinka hyvin se nuorena toimi. Nostalgiaa siis myös nämä uudet ja mukava kokea etäisesti samoja fiiliksiä.

Life näyttääkin edustavan nyt keväällä laadukkaiden scifileffojen teemaa joita on tullut katsottua lähivuosina teattereissa noin kerran vuodessa. Alienista ei tarvitse muuta sanoa kuin että Ridley Scott ohjaa ja Prometheus oli loistava sekin joten odotukset ovat todella korkealla.

IT on jännä leffa, ehkä klovni-teemansa puolesta on jäänyt mieleen ja tätä katsottiin useampaan otteeseen teininä ja aina se oli yhtä jännittävä. EI haitannut yhtään tv-movie status päinvastoin toimi mielestäni loistavasti vähän elokuvaa pidempänä tarinana jolloin tuli katsottua useampaan kertaan tämä. Iso erityismaininta Tim Curryn Pennywiselle, Curry on mun ykkössuosikki mitä tulee friikkien näyttelemiseen, miehen äänikin on suorastaan loistava, ykkösrooli luonnollisesti Dr Frank-N-Furter.
Uudesta filmatisoinnista kiinnostaa ehkä eniten se että toivoisin menevän vahvasti tarina edellä, tämän pystyy pilaamaan liiallisilla tehosteilla ja pelästyttelyllä.

_