The Artist
Käväisinpä tuossa ystävänpäivän kunniaksi emännän kanssa (käskystä) katsastamassa tämän mm. BAFTA-palkintopöydän tyhjentäneen elokuvan,
The Artist. Kyseessähän on siis ranskalainen mustavalkoinen mykkäelokuva ja ilmeisesti myös jonkinlainen tribuutti vanhoille klassikoille.
(linkit IMDB)
Odotukseni elokuvaa kohtaan oli laskettu aikalailla alas, sillä osasin aavistella että tämän tyylinen leffa ei ehkä ole meikäläisen kuppi teetä vaikka konsepti sinällään kiinnostaakin. Ja niinhän siinä kävi, että ainakaan kovin suuresti ei tarvinut pettyä.
Sen enempää elokuvan juonta spoilaamatta voin todeta, että tuskinpa ainakaan tarinan tai juonen takia tätä ei ole kehuttu. Todella tasapaksua, ennalta-arvattavaa ja paikoitellen jopa tylsää kerrontaa. Kohtaukset ovat järjestäen todella pliisuja ja jotenkin "varmanpäälle" rakennettuja, eikä oikeastaan minkäänlaista "ooooh"-faktoria ole havaittavissa. Ajankuvana ja henkilöiden kasvutarinana elokuvan kulun ymmärrän, mutta se on ihan liian yllätyksetöntä ja kaavamaista ollakseen mielenkiintoista tai koskettavaa.
Ymmärrän kyllä elokuvan tribuutti-luonteen, mutta kyllä hyvässä elokuvassa - ainakin 2000-luvulla - on pakko olla muitakin ominaisuuksia kuin mustavalkoisuus ja puhumattomuus vaikka kuinka vedellään esikuvien jalanjäljissä. Esimerkiksi erityisen tärkeässä roolissa oleva musiikki ei pääse paria ponnahdusta lukuunottamatta oikein missään vaiheessa vauhtiin ja kuvaus & leikkauskin vaikuttaa ainakin näin amatöörin silmään ihan tavalliselta, vaikka tällä saralla oletin löytyvän jotain spesiaalia.
Näyttelijöiden suoritukset ovatkin elokuvan parasta antia, vaikka puhetta ei olekaan. Miespääosan esittäjän
Jean Dujardinin Oscar-ehdokkuuden ymmärrän hyvin, melkeinpä veikkaisin voittajaksi, eikä naispääosan
Bérénice Bejo jää kauas omassa roolissaan. Näyttelijävetoisesti elokuva etenee; ei vähiten tyhjänpäiväisen tarinan takia. Roolihahmojen luonteenpiirteet ja tuntemukset on onnistuttu vangitsemaan erinomaisesti, mikä ei takuulla ole näyttelijälle helppo nakki. Mykkäelokuvalle ominaisesti tietynlaista ylinäyttelyä ja elekielen korostusta on omaan makuuni ehkä jopa hieman liikaa, mutta kieltämättä se sopii erinomaisesti elokuvan tunnelmaan ja tuo raja on häilyvä ja lähinnä mielipidekysymys.
Kaiken kaikkiaan koko elokuvasta jäi jotenkin tasapaksu ja varman päälle vedetyn fiilis. Monessa kohtaa odotti paljon enemmän, ja elokuvan lopuksi olo oli lähinnä "höh, tossako se oli?". Kyllähän tuon nyt katselee, mutta jos elokuvaan lätkäistäisiin värit ja repliikit puhuttaisiin, kyseessä olisi varsin keskinkertainen tekele kaikin puolin. Näyttelijät tosiaan vetävät hommansa erinomaisesti, mutta se on lopulta laiha lohtu kun muut osa-alueet eivät kanna. Kyseessä on siis vähän kuin lammas suden vaatteissa: elokuva joka yrittää olla erilainen, mutta sortuu siihen että onkin ihan tavallinen.
Tämä oli todella veitsenterällä joutua kategoriaan "tekotaiteellista paskaa", mutta kun ei se lopulta ollut kovinkaan taiteellista niin tuolta tuomiolta vältytään. The Artist tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, ja näyttäisi siltä että tästä on ainakin erityisen trendikästä tykätä. Meikäläiseltä meinattiin ainakin ruuvata pää irti kun uskaltauduin ääneen kertomaan etten ihan diggaillut. Kunnon elitisteille meno lienee liian kevyttä, mutta BAFTA-voittoja ja Oscar-ehdokkuuksia kyllä myös vähän ihmettelen.
Tähtiä elokuvalle elokuvana: 6,5/10 mutta fiilistelynä ja tribuuttina vanhoille mustavalkomykille 8/10