Jatkoajan leffakerho

[-OO-]

Hieno show Sacha Baron Cohenilta punaisella matolla... Tuotahan pelättiin jo ennakkoon ja järjestäjät olivat esittäneet toiveen että Cohen tulisi gaalaan omana itsenään, mutta niin vaan matolle asteli diktaattori Kim Jong-Ilin tuhkauurna sylissään... Mautonta ehkä mutta jotenkin tykkään kyllä tuosta Cohenin tyylistä jossa mikään ei ole pyhää.

Mutta asiasta toiseen: Ostin tuossa True Gritin DVD:nä ja aloin katselemaan sitä niin pisti ihmettelemään ne ennen elokuvaa tulleet trailerit. En tiedä olenko minä vaan tullut vanhaksi vai meneekö nuo toiminta-/sci-fi -leffojen aiheet vaan koko ajan typerämmäksi ja aivottomammaksi? Ensin lähti traileri josta sai sen kuvan että Apollo-lennoista ollaan tehty elokuva, ja tuo herätti heti mielenkiinnon. Mutta siinä vaiheessa kun ruutuun lävähti Michael Bayn nimi niin se mielenkiinto lopahti siihen, ja sitten selvisikin että kyseessä oli uusi ilmeisesti kuuhun sijoittuva Transformers-leffa. Ja ihan kuin tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi niin seuraavassa trailerissa cowboyt taistelivat avaruusolentoja vastaan, ja kun elokuvan nimi Cowboys & Aliens tuli ruudulle niin ei voinut enää kuin nauraa. Siis mitä vittua?

 

[sampio]

Leppilammesta sen verran, että itse olen häntä pitänyt kelpo näyttelijänä aina, vaikkei hän mikään suosikkini ole ollutkaan, enkä ole yhtään yllättynyt, jos hän roolissaan on ollut hyvä. Ehkä hän on jäänyt ihmisten mieliin söpönä nappisilmänä, mikä tietysti hämää aika usein. Vähän sellaista DiCaprio-syndroomaa tai jotain.

En ole itse leffaa vielä nähnyt, enkä tiedä, tulenko ennen vuokrattavaksi saapumista näkemäänkään. Odotellaan, notta. Muuten tässä toipilaana ollessa voisi jonkun rainan katsastaakin.

 

[leivoja]

Hieno show Sacha Baron Cohenilta punaisella matolla... Tuotahan pelättiin jo ennakkoon ja järjestäjät olivat esittäneet toiveen että Cohen tulisi gaalaan omana itsenään, mutta niin vaan matolle asteli diktaattori Kim Jong-Ilin tuhkauurna sylissään... Mautonta ehkä mutta jotenkin tykkään kyllä tuosta Cohenin tyylistä jossa mikään ei ole pyhää.

Nämä alkavat olla jotenkin jo niin nähtyjä nämä Cohenin tempaukset. Vähän niin kuin Duudsonit. Jotenkin voisi kuvitella, että pohjoisessa Koreassa ei välttämättä huumori oikein riitä näihin juttuihin, vaan pingpongill voi vaikka painaa pleksikotelon alla olevaa punaista nappia.

Tuon Diktaattorin traileri on jollain tavalla silkkaa toistoa Brunosta ja Boratista. Cohenin valeasu oli erilainen, mutta juttujen sisältö jokseenkin sama kuin aikaisemmin.

Oscareihin liittyen tuli katsottua Clooneyn ohjaus The Ideas of March, joka osoittautui verkkaisen alun jälkeen ihan kelvolliseksi draamaksi. Gossling veti hommaa ja Clooney tyytyi pääosin olemaan taustalla.

 

[Vanha Len]

Nämä alkavat olla jotenkin jo niin nähtyjä nämä Cohenin tempaukset.

Mutta silti niistä pidetään ja ne jakavat myöskin hyvin vahvasti mielipiteitä. Ennen kaikkea puhuttavat ihmisiä, joka on mielestäni helvetin hyvä viihteenkin puolella.
Ja kerropa vielä se, mitä ei olla jo nähty elokuvien maailmassa. Voisit saada jopa seuraavan Osckarin aivan uudella idealla:D

 

[-OO-]

Tietenkin nuo Cohenin hahmot toistavat itseään, mutta pääpointti noissa ei olekaan minusta se itse hahmo vaan se miten noiden hahmojen avulla isketään mm. ihmisten ennakkoluuloihin ja asenteisiin. Eli pääosassa on noiden itse hahmojen sijasta ihmisten reaktiot niihin, ja Cohen kyllä osaa noiden hahmojen avulla provosoida aika hyvin esim. noita amerikkalaisten vanhoillisia ja kaksinaismoralistisia asenteita aika hyvin esille.

 

[leivoja]

Mutta silti niistä pidetään ja ne jakavat myöskin hyvin vahvasti mielipiteitä. Ennen kaikkea puhuttavat ihmisiä, joka on mielestäni helvetin hyvä viihteenkin puolella.
Ja kerropa vielä se, mitä ei olla jo nähty elokuvien maailmassa. Voisit saada jopa seuraavan Osckarin aivan uudella idealla:D

Eiköhän tätä varten ole ihan omat työryhmät, enkä ole siellä palkkalistoilla. Varastavat kuitenkin ne ideat mitä heitän enkä saa latin latia. Ja veikkaan, että avopuoliso ei välttämättä pidä jos tulen Osckarin kanssa kotiin.

Onhan noi provosoivia ja osuvat arkoihin kohtiin, mutta ongelma on mielestäni siinä, että eihän tälläinen oman elokuvan mainostaminen provosoinnin keinoin ole enää mitään ihmeellistä vaan siitä on muodostunut "käsikirjoitettu" pakollinen paha. Vähän niin kuin nämä nänit ja keskisormet kasapallofinaalissa tai britseissä. Toistoa siis kaikki tyynni.

 

[sampio]

En tiedä muuta, mutta katsoin viikonloppuna Brünoa vartin verran ja lopetin siihen puhuvaan lerssiin. Olipa kuinka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä tahansa, mutta menee lievästi liian rasvaisiksi nuo jutut.

 

[Musta Nuoli]

Minua ei aikoinaan paljon kohuttu Borat naurattanut ollenkaan. Jotenkin niin osoitteleva ja yksioikoinen "katsokaa tyhmiä ahdasmielisiä jenkkejä ja hassua viiksimiestä"-teema. Mitä sitten jos keskivertojenkit ovat meidän näkökulmastamme yltiöpatrioottisia ja kaduilta löytyy kaikenlaista tallaajaa? So what? Kyllä niitä Suomestakin löytäisi jostain lähipubista kaikenlaista sopertelijaa ja eduskunnasta Sika-Oinosta, ja varmasti tavalliset kansalaisetkin olisivat hämmentyneitä, jos joku viiksimies tunkisi iholle sopertamaan outoja. Mutta ei tuollainen piilokamerahuumori loppujen lopuksi kerro yhtään mitään koko kansakunnan mentaliteetista tai paljasta totuuksia vanhoillisuudesta ja kaksinaismoraalista. Ei varsinkaan koska Borat ei ollut mikään dokumentti vaan komediaelokuva, jonka kohtauksiin oli leikattu ja valittu tietty kärjistävä linja. Vähän sama kuin jos haastattelisi sataa ihmistä joista yksi möläyttäisi jotain äärimmäisen typerää. Tämän jälkeen valittaisiin tietysti se yksi eikä 99 muuta pätkää.

Borat nyt vielä kuitenkin meni, koska se oli vähän poikkeava tapa tehdä komediaelokuva. Näitä myöhempiä Cohenin hahmoja en ole jaksanut seurata pahemmin, samaa kaavaa ne tuntuvat toistavan. Cohenkin olisi maskiensa alla ihan pätevä koomikko ja näyttelijä itsessään, hän voisi keksiä jotain muutakin ennen kuin hän jää tyylilajinsa vangiksi.

Oscar-gaalan viihdyttävintä antia oli Billy Crystalin juonto. Letkeä, kekseliäs ja puhdasverisen täysammattilainen suoritus. Ero vaikkapa muutaman vuoden takaiseen juontajaan Chris Rockiin oli valtaisa, ja viime vuonnakin juontajakaksikko Franco et al. jätti vähän haalean maun. Oscar-gaalan juontajaksi saisi minun puolestani kiinnittää ikuismandaatilla Billy Crystalin.

The Artist vei sitten pidemmän korren, toki Hugollekin tuli tärkeitä pyttyjä kuten cinematography. Meryl Streep vahvisti asemiaan maailman ehkä arvostetuimpana ja parhaana naisnäyttelijänä ottamalla kolmannen pyttynsä. Ehdokkuuksien määrähän on Streepilla valtaisa.

 

[Musta Nuoli]

Kuten linjaan kuuluu, niin iltapäiväroskalehdet keskittyvät lähinnä kampauksiin ja pukuihin eivätkä Oscar-voittajiin. Sen verran kiinnitin huomiota, että Angelina Jolien asua ja ulkomuotoa pidettiin dramaattisena ja erityisen hehkeänä. Minusta dramaattista oli lähinnä se, kuinka hyvin Jolie olisi sopinut keskitysleirivangin rooliin. Oikeasti, nainen näytti luurangolta. Luut törröttivät, posket olivat lommollaan ja Jolie näytti siltä että kaipaisi +20kg lisää lihasta ja rasvakudosta selvitäkseen kuluvasta talvesta. Tähän tekee makaaberin vaikutuksensa myös se, että huuli-implantit ja muut implantit eivät toki laihdutuksesta kutistu vaan törröttävät ihon alta ja kasvoista.

Sairaaksi on mennyt langanlaihojen anorektikkojen ylistys. Antakaa Jolielle ruokaa!

 

[Kai-Sakari]

Oscareihin liittyen tuli katsottua Clooneyn ohjaus The Ideas of March, ...

Lienee idus/ides, siis kuun ollessa puolessa. Omasta syntymäpäivästäni muistelin. Itse elokuva tulee varmasti aikoinaan - Joonas Saartamoa lainaten - väijyttyä.

 

[Musta Nuoli]

Lienee idus/ides, siis kuun ollessa puolessa. Omasta syntymäpäivästäni muistelin. Itse elokuva tulee varmasti aikoinaan - Joonas Saartamoa lainaten - väijyttyä.

The Ides Of March eli maaliskuun idus. Termihän viittaa Julius Caesarin kuolemaan salamurhan uhrina. Tarinan mukaan ennustaja tms. auguuri varoitteli Juliusta maaliskuun iduksesta, ja sen aamuna Caesar sitten kuittaili takaisin, että nyt on maaliskuun idus koittanut eikä mitään ole tapahtunut. Tähän auguuri, että päivä ei ole vielä ohi. Ja päivähän päättyi Caesarin kohdalla siihen, että hänen päivänsä päättyivät monen kymmenen tikariniskun voimin. Selkäänpuukottajia on aina politiikassa ollut, ennen vanhaan konkreettisestikin.

 

[Kai-Sakari]

The Ides Of March eli maaliskuun idus. Termihän viittaa Julius Caesarin kuolemaan salamurhan uhrina.

Offina vielä sen verran, että Julius liittyy läheisesti myös nimimerkkiini.

 

[Vanha Len]

Kuusi asiaa vitutti tämän vuoden Oscar-gaalassa. Ja ne olivat:

- Clint Eastwoodia ei näkynyt
- Quintin Tarantinoa ei näkynyt
- Driver-leffaa ei näkynyt
- Melancolia-leffaa ei näkynyt
- Mustavalkoinen mykkäleffa ruletti
- Gary Oldman ei saanut patsasta

Positiivisin asia partyissa oli Billy Crystal. Paras houstaaja ever.

 

[-OO-]

Vuosaari

Olipas kyllä aika epäonnistunut tekele minun mielestäni tämä jopa kehuttukin Vuosaari. Näyttelijät tekivät kyllä erinomaista työtä ja elokuvassa oli paljon kiinnostavia ja jopa koskettavia henkilöhahmoja ja perheitä, mutta kun käsikirjoituksessa ei ollut oikein päätä eikä häntää niin noihin hahmoihin ei saatu syvyyttä vaan kaikki jäi pintaraapaisun asteelle.

Tuntui että Louhimies on halunnut elokuvaansa mahdollisimman paljon ajankohtaisia teemoja, kuten esim. kouluammuskelut, BB/Julkkikseksi hinnalla millä hyvänsä -ilmiön, huumeet, rikkonaiset perheet, maahanmuuton jne. mutta ei ole saanut näitä millään nivottua järjelliseksi kokonaisuudeksi. Liika on liikaa ja juonesta puuttuu kokonaan punainen lanka, minkä seurauksena koko elokuva on vaan rykelmä yksittäisiä kohtauksia ilman selkeää sidettä toisiinsa. Tuo episodimainen rakenne vaan sekoittaa elokuvaa entisestään kun noita episodeja ei saada mitenkään nivottua yhteen kuten vaikkapa Pulp Fictionissa ym. episodielokuvien klassikoissa.

Aika pitkäveteistä katsottavaa oli siis, ja homma vielä lässähti kun lopusta oli pyritty tekemään mahdollisimman onnellinen ettei vaan kenellekään jäisi paha mieli. Ehkä noihin elokuvan teemoihin olisi sopinut lopetus jossa olisi ollut vähän enemmän särmää ja joka olisi jättänyt katsojan oikeasti ajattelemaan muutakin kuin että olipa paska elokuva.

Kuten sanottua niin näyttelijät tekee kyllä elokuvassa pääosin erinomaista työtä ja muutama episodi on ihan aidosti koskettava (esim. se pikkupojan, koiran ja äidin välinen suhde) mutta harmillisesti hypätään sitten taas seuraavaan episodiin ja homma lässähtää aina siihen.

Sanotaan näin että tässä elokuvassa olisi ollut kyllä kaikki ainekset hyvään elokuvaan koska henkilöhahmoissa olisi ollut mielenkiintoa mutta homma kusee nyt siihen että ei olla vaan saatu aikaiseksi järkevää kokonaisuutta. Siispä jäädään parhaimmillaankin kahteen tähteen, ja se tulee puhtaasti noista henkilöistä ja heidän näyttelijöistään.

 

[Vemps]

Goon

Jääkiekon ystäville mahtava elokuva. Leffassa esiintyy mm. Laraque ja päätähtenä kiekkoja torjuu hampailla American Pie leffoista tuttu Steve Stifler aka Sean William Scott.

 

[trap]

Katsoin saman pätkän. Ihan jees. Stiflerin lisäksi Liev Schreiber mukana leffassa (loistonäyttelijä ja vieläkin parempi kertoja HBO:n 24/7 Winter Classic -sarjoissa).

 

[mice]

En tiedä muuta, mutta katsoin viikonloppuna Brünoa vartin verran ja lopetin siihen puhuvaan lerssiin. Olipa kuinka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä tahansa, mutta menee lievästi liian rasvaisiksi nuo jutut.

Vartin verran jaksoin itsekin. Heikkoa, heikkoa.

 

[Jääkuutio]

Brünosta en kyllä tykännyt itsekään, mutta se lopun wrestlingkohtaus on kyllä huikeaa tavaraa. Suosittelenkin katsomaan lähinnä vähän lopusta :D

 

[Vanha Len]

Olipa kuinka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä tahansa, mutta menee lievästi liian rasvaisiksi nuo jutut.

Rasvaista meininkiä tosiaankin mutta tässä kun on jo kaikenlaista nähty niin katsoin tuon loppuun vaimoni kanssa. Muutamassa kohdassa nauroin makeasti ja sitten tuli jälleen järkyttävä myötähäpeäaalto vastapainoksi. Pari kertaa kävin jääkaapilla mutta vaimo töllötti herkeämättä...mitä tämä kertoneekaan sitten hänestä?

Mielestäni piristävä genre nykypäivän leffatarjontaan ja ainakin erottuu kirkkaasti joukosta. Borat oli kuitenkin kokonaisuutena parempi.

 

[Musta Nuoli]

Kuusi asiaa vitutti tämän vuoden Oscar-gaalassa. Ja ne olivat:
- Clint Eastwoodia ei näkynyt

Ei Eastwood varmaan jaksa eri kekkereitä kierrellä ellei ole itse ehdolla. Ja syystä tai toisesta Eastwood on ollut pari viime vuotta jollain mustalla listalla tai vastaavalla, koska miehen teoksia ei ole ehdolle asetettu. Pari vuotta sitten oli suunnaton vääryys kun Gran Torino ei ollut ehdolla, siitä olisi Eastwoodille pitänyt antaa puuttuva parhaan miespääosan Oscar.

- Quintin Tarantinoa ei näkynyt
- Driver-leffaa ei näkynyt
- Melancolia-leffaa ei näkynyt

Keitä ja mitä ei näkynyt?

Mikäli viittasit Quentin Tarantinoon sekä Drive- ja Melancholia -elokuviin, niin niitä ei tosiaan näkynyt. En nyt yksittäisestä typosta kutsu sisäistä kielipoliisia paikalle, mutta kolme väärin mennyttä nimeä/leffaa putkeen pakottaa informantiksi.

Driven olisi pitänyt olla parhaiden leffojen listalla ja sen ohjaajan Nicholas Winding Refnin parhaiden ohjaajien listalla, elokuva oli vuoden paras. Myös Melancholian läsnäolo olisi ollut suotavaa. Sen sijaan Tarantinosta viis: mies ei ole mitään nyt ohjannut eikä hän sen kummempaa lisäviihdearvoa tuo gaalaan. Sen sijaan en nähnyt Jack Nicholsonia aurinkolaseineen virnistelemässä, ja se jos mikä on puute.

- Mustavalkoinen mykkäleffa ruletti
- Gary Oldman ei saanut patsasta

Täytyypä käydä katsomassa se mustavalkoinen mykkäleffa, varmasti pystiensä väärti, vaikka Hugo olisikin enemmän pyttyjä voinut viedä. Tuoreimmat vähän enemmän menestyneet mykkä- ja mustavalkoleffat taisi tehdä Mel Brooks. Silent Movie oli hieno mykkäleffa ja Brooksin Frankenstein-parodiahan oli mustavalkoleffa.

Gary Oldman olisi silti saanut patsaan voittaa, ei ole Oldmanin voittanutta. Oldman olisi ansainnut patsaan jo aiemmista rooleistaan.

Positiivisin asia partyissa oli Billy Crystal. Paras houstaaja ever.

Aamen tälle. Oli Crystalin yhdeksäs kerta juontajana, saisi tulla vielä lisää juontokertoja. Minusta paras Oscar-gaalojen juontaja ylivoimaisesti. Edellisen kerran Crystal juonsi 2004 ja sitä ennen 2000, joten vähän on viime vuosina ollut taukoa juontamisessa. Bob Hopehan juonsi aikoinaan 18 kertaa gaalan, mutta en noista juontokerroista mitään tiedä, joten Crystal on minulle se ykkösjuontaja.

 

[Musta Nuoli]

Ei Kaurismäen taso niin ihmeellinen ole mitä Suomessa luullaan, ei se ole mikään oletusarvo, että maailman kaikista elokuvista juuri Kaurismäen elokuvat kuuluvat parhaiden ulkomaisten elokuvien Oscar-ehdokkaiden joukkoon.

Toki joka maa pitää oman maan ehdokkaansa puolta jne, mutta Aki Kaurismäki on taantunut rajusti parhaista päivistään. Mies tekee nykyään lähinnä naiivin keskinkertaisia ranskalaisen uuden aallon elokuvien pastisseja, jotka uppoavat kansaan Ranskassa (jossa marxilaishenkinen Godardin yms. älymystökommarien perintö vielä elää) sekä Suomessa, jossa ihastellaan sitä, että Suomi-poika on pärjännyt ns. maailmalla. Ennen Kaurismäki sai vielä uusia näkökulmia esille maneereistaan, mutta sen jälkeen kun Matti Pellonpää kuoli ovat Kaurismäen teokset olleet aika heppoisia. Ei se vain riitä, että mykät rumat ihmiset möllöttävät ja Kati Outinen möllöttää eniten.

Eikä Kaurismäen elokuvien lapsellinen maailmankuvakaan (yhteiskunta ja auktoriteetit = paha kasvoton koneisto, kapitalismi=paha jne) oikein riitä. Vähän enemmän pitäisi nyansseja olla jos haluaa tehdä merkittävämpiä teoksia ja saada niille menestystä muuallakin kuin Ranskassa ja ns. kulttuuriväen parissa.

Hyvä sinänsä, että Aki Kaurismäki Oscar-gaalaa boikotoi. Punakka, tupakka huulessa ja tupakointikielloista/muista ihmisistä piittaamaton juopunut "auteur" aiheuttaisi lähinnä myötähäpeää ihmisten ilmoilla liikkuessaan. Sketsikategoriaan Kaurismäki menisi Baron Sacha Cohenin seuraksi. Ei elokuvaohjaajan tarvitse käyttäytyä kuin kusipäinen maailmanomistaja vaikka olisi kuinka menestynyt. Spielberg, Scorsese tai Woody Allen yms. osaavat kaikki käyttäytyä vaikka mitä meriittejä olisi jaettu. Ei heidän tarvitse röyhytellä sisätiloissa röökiä tai taapertaa tanakassa kännissä naama punaisena punaisella matolla.

 

[disco-stu]

- NAPS - Ei se vain riitä, että mykät rumat ihmiset möllöttävät ja Kati Outinen möllöttää eniten. - NAPS -

...mutta riittää että mykät mustavalkoiset ihmiset ylinäyttelevät ja Jean Dujardin ylinäyttelee eniten.

Pahoittelen pätkäistyä lainausta, mutta tuli väkisin mielleyhtymä tuohon megaspektaakkeliin The Artist.

Tuolla aiemmin hiukan kritisoinkin em. elokuvaa ja Oscareissahan kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. En minä oikeasti ymmärrä tätä ylenpalttista hehkutusta. Ehkä ne muut ehdokas-leffat oli sitten niin täyttä paskaa (War Horse, anyone?) että tämä nyt sitten oli jotain ihanaa?

Rehellisyyden nimissä en ole noista Oscar-ehdokas elokuvista tämän lisäksi nähnyt ainuttakaan, mutta jos nyt vaikka vertaa aiempiin voittajiin (Kings Speech, Hurt Locker, No Country For Old Men, The Departed) niin kyllä tämä on aivan käsittämätön valinta ja todella kevyttä höttöä koko leffa! Samalla tasolla Slumdog Millionairen kanssa; molemmat myös "erilaisia" elokuvia. Ei sillä että tällä palkinnolla mulle henk.koht. niin merkitystä olisi, mutta ihmettelempä vaan noita valintakriteerejä ja -perusteluja.

Oscar-gaalasta sen verran että kyllähän tuo Crystal hommansa hyvin hoitaa, mutta mielestäni on ihan hyvä että välillä kokeillaan muutakin. Vaikka esim. viimevuoden parivaljakko veti ihan vihkoon, jotain originelliä tuo gaala aina kaipaa. Eli silloin tällöin uusia kokeiluja, kuten vaikka Ellen DeGeneres tai Chris Rock ja sitten välillä taas varmanpäälle.

Tuo neloselta tullut lähetys oli kyllä ihan paskaa. Alun pukujutut ei todellakaan kiinnosta varsinkaan kun studio on täynnä tollasta sakkia. Oltaisiin vaan pidetty se lähetys siellä paikan päällä ja fiilistelty. Samoin itse gaalan aikana epämääräinen pomppiminen jenkkilähetyksen ja studion välillä alkoi vituttamaan heti alkuunsa. All in all, tuo livestudio on täysin turha, ennemmin sitten kunnon jälkilähetys, jossa nuo elokuva-alan asiantuntijat pääsevät kertomaan jotain muutakin kuin omat suosikkinsa. Mut ei ne vaan osaa.

 

[Mack]

Eikös Eddie Murphyn pitänyt toimia Oscareiden juontajana, mutta vetäytyi koska joku tuottajista potkittiin pois?

Murphy olisi ollut mielenkiintoinen. Mies oli 80-luvulla hemmetin kova lavalla. Ei ole varmaan vetänyt stand-uppia sitten vuoden '87 tai vastaavaa. Vanha show Delirious on yhä hauska ja kestänyt hyvin aikaa.

 

[Vintsukka]

Tuoreimmat vähän enemmän menestyneet mykkä- ja mustavalkoleffat taisi tehdä Mel Brooks. Silent Movie oli hieno mykkäleffa ja Brooksin Frankenstein-parodiahan oli mustavalkoleffa.

Kai noita mustavalkoleffoja sentään vieläkin aina välillä tehdään. Ensimmäisinä mieleen tulevat (Oscar-ohdokkuuksiakin kerännyt) George Clooneyn ohjaama Good Night and Good Luck, Tim Burtonin Ed Wood, Woody Allenin Celebrity, Darren Aronofskyn esikoinen Pi sekä Kevin Smithin kulttimaineeseen nostanut Clerks.

Mykkäleffat tosiaan taitavat kyllä olla aika harvinaisia nykypäivänä.

Gran Torinon jälkeen Eastwoodilta on ilmestynyt kuitenkin sen verran keskinkertaista kamaa (Hereafter, Invictus ja omasta mielestäni myös J. Edgar), etten ihmettele yhtään miksi ne ovat puuttuneet esimerkiksi parhaan ohjaustyön ehdokkaiden joukosta. Kolme muuta ehdokkuutta nuokin kolme ovat toki keränneet.

Joo, eivät nuo kolme mitään mestariteoksia olleet, mutta vähän kyllä ihmetytti, etteivät edes näyttelijät saaneet J. Edgarista ehdokkuuksia. Kyllä DiCaprio ja Hammer molemmat vakuuttavan roolin vetivät. En tosin ole nähnyt läheskään kaikkia ehdolla olleita näyttelijäsuorituksia, joten vaikea verrata.

Tuolla aiemmin hiukan kritisoinkin em. elokuvaa ja Oscareissahan kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. En minä oikeasti ymmärrä tätä ylenpalttista hehkutusta. Ehkä ne muut ehdokas-leffat oli sitten niin täyttä paskaa (War Horse, anyone?) että tämä nyt sitten oli jotain ihanaa?

Rehellisyyden nimissä en ole noista Oscar-ehdokas elokuvista tämän lisäksi nähnyt ainuttakaan, mutta jos nyt vaikka vertaa aiempiin voittajiin (Kings Speech, Hurt Locker, No Country For Old Men, The Departed) niin kyllä tämä on aivan käsittämätön valinta ja todella kevyttä höttöä koko leffa! Samalla tasolla Slumdog Millionairen kanssa; molemmat myös "erilaisia" elokuvia. Ei sillä että tällä palkinnolla mulle henk.koht. niin merkitystä olisi, mutta ihmettelempä vaan noita valintakriteerejä ja -perusteluja.

Aika samaa mieltä The Artistista. Mitään sisältöähän leffassa ei ole, niin tarina kuin näyttelijäsuoritukset olivat tyhjää täynnä. Mutta kun muoto ajaa sisällön ohi, Hollywoodissa ihastellaan.

Tulee mieleen se muutaman vuoden takainen Brokeback Mountainin aiheuttama hysteria. Tylsä ja kliseinen tarina, mutta koska pääosassa oli homopari, elokuvaa hehkutettiin maasta taivaaseen. One trick pony, aivan kuten The Artistkin.

Näkemistäni ehdokkaista ainakin Hugo ja Midnight in Paris olivat mielestäni elokuvina ihan eri luokkaa kuin The Artist, ja kumpi tahansa olisi ansainnut pystin.

Tuo neloselta tullut lähetys oli kyllä ihan paskaa. Alun pukujutut ei todellakaan kiinnosta varsinkaan kun studio on täynnä tollasta sakkia. Oltaisiin vaan pidetty se lähetys siellä paikan päällä ja fiilistelty. Samoin itse gaalan aikana epämääräinen pomppiminen jenkkilähetyksen ja studion välillä alkoi vituttamaan heti alkuunsa. All in all, tuo livestudio on täysin turha, ennemmin sitten kunnon jälkilähetys, jossa nuo elokuva-alan asiantuntijat pääsevät kertomaan jotain muutakin kuin omat suosikkinsa. Mut ei ne vaan osaa.

Jos gaala livenä lähetetään, mitä siellä välissä sitten pitäisi näyttää kun jenkeissä käydään mainoskatkolla kymmenen minuutin välein? Lisää mainoksia tännekin vai pelkkää mustaa ruutua? Eipä studiosta mitään viiltävää analyysia löytynyt, mutta mieluummin sitäkin kuunteli kuin ei mitään.

 

[Ted Raikas]

Minun mielestäni Oscar-haravat ei aina ole olleet edes vuoden parhaimpia elokuvia. Toisinaan tuntuu, että niitä jaellaan heppoisin perustein, tai siksi että pitää. Esim. Return of the Kingin älytön Oscar-saalis tuntui hyvinkin keinotekoiselta, itse elokuvahan oli milteinpä trilogian köpelöin tapaus ja muutenkin kaukana loistavasta ja tasapainoisesta elokuvakokemuksesta.

Mielestäni usein parhaita on ne elokuvat jotka on pokanneet pystin tai pari (esim. joku näyttelijäpalkinto tai käsikirjoitus). Joskus jopa ne jotka eivät saa palkintoja yhtään. Toki voi kertoa vain omasta elokuvamaustani, mutta en tosiaan minään varsinaisena laadun mittarina Oscar-palkintoja pidä.

On niitä nyt tietysti mennyt oikeaan osoitteeseenkin.

***

Aki Kaurismäestä sen verran, että mielestäni Kauas pilvet karkaavat on miehen paras elokuva niistä mitä olen nähnyt ja se oli tältä Pellonpään jälkeiseltä aikakaudelta. Le Havrea en ole vielä nähnyt, mutta luulisin pitäväni. Kaurismäen stillimäinen kerrontatapa puraisee yleensä hyvin. Toki ei ole ihan nappiin onnistunut aina, esim. Laitakaupungin valot oli suht keskinkertainen, vaikka omat hetkensä sisälsikin.