Kai-Sakari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Panelian Raikas
The Ides Of March eli maaliskuun idus. Termihän viittaa Julius Caesarin kuolemaan salamurhan uhrina.
Offina vielä sen verran, että Julius liittyy läheisesti myös nimimerkkiini.
The Ides Of March eli maaliskuun idus. Termihän viittaa Julius Caesarin kuolemaan salamurhan uhrina.
Vartin verran jaksoin itsekin. Heikkoa, heikkoa.En tiedä muuta, mutta katsoin viikonloppuna Brünoa vartin verran ja lopetin siihen puhuvaan lerssiin. Olipa kuinka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä tahansa, mutta menee lievästi liian rasvaisiksi nuo jutut.
Olipa kuinka oivaltavaa yhteiskuntakritiikkiä tahansa, mutta menee lievästi liian rasvaisiksi nuo jutut.
Kuusi asiaa vitutti tämän vuoden Oscar-gaalassa. Ja ne olivat:
- Clint Eastwoodia ei näkynyt
- Quintin Tarantinoa ei näkynyt
- Driver-leffaa ei näkynyt
- Melancolia-leffaa ei näkynyt
- Mustavalkoinen mykkäleffa ruletti
- Gary Oldman ei saanut patsasta
Positiivisin asia partyissa oli Billy Crystal. Paras houstaaja ever.
- NAPS - Ei se vain riitä, että mykät rumat ihmiset möllöttävät ja Kati Outinen möllöttää eniten. - NAPS -
Kai noita mustavalkoleffoja sentään vieläkin aina välillä tehdään. Ensimmäisinä mieleen tulevat (Oscar-ohdokkuuksiakin kerännyt) George Clooneyn ohjaama Good Night and Good Luck, Tim Burtonin Ed Wood, Woody Allenin Celebrity, Darren Aronofskyn esikoinen Pi sekä Kevin Smithin kulttimaineeseen nostanut Clerks.Tuoreimmat vähän enemmän menestyneet mykkä- ja mustavalkoleffat taisi tehdä Mel Brooks. Silent Movie oli hieno mykkäleffa ja Brooksin Frankenstein-parodiahan oli mustavalkoleffa.
Joo, eivät nuo kolme mitään mestariteoksia olleet, mutta vähän kyllä ihmetytti, etteivät edes näyttelijät saaneet J. Edgarista ehdokkuuksia. Kyllä DiCaprio ja Hammer molemmat vakuuttavan roolin vetivät. En tosin ole nähnyt läheskään kaikkia ehdolla olleita näyttelijäsuorituksia, joten vaikea verrata.Gran Torinon jälkeen Eastwoodilta on ilmestynyt kuitenkin sen verran keskinkertaista kamaa (Hereafter, Invictus ja omasta mielestäni myös J. Edgar), etten ihmettele yhtään miksi ne ovat puuttuneet esimerkiksi parhaan ohjaustyön ehdokkaiden joukosta. Kolme muuta ehdokkuutta nuokin kolme ovat toki keränneet.
Aika samaa mieltä The Artistista. Mitään sisältöähän leffassa ei ole, niin tarina kuin näyttelijäsuoritukset olivat tyhjää täynnä. Mutta kun muoto ajaa sisällön ohi, Hollywoodissa ihastellaan.Tuolla aiemmin hiukan kritisoinkin em. elokuvaa ja Oscareissahan kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. En minä oikeasti ymmärrä tätä ylenpalttista hehkutusta. Ehkä ne muut ehdokas-leffat oli sitten niin täyttä paskaa (War Horse, anyone?) että tämä nyt sitten oli jotain ihanaa?
Rehellisyyden nimissä en ole noista Oscar-ehdokas elokuvista tämän lisäksi nähnyt ainuttakaan, mutta jos nyt vaikka vertaa aiempiin voittajiin (Kings Speech, Hurt Locker, No Country For Old Men, The Departed) niin kyllä tämä on aivan käsittämätön valinta ja todella kevyttä höttöä koko leffa! Samalla tasolla Slumdog Millionairen kanssa; molemmat myös "erilaisia" elokuvia. Ei sillä että tällä palkinnolla mulle henk.koht. niin merkitystä olisi, mutta ihmettelempä vaan noita valintakriteerejä ja -perusteluja.
Jos gaala livenä lähetetään, mitä siellä välissä sitten pitäisi näyttää kun jenkeissä käydään mainoskatkolla kymmenen minuutin välein? Lisää mainoksia tännekin vai pelkkää mustaa ruutua? Eipä studiosta mitään viiltävää analyysia löytynyt, mutta mieluummin sitäkin kuunteli kuin ei mitään.Tuo neloselta tullut lähetys oli kyllä ihan paskaa. Alun pukujutut ei todellakaan kiinnosta varsinkaan kun studio on täynnä tollasta sakkia. Oltaisiin vaan pidetty se lähetys siellä paikan päällä ja fiilistelty. Samoin itse gaalan aikana epämääräinen pomppiminen jenkkilähetyksen ja studion välillä alkoi vituttamaan heti alkuunsa. All in all, tuo livestudio on täysin turha, ennemmin sitten kunnon jälkilähetys, jossa nuo elokuva-alan asiantuntijat pääsevät kertomaan jotain muutakin kuin omat suosikkinsa. Mut ei ne vaan osaa.
Jos gaala livenä lähetetään, mitä siellä välissä sitten pitäisi näyttää kun jenkeissä käydään mainoskatkolla kymmenen minuutin välein? Lisää mainoksia tännekin vai pelkkää mustaa ruutua? Eipä studiosta mitään viiltävää analyysia löytynyt, mutta mieluummin sitäkin kuunteli kuin ei mitään.
Minun mielestäni Oscar-haravat ei aina ole olleet edes vuoden parhaimpia elokuvia. Toisinaan tuntuu, että niitä jaellaan heppoisin perustein, tai siksi että pitää. Esim. Return of the Kingin älytön Oscar-saalis tuntui hyvinkin keinotekoiselta, itse elokuvahan oli milteinpä trilogian köpelöin tapaus ja muutenkin kaukana loistavasta ja tasapainoisesta elokuvakokemuksesta.
Mielestäni usein parhaita on ne elokuvat jotka on pokanneet pystin tai pari (esim. joku näyttelijäpalkinto tai käsikirjoitus). Joskus jopa ne jotka eivät saa palkintoja yhtään. Toki voi kertoa vain omasta elokuvamaustani, mutta en tosiaan minään varsinaisena laadun mittarina Oscar-palkintoja pidä.
On niitä nyt tietysti mennyt oikeaan osoitteeseenkin.
Itse pidin siitä rikkaiden elämää kertovasta osuudesta - siis uranteosta ja pettämisestä. Siitä, kuinka rikkaillakin asiat voivat olla ja usein ovatkin päin sitä itseään. Matleena Kuusniemi tekee kyllä takuuvaraa työtä!
Amandan rooli oli kyllä mielenkiintoinen, ehkä eritoten sen alastonkohtauksen takia.
Se, mistä en pitänyt, oli turhat henkilöt. Edellinen kirjoittaja piti tuosta yh-jutusta, missä oli se poika ja Max-koira. Mielestäni turhakkeet, anteeksi vaan.
Minun mielestäni Oscar-haravat ei aina ole olleet edes vuoden parhaimpia elokuvia. Toisinaan tuntuu, että niitä jaellaan heppoisin perustein, tai siksi että pitää. Esim. Return of the Kingin älytön Oscar-saalis tuntui hyvinkin keinotekoiselta, itse elokuvahan oli milteinpä trilogian köpelöin tapaus ja muutenkin kaukana loistavasta ja tasapainoisesta elokuvakokemuksesta.
Tai tältä vuodelta huomiotta jäänyt Lars Von Tirerin "Melancholia"
Minä taas pidin Kuninkaan paluuta Oscariensa arvoisena ja kelpo tulkintana Tolkienin suurteoksesta. 11 Oscaria ymmärsin myös palkintona Taru Sormusten Herrasta -kokonaisuudelle, en vain yhdelle osalle. TSH:ssahan ei ole kyse varsinaisesti trilogiasta sanan varsinaisessa merkityksessä vaan kolmeen osaan jaetusta yhtenäisestä tarinasta, jonka voi katsoa vaikka yhteen putkeen jos vain perskannikat kestävät. Ja yhtenäisenä pakettina TSH on merkittävä suurtyö monellakin mittapuulla, vaikka se ei tosiaan Tolkienin tekstiä orjallisesti seuraa ja Jackson painottaa omia näkemyksiään välillä melkoisesti. Minuun ainakin TSH vanhana Tolkien-fanina vetosi emotionaalisesti, mikä on kohdallani melkoisen harvinaista. Tietyissä avainkohtauksissa tuli jopa palaa kurkkuun ja kosteutta silmäkulmaan teatterin ensi-illoissa, mikä on äärimmäisen harvinaista kohdallani. Oli vain niin kaunista, kun Rohanin ratsastajat ratsastivat eteenpäin huutaen kuolemaa ja maailman hävitystä. A Sword Day, A Red Day!
Tree Of Lifea en ole nähnyt koska olen todennut, ettei Malickilla ole ollut minulle mitään annettavaa sitten 70-luvun leffojensa enkä jaksa haaskata aikaani Malickiin, jota pidän yliarvostettuna ja ylimainostettuna. Oscar-raatikaan ei tainnut Tree Of Lifea pahemmin arvostaa, ja olen ymmärtänyt teoksen olevan heikompilaatuisempi kuin pari edellistä. Ainakin tähän suuntaan on teoksen saama kritiikki vihjannut.