Härmä
Minä kävin myös Härmän mulkaisemassa, ja toisin kuin kirjoittajalla tuossa paria pykälää yläpuolella niin minulla oli hyvin voimakkaat ennakkoasenteet tätä elokuvaa kohtaan. Jotenkin tuo koko idea tehdä elokuva 1800-luvun puukkojunkkareista tämän päivän tissiposkinäyttelijöillä tuntui sellaiselta että elokuva ei voi muuta kuin karahtaa kiville komeasti, varsinkin kun päähäjyksi kiinnitettiin vielä unelmavävy-Leppilampi. Ennakkoasenteet oli siis hyvin negatiiviset mutta päätin silti että pitää tuo käydä katsastamassa kun tällaiset isommat suomi-produktiot aina kinnostaa, ja täytyy sanoa että olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä elokuvasta.
Siis eihän tuo juonikuvio millään tavalla omaperäinen ollut, ja ajoittain elokuva oli hyvinkin ennalta-arvattava, mutta silti elokuva pystyi pitämään koko keston ajan otteessaan lukuunottamatta vähän venytetyn oloista loppuratkaisua. Tässä auttoi hyvät näyttelijävalinnat, hyvät näyttelijäsuoritukset ja se että aiheeseen oli oikeasti paneuduttu ja pyritty luomaan uskottava ajankuvaus. Ja kyllä sekin tavallaan piti katsojan otteessaan että tuosta Leppilammen esittämästä Eskosta oli onnistuttu tekemään niin inhottava ja vastenmielinen hahmo että huomasi oikein puristavansa nyrkkiä välillä ja toivovansa että paha saisi mahdollisimman äkkiä palkkansa.
Varmaan joku pohojammaalainen "alkuasukas" löytää elokuvasta paljonkin sanottavaa ja näkee ehkä monet asiat teennäisenä, mutta ainakin tällaisesta itä-suomalaisesta tuo elokuva tuntui täysin uskottavalta. Mutta siitä olen samaa mieltä M@rko77:n kanssa että äiteen roolia olisi voinut kasvattaa ja tuoda hahmoon vielä lisää syvyyttä, koska tuo koko ristiriitainen kuvio oli varsin mielenkiintoinen ja näyttelijäkin sen verran hyvä että olisi varmaan pystynyt tuon tulkitsemaan.
Näyttelijäsuorituksesta pitää antaa eniten kiitosta sille jonka suoritusta ennakkoon eniten pelkäsin, eli Mikko Leppilammelle. Kiiltokuvapoju Leppilampi tekee aivan mahtavan ja ennen kaikkea uskottavan roolisuorituksen überpahis-Eskona. En olisi uskonut että Leppilammesta löytyy tuollainen vaihde. Sanoisin että melkeinpä Jussin arvoinen suoritus. Myös Pamela Tola on erinomainen tuskaisessa Ainon roolissa, mutta Tola nyt onkin ehdotonta kärkipäätä nuorista suomalaisista naisnäyttelijöistä. Ja kyllähän nämä vanhat parrat Salminen, Mäkelä, Petelius & kumppanit myös on erinomaisia kuten yleensä, ja hyvä oli myös tämä sankari-Tilkasen sidekick Hirviniemi. Tilkasen olemuksessa on jotain todella ärsyttävää jonka olen huomannut monissa hänen elokuvissaan, mutta ei hänkään missään nimessä huono ollut roolissaan.
Sen sijaan Eero Milonoff ja Olavi Uusivirta vetävät häjyn roolinsa liian överiksi ja epäonnistuvat aika pahasti. Minulle tuli enemmän kuva jostain yli vedetyistä sarjakuvapahiksista kuin oikeista häjyistä, varsinkin Milonoffin maaninen tuijotus (joka toimi Tummien Perhosten Kodissa erinomaisesti) tuntui tässä lähinnä koomiselta. Ehkä olisi ohjaajan pitänyt vähän laittaa suitsia pojille niin olisi ollut uskottavampia nuo kaksi hahmoa.
Minä voisin antaa tälle elokuvalle jopa 4 tähteä, tai ainakin hyvin vahvan kolmosen. Jos tuohon juonikuvioon olisi keksitty joku omaperäinen koukku niin tämähän olisi ollut ihan kiitettävän arvosanan elokuva.
