Ikävä kyllä saundi löytyy edelleen sormista, ei kamoista.
Mun kokemuksen mukaan suurin ero aidolla ja mallintajalla tulee silloin kun peruuttaa volume namiskaa pari pykälää. Putkimasiinassa säröt pienenee, mallintajassa äänenpaine laskee.
Rämpyttäjällekin itseluottamus on tärkeää, joten suosittelen valistsemaan puhtaasti mielihalujen pohjalta. ;)
Morjensta pöytään!
Eikä mitään ikävä kyllä vaan onneksi se saundi sentään on sormista kiinni eikä kamoista.
Itse aloittelin soittamaan isoveljen akustisella joka opetti barre-ja avosoinnut kun oli huomannut että tapailin biisien melodioita hänen kitarallaan.
Ensimmäinen sähkölankku oli isäukon kotimaisesta koivupuusta tekemä johon vanhempi veli teki sähköt.
Ensimmäinen ihan oikea kitara oli 14-vuotiaana joululahjaksi saatu kirkkaan punainen Eko.Sitä sitten hiplattiin ja opeteltiin ne pakolliset eli Smoke on the waterit ja Moby dickit etc.
Jossain vaiheessa tuo kiekkoilu alkoi viedä enemmän aikaa ja soittoharrastus hieman hiipui.
Sitten intissä tupakaverina oli eräs Eero Lahdesta joka oli soittomiehiä ja hänen kanssaan käytiin sotkun yhteydessä olevalla soittokämpällä rimputtelemassa jokusenkin kerran.Tämä Eero oli muuten umpivasuri mutta soitti oikeakätistä skittaa ja olihan mielenkiintoisen näköisiä sointusormituksia,mutta homma toimi. Muutama vuosi kului ja työkaveriksi tuli heppu jolla oli bändi.Tämä samainen kaveri tutustutti minut orkesteriin nimeltä Rush ja siitä oikeastaan alkoi uusi innostus soittamiseen.
Siinä 80-luvulla tuli istuttua eräskin tunti sängyn reunalla soittaen Lifesonin kanssa unisonoa.
Jacob`s ladder,Red Barchetta,Xanadu,Passage to Bangok,Free Will etc.
Erittäin hauskoja biisejä soittaa ja oikeastaan noiden biisien vaikeus sai todella tarttumaan keppiin ja alkamaan treenata.Haastavaa kamaa.
Sitten tuosta hardwaresta.Itse olen sitä sukupolvea jolla ei ole mitään kokemusta näistä mallintavista.Kotona oli pieni transistorikombo jolla treenailin mutta olihan se aivan toinen maailma kun pääsi treenikämpälle ja pisti Marsustäkkiin virrat päälle.
Keppeinä oli tuohon aikaan Tokain Les Paul sekä Squierin Strato.Tuota jälkimmäistä olen sittemmin tuunaillut asentamalla siihen rullatallan ja lukkovirittimet sekä paremman vibrakoneiston joka myös pysyy vireessä kun vibraa käyttää.
Tein myös joskus 90-luvulla itse basson jonka body on suora kopio Tobiaksen Classic-mallista.Kaulan ostin valmiina ja on siis bolt-on mallia.Tobiaksissahan nuo kaulat ovat thru body-mallia mutta hyvin toimii näinkin.Mikkeinä EMG:n aktiivit (soapbar) ja virityskoneistot ja alatalla parasta nitä rahalla tuohon aikaan sai.Ylätallan tein itse messingistä ja hyvin on toiminut.Viisikielisestä on siis puhe.
Kaikki jotka tähän topikkiin kirjoittavat ja kitaraa harrastavat eivät voi olla läpeensä pahoja,seurataustasta riippumatta;)