Mainos

Jatkoajan kitaristit

  • 75 762
  • 350

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti




Jos joku on kitaroista ja niiden rakennuksesta kiinnostunut niin tämä kannattaa ehdottomasti katsoa. Ruokankaan vieras Tim Shaw on ollut sekä Gibsonin että Fenderin R&D-osastojen päänä männä vuosina. Mitä kitaroiden rakentamiseen tulee niin kyllä minä sen Duken vielä teen vaikka tuo korona vähän sotkikin suunnitelmia. Espanja seetriä bodyyn sekä kaulaan, kanneksi loimukoivua Pohjanmaalta. Ja hardware parasta mahdollista. En ole koskaan ennen rakentanut carved top-kitaraa mutta mikä voisi mennä pieleen?
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk

Torille... Suomi voitti!!!
Tämä on kyllä hemmetin hieno juttu! Tuo on kyllä uskomatonta, että miten vaivattomasti kundi vetää tuossa videossa. Siinä oikeasti nuori mies komentaa instrumenttiaan, eikä päinvastoin. Varmasti hieno tulevaisuus luvassa. Hyvä Juho!
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK

Torille... Suomi voitti!!!
Kaveri on kyllä huikea, etenkin ikäisekseen, mutta myös ilman ikätasoituksia. Sellaiset voikin Juhoa seuratessa sivuuttaa saman tien.

Katselin Juhon videoita, ja vaikka tekniikkaa riittää mestaruussarjan kärkikahinoihin asti, niin eniten hämmästyttää nuoren miehen kypsä tyylitaju. Juholla on kaikki eväät päästä vielä pitkälle. On mukava seurata, mihin tiensä vuosien myötä viekään.
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
@Asbury Park Tuohon kitaran ostamiseen melkein sellaisen vinkin annan että käy jossain musaliikkeessä kokeilemassa. Jos siis on vain mahdollista. Tuo budjetti on kyllä riittävä varsin laadukkaan soittimen hankintaan mutta parhaan kuvan saa vain kokeilemalla sitä omaan käteen. Kaulan muodot ja kopan koko ym. on varsin tärkeitä akkareissa joten jos kehun jotain omaan käteen sopivaa niin se voi mennä varsin huolellakin metsään. Ja toki kannattaa muistaa noissa se säätö. Ammattilainen kitarateknikko osaa tehdä hyvänkin soittimen vielä astetta paremmaksi pikku jutuilla. Ehkä se vinkki että ei kannata tuossa hintaluokassa tuhlata siihen että kitarassa olisi elektroniikkaa. Kunnolliset mikitetyt akkarit on sitten yli 1000€ luokassa...

Asennosta sen verran että mahdollisimman rento ja luonnollinen. Ettei tarvitse pakottaa kättä mihinkään. Ranne suorana ja suunnilleen samassa asennossa riippumatta siitä näppäiletkö vai soitatko plekulla. Sen verran kannattaa käydä jollain soiton opettajalla paikan päällä että katsotte käden asennon kohdilleen. Väärä asento pitkässä juoksussa aiheuttaa kyllä ongelmia. Ja voimalajihan kitara ei ole kuin Kotiteollisuudella... Joskus vissiin tännekin kirjoittanut että tajusin tuon itsekin vasta kun veli osti kitaran vanhalla iällä ja hän kysyi vinkkejä. Silloin tuli oman teiniaikaisen opettajan ohjeet mieleen soittokäden asennosta ja sen merkityksestä.

Rockwaystä ei itsellä ole kokemusta mutta hyviä vinkkejä varmasti löytyy mitä niiden mainoksia olen nähnyt. Ja hyviä opettajia joten jos tarjous ollut vielä niin tuskin on rahat hukkaan menneet. Nämä tällaisen enimmäkseen itseoppineen ja 40v soittaneen näkemyksiä. Hauskoja hetkiä kitaran kanssa...
 

Fordél

Jäsen
Jep, kannattaa @Asbury Park ehdottomasti käydä kokeilemassa liikkeessä, jotta saa omaan käpälään ja omaan korvaan sopivan kitaran.

Ainakin itsellä on ollut niin, että tietyn merkin akustiset ei vaan taivu omaan käteen vaan tuntuvat raiskailta soittaa eikä soundikaan ole sitä mitä hakee. Tähän kategoriaan tuntuivat menevän mm. Yamahan akustiset. Sitten taas esim. Alvarezin akustiset tuntuivat lähes järjestään hyviltä soittaa ja soundaavan hyvin. Tolla sun budjetilla irtoaa oikein hyvä akustinen, joten ei muuta kuin ostoksille. Toki vasurius kaventaa tarjontaa.

Ite oon katsellun jonkun aikaa kunnon sähkiksen ostamista. Tausta on basson soitossa, mutta se on jäänyt vuosia sitten. Kitataraa olen aina soitellut sivussa ja edelleen löytyy kotoa Tokain halpis strato, jota tulee rämpyteltyä. Ain kun näkee esim. Marzi Nymanin tai Mikko Kososen soittamassa kitaraa, tekee mieli aloittaa taas kunnolla kitaran soitto ja ostaa kunnon Fenkun jenkkistraton/-telen, josta oon aina haaveillu. No, valitettavasti säästöt kuluivat taas muuhun kohteeseen, mutta keväällä voisi ostaa jonkun kunnon käytetyn Fenkun.
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
@Fordél Onko tietoa onko Tokai Korean/Kiinan malli? Vai Japsi? Japsit erittäin laadukkaita ja pärjää kyllä Fenderille... Itsellä on Tokain Japsi Les Paul ja Fenderin Jenkki Strato kotona. Molemmat kyllä pirun kovia soittimia ja mitä tuota Tokaita olen Gipsoniin verrannut niin aika paljon kalliimmasta päästä pitää verrokkia hakea jos saman laatuista meinaa saada...
 

Fordél

Jäsen
@Fordél Onko tietoa onko Tokai Korean/Kiinan malli? Vai Japsi? Japsit erittäin laadukkaita ja pärjää kyllä Fenderille... Itsellä on Tokain Japsi Les Paul ja Fenderin Jenkki Strato kotona. Molemmat kyllä pirun kovia soittimia ja mitä tuota Tokaita olen Gipsoniin verrannut niin aika paljon kalliimmasta päästä pitää verrokkia hakea jos saman laatuista meinaa saada...

Tää on Korean malli ja toki hinta-laatusuhteeltaan hyvä peli. Yksi mikeistäkin on vaihdettu parempaan. Ei siis sinänsä mitään valittamista, mutta jenkki-Fenkku kutkuttaisi.

Kyllä, Japskimallit on ihan eri pelejä Tokaissa. Myös esim. vanhat Japski-Squierit on huikeita. Vieläkin hatmittaa kun tuli aikanaan myytyä 80-luvun valkoinen japski-Squier. Oli ihan huikea peli! Sellastakin vois koittaa metsästää.
 
Ehdottomasti @Asbury Park kokeilemaan kitaraa liikkeeseen, tai jos kavereilla on niin soitella niillä. Kyllä "sen oikean" tuntee, kun käteensä saa. Itsellä on myös esimerkiksi Yamahan akustisissa pirun hankala saada hyvää soittoasentoa ja ehkä myös hieman liian kirkas soundi omaan korvaan. Mulla on käytössä Ibanezin EW20WNE-NT ja oon kyllä tykänny, melko tumma soundi ja sopii mukavasti "kainaloon".

Myös esim. vanhat Japski-Squierit on huikeita. Vieläkin hatmittaa kun tuli aikanaan myytyä 80-luvun valkoinen japski-Squier. Oli ihan huikea peli! Sellastakin vois koittaa metsästää.
Ruvetaanko käymään kauppaa? No ei tosi, edellisellä sivulla kirjoittelinkin juttua tästä löydöstä ja oon ehkä jo liian kiintynyt tuohon. Käytännössähän nuo JV (Japan Vintage) sarjanumeroiset on käytännössä täysin jenkki-fenkkuja, ne on vain kasattu Japaniassa. Ei sinällään sovi omaan käteen, mutta ajaa slidehommissa asiansa ja ei tartte säädellä kitaroita, kun yksi on pyhitetty slidekitaraksi. Ja nuo alkaa myös olla melko hinnoissaan nykypäivänä.

Vähän on kyllä soitinkuumetta puskenut tässä parin kuukauden ajan, tekisi mieli ostaa uusi kontrabasso, sellanen jazz-/orkesterimalli, jota voisi soitella myös jousella tarvittaessa. Onkohan täällä basisteille muuten omaa ketjua?
 

Fordél

Jäsen
Itsellä on myös esimerkiksi Yamahan akustisissa pirun hankala saada hyvää soittoasentoa ja ehkä myös hieman liian kirkas soundi omaan korvaan.

Joo, sama häiritsi itseäkin Yamahan akustisissa eli soundi oli liian kirkas ja heleä. Toki kielilläkin on asiaan vaikutusta. Lisäksi ovat tuntuneet käteen jotenkin kolkoilta.

Ruvetaanko käymään kauppaa? No ei tosi, edellisellä sivulla kirjoittelinkin juttua tästä löydöstä ja oon ehkä jo liian kiintynyt tuohon. Käytännössähän nuo JV (Japan Vintage) sarjanumeroiset on käytännössä täysin jenkki-fenkkuja, ne on vain kasattu Japaniassa. Ei sinällään sovi omaan käteen, mutta ajaa slidehommissa asiansa ja ei tartte säädellä kitaroita, kun yksi on pyhitetty slidekitaraksi. Ja nuo alkaa myös olla melko hinnoissaan nykypäivänä.

Nyt luin sun kirjoituksen ko. Squierista, ja onpahan hieno löytö, onnittelut!
 
Joo, sama häiritsi itseäkin Yamahan akustisissa eli soundi oli liian kirkas ja heleä. Toki kielilläkin on asiaan vaikutusta. Lisäksi ovat tuntuneet käteen jotenkin kolkoilta.
Jep, oli kyllä vähän epäuskoinen olo kun rupesin Squierin alkuperää sarjanumerolla metsästämään. No mukavahan se on, että joskus paistaa risukasaankin. Tuo kolkko on kyllä hyvä luonnehdinta Yamahan akustisesta, kuvastaa juuri sitä miltä se itselle tuntuu.

Tuollainen tuli joskus avattua. Itsellä on 80-luvun japanilainen Squier jazz basso, joka maksoi aikanaan 2400 markkaa. Nyt sellaisesta on näkynyt 1000 dollarin myynti-ilmoituksia.
Pitääpä käydä rustailemassa tuonne ketjuun jotain, kunhan kerkeää. Nuo vanhat Squierit on kyllä hyviä "löytöjä" tai omistuskohteita, niitähän ei tehty kuin muutama vuosi Japanissa ja sitten siirrettiin tuotanto Koreaan, ja ruvettiin käyttämään halpisosia eikä enää Fenderin alkuperäisosia. Harvinaisuuksia siis tavallaan.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nyt ajattelin panostaa parempaan kitaraan ja budjetiksi olen ajatellut sellaista 500-600 euroa. Onko palstaveljillä antaa tippejä tuohon budjettiin hyvistä akustisista kitaroista. Ja vasenkätinen olen eli leftin kitaraa haen. Toki tuo kitaran hankinta on aina yksilöllinen juttu, mutta kuitenkin.
Toria seuraamalla voipi onnistaa hyvän hinta-laatusuhteen kanssa.

Tohon hintaan saa ainakin käytettyna kelpo lankun ja jonkun pienen mallintavan vahvarin.
Toiseksi olen miettinyt, että aika ajoin vasemman käden kyynärvarren lihakset (eli komppikäsi) väsyy välillä, varsinkin jos soittaa pidempään ja nopeammalla temmolla. Onko kyse vain tottumattomuudesta vai voiko syy olla kitaran asennosta sylissä tai lihasten jännityksestä ym.?
Mä veikkaan lihasten jännitystä, suoritus ei pysy rentona.
 

Fordél

Jäsen
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato? Made in USA ja Japan? Ensiksi kysymys lähinnä soundin näkökulmasta, jälkimmäinen soittimen laadun.

Kyllä, näistä on keskusteluja ja videoita netti pullollaan, mutta voitaneen käydä keskustelua täälläkin.

Pohdinnassa on aloitella taas uudestaan kitaraharrastusta, ja ensiksi pitää tottakai ostaa kunnon kamat. Oon aina unelmoinu kunnon jenkki-Fenderistä ja nyt ois mahis hankkia semmonen. Mutta Jaappanissakin taitavat tehdä oikein päteviä pelejä. Soitettava matsku ois varmaan perus-kitararokkia akselilla Tom Petty-Dire Straits-Eput. Arvostan hyvin soivaa ja helposti soitettavaa peliä. Sekä strato että tele sopivat toki molemmat näihin 'kriteereihin' ja soitettavuus on paljon kiinni esim. kaulasta, kielistä ja säädöistä. Mutta jos jotain ajatuksia herää niin heitelkää ajatuksia.
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato? Made in USA ja Japan? Ensiksi kysymys lähinnä soundin näkökulmasta, jälkimmäinen soittimen laadun.

Kyllä, näistä on keskusteluja ja videoita netti pullollaan, mutta voitaneen käydä keskustelua täälläkin.

Pohdinnassa on aloitella taas uudestaan kitaraharrastusta, ja ensiksi pitää tottakai ostaa kunnon kamat. Oon aina unelmoinu kunnon jenkki-Fenderistä ja nyt ois mahis hankkia semmonen. Mutta Jaappanissakin taitavat tehdä oikein päteviä pelejä. Soitettava matsku ois varmaan perus-kitararokkia akselilla Tom Petty-Dire Straits-Eput. Arvostan hyvin soivaa ja helposti soitettavaa peliä. Sekä strato että tele sopivat toki molemmat näihin 'kriteereihin' ja soitettavuus on paljon kiinni esim. kaulasta, kielistä ja säädöistä. Mutta jos jotain ajatuksia herää niin heitelkää ajatuksia.

Molemmat maat tekevät laadukkaita Fendereitä, mutta minä kallistuisin jenkki kitaran puolelle siksi, että niitä on helpompi hankkia niillä spekseillä mitä haluat. En ole varma, mutta epäilen japanilaisten mallien saatavuuden olevan vaikeaa kun käsittääkseni niitä ei saa myydä ulkomaille. Muistaakseni oli sopimus Usa-Japanin Fenderin välillä, että japanilaiset eivät saa tehdä niitä ulkomaille vientiin. Toki niitä saa netin kautta ostettua. Tämän takia sellaisen spekseiltään sopivan Fenderin hankkiminen on helpompi tehdä kun on monia vaihtoehtoja mistä niitä hankkii. Kokeilemaankin voi kauppaan mennä sitä miltä kitara tuntuu ja saundaa. Ei tarvitse välttämättä ostaa siitä liikkeestä mistä kokeilet, mutta saat vähän tatsia miltä tietty malli kuullostaa ja tuntuu. Japanilaisten kanssa ei näin voi tehdä kun ostat kitaran sokkona. Kauppojen peruminen ja takuu/huolto asiatkin ovat varmasti helpompia jenkkimallin kanssa.

Itse kallistuisin straton puolelle kun se on omasta mielestäni monipuolisempi ja se sopii moneen muuhun genreen verrattuna teleen.
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Juu. Ikuisuus kymysys. Jos juttu on nimenomaan se että sen kuuluu olla Fender niin jenkkiin taipuisin. Itsellä on pari vuotta vanha jenkki strato ja on kyllä ihan laatu soitin muuten mutta virittimet hajos heti ekalla kielten vaihdolla. Käytin säädettävänä ja blokkasin tallan niin vireongelmiakaan ei ole ollut. Kampea kun en käytä. En ole mikään puritanisti kitaroiden suhteen. Merkillä ei niin väliä kunhan omaan käteen sopii. Jos merkillä ei ole väliä niin tutkisin myös nuo japsistratot (Tokai yms.), että löytyisikö sieltä mieleistä, koska ne on kokemukseni mukaan myös varsin laatu pelejä.
 
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato? Made in USA ja Japan? Ensiksi kysymys lähinnä soundin näkökulmasta, jälkimmäinen soittimen laadun.

Kyllä, näistä on keskusteluja ja videoita netti pullollaan, mutta voitaneen käydä keskustelua täälläkin.

Pohdinnassa on aloitella taas uudestaan kitaraharrastusta, ja ensiksi pitää tottakai ostaa kunnon kamat. Oon aina unelmoinu kunnon jenkki-Fenderistä ja nyt ois mahis hankkia semmonen. Mutta Jaappanissakin taitavat tehdä oikein päteviä pelejä. Soitettava matsku ois varmaan perus-kitararokkia akselilla Tom Petty-Dire Straits-Eput. Arvostan hyvin soivaa ja helposti soitettavaa peliä. Sekä strato että tele sopivat toki molemmat näihin 'kriteereihin' ja soitettavuus on paljon kiinni esim. kaulasta, kielistä ja säädöistä. Mutta jos jotain ajatuksia herää niin heitelkää ajatuksia.
Ehkä henkilökohtaisesti jos noiden yhtyeiden soundimaailmoja hakisin takaa, niin olisin straton kannalla. Ehkäpä itse miellän stratot enemmän taipuvaisiksi useampaan eri tyyliin, mutta nää on varmaan näitä korvien välissä olevia asioita, tokihan ne samat jutut voi vetää telellä. Mielestäni telessä (riippuu toki telestä) on enemmän rouheampi soundi, sellanen Stooges/MC5 meininki.

Mutta sitä tässä pohdin, että mikä estää hommaamasta Meksiko- fenkkua? Monilla on ihmeellisiä ennakkoluuloja niitä kohtaan, vaikka kuitenkin ne on samoista komponenteistä tehty mutta kasattu Meksikossa. Itselläkin oli, kunnes ostin Meksiko Jazzarin ja on ihan helvetin hyvä basso. Bändikavereilla on jenkki- ja mehikofenkkuja, ja ainakaan studiossa ei ole mitään eroa soundin laadussa, näitä ollaan ihan varta vasten testailtu ja äänitelty. Ja eipähän nuo keikkakäytössäkään ole sen erilaisempia kestävyydeltään ym. ominaisuuksiltaan, ainoa huomattava ero on hinta. Itsellä tuo Jazzari on mallia Geddy Lee ja liki samanlaista (erilainen väritys ja viritysmekanismi) Geddy Lee USA- mallia ollaan testailtu rinnakkain studiossa, niin ei niissä oikeasti ole juuri mitään eroa. Hinnassa olikin sitten 900€ eroa, niin en itse viitsi kasausmaan takia maksaa noin paljoa ylimääräistä. Jos kotisoittoon tulee, eikä se jenkkistatus ole se "the thing", niin suosittelen miettimään tuotakin vaihtoehtoa. Kuitenkin samat laatustandardit niitä Fenderillä koskee, niin hyvälaatuisia soittimia sieltäkin tulee, ja en tosiaan itse ole juuri mitään eroa niissä huomannut vaikka pari olen niitä purkanut ja kasannut sekä tuo oma Jazzari on ollut treeni-/keikka-/studiokäytössä vuosia.
 

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato? Made in USA ja Japan? Ensiksi kysymys lähinnä soundin näkökulmasta, jälkimmäinen soittimen laadun.

Itse ostin vajaa vuosi sitten Made in America Telecasterin enkä oikeastaan edes harkinnut Stratoa. En tiedä millainen kepittäjä olet, mutta vaikea nähdä etteikö Telellä luonnistuisi aika monet eri biisit ja genret siinä missä Stratollakin. Käy testaamassa ja ellei tuntumassa ole ihmeempiä eroja niin mene ulkonäkö edellä. Siinähän Tele pesee Straton ihan 100-0.
 

Fordél

Jäsen
Kiitoksia paljon kommenteista. Muutama heitto takaisin.

Mulla ei ole mitään Mehiko-Fenkkuja tai Tokaita vastaan, laatupelejä. Tän hetkinen kitara on halpa Korean Tokain strato, joka on ollut mulla varmaan 15 vuotta. Kaverien Mehikoilla olen soittanut paljon. Basson tehtävää hoiti mulla aikanaan niin Fenderin Mehiko-Jatsari kuin Tokain Jatsari. Hinta-laatusuhteeltaan mainioita pelejä kaikki.

Homman nimi on kuitenkin se, että nyt toteutetaan unelmaa laadukkaasta, hyvin soivasta ja helposti soitettavasta kitarasta, mieluusti Jenkki-Fenderistä, josta pitäisi tulla loppuelämän kumppani. Oon aina semmosta halunnut ja nyt ois mahollisuus tämä unelma toteuttaa. Lisäksi en ole ostamassa kitaraa uutena vaan käytettynä. Näissä Mehikoja saa jollain 400-600 eurolla ja jenkkejä about 800 eurosta alkaen. Hintaero ei ole siis valtava, kun puhutaan kuitenkin molemmissa ihan perusmalleista, jotka riittää mulle hyvin.

Vaikka strato on saanut täälläkin hyvää kannatusta ja hyviä perusteluja, taidan silti päätyä Teleen ja vaahteraotelautaan. Jotenkin tolla kombolla tuntuisi syntyvän napakampi, kiinteempi ja kirkkaampi soundi, joka on nyt hakusessa.

Täytynee käydä testailemassa vielä eri vaihtiksia.
 
Juu, ymmärrän kyllä hyvin tuon ajatuksen, toin vaan oman ajatukseni esille. Ja tuo on kyllä ihan hyvä syy etsiä "sitä oikeaa", kyllähän itselläkin oli sellainen päähänpinttymä (=haave), että kun ostan todennäköisesti viimeisen kitarani, niin se on Gibsonin ES-335 Custom. Sellainen tuli sitten myyntiin Kitarakuulle Tampereelle, niin eihän se auttanut kun rahojen kanssa ajella ostamaan kyseinen kitara, ja päivääkään en ole katunut vaikka maksoikin ns. hunajaa. Mutta ei tarvitse enää ikinä ostaa kitaraa, se on varmaa. Kannattaa muuten tuolta katella jos löytys joku mielenkiintoinen, erittäin asiantuntevaa ja hyvää palvelua, omasta mielestäni yksi parhaita soitinkauppoja Suomessa. Mutta eikun onnea kitaran hankintaan, se on hyvä että alkaa olla näkemys mitä on hakemassa, niin kyllä se oikea sieltä käteen löytyy.

Asiasta toiseen, kun nyt täällä ollaan. Onko täällä kitaristeilla kokemuksia nikkelittömistä kielistä? Itsellä on erittäin paha nikkeliallergia, niin pitää olla kielet missä ei ole nikkeliä. Nyt olen vuosikaudet soitellut Dean Markleyn Blue Steel- kielillä, mutta tekisi mieli välillä kokeilla jotain uutta. Onko ehdotuksia/kokemuksia?
 

Vaughan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato?
Stratossa on yksi selkeä etu: siinä on kolme mikrofonia. Tämä tuo peräti kaksi mahdollisuutta mikkien yhteen kytkemiseen: talla+keski ja keski+kaula.

Toki jos tavoite on heleän kirkkaassa ja niukasti efektoidussa soundimaailmassa, niin silloin tuo "paksuääninen" kahden mikin yhtäaikainen päällekytkeminen voi olla turha. Mutta vaikka itsekään en soita mitään "kuolonmetallia", niin pelkkä overdrive ja wah wah yhtäaikaa tuppaavaat aiheuttamaan häiriöitä yksikelaisissa mikeissä. Käytännössä omassa soitossani olen huomannut kerta toisensa jälkeen päätyväni valitsemaan kahden mikin yhdistelmäsoundin, koska muuten taustalla kuuluu joko lievempi tai voimakkaampi surina. Tosin hurinoihin ja surinoihin tuntuu vaikuttavan niin moni tekijä, että parhaiten niistä pääsee eroon vain käyttämällä laadukkaita humbuckereita - tai kutsumalla reenikselle asiansa osaava manaaja...

Itse hankin aikanaan halvan korealaisen stratokopion jälkeen oikean Fenderin Mexican straton (käytettynä 500 €), jossa on Di Marzion humbucker tallamikkinä sekä floikkatalla ja lukot yläsatulassa. Hyvää on vireen pitäminen, ja kaksikelainen tallamikki tiukemman rockin soittoon - ja kuitenkin perinteinen stratosoundi keski- ja kaulamikissä. Mutta samalla humbucker tallassa vie hyödyt yhdistella talla- ja keskimikkiä. Kitara sopii hyvin säröttömään soittoon (esim. Dire Straits, Eput) ja vintagerockiin (esim. Clapton, Purple jne), mutta jos vaikka sooloissa haluaisi tavoitella modernien kitarasankarien efektoitua vingutusta, niin se ei oikein irtoa - toki vika voi olla soittajassa...

Eli Stratoa haluavalle voisin sittenkin suositella ennemmin kolmella hyvälaatuisella yksikelaisella mikillä varustettua perusstratoa (varsinkin, jos ei käytä kampea paljon eikä arvosta floikkaa).

Pakko sano vielä, että vaikka olen jonkinlainen "stratoromantikko", koska niin moni omista sankareistani on sellaisella soittanut, niin nykyinen ykköskitara on ESP LTD M200, johon on jälkikäteen vahdettu aktiivimikit (EMG 81 ja 85). Valitettavasti on ollut pakko myöntää, että se pesee straton kaikessa muussa paitsi imagossa...


Ps. Raportoin moderaattoreille törkeänä kiusaamisena, jos joku tulee nyt väittämään, että "LTD ei ole ESP..."
 

Joe Plop

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Telecasterista tuli mieleen "ei niin perinteinen" malli... Uusi jenkki tele missä kaulassa humppari-mikki ja tallassa perinteinen single. Tuo ainakin soundivaihtoehtoja ja monipuolisuutta runsaasti lisää perinteiseen teleen... Oma strato on tätä samaa American Performer sarjaa, joka on edullisin kokonaan jenkeissä tehty mallisarja...

 

chubster

Jäsen
Toverit, nyt mennään peruskysymysten äärelle: Tele vai strato? Made in USA ja Japan? Ensiksi kysymys lähinnä soundin näkökulmasta, jälkimmäinen soittimen laadun.

Kyllä, näistä on keskusteluja ja videoita netti pullollaan, mutta voitaneen käydä keskustelua täälläkin.

Pohdinnassa on aloitella taas uudestaan kitaraharrastusta, ja ensiksi pitää tottakai ostaa kunnon kamat. Oon aina unelmoinu kunnon jenkki-Fenderistä ja nyt ois mahis hankkia semmonen. Mutta Jaappanissakin taitavat tehdä oikein päteviä pelejä. Soitettava matsku ois varmaan perus-kitararokkia akselilla Tom Petty-Dire Straits-Eput. Arvostan hyvin soivaa ja helposti soitettavaa peliä. Sekä strato että tele sopivat toki molemmat näihin 'kriteereihin' ja soitettavuus on paljon kiinni esim. kaulasta, kielistä ja säädöistä. Mutta jos jotain ajatuksia herää niin heitelkää ajatuksia.

tele.
Japsi.

itse en välittänyt vuosiin kummastakaan. Stratot ei kiinnosta vieläkään. Tele kuume sen sijaan iski, enkä enää käsitä miten olen pärjännyt ilman!

rehellisesti en osaa tosta usa vs. Japan asetelmasta tässä sanoa, muuta kuin sen, että Japanissa tehdään jumalattoman hyviä soittimia.

Gibson mallien puolella ainaki japsi tokait pyyhkii huolella persettä gibsonin ritsoihin verrattuna. Toki niin pyyhkii isa osa korealaisistakin...

tämä kolmen gibsonin lespan (standard, p90 special ja studio) ja neljän sg:n (standard x 2, special ja faded) kokemuksella. Vastapainona sitten tokain MIJ lespa ja sg. Ihan eri laatu Japanin tekeleissä. Myös schecterin korean lespa kopio jäi taloon ja gibbet sai lähteä.

tosiaan ei jenkki fendereistä ole kokemusta, mutta itse suoraan lähdin japanin tokai linjalle telehommissakin, eikä kaduta.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Kitarasaaga sai päätöksen (käsitelty yllä). Hankin käytetyn Fender Telecaster American Specialin vm. 2009. Alla linkki Instaan kuvaan vastaavasta.

Muutaman tunnin soittelun perusteella hintaansa nähden tosi hyvä peli, ja juuri sellainen kuin lähdin hakemaan. Kaula on c-profiili, joten riittävän ohut ja helppo soittaa. Kitara soi hienosti, ja mikit ovat mun korvaan oikein passelit. Ja mikä tärkeintä, kitara näyttää mun makuun tosi tyylikkäältä.

Seuraavaksi tähtäimessä on pieni putkikombo.

 

ElmerMoody

Jäsen
Suosikkijoukkue
✦ IFK ✦
Olen basisti.

Nyt kun olette tuon järkytyksen sisäistäneet niin itse asiaan. Meidän bändin rumpalilla on hieman terveyshuolia ja nyt ollaan tilanteessa että X-aikaa pitäisi pärjätä ilman rumpalia, ellemme rekrytoi tuuraajaa. Tulimme sitten pohtineeksi että mitäs jos sen aikaa vedettäisiinkin akustisesti ilman rumpalia. Kaikki basistit tietää että ilman rumpalia bändissä soitto on ihan perseestä, joten pohdittiin että mitäs jos hyppäisinkin komppikitaraan tämän kokeilun ajaksi. Osaan soittaa kitaraa, mutta olen edelleen basisti.

Tällaista keppiä olen tässä katsellut työkaluksi; Gretsch G5022CBFE Rancher Falcon Jumbo

Onko kellään kokemuksia tuosta?

Linkki vie thomann.de-sivustolle, jossa myydään soittimia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös