Oli kitara sitten mikä tahansa, peräänkuuluttaisin viritysmittarin tarpeellisuutta. Väitän että monen into on lopahtanut siihen, että soitto ei missään vaiheessa ole kuulostanut edes oman korvaan nautittavalta epävireisen kitaran vuoksi. Jos kitara on vireessä on nautinnon saavuttaminen niin paljon helpompaa.
Ehdottomasti näin. Ja oikeastaan pitää vielä lisätä, että kitarasta riippumatta myös kitaran muiden säätöjen olisi erittäin hyvä olla kohdallaan. Se satasen teräskielinen akkarikin on todennäköisesti vähintään välttävä kunhan se vain on hyvissä säädöissä ja siinä on oikeanlaiset kielet. Ikävä kyllä melkein missä tahansa kitarassa, varsinkin akustisissa, saattaa olla suoraan soitinliikkeestä ostettunakin huomattavasti säädettävää.
Pidemmän linjan harrastajalle kaularaudan säätö, satulan viilaus / vaihto, sekä kiinteän satulan säätäminen ja nauhanpäiden hiominen tulevat tarvittaessa luonnostaan, mutta ns. aloittelijalle tuo on melkoinen kynnyskivi. Ei mikään ihme että se edullinen kitara sitten koetaan luokattomaksi ja tuttavan hyvissä säädöissä oleva kalliimpi kitara jonkinlaiseksi graalin maljaksi.
Alle 200 euroon saa mallista riippumatta hyvän kitaran. Akustisten osalta laatu kyllä kieltämättä nousee aika paljonkin vielä tuosta sitten kalliimman luokan kepeissä. Sähköisten osalta huomattavasti vähemmän. Ja tämä nyt siis ei ikävä kyllä tarkoita, että Juntusen Musiikin joulutarjouksen 189e kitara on hyvä.
Joulukitaroita ostaville annan vinkiksi sen, että sinne kauppaan kannattaa ottaa mukaan joku edes jotain kitaroista etukäteen tietävä joka osaa tarvittaessa pyytää kauppiasta laittamaan kitara kunnon säätöihin. Se onnistuu kyllä liikkeessä kuin liikkeessä, mutta sitä pitää osata erikseen pyytää.