Jatkoajan kitaristit

[Petros]

Kitarasaaga sai päätöksen (käsitelty yllä). Hankin käytetyn Fender Telecaster American Specialin vm. 2009. Alla linkki Instaan kuvaan vastaavasta.

Muutaman tunnin soittelun perusteella hintaansa nähden tosi hyvä peli, ja juuri sellainen kuin lähdin hakemaan. Kaula on c-profiili, joten riittävän ohut ja helppo soittaa. Kitara soi hienosti, ja mikit ovat mun korvaan oikein passelit. Ja mikä tärkeintä, kitara näyttää mun makuun tosi tyylikkäältä.

Seuraavaksi tähtäimessä on pieni putkikombo.

Hyvä valinta. Hyvät soundit, hyvä soittaa ja Jenkki. Seuraava keppi sitten Strato, niin ei jää kaivelemaan.

Ei sillä etteikö Japsit hyviä olisi jos aletaan vertailemaan, esimerkiksi Yamaha tekee huippukitaroita. Kuten Tokai (itellä ollut Les Paul) ym.

Gibson mallien puolella ainaki japsi tokait pyyhkii huolella persettä gibsonin ritsoihin verrattuna. Toki niin pyyhkii isa osa korealaisistakin...

tämä kolmen gibsonin lespan (standard, p90 special ja studio) ja neljän sg:n (standard x 2, special ja faded) kokemuksella. Vastapainona sitten tokain MIJ lespa ja sg. Ihan eri laatu Japanin tekeleissä. Myös schecterin korean lespa kopio jäi taloon ja gibbet sai lähteä.

Nuo Gibsonin halvimmat perusmallit tuskin niin laatua kun vähän tyyriimmät Japsit, taas kun vetästää vaikka G Les Paul Customia pöytään niin "ritsoilla pyyhkii paremmin".

Jos haluaa huippusoittimen ilman kompromisseja niin kotimaisen tekijän pakeille. Huippukitaroiden tekijöitä löytyy, nimekkäitä ja vähän tuntemattomampia. Kuitenkin laatu on kohdillaan. Hinnoissa on (selvääkin)eroa ja ei välttämättä miljoonia maksa.

 

[Fordél]

Hyvä valinta. Hyvät soundit, hyvä soittaa ja Jenkki. Seuraava keppi sitten Strato, niin ei jää kaivelemaan.

Ei sillä etteikö Japsit hyviä olisi jos aletaan vertailemaan, esimerkiksi Yamaha tekee huippukitaroita. Kuten Tokai (itellä ollut Les Paul) ym.

Kiitos. Toki itseltä löytyy myös halpa, 2000-luvun alun Tokain strato, johon on vaihdettu parempaa mikkiä. Yllättävän mukava peli sekin ja tyydyttää akuuteimmay strato-kaipuut, mutta toki jos tämä soittohomma lähtee tästä nyt taas kunnolla käyntiin niin voihan senkin päivittää laadukkaampaan stratoon. Mutta täytyy nyt ensin opetella kunnolla soittamaan:)

 

[chubster]

Nuo Gibsonin halvimmat perusmallit tuskin niin laatua kun vähän tyyriimmät Japsit, taas kun vetästää vaikka G Les Paul Customia pöytään niin "ritsoilla pyyhkii paremmin".

Tää on just se ongelma mikä itellä on gibsoneiden kanssa. Voi ostaa 1500e käsintehdyn helvetin hyvät lespan Japaniasta tai maksaa pitkästi yli 2k liukuhihna Gibsonista joka voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Custom shop osastolle jos lähdetään niin sit asia on eri, itsellä ei ole niistä kokemusta, mutta lähtökohtaisesti pidän aika heikkona suorituksena jos kitarasta pitää maksaa yli 4k, että saa sellaisen kuin sen kuuluu olla. Toki Gibsonissa luonnollisesti maksetaan myös brändistä, ei pelkästä soittimesta.

itsekin halusin pitkään gibsonin pelkästään siitä syystä että siinä lukee Gibson. Tarpeeks monta ku kävi läpi nii aivotkin tajus että siinä voi lukea jotain muutakin, maksaa vähemmän ja saada paremmin kasatun, viimeistellyn ja soivan vehkeen.

Mutta kyllähän minäkin itseäni huijaisin, jos väittäisin, etten haluasi valkosta G lespa customia eben otelaudalla. Ehkä joku päivä sitä kehtaa lyödä rahat tiskiin...

 

[Petros]

Tää on just se ongelma mikä itellä on gibsoneiden kanssa. Voi ostaa 1500e käsintehdyn helvetin hyvät lespan Japaniasta tai maksaa pitkästi yli 2k liukuhihna Gibsonista joka voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Custom shop osastolle jos lähdetään niin sit asia on eri, itsellä ei ole niistä kokemusta, mutta lähtökohtaisesti pidän aika heikkona suorituksena jos kitarasta pitää maksaa yli 4k, että saa sellaisen kuin sen kuuluu olla. Toki Gibsonissa luonnollisesti maksetaan myös brändistä, ei pelkästä soittimesta.


itsekin halusin pitkään gibsonin pelkästään siitä syystä että siinä lukee Gibson. Tarpeeks monta ku kävi läpi nii aivotkin tajus että siinä voi lukea jotain muutakin, maksaa vähemmän ja saada paremmin kasatun, viimeistellyn ja soivan vehkeen.

Mutta kyllähän minäkin itseäni huijaisin, jos väittäisin, etten haluasi valkosta G lespa customia eben otelaudalla. Ehkä joku päivä sitä kehtaa lyödä rahat tiskiin...

Japsien laatu on korkealla tasolla kyllä, tietää mitä saa. Bändikaverilla oli aikoinaan halvalla ostettu perus Gibson SG ja todella huima keppi. Miten pidetty ja miten käytetty huollossa, ei voi tärkeyttä korostaa liiaksi.


Se on selvä että se mikä lavassa lukee on tärkeää...keikoilla. Niin pöljältä kun kuulostaakin, jossain vaiheessa ajautuu siihen.
Järki katoaa ja pää sumenee.
Sitten niitä keppejä, stygejä, pedaaleita ja muuta härpäkettä tulee lisää ja lisää, mopo on jo karannut käsistä..positiivisesti.

Mun sielu on Gibsoniitistä, toivon ymmärrystä..heh

Ai niin, piti laittaa linkki sivuistoihin missä kaikenlaista juttua, neuvoa ym aloitteleville/ taitajille kitaran soitosta. Varsinkin yleisimmät viritykset käydään hyvin läpi:

Samulin blog Archives - Sivu 3 27:stä - Rockway Blog

blog.rockway.fi

 

[chubster]

Japsien laatu on korkealla tasolla kyllä, tietää mitä saa. Bändikaverilla oli aikoinaan halvalla ostettu perus Gibson SG ja todella huima keppi. Miten pidetty ja miten käytetty huollossa, ei voi tärkeyttä korostaa liiaksi.


Se on selvä että se mikä lavassa lukee on tärkeää...keikoilla. Niin pöljältä kun kuulostaakin, jossain vaiheessa ajautuu siihen.
Järki katoaa ja pää sumenee.
Sitten niitä keppejä, stygejä, pedaaleita ja muuta härpäkettä tulee lisää ja lisää, mopo on jo karannut käsistä..positiivisesti.

Mun sielu on Gibsoniitistä, toivon ymmärrystä..heh

Ai niin, piti laittaa linkki sivuistoihin missä kaikenlaista juttua, neuvoa ym aloitteleville/ taitajille kitaran soitosta. Varsinkin yleisimmät viritykset käydään hyvin läpi:

Samulin blog Archives - Sivu 3 27:stä - Rockway Blog

blog.rockway.fi

Itsellänikin paras gibsoni aivan ylivoimaisesti oli 500e faded sg. Pesi stankun jokaikisellä tasolla. Aivan ylivertainen. Toki siihenkin oli ensin vaihdettava satula, että pysyi vireessä ja nauhat tasata, mutta sen jälkeen uskomaton!

Mutta kyllä minäkin mielelläni soittaisin kitaralla, jossa lukee Gibson, jos vain hinta ja laatu kohtaisi samassa suhteessa kuin vaikka japanin toksuilla. Siitä ei vaan mihinkään pääse. Eihän sitä sen paremmin soittaisi, mutta kunittelisin soittavani kuitenkin! :D

ja mitä tulee tuohon kamasäätämiseen...se on sairaus. Joka maksaa satoja euroja kuussa. Onneksi aina joskus malttaa jotain myydä altakin pois. Harvemmin tosin.

 

[eriatarka]

Bändikaverilla oli aikoinaan halvalla ostettu perus Gibson SG ja todella huima keppi.

Mulla joku deluxe SG, jossa kolme humbuckeria. Oma suosikkikitara, istuu omaan käteen ja mukavan kevyt. Ainoa huono puoli - minkä kaikki tietää - on että paino kaulalla, mutta tuohonkin tottunut.

Lapa katkesi joitain vuosia sitten, mutta sai liimattua takaisin.

 

[Fordél]

Olen soitellut nyt pari viikkoa Telellä, ja oon tosi tyytyväinen hankintaan. Vaihdoin kielet ja säädin kieliä vähän alemmas. Soittotuntuma on nyt todella hyvä, ja kitara soi hienosti. Ainoa asia, mikä Telessä on miinusta Stratoon nähden, on soittoergonomia. Nyt alan ymmärtämään, kuinka hyvin Strato on suunniteltu ja kuinka se istuu kroppaan todella saumattomasti. Telessä ei ole rungon takaosaa yleensä koverrettu (toki niitäkin Telejä löytyy), minkä vuoksi istuen soittaessa runko painaa vähän ikävästi kroppaan. Ehkä tohonkin tottuu ajan kanssa ja mikään merkittävä ongelma sekään ei ole.

Koitan treenailla soittoa joka päivä ainakin jonkin verran. Perussoitto hoituu ihan hyvin vanhoilta pohjilta, mutta esim. teoriasta en tiedä juuri mitään ja minkäänlaiseen sooloiluun tai vaikeempaan soittoon eivät taidot riitä.

 

[Näkkäri]

Nyt iski kuume ostaa uusi akkari. Tähän asti ainoa akustinen mikä minulla on ollut on Yamahan halpis FG700MS.

Guild, Ovation, Taylor, Martin, Gibson. Näitä olen pyöritellyt mielessäni. Gibsonin soundia F-Musiikin kaveri vähän arvosteli sellaiseksi taustakitaraksi ja kieltämättä joku liikkeen Gibson-kopio ei säväyttänyt. Tiedä sitten onko tuossa puoliakaan totuutta.

Taustaltani en ole mikään erikoinen soittaja, mutta haluan kuitenkin nyt kitaran, jota ei tarvitse vaihtaa ja se säilyttäisi myös arvoaan sekä arvokkuuttaan. Myös mikitys saisi olla niin ei jäisi sekään harmittamaan. Sellainen 1500€ alkaa olemaan kattohinta eli sekin taitaa jo pyyhkiä järkevät soololovelliset Gibsonit pelistä pois. Siihen olen jo henkisesti valmistautunutkin. Tietenkin myös fiksut käytetykin kiinnostaa.

Ongelma on myös se ettei näitä mainitsemiani merkkejä pääse oikein testailemaan missään. Vantaan F-Musiikissa on 25 Yamahaa rivissä ja "eilen oli vielä joku Taylor, mutta se on jo myyty"-meininki. Omistamani Yamaha on dreadnought- kitara ja ehkäpä kannattaisi pysyä samassa mallistossa vai loikkaisiko sitten rohkeasti toiseen malliin? Kokeilematta hankala sanoa.

Niin ja tosiaan "soololovi" olisi kiva lisä kun soittamani melodiat tuppaa usein menemään ainakin sinne 15-16- nauhoille.

Mielipiteitä? Ehdotuksia?

 

[Joe Plop]

Mielipiteitä? Ehdotuksia?

Ei kauheita kokemuksia itselläkään akkareista mutta jos laatupeliä etsii niin Maton tai Takamine voisi olla hyviä vaihtoehtoja. Löytyy lovella ja ilman. Kaverilla on Maton ja sen mikitystä hän on paljon kehunut... Jyväskylän Musikantissa on Matonia joskus ollut mutta nyt näyttää ainakin nettikauppa nollaa mutta Takaminea tuolla näyttäisi olevan hyllyssä. Ainakin jotain mallia... Joutunee vähän kiertelemään jos meinaa testaamaan päästä mutta tuolla budjetilla ainakin itse haluaisin päästä näpelöimään tuotetta ennen hankintaa joten ei taida olla vaihtoehtoja... Oma kourahan sen lopullisesti kertoo mikä on itselle hyvä...

 

[Stolk-2]

Nyt iski kuume ostaa uusi akkari. Tähän asti ainoa akustinen mikä minulla on ollut on Yamahan halpis FG700MS.

Guild, Ovation, Taylor, Martin, Gibson. Näitä olen pyöritellyt mielessäni. Gibsonin soundia F-Musiikin kaveri vähän arvosteli sellaiseksi taustakitaraksi ja kieltämättä joku liikkeen Gibson-kopio ei säväyttänyt. Tiedä sitten onko tuossa puoliakaan totuutta.

Taustaltani en ole mikään erikoinen soittaja, mutta haluan kuitenkin nyt kitaran, jota ei tarvitse vaihtaa ja se säilyttäisi myös arvoaan sekä arvokkuuttaan. Myös mikitys saisi olla niin ei jäisi sekään harmittamaan. Sellainen 1500€ alkaa olemaan kattohinta eli sekin taitaa jo pyyhkiä järkevät soololovelliset Gibsonit pelistä pois. Siihen olen jo henkisesti valmistautunutkin. Tietenkin myös fiksut käytetykin kiinnostaa.

Ongelma on myös se ettei näitä mainitsemiani merkkejä pääse oikein testailemaan missään. Vantaan F-Musiikissa on 25 Yamahaa rivissä ja "eilen oli vielä joku Taylor, mutta se on jo myyty"-meininki. Omistamani Yamaha on dreadnought- kitara ja ehkäpä kannattaisi pysyä samassa mallistossa vai loikkaisiko sitten rohkeasti toiseen malliin? Kokeilematta hankala sanoa.

Niin ja tosiaan "soololovi" olisi kiva lisä kun soittamani melodiat tuppaa usein menemään ainakin sinne 15-16- nauhoille.

Mielipiteitä? Ehdotuksia?

Jos noin paljon aiot käyttää akustiseen, niin kannattaa tarkkaan tutkia mitä ostaa. Akustisen sointiin vaikuttaa niin moni asia kuten mistä puusta se on tehty, mikä on tukipuiden rakenne, teräs- tai nailonikielet jne. Tosin jos kitarassa pitää olla mikitys, niin sillä voi sointiin jonkin verran vaikuttaa. Aika monessa mikitetyssä akustisessa on sisään rakennettu esivahvistin. Aika monessa soololovisessa akustisessa on myös esivahvistin. Jos et paikan päälle pääse testailemaan, niin esimerkiksi Thomanilla on paljon ääninäytteitä myymissään tuotteissaan. Saisit siitä vähän esimakua miltä soitin kuullostaa etänä.

 

[Näkkäri]

1500€ on kattohinta eli saahan se toki olla halvempikin. Olen saanut käsityksen ettei uutena kannata ostaa 500€ hintaluokan kitaraa vaan soitettavuus, soundit, arvon säilyminen jne. kasvaa kohisten kun mennään sinne 1000-1500€ väliin.

 

[Stolk-2]

1500€ on kattohinta eli saahan se toki olla halvempikin. Olen saanut käsityksen ettei uutena kannata ostaa 500€ hintaluokan kitaraa vaan soitettavuus, soundit, arvon säilyminen jne. kasvaa kohisten kun mennään sinne 1000-1500€ väliin.

Noin se yleensä menee kitarakamoissa. Akustisissa ylemmässä hintaluokassa kannattaa muistaa kuitenkin se, että soittajia on varmasti vähemmän ja sen takia kysyntä voi olla vähäisempää pois myydessä. Jotkut merkit pitävät hyvin arvonsa kuten vaikka Gibson, mutta toisissa voi olla jälleenmyyntiarvo pienempi kuin liikkeestä ostaessa.

Kannattaa varmaan miettiä miten säilytät kitaraasi. Akustiset ovat paljon herkempiä lämpötilan ja kosteuden suhteen. Ne eivät välttämättä palaudu soittokuntoon, jos kosteusvaurio tulee.

 

[Näkkäri]

Noin se yleensä menee kitarakamoissa. Akustisissa ylemmässä hintaluokassa kannattaa muistaa kuitenkin se, että soittajia on varmasti vähemmän ja sen takia kysyntä voi olla vähäisempää pois myydessä. Jotkut merkit pitävät hyvin arvonsa kuten vaikka Gibson, mutta toisissa voi olla jälleenmyyntiarvo pienempi kuin liikkeestä ostaessa.

Kannattaa varmaan miettiä miten säilytät kitaraasi. Akustiset ovat paljon herkempiä lämpötilan ja kosteuden suhteen. Ne eivät välttämättä palaudu soittokuntoon, jos kosteusvaurio tulee.

Kyllä, juuri näin. Talvikaudella täytyy pitää ilmankosteudesta huolta tai säilyttää laukussa kostuttimen kanssa. Näissäkin on kyllä kavereita, jotka ovat tästä viis veisanneet eikä ongelmia ole tullut. Riski halkeamille toki on tällöin olemassa.

Enkä ole ostamassa kitaraa sitä myydäkseni vaan ajatus on enemmänkin se, että arvon säilyminen on usein myös laadun tae.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

1500€ on kattohinta eli saahan se toki olla halvempikin. Olen saanut käsityksen ettei uutena kannata ostaa 500€ hintaluokan kitaraa vaan soitettavuus, soundit, arvon säilyminen jne. kasvaa kohisten kun mennään sinne 1000-1500€ väliin.

Uusissa akustisissa on 1000-1500€ haarukassa reilusti valikoimaa. Tuossa hintaluokassa noteeraisin myös vähän käytetyt soittimet, varsinkin jos tietää tarkkaan mitä on etsimässä. Arvosoittimet säilyttävät arvonsa hyvin, mutta jos saat luokkaa 20 % alennusta siitä hyvästä, että soitin ei ole uusi mutta "lähes uutta vastaava", niin ostos voi olla erinomainen.

Halvemman pään Martinit ja Taylorit valmistetaan Meksikossa. Nekin ovat vähäisen tuntumani mukaan asiallisia työkaluja, mutta kyllä jenkki on aina jenkki, ja väittäisin että se pitää arvonsa meksikolaista paremmin. Esimerkiksi Tayloreissa amerikkalaisvalmisteiset soittimet ovat 300-sarjaisia tai isompinumeroisia, ja niiden hinnat alkavat sinun budjettisi yläpuolelta. Hyvän käytetyn Taylor 3xx:n tai 4xx:n voi kuitenkin saada alle 1500 eurolla, näitä suosittelen. Taylorit ja Martinit kannattaa joka tapauksessa huomioida valmistusmaasta riippumatta, ja tehdä omat johtopäätökset kokeilemalla.

Ovationit ovat asiallisia soittimia, mutta kaikki eivät tule sinuiksi niiden roundback-koppaisten kanssa. Kokeilemalla selviää.

Aasialaisista soittimista sivuuttaisin kaikki kiinalaiset ja indonesialaiset ym., vaikka kyse olisi jonkinlaisista mallisarjojen huipuista. Tuollaiset 1500 euroa on sen verran iso raha, ettei sitä kannata haaskata mihinkään sieluttomaan maniskaan. Takamine valmistaa Japanissa hyviä soittimia, mutta saman merkin Kiinassa valmistetut kitarat eivät ole samantasoisia, ja osa on suorastaan kehnoja. Joskus takavuosina Suomeen tuotiin Japanista hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomaisia K.Yairi -kitaroita, sellaisen voi hyvinkin löytää käytettynä. Nykyisellään meitä lähin K.Yairi-jälleenmyyjä saattaa löytyä Ruotsista. Arvoaan nuo eivät valitettavasti ole pitäneet kovin hyvin, ja juuri siksi käytetty K.Yairi voi olla ihan timanttinen ostos.

Enkä minä niitä parempia Yamahoita myöskään dissaisi. Taylorin tai Martinin prestigeä niissä soittimissa ei ole, mutta kyllä niillä hyvin soittelee.

 

[Näkkäri]

Uusissa akustisissa on 1000-1500€ haarukassa reilusti valikoimaa. Tuossa hintaluokassa noteeraisin myös vähän käytetyt soittimet, varsinkin jos tietää tarkkaan mitä on etsimässä. Arvosoittimet säilyttävät arvonsa hyvin, mutta jos saat luokkaa 20 % alennusta siitä hyvästä, että soitin ei ole uusi mutta "lähes uutta vastaava", niin ostos voi olla erinomainen.

Kiitos kattavasta viestistä. Lainasin siitä nyt vain tämän osan eli kyllä ehdottomasti täytyy huomioida myös käytetyt kitarat ja yksi Taylor 214 onkin kiinnittänyt huomiota. Pitäisi vaan ajella yli 200km testaamaan sitä eikä viitsisi kuluttaa siihen aikaan mikäli se ei sitten olisikaan ostokelpoinen kitara. Eli taas palataan siihen ongelmaan, että pitäisi päästä paikkaan missä olisi kattavasti tarjolla harkitsemiani merkkejä eri hintaluokissa. Taylor 210:n sekä saman plussana saisi Thomannilta noin tonnilla. Nämä taitaa tosin olla made in Mexico. Jostain luin, että Kalifornian ja Meksikon Taylorin tehtaiden etäisyys olisi 40km, joten mikäli kyseessä on muuten samanlaiset pajat niin eihän sillä ole oikeasti mitään merkitystä kummassa ne on kasattu. Tai ei ehkä pitäisi olla, mutta kuitenkin vaan on.

Jotain Yamahaa testailin viime viikolla ja oli kyllä hyvä soitin. Jotenkin vaan kun on tuo yksi jo ollut vuosia niin haluaisin vaan eri merkin. Tuota vanhaakaan en aio mihinkään myydä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kiitos kattavasta viestistä. Lainasin siitä nyt vain tämän osan eli kyllä ehdottomasti täytyy huomioida myös käytetyt kitarat ja yksi Taylor 214 onkin kiinnittänyt huomiota. Pitäisi vaan ajella yli 200km testaamaan sitä eikä viitsisi kuluttaa siihen aikaan mikäli se ei sitten olisikaan ostokelpoinen kitara. Eli taas palataan siihen ongelmaan, että pitäisi päästä paikkaan missä olisi kattavasti tarjolla harkitsemiani merkkejä eri hintaluokissa. Taylor 210:n sekä saman plussana saisi Thomannilta noin tonnilla. Nämä taitaa tosin olla made in Mexico. Jostain luin, että Kalifornian ja Meksikon Taylorin tehtaiden etäisyys olisi 40km, joten mikäli kyseessä on muuten samanlaiset pajat niin eihän sillä ole oikeasti mitään merkitystä kummassa ne on kasattu. Tai ei ehkä pitäisi olla, mutta kuitenkin vaan on.

Sekä Taylorilla että Martinilla on pelissä myös brändi, kun he myyvät myös Meksikossa tehdyt soittimet Tayloreina ja Martineina. Kummallakin merkillä on vahva maine haluttujen arvokitaroiden tekijänä, joten ihan heppoista tuotetta ei kummankaan valmistajan kannata pukata Meksikosta maailmalle. Siinähän syötäisiin sädekehää merkin parhailtakin soittimilta.

Gibson taas valitsi sen tien, että kaikki tällä brändillä myytävät kitarat valmistetaan USA:ssa. Saman omistajan Aasiassa valmistetut soittimet ovat merkkiä Epiphone, niin sähköiset kuin akustiset. Nykyään ne taidetaan tehdä kaikki Kiinassa. Epiphonea pidetään kiinalaisvalmisteiseksi merkiksi laadukkaana.

 

[Stolk-2]

Gibson taas valitsi sen tien, että kaikki tällä brändillä myytävät kitarat valmistetaan USA:ssa. Saman omistajan Aasiassa valmistetut soittimet ovat merkkiä Epiphone, niin sähköiset kuin akustiset. Nykyään ne taidetaan tehdä kaikki Kiinassa. Epiphonea pidetään kiinalaisvalmisteiseksi merkiksi laadukkaana.

Itselläni on Epiphonen SG-Pro 1966 kitara ja se on tosi hyvä hintaluokassaan. Epiphone kun sai mikki asiat kuntoon jossain vuoden 2000 hujakoilla, niin pelkkää laatua luokassaan tekevät.

Jos lähetään yleisesti kitaran valmistuksesta, niin nykyään ei kannata katsella valmistusmaahan. Kitaroitten valmistus on saatu toimimaan kuin Leo Fenderin unelma. Hyvin vähässä on käsin tehtävä työ valmistuksessa. Lankut syötetään routteriin joka tekee täysin samanlaista jälkeä joka kerta. Suurimmat erot länsimaissa tehtyihin kitaroihin tulee puiden ja osien laadusta. Harvassa on manuaalinen työ kuten rungon muodon sahaaminen käsipelillä ja käsin muotoilu. Länsimaissakin käytetään nykyään routtereita ja ei ole henkilö käsin muokkaamassa kaulaa ja runko alusta alkaen. Tietenkin vielä on käsin tehtävää muotoilua, mutta melko pienimuotoista se on.

 

[Näkkäri]

Tietenkin vielä on käsin tehtävää muotoilua, mutta melko pienimuotoista se on.

Tätä olen myös miettinyt, että kuinka helposti uskaltavat mainostaa "handmade in the USA" eli onko tosiaan jotain 5min kestävää viimeistelyä vai mitä? Tuskin tosiaan koko kitaraa tekevät käsin ja näitä sitten myytäisiin Eurooppalaisilla jälleenmyyjillä 1500€ hinnalla.

 

[Stolk-2]

Tätä olen myös miettinyt, että kuinka helposti uskaltavat mainostaa "handmade in the USA" eli onko tosiaan jotain 5min kestävää viimeistelyä vai mitä? Tuskin tosiaan koko kitaraa tekevät käsin ja näitä sitten myytäisiin Eurooppalaisilla jälleenmyyjillä 1500€ hinnalla.

Puhuin kitaroista yleisesti. Akustisissa on varmaan paljon enemmän käsintehtävää työtä. Melko yleistä on tuo "handmade" mainostaminen kaikkialla. Otetaan vaikka joku Gibson esimerkiksi, he valmistivat vuonna 2018 170 000 kitaraa. Fenderin pohjois Amerikan luvut on siinä parinsadan tuhannen tienoilla vuodessa. Noilla luvuilla automaatio on pakko. On siellä kuitenkin paljon käsintehtävää vaihetta. Les Paulissa pitää kuitenkin kaulakulmat hioa tarkoiksi, maalata se, nauhojen tarkastus, osien kiinnitys ja monta muuta vaihetta. Samoin Fendereissä on monta työvaihetta. Les Paulin maalauksessakin kestää kun pitää vetää pohjustukset ja hioa, maalata ja hioa useamman kerran ja lakata ja hioa useamman kerran. Tietenkin maalien ja lakkojen pitää kuivua joka kerroksen välillä. Yhteen Les Paulin tekoon varmasti menee aika paljon aikaa. Ehkä menee vähemmin aikaa kuin joskus vuonna 1959 kun joku Les Paulin teko aloitettiin sahaamalla kaulan ja rungon aihiot ja sitten monet työvaiheet niiden muokkaamisessa. Jokainen kitara silloin oli oma yksilönsä riippuen tekijästä vaikka oli samat työvaiheet. Nyt ehkä kitarat eivät ole välttämättä yksilöitä, mutta varmasti tarkempia versioita kun käsityötä on jonkin verran vähemmin.

Muista kitarafirmoista en tiedä sen enempää mikä niitten käsintehty vaiheet ovat.

 

[bebeto]

Pistin tänään tilaukseen Fenderin Mustang Micron, sen kuulokkeisiin kytkettävän treenivahvistimen. Siinä on 12 vahvistinmallinnusta ja 12 eri efektivariaatiota sekä eq. Tuubista olen katsellut eri tyyppien arvioita laitteesta ja olen todella otettu noista saundeista. Olen omistanut aikanaan muutaman Fenderin combon ja täytyy sanoa että nuo mallinnukset ovat erittäin onnistuneita. Toivottavasti F-musiikin myyjän puheet pitävät paikkansa ja laite on 15.9 saapuvassa kuormassa, on kuulemma ollut kovasti saatavuusongelmia.

Edit, se mikä tuossa myös viehättää on se että et tarvitse mitään appia puhelimeesi muokataksesi asetuksia. Lisäksi sen voi naittaa bluetoothilla kännyyn tai padiin ja voit valita tuubista minkä tahansa biisin ja soittaa mukana.

Edit 2. Tässä videossa Andertonsin pojat esittelevät laitetta.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=BZZyoUV3cHs

 

[bebeto]

No niin, Fender Mustang Micro on noudettu Partolan F- Musiikista ja hyväksi havaittu. Onnistuin myös naittamaan laitteen tablettiini bluetoothin välityksellä ja näin voin soittaa minkä tahansa YT:sta kuuntelemani biisin mukana, mainiota. Mallinnetut vahvistimet ovat:

o '65 Twin + comp.
o' 65 Deluxe
o '57 Twin
o' 60s British (ilmeisesti Vox 30)
o 'Deluxe + Greenbox
o' 70 British (ilmeisesti Marshall Plexi)
o '90 American (täytyy olla Mesa)
o Bassbreaker 15 High Gain
o FBE-100 (Friedman maybe?)
o Metal 2000
o Uber
o Studio Preamp

Helvetin hyvältä kuulostaa ja efektitkin ovat top notch. 99 euron hintaan ei markkinoilta parempaa kuulokevahvistinta löydy, piste. Innostuin alkusyksystä tuunaamaan vanhaa - 87 Stratoani ja purin kitaran atomeiksi. Bodyn maalasin metallihohto-punaiseksi, lakkasin sekä myllytin pinnan erittäin kiiltäväksi. Kaulan putsasin ja hioin sekä lakkasin matalla, liukuu hikinen koura huomattavasti liukkaammin. Kitaraan on 90-luvulla asennettu Wilkinsonin vibratalla sekä ylätallan tilalle rullatalla. Myös viritinkoneisto meni tuolloin vaihtoon ja tilalle lukkotunerit, muistaakseni Gotohit. Sitten tilasin Thomannilta Fenderin mustan Tex-Mex setin eli pick guardin jossa on mikit, potikat ja viisiasentoinen kytkin paikoillaan, kaikki juotettuina. Takamikin nappasin irti ja tilalle laitoin Seymour Duncanin humbuckerin joka on yksikelaisen kokoinen. Täytyy sanoa että on melko tanakka saundi. Hyvää syksyn jatkoa kaikille Jatkoajan kitarasankareille.

 

[bebeto]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=c2ua28FQhFY

Mies Quad Cortexin takana on Douglas Castro jonka firma Neural DSP Technologies laitetta valmistaa. Markkinoiden ykkönen mallintavien vahvistinten saralla niin myynnin kuin äänenlaadunkin puolesta. Castron tarina on mielenkiintoinen, hän tuli Chilestä vaihto-oppilaaksi Suomeen ja Riihimäelle vuonna 2004. Hän soitti bassoa jo tuolloin ja ihastui maahamme ja suomalaisiin ihmisiin ja päätti muuttaa joskus vielä Suomeen. Palattuaan takaisin Chileen hän opiskeli elektroniikka-insinööriksi ja perusti Darkglass Electronicsin joka valmistaa mm. bassopedaaleja. Suomessa hän perusti Neural DSP Technologiesin joka siis valmistaa Quad Cortexia.Totta se on, maailman parhaat mallintavat vahvistimet tehdään Suomessa.

 

[bebeto]

Kävin taas Thomannilla törsäämässä ja ostin Fenderin lukkotunerit ja rullatallan vanhojen Wilkinsonieni tilalle. Joskus muinoin kun Stratoani aloin tuunamaan niin Wilkinson oli ainoa joka valmisti rullatallaa ja kaksipistetremoloa Stratoon. Nykyään markkinoilta saa vaikka mitä ja valmistajia on joka lähtöön.

 

[Joe Plop]

Laitetaas vaikka tänne... Jenkki blues äiä Justin Johnson tekee pirun kaunista musiikkia erittäin pienistä asioista. Tässä reilu tunti aika komeaa soitantaa. Yksinkertainen on kaunista ja taas se on todistettu...

Linkki: https://youtu.be/s4ACjyobAug

 

[bebeto]

Poikkesin taas viime kuussa Thomannin nettimyymälässä ja ostin Harley Bentonin kitin joka on siis 24 nauhainen PRS kopio wrap around tailpiecellä. Itse kit maksoi 89 euroa ja se on hinta jonka olin valmis maksamaan työstetyistä puista. Body on englanniksi rengas wood, jos joku tietää mikä puulajike on kyseessä niin infoa tiskiin. Kaula on vaahteraa ja otelauta ruusupuuta. Kitin mukana tulee wraparound tailpiece joka on ilmeisesti alumiinia. Syynäilin tuubista videoita ja päätin korvata kyseisen romun Schallerin vastaavalla joka maksoi 40 euroa enemmän kuin koko kitti. Parantaa kuulemma sustainia ja miksi ei parantaisi, painaa ainakin kolme kertaa enemmän kuin rakennussarjan mukana tullut. Body oli käsitelty jonkin sortin pore fillerillä jonka hioin heti paljaalle puulle jotta petsi tarttuu. Hain Tampereen Väripalvelusta tumman sinistä liukkariohenteista petsiä sekä pähkinää selkäpuoleen. Olen väreihin enemmän kuin tyytyväinen, pähkinä on erittäin kaunis ja kannen sininen tuo syyt hyvin esille ja on tietyssä valossa petroolin vihreä. Olen lakannut nyt bodyn lukuisia kertoja ja saa levätä viikon pari jotta kestää myllytyksen. Poikkesin tänään Partolan F Musiikissa hakemassa uuden virittimen kitaraani koska heikompi astia onnistui vanhan johonkin hukkaamaan. Samalla tilasin Fender Mustang LT25 mallintavan vahvistimen joka toivottavasti tulee maahan maaliskuun aikana. Hyvää kevättä kaikille kitaristeille ja kitaroita tuunaaville. Tulevaisuuden haaveissani on rakentaa Ruokankaan Duke alusta loppuun omin käsin, loimukoivukansi on jo haarukassa, enää pitäisi löytää hyvin kuivattua espanjan seetriä kaulaan ja bodyn.