Itsemurha

[Jass0]

Kela on siitä perseestä että jos joku kaveri on laittanut jonkun 50€ maksun tilille niin Kela katsoo sen vähentäväksi asiaksi sen kuun tuelle.

Ehkä tästä joku otti opikseen jotain ja sanoo sille kaverille, että maksaa maksun seuraavalla kerralla suoraan käteen.

 

[Ronikki73]

Siinä pitää lähettää tiliote 2kk ajalta ja kaikki muutkin laput. Kela on siitä perseestä että jos joku kaveri on laittanut jonkun 50€ maksun tilille niin Kela katsoo sen vähentäväksi asiaksi sen kuun tuelle.

En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...

 

[peksa]

En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...

Mulla on huono tuuri tuon suhteen kun ei pahemmin noita viestejä ole. Toki maaliskuun osalta se onkin turhaa jo kun on ulosoton vapaakuukausi ja ens viikolla tulee taas sen verran että ei oikeuta tukeen ennen kesäkuuta vaikka seuraava kuukausi oikeuttaisi

 

[WarWas]

En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...

Ei itselleni ole kuin kerran vaikuttanut tukiin. Sillo voitin vähä enemmin eli satasen tjsp nettikasinosta. Muuten ihan sama onko tullut ylimääräistä joskus.

 

[godspeed]

Tänään oli taas tosi lähellä. En toteuttanut. Onneksi.

Haluatko avata asiaa enemmän? Ei ole mikään pakko kuitenkaan.

 

[godspeed]

Oon jo pari vuotta tapellut mielenterveyden kanssa ja nyt lähiaikoina mun elämässä on tapahtunut pienellä aikavälillä tosi paljon. Tuntuu niinku nää kaikki asiat vaan murskais mut niiden alle ja on vaan ajan kysymys että koska ne on mulle liikaa.
Tuntuu että mitään apua ei löydy mistään eikä ketään kiinnosta eikä ketään välitä.

Kiinnostaa ja välitän. Mielestäni näistä asioista pitää saada ja voida puhua aina ja kaikkialla, selvästi sinullakin sellainen tarve ja halu on. Siinä ei ole mitään vikaa. Omassakin elämässäni on päivittäin jotain sellaista, jonka kanssa saa kamppailla. Ehkä sitä joskus kuvittelee, että ei saisi kertoa, mutta neuvon sinua kirjoittamaan vaikka tänne Jatkoaikaan, jos koet, että muualla ei kuunnella. Tämäkin on aika hyvä paikka ja itsekin olen täältä apua saanut. Tsemppiä nyt ainakin toivotan ja toivon samalla, että tiedostat sen faktan, ettei tarvitse olla yksin. Yhdessä näistä jutuista selvitään!

 

[alwahla]

Höh. Uskaltauduin puhumaan mun asioista mun ainoolle ystävälle. Vastaus oli luokkaa "Aha. No mut mulle kävi eilen niin että..."
Kiitos vaan hänelle.

Mieli ry tarjoaa apua ja helpotusta ahdistukseen, jos ja kun omat voimavarat sekä oma sosiaalinen verkosto ei siihen kykene. Sinne voi soittaa ihan incognito, jos sellainen vaihtoehto tuntuu paremmalta tai mennä juttelemaan paikan päälle, koska heillä on kompetenssia auttaa ja olla tukena.
Joskus kannattaa pyrkiä irti niistä omista piireistä ja vaikka ensimmäinen askel voikin tuntua helvetin hankalalta, vittumaiselta sekä nololta, on se parempi vaihtoehto kuin antaa itsetuhoisten ajatusten myllertää päässä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mitä näitä sinun tekstejäsi olen tässä illan aikana lueskellut, niin juuri tuollainen matalan kynnyksen ensihoito voisi olla hyvä tapa aloittaa mentaalisen puolesi tervehdyttäminen.

Kaikenlaiset päihteet sekä se, että yksinään kantaa noita ajatuksia ja suunnitelmia harteillaan, eivät todellakaan tee hyvää itselle ja siksi niistä olisi suotavaa päästä eroon mahdollisimman nopeasti, vaikka surkean olon turruttaminen esimerkiksi alkoholilla voisikin tuoda jonkinlaista lohtua. Myös seurakunta voi tarjota keskusteluapua eikä siinä tarvitse olla mikään uskovainen, jos kääntyy heidän puoleensa.

 

[peksa]

Höh. Uskaltauduin puhumaan mun asioista mun ainoolle ystävälle. Vastaus oli luokkaa "Aha. No mut mulle kävi eilen niin että..."
Kiitos vaan hänelle.

Tervetuloa kerhoon. Mulle ghostaa aika moni facessa kun lähetän viestin. Saan vastauksen kun niille sopii vaikka ovat online.

Sun ystäväs ei välttämättä ole oikea kohde tällaiselle avautumiselle vaikka pitäs olla. Se riippuu niin ihmisestä kuka osaa ottaa vastaan tällaista infoa.

Toivottavasti viestit täällä piristää. Itsellä särkee päätä kun niska niin jumissa.

No... Katotaan mitä huominen tuo.

 

[Glove]

No... Katotaan mitä huominen tuo.

Kukas sen jo joskus kauan sitten lauloi, että: "Lauantai ei mittään"? Eikä mikään muukaan päivä. Eipä ole minullakaan mitään suunnitelmia viikonlopun varalle. Luultavasti nyhjötän tässä tuolilla missä nytkin istun.

 

[peksa]

Kukas sen jo joskus kauan sitten lauloi, että: "Lauantai ei mittään"? Eikä mikään muukaan päivä. Eipä ole minullakaan mitään suunnitelmia viikonlopun varalle. Luultavasti nyhjötän tässä tuolilla missä nytkin istun.

Itsellä tilanne se että joutuu illalla alesta kolmella eurolla katsoon jos on -60% leipiä. Mitään muuta ei jaksa kun energiataso on mitä on.

 

[El Maco]

Kiinnostaa ja välitän. Mielestäni näistä asioista pitää saada ja voida puhua aina ja kaikkialla, selvästi sinullakin sellainen tarve ja halu on. Siinä ei ole mitään vikaa. Omassakin elämässäni on päivittäin jotain sellaista, jonka kanssa saa kamppailla. Ehkä sitä joskus kuvittelee, että ei saisi kertoa, mutta neuvon sinua kirjoittamaan vaikka tänne Jatkoaikaan, jos koet, että muualla ei kuunnella. Tämäkin on aika hyvä paikka ja itsekin olen täältä apua saanut. Tsemppiä nyt ainakin toivotan ja toivon samalla, että tiedostat sen faktan, ettei tarvitse olla yksin. Yhdessä näistä jutuista selvitään!

Juuri näin! Uskon että täällä on monia tyyppejä jotka kyllä"kuuntelee"ja elää ns.hengessä mukana. Itselläni ei osaaminen/taito riitä antamaan oikeita neuvoja näin isossa ja vakavassa asiassa, siksi koen että on parempi osallistua lukemalla ja olemalla toki taustalla mukana. Luulen että meikäläisiä on täällä paljon joten kyllä täällä kuuntelijoita on asiallisesti kommentoiviakin löytyy! Hyvää viikonloppua kaikille.

 

[Hakki#20]

Kuukausi sitten eräs lapsuuden kavereistani soitti ja heti kuuli että miehellä on nyt asiat todella huonosti. Oli tapahtunut liian monta vastoinkäymistä lyhyellä aikavälillä ja hän oli henkisesti aivan loppu.
Itselläni tuli aika avuton olo kun lähinnä kuuntelin 2,5 tuntia hänen avautumistaan. Mutta seuraavana päivänä hän lähetti viestin: "Kiitos, että kuuntelit. Se oli minulle todella tärkeää, että sain avattua sisäisen patoni."

Nyt tiedän, että hän on hakenut apua mielenterveyteensä ja voi jo hieman paremmin. Koetan pitää useammin yhteyttä koska näemmä kuuntelemallakin saa toisen huonoa oloa hieman parannettua.

 

[Sämppäri]

Kirjoitan tätä kyyneleet poskilla. Itsemurha-ajatukset on mulle tuttuja ja turvallisia. Muistan jo 17-vuotiaasta asti, miten turvauduin omaan maailmaani vaikeuksien tullen. Kun menee niihin ajatuksiin, pääsen hetkeksi pois vaikeuksien ääreltä uppoutumaan ja saamaan lohtua lopullisesta ratkaisusta ja kaiken pahan loppumisesta.

Nuoruuteni oli yhtä sekasortoa. En ole saanut elää normaalia nuoruutta omista valinnoistani johtuen. Nuoruuteni ja aikuisikäni alkuvuodet olivat alkoholin ja pelaamisen säestämää ja näistä johtuvien ongelmien selättämistä ja selviytymistä. Olin jo pahasti velkaantunut heti 19-vuotiaana. Tiesin tuolloin, että en tule viettämään koskaan normaalia elämää taloudellisesti tai muutenkaan, koska elämä oli yhtä selviytymistä ja lopullisen ratkaisun ajattelua.

Haaveilin aina normaalista elämästä ja siitä, että kelloa voisi kääntää ja voisin tehdä asiat paremmin. Biologiset mutsi ja faija kuoli juuri kun tarvitsin eniten tukea, ja siitä alkoi aikuisikäni matka helvettiin. Joka ikinen ilta mietin lopullista päätepysäkkiä ja kuinka se olisi helpoin tehdä. Koskaan en suoranaisesti kuitenkaan uskaltanut tehdä itselleni mitään, vaan jätin asian eräällä tavalla korkeamman voiman käsiin. Hommasin aseen johon laitoin yhden panoksen ja pelasin päälläni venäläistä rulettia samaan aikaan itkien silmät päästäni. Menin kävelemään heikoille jäille ajatuksella "jos tipun veteen niin sitten niin on tarkoitettu". Saatoin myös juoda viinaa litratolkulla lääkkeiden kanssa, josko nukahtaisin näin ikiuneen. Mutta ei, aina heräsin. Huumeisiin en koskaan koskenutkaan.

Elämääni tulleen ihmissuhteen kautta koin eräänlaisen herätyksen ja aloin pääsemään arkeen kiinni hiljalleen. Itsemurha-ajatukset vähenivät, mutta olivat aina taustalla kuitenkin, ja nostivat päätään usein vaikeuksien tullen. Vuosi vuodelta se helpotti enemmän ja vuosi vuodelta aloin olemaan enemmän onnellinen, vaikka elämä olikin hankalaa ja rajoittunutta johtuen veloista, alkoholismista ja välillä työttömyydestä. Sain vakituisen työn, aloin lyhentämään velkoja, pääsin irti alkoholista ja itsemurha-ajatuksetkin oli jo lähes unohtuneet. Maali oli näkyvissä. Toivonpilkahdus hiipi mieleeni, että josko tämä elämä oikeasti tästä lähtisi käyntiin ja pääsisin vielä joskus viettämään normaalia elämää. Se valonpilkahdus olikin juna tunnelin päässä, joka ajoi kerralla yli. Elämässäni läheisin ihminen, se joka auttoi minut jaloilleen ja kohti normaalia elämää, osottautui petturiksi. En sano, että itse olisin täydellinen, mutta en silti olisi ansainnut sitä petollisuutta.

Tuo petollisuus romahdutti elämäni jälleen. Sain pidettyä työpaikastani kiinni, mutta alkoholisoiduin uudelleen ja aloin miettimään joka ilta lopullista ratkaisua. Menin lopulta istumaan kirkkoon viimeisenä oljenkortena, kun mistään en saanut enää rauhaa. Kirkosta sain jotain ihmeellistä rauhaa sielulleni, jolla jaksoin tuon helvetin yli ilman konkreettisia itsemurhayrityksiä.

Haaveilin koko elämäni hyvästä taloudesta, hyvästä parisuhteesta, hyvästä työpaikasta ja velattomasta elämästä ilman alkoholia ja itsemurha-ajatuksia. Vuosien taistelun jälkeen olen vihdoin päässyt hyvään asemaan työelämässä, hyvään taloudelliseen asemaan, hyvään parisuhteeseen, selviytynyt alkoholismista ja päässyt itsemurha-ajatuksista eroon. Nyt kun nuo kaikki on minulla, ja olen saanut elää haaveilemaani elämää jonkin aikaa pala palalta, huomaan olevani helvetin onneton. Kulissien ollessa kunnossa ja kaikki haaveet toteutuneena, itsemurha-ajatukset ovat tulleet takaisin todella vahvoina. Mulla on elämässä yksi iso velvollisuus, jonka hoitamiseen kuluu vielä pari vuotta, ja näen jo kuinka tuon velvollisuuden hoitamisen jälkeen kaikki loppuu ja pääsen vihdoin ikuiseen rauhaan kaikelta tältä.

Olen käynyt jo pari vuotta terapiassa, joka on ollut hyvä tuki, mutta nyt sekin tuntuu tarpeettomalta.

Haaveilen jälleen normaalista ja onnellisesta elämästä. Heh, vaikka sehän mulla on jo teoriassa, mutta ei sisäisesti. Sitä onnellista ja normaalia elämää ei kuitenkaan tule koskaan olemaan, ennenkun pääsen näistä ajatuksista eroon. Aika näyttää kumpi ehtii ekana. Nyt mulla on ainakin tehtävä ja missio pariksi vuodeksi.

Aika lailla vuosi on kulunut tästä kirjoituksesta ja täytyy kyllä sanoa, että elämä jaksaa yllättää. En olisi ikimaailmassa uskonut, että noista pakkoajatuksista ja itsemurhasta pakopaikkana pääsisin eroon, kun se on ollut vuosikymmenet niin vahvana mussa. Elämän prioriteetit ovat muuttaneet muotoaan, jolla on ollut suuri vaikutus myös omaan ajatusmaailmaan.

Kiitos keskustelutaitoisten läheisten ja terapian, ajatusmaailmani tästä elämästä on muuttunut ei niin vakavaan muotoon ja voin ensimmäistä kertaa oikeasti elämässäni olla onnellinen ja nauttia asioista. Vastoinkäymisetkään ei enää lannista, vaan shit happens ja homma jatkuu, kunnes kongi kilahtaa itsestä riippumattomista syistä.

Tunne olla onnellinen on hyvin omituinen, mutta aivan järjettömän hyvä. Tunne on uusi ja se vaatii totuttelua. Opiskelenkin töiden ohessa tällä hetkellä kokemusasiantuntijaksi ja haluun auttaa huonossa tilanteessa olevia ihmisiä tuomalla omaa tarinaa ja kokemuksia nähtäväksi. Koska voin rehellisesti sanoa, jos minä -joka on ollut korviaan myöten paskassa ja vielä kilometrin sen alapuolella- olen saanut itsestäni ihmisen ja voin ensimmäistä kertaa elämässäni nauttia ja olla onnellinen, niin kukaan ei ole lopulta toivoton tapaus.

 

[godspeed]

Opiskelenkin töiden ohessa tällä hetkellä kokemusasiantuntijaksi ja haluun auttaa huonossa tilanteessa olevia ihmisiä tuomalla omaa tarinaa ja kokemuksia nähtäväksi.

Minua kiinnostaisi tietää tästä vähän enemmän, vaikka nyt en sinällään ole oikea ihminen välttämättä opastamaan ketään tulevaisuudessakaan. Mutta että miten tämä tapahtuu ja millaista se opiskelu on? Ihan vaan tollain pääpiirteittäin :)

 

[godspeed]

@Kepponen

Mitäs päivään tänään kuuluu?

 

[Gostisbehere]

Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.

 

[WarWas]

Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.

Hyvä ettet tehnyt ja en tiedä kaverisuhteistasi, mutta täältä saa aina vertaistukea tai voi muillekin käyttäjille lähettää viestiä jos haluaa jutella.
Etsä täällä ole ikinä yksin!!

 

[Pekko Pelikaani]

Tänään ollut (ainakin tähän asti) suht paska päivä. Ei mitään pahaa tapahtunut ole mutta vaan masentaa ja vituttaa.

Tsemppiä ja jaksamista. Koeta jaksaa käydä välillä ihmisten ilmoilla ja vaikka säbäilemässä. Siitä nyt saa ainakin hetkeksi ajatuksia pois kun keskittyy vaan reikäpalloon.

 

[Pekko Pelikaani]

Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.

No niin sulla on selvästi jokin kiintopiste elämässä joka saa sut jaksamaan. Stemppiä ja voimia. Kerro ihmeessä kuulumisia meille täällä.
Yritämme porukalla auttaa jos ei muuta niin lukemalla ja vastailemalla. Toivottavasti se antaa edes vähän voimia kun tiedät että joku oikeasti lukee ajatuksella sinun viestejäsi .
Hyvä että päätynyt aamulla mihinkään lopulliseen ratkaisuun.

 

[iibor]

Voiskohan näille perustaa oman ketjun? Kaikki tän ketjun viestit ei välttämättä suoraan liity itsemurhaan. Joku ketju jossa saisi jutella omasta tilanteestaan muiden kanssa voisi olla ihan jees, jos sellasta ei vielä ole.

Tällainen on joskus perustettu:

Miten sulla menee?

Maailman menoa seuranneena olen huomannut, että mielenterveysasiat ovat nousseet puheenaiheeksi. Ovatko mielenterveysongelmat lisääntyneet vai onko niitä aina ollut, mutta niistä ei ole tohdittu puhua? En tiedä enkä ota kantaa, mutta mielestäni usein esiintyvä ohje/neuvo kysyä ystävältä...

keskustelu.jatkoaika.com

Ehdottomasti tuota enemmän käyttöön, jos siltä tuntuu!

 

[mikko600]

Tänään iski kovaa masennus päälle aamulla. Siinä minä seisoin kylpyhuoneessa partaveitsi valtimon päällä. Katsoin vielä kerran peiliin ja suljin silmäni. Vielä viimeinen henkäys ennen kuin kaikki on ohi. Siihen pisteen loppui minun rohkeus tänään. Menin lämpöiseen suihkuun itkemään. Vanhat demonit mitä vastaan olen tapellut monta vuotta. Ovat saaneet taas otteen minusta. Oman sairastumisen ja myöhemmin tulleen avioeron myötä olen jäänyt vaille ystäviä.En edes muista koska viimeksi joku olisi edes soittanut minulle ja kysellyt kuulumisia, Masentaa nähdä päivityksiä missä vanhat ystäväni iloitsevat yhdessä. Ei ole tullut moneen vuoteen näihin tapahtumiin kutsuja. Serkkuni lupasi isäni hautajaisissa että mun ei tarvi enään soitella hänelle. Vaan on hänen vuoro pitää yhteyttä minuun. No nyt on hautajaisista kulunut 6kk ja odottelen yhä puhelua. Yksinäisyys on välillä oikein kivaa ja rauhoittavaa. En oikein tiedä mitä odotan kesältä? Ehkä sitä että Flow festivaali koittaa. Se on ollut minun turvasatama jo 8vuoden ajan. Siellä pääsen rentoutumaan ja ainakin yhden viikonlopun nauttimaan. Kukaan ei ole ikinä ollut kiinnostunut lähtemään mukaan tuonne. Joten olen tavallaan nauttinut tuolla kun olen saanut viikonlopun yksin vaellella Suvilahdessa.

Mä olen noiden asioiden kanssa kipuillut koko elämäni. Joskus se auttaa eniten että saa vaan suustaan ja päästään ulos ne ajatukset vaikka kirjoittamalla. Eli saa pistää viestiä jos siltä tuntuu.

 

[avatar]

Hyvä tuttavani teki tänään lopullisen ratkaisun. Oli puolisolleni ihan merkittävä ystävä. Lopullinen niitti ilmeisesti oli avioero. On vain niin vaikea käsittää miten kukaan päätyy moiseen. Ja ei tarvitse selittää.

 

[Kaarnavene]

Hyvä tuttavani teki tänään lopullisen ratkaisun. Oli puolisolleni ihan merkittävä ystävä. Lopullinen niitti ilmeisesti oli avioero. On vain niin vaikea käsittää miten kukaan päätyy moiseen. Ja ei tarvitse selittää.

Voimia sinulle ja puolisollesi. Oma tuttavani päätyi samaan ratkaisuun samankuuloisessa tilanteessa kuukausi sitten

 

[godspeed]

”Tohtori Kuoleman” itsemurhakapseli on valmis – Ennen käynnistymistään se kysyy ihmiseltä kolme kysymystä​

Linkki: Tekniikan Maailma

Pakko sanoa, etten tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Olen jossain tyhjiössä tämän ajatuksen kanssa. Pidän itsemurhaa kuitenkin joiltain osin sairaan ihmisen tekona, ellei taustalla ole jotain hyvin raskauttavaa tai jotain sellaista, että ihminen todella tietää mitä haluaa. Kaikki eivät tiedä, vaikka voisivatkin vakuuttavasti niin esittää.

En ole tällaisena nuorena ihmisenä itsemurhan kannalla siitä aikanaan selvittyäni ja tällaista kapselissa tehtävää itsemurhatapaa käytettäessä ei myöskään päästä lopulliseen selvyyteen siitä, onko joku muukin sitä mieltä asiasta kuin minä. Eli tuossa kapselissa sinä todellakin kuolet, etkä saa enää mitään mahdollisuutta tietää kuinka vakaasti halusit kuolla, jos menet niinkin pitkälle.

Joskus itsemurhayritys on tarpeen, jotta synkkyyteen ajautunut ihminen ymmärtää oman tilanteensa ja todennäköiset paremmat mahdollisuutensa elämässä. Toivottavasti yrityskään ei käy edes mielessä. Tutkimusten mukaan kohtuullisen iso joukko miettii kuitenkin joskus itsemurhaa, vaikka se olisikin vain kaukainen ajatus ja kävisi nopeasti vanhaksi. Itsemurhaa yrittäviäkin on moninkertainen määrä suhteessa onnistujiin, joten sekin kertoo jotain siitä millä eväillä lopullisia ratkaisuja yritetään. Ei kovinkaan hyvillä.

Itsemurhaa tehdessä jotkut vakaamminkin tekoaan harkinneet luonnollisesti epäröivät, mutta kaiketi tällaiset seuloutuisivat pois tuosta kapseliajatuksesta. Tai niin se pitäisi jollain tavalla varmentaa. Se ei kuitenkaan takaisi systeemin aukottomuutta, mikä tuon jutun luettuaan käy mielessä. Varmasti sinne kapseliin menisi jossain vaiheessa myös porukkaa, joka ei ole ajatellut asiaa loppuun asti tai sitten selviytymismekanismi iskisi lujaa päälle. Mutta niin se itsemurhatavoissa aina oikeastaan menee, sillä osa tavoista on tehokkaampia ja osa ei ja kapseli olisi oletettavasti tällainen rauhanomainen ja turvallinen keino. Siinä vaan ei kerkiä mitään tajuta.

Voihan tästäkin asiasta sitten olla eettisesti mitä mieltä tahansa, mutta kun puhutaan selkeästi kivuttomasta ihmisentappovälineestä, niin enpä osaa sanoa. Enemmän minä olen sen elämän puolella, vaikka se voisikin olla välillä vaikeaa. Varmaankaan kenenkään elämä ei ole niin täydellistä paskaa kaiken aikaa, etteikö sitä voisi kuluttaa jotenkin järkevästi ja hyviä tunteita ja ajatuksia kokien. Keksin kyllä liudan näitä ikäviä asioita, joista ihmiset voivat kärsiä, mutta vastapainoksi varmaan meistä useampia ajaa eteenpäin jonkinlainen toivo. Se on ainakin aika hyvä asia mihin perustaa tulevaisuuttaan.

 

[Andji]

Olen viime aikoina ajatellut tappaa itseni miltei joka päivä. Tällaista oloa ei ole aiemmin ollut, tosin pari vuotta sitten ajattelin josko olisi parempi ajaa kallionseinään, kun silloin ahdisti niin kovasti. Tällä kertaa ei ahdista, vaan kuolema ei pelota minua. Elämällä ei ole mitään annettavaa. Ilo on poistunut, vaikka välillä naurankin ja hassuttelen lasteni kanssa jne.

Jos minulla olisi ase, olisin varmaankin jo kuollut. Muut itsemurhatavat tuntuvat niin kivuliailta tai hankalilta, etten ole uskaltanut lähteä toteuttamaan niitä. Hirttosolmukan tekoa olen vähän harjoitellut ja paikankin sitä varten jo valinnut.

Olin aiemmin hyvinkin itsemurhavastainen ihminen ja pidin sitä itsekkään ihmisen raukkamaisena tekona. Sitä se on osaltaan edelleenkin, mutta ymmärrän paremmin esim. Tapio Suomista ja jollain tavalla arvostan sitä, että hän uskalsi "parantaa" itsensä lopullisesti. Sitä minäkin odotan, että tämä jatkuva paha olo loppuisi kertaheitolla.

En tiedä miksi kirjoitin tänne. Ehkä nimimerkin takaa on helpompi kertoa asioita, vaikka joku/jotkut saattavat tietää kuka olen. Eikä silläkään ole väliä tietävätkö tutut. Millään ei ole väliä. Kunhan en satuta muita.