Mainos

Itsemurha

  • 319 724
  • 839

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Kaikki on taas vaihteeksi päin vittua. Paitsi että ei ole, vaan kuvittelen kaiken. Mulla on kaikki hyvin, mutta mun aivot yrittää väittää vastaan. Mutta sinne se putki meni. Taas.

Mulla vuoristorataa.... Päätä särkee, niska jumissa, pillerit ei auta... Enempää ei voi ottaa kun vuorokausimax tuli täyteen.

No tällä viimeisellä pillerillä tulee kyllä uni kun on hevosentappaja.
 

godspeed

Jäsen

Hyvä juttu itsemurhan "avustajaksi" joutuvan näkökulmasta. Eihän itsemurhaa tekevä kykene tai haluakaan ajatella, että hän pakottaa jonkun toisen omaan touhuunsa mukaan, kun tärkeintä on vaan katkaista kaikki siteet elämäänsä mahdollisimman tehokkaasti ja kivuttomasti. Sanoisin kuitenkin, että kaikissa tekotavoissa sivullisia vedetään väkisinkin mukaan. Se on saletti.

Ja kuten kaikki tiedämme, kyllä siinä erilaisia ihmiskohtaloita jää jäljelle miettimään, että mitä oikein tapahtui ja miten sitten selvitään tällaisesta tapahtuneesta. Niin paljon mahtuu pahoinvointia maailmaan, että itse nykyään paremmin voivana kammoksuu näitä juttuja, jos aiemmin tuntui ennemminkin kodikkaalta. Sairas mieli on sellainen rasittava kummajainen, vaikka tiedän kokemuksesta, että se voi osittain jopa tervehtyä, jolloin itsemurha tuntuu hyvin kaukaiselta.
 

npc

Jäsen
Eihän sitä kai ole olemassa järki-itsaria. Joissain maissa sentään sallitaan vaikeasti hyytyneille armomurha ja se pitäisi olla mielestäni kaikissa sivistysvaltioissa defaulttina. Kaikissa maissa, vaikka jonkun maan neuvostossa olisikin joku päiviräsänen tai vastaava jefa.

Mutta miten pääsisi eroon itsemurhaluusereista jotka vievät itsensä lisäksi muitakin mukanaan? Kai mielenterveyspalvelujen lisääminen pitkällällä aikavälillä ja sillei.

Olen joskus ajatellut, että eikö voisi rakentaa sellaista rataa jossa kukin haluava voisi ajaa seinääpäin tuhatta ja sataa omalla paskalla autollaan? Mutta tajuan sekunnin kuluttua, ettei itsarissa monellakaan siitä ole kyse vaan katkeruudesta ja kostosta.

Tosin tähän ketjuun kirjoittaneet ovat erimaata, koska osaavat kirjoittaa ja analysoivat tilannettaan.
 
Viimeksi muokattu:

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Eihän sitä kai ole olemassa järki-itsaria. Joissain maissa sentään sallitaan vaikeasti hyytyneille armomurha ja se pitäisi olla mielestäni kaikissa sivistysvaltioissa defaulttina. Kaikissa maissa, vaikka jonkun maan neuvostossa olisikin joku päiviräsänen tai vastaava jefa.

Mutta miten pääsisi eroon itsemurhaluusereista jotka vievät itsensä lisäksi muitakin mukanaan? Kai mielenterveyspalvelujen lisääminen pitkällällä aikavälillä ja sillei.

Olen joskus ajatellut, että eikö voisi rakentaa sellaista rataa jossa kukin haluava voisi ajaa seinääpäin tuhatta ja sataa omalla paskalla autollaan? Mutta tajuan sekunnin kuluttua, ettei itsarissa monellakaan siitä ole kyse vaan katkeruudesta ja kostosta.

Tosin tähän ketjuun kirjoittaneet ovat erimaata, koska osaavat kirjoittaa ja analysoivat tilannettaan.

Tämä on vakava asia, ne jotka tähän ratkaisuun päätyvät niin eivät välttämättä tajua sitä/eikä todennäköisesti kiinnostakaan että jollekin sivulliselle voi tulla pahaakin hallaa.

Rekkaa päin ajaminen on yleensä varma tapa ja nopea tapa päästä hengestään. Parvekkeelta hyppäämisessä ehdit tajuamaan muutaman sekunnin pitempään.

Mitä nyt itse omaa tilannetta mietin niin jos asteikko olisi 0-100 (nolla on tuho) antaisin tuolla asteikolla numeron noin 20. Kuuppatohtorille ei ole tarvetta koska päässä mulla ei ole vikaa. Jos mun kohdalle tämä tilanne tulisi eteen niin se syy olisi aivan muualla.

Viis vuotta sitten olin varma etten ehdi näkeen kun täytän 50v. Vielä tosin siihen on vajaa pari kuukautta.
 

npc

Jäsen
Tämä on vakava asia, ne jotka tähän ratkaisuun päätyvät niin eivät välttämättä tajua sitä/eikä todennäköisesti kiinnostakaan että jollekin sivulliselle voi tulla pahaakin hallaa.

Rekkaa päin ajaminen on yleensä varma tapa ja nopea tapa päästä hengestään. Parvekkeelta hyppäämisessä ehdit tajuamaan muutaman sekunnin pitempään.

Mitä nyt itse omaa tilannetta mietin niin jos asteikko olisi 0-100 (nolla on tuho) antaisin tuolla asteikolla numeron noin 20. Kuuppatohtorille ei ole tarvetta koska päässä mulla ei ole vikaa. Jos mun kohdalle tämä tilanne tulisi eteen niin se syy olisi aivan muualla.

Viis vuotta sitten olin varma etten ehdi näkeen kun täytän 50v. Vielä tosin siihen on vajaa pari kuukautta.
Niinpä. Mutta kyllä kuuppatohtorille voi mennä vaikkei hullu olisikaan. Tosin aika vaikea sellaiselle on päästäkään jos vain tahtoisi vähän piristystä ja sparrausta sen hetkiseen arkeen. Monesti tosin ihan terveyskeskuslääkärinkin kanssa asioiminen voi auttaa. Ja ottaa sitten vaikka kuukaudeksi pariksi sen pilleripurkin kun tarjotaan - ei se lapsuuden traumoja korjaa, mutta joillekin voi olla pientä apua että jaksaa taas paneutua ytimeen.

Ja mene sinäkin nyt sinne sossuun hakemaan mikä sulle kuuluu niin on yksi murhe vähemmän. Sori opastamisesta, mutta ihmetyttää ihmiset jotka maksaa veroja vaikka parikyt vuotta ja sitten kun tarttis niin ei voi käyttää palveluja. Ainoastaan hyväksyn käyttäytymismallin jos näyttelee Aki Kaurismäen elokuvassa.

Tsemppiä.
 

godspeed

Jäsen
Niin se eräs kaverinikin sanoi, että miksi tässä pyristellä, ja pian menikin sitten junan alle. Elämä oli täysin kuosissa ja valmistumassa ammattiin, mutta sairastui todella pahasti ja kieltäytyi sitten lopulta järjestelmällisesti kaikesta avusta mitä olisi ollut kyllä tarjolla. Sillon kun flippaa oikeasti, niin ei se apukaan näyttäydy minään apuna.

Itse olen sitä mieltä, että itsemurha ei ole koskaan terveen mielen teko. Ei, vaikka olisi kuinka epätoivoinen, koska ihmiset eivät vaikeissakaan tapauksissa useimmiten tee mitään itselleen. Toki jos käy mielessä, että voisi tappaa itsensä ja ajattelee asiaa pidemmänkin kaavan kautta ikään kuin on pakko ajatella, niin ei se tarkoita, että on vielä vikaa päässä, mutta se voi kyllä siihen ajautua, kun tarpeeksi hautoo.

Puhuminen asiasta kertoo myös mielestäni siitä, että välttämättä mitään ei ole tapahtumassa ja asiaa kykenee analysoimaan terveellä järjellä. Ne hiljaiset tyypit minua huolettaa.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Niinpä. Mutta kyllä kuuppatohtorille voi mennä vaikkei hullu olisikaan. Tosin aika vaikea sellaiselle on päästäkään jos vain tahtoisi vähän piristystä ja sparrausta sen hetkiseen arkeen. Monesti tosin ihan terveyskeskuslääkärinkin kanssa asioiminen voi auttaa. Ja ottaa sitten vaikka kuukaudeksi pariksi sen pilleripurkin kun tarjotaan - ei se lapsuuden traumoja korjaa, mutta joillekin voi olla pientä apua että jaksaa taas paneutua ytimeen.

Ja mene sinäkin nyt sinne sossuun hakemaan mikä sulle kuuluu niin on yksi murhe vähemmän. Sori opastamisesta, mutta ihmetyttää ihmiset jotka maksaa veroja vaikka parikyt vuotta ja sitten kun tarttis niin ei voi käyttää palveluja. Ainoastaan hyväksyn käyttäytymismallin jos näyttelee Aki Kaurismäen elokuvassa.

Tsemppiä.

Tämä on legenda että Sossusta saa jotain. Ne sanovat siellä että hae toimeentulotukea Kelasta. Niin kauan kun mulla on viranomaisten papereissa 'työpaikka' niin ensinmainitussa paikassa mut nauretaan pihalle. Jonon hännillä olen siinä puljussa kun katsotaan kiireysjärjestystä.

Vaikka nyt olenkin ollut työkyvytön 9kk, jos sossusta jotain saisikin niin se on vain pikku laastari joka ei ratkaise yhtään mitään jos elämä on paskaa.
 

npc

Jäsen
Tämä on legenda että Sossusta saa jotain. Ne sanovat siellä että hae toimeentulotukea Kelasta. Niin kauan kun mulla on viranomaisten papereissa 'työpaikka' niin ensinmainitussa paikassa mut nauretaan pihalle. Jonon hännillä olen siinä puljussa kun katsotaan kiireysjärjestystä.

Vaikka nyt olenkin ollut työkyvytön 9kk, jos sossusta jotain saisikin niin se on vain pikku laastari joka ei ratkaise yhtään mitään jos elämä on paskaa.
No ajattelin kun sanoit ettet sossuun mene, että se olisi jokin periaatepäätös. Tietty jos siellä ei ole mitään saatavaa niin turha sinne sitten mennä itkemään. En tunne kuvioitasi eikä minulle sen enempää kuulukaan, mutta hyvä jos saat sitten vaikka Kelasta sen mikä sinun kuuluu saada.

Tiedän toki, että se byrokratia on aivan hirveetä ja pieni huonosti voiva ihminen harvoin jaksaa käydä läpi sitä kasvotonta päätösten kanssa odottelua, valittamista, odottelua, vittuilua, juoksemista, hakemusten täyttämistä, odottelua, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, ravaamista, pettymistä, odottelua, valitustenlähettämistä jne.. Sen alle kyllä helposti murtuu ja itku tulee.
 

godspeed

Jäsen
Tiedän toki, että se byrokratia on aivan hirveetä ja pieni huonosti voiva ihminen harvoin jaksaa käydä läpi sitä kasvotonta päätösten kanssa odottelua, valittamista, odottelua, vittuilua, juoksemista, hakemusten täyttämistä, odottelua, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, ravaamista, pettymistä, odottelua, valitustenlähettämistä jne.. Sen alle kyllä helposti murtuu ja itku tulee.

Ja tällain kun venytän hieman työkkäriä koskevaksi keskustelun, niin siellä päätöksiä tekevät ihmiset saattavat ajatella, että vaikka olisi molemmat jalat poikki, niin kädet vielä toimivat, joten niillä voi tehdä töitä. Eli työpaikkaa pitää vaihtaa, jos edellisessä ei onnaa. Niin helppoa se on. Pääongelmissa voi olla kanssa jotain tällaista, sillä jos on esimerkiksi "vain" pelkkä masennus, niin ei sillä nykyisin saa mitään anteeksi, vaan sitten vastaavasti jalat usein toimivat masennuspotilaalla, joten jaloilla voi tehdä töitä.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
No ajattelin kun sanoit ettet sossuun mene, että se olisi jokin periaatepäätös. Tietty jos siellä ei ole mitään saatavaa niin turha sinne sitten mennä itkemään. En tunne kuvioitasi eikä minulle sen enempää kuulukaan, mutta hyvä jos saat sitten vaikka Kelasta sen mikä sinun kuuluu saada.

Tiedän toki, että se byrokratia on aivan hirveetä ja pieni huonosti voiva ihminen harvoin jaksaa käydä läpi sitä kasvotonta päätösten kanssa odottelua, valittamista, odottelua, vittuilua, juoksemista, hakemusten täyttämistä, odottelua, pettymystä, epäoikeudenmukaisuutta, ravaamista, pettymistä, odottelua, valitustenlähettämistä jne.. Sen alle kyllä helposti murtuu ja itku tulee.

Kävin Sossussa silloin kun olin asunnoton. Se ämmä ei mitään muuta sanonut kuin mistä voin hakea asuntoo (heillä ei ole) Kelasta hoituu muut tuet. Otin selvää toimeentulotuesta. Siinä pitää lähettää tiliote 2kk ajalta ja kaikki muutkin laput. Kela on siitä perseestä että jos joku kaveri on laittanut jonkun 50€ maksun tilille niin Kela katsoo sen vähentäväksi asiaksi sen kuun tuelle.

Sen lisäks tosiaan kun ei ole perhettä eikä juuri ystäviäkään niin yritä nyt siinä. Ulosotto sen lisäks kestää vielä usean vuoden ja vapaakuukaudet mitä sieltä saan niin niillä pyrin kuittaan kaikki rästit.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

npc

Jäsen
Kävin Sossussa silloin kun olin asunnoton. Se ämmä ei mitään muuta sanonut kuin mistä voin hakea asuntoo (heillä ei ole) Kelasta hoituu muut tuet. Otin selvää toimeentulotuesta. Siinä pitää lähettää tiliote 2kk ajalta ja kaikki muutkin laput. Kela on siitä perseestä että jos joku kaveri on laittanut jonkun 50€ maksun tilille niin Kela katsoo sen vähentäväksi asiaksi sen kuun tuelle.

Sen lisäks tosiaan kun ei ole perhettä eikä juuri ystäviäkään niin yritä nyt siinä. Ulosotto sen lisäks kestää vielä usean vuoden ja vapaakuukaudet mitä sieltä saan niin niillä pyrin kuittaan kaikki rästit.
Noh, muistan itsekin aikoja joskus kun olin samassa tilanteessa ja jos vanhemmat halusivat jouluna muistaa viidelläkympillä niin kirjepostissa se piti tehdä. Näin se on ja ymmärrän kyllä miksi ja ei se tule muuttumaan eikä sille voi mitään.

En tiedä kannattaako seuraavaa kertoa tässä, mutta kun aloitin niin kerron: naiivisti olin aina ajatellut että jos muka elämässäni joskus tarvitsisin apua niin ainahan voi muka mennä terveyskeskukseen. Just. Sitten kun joskus menin niin masennuin täysin kun tajusin ettei sieltä mitään apua saakaan.
 

npc

Jäsen
Ja tällain kun venytän hieman työkkäriä koskevaksi keskustelun, niin siellä päätöksiä tekevät ihmiset saattavat ajatella, että vaikka olisi molemmat jalat poikki, niin kädet vielä toimivat, joten niillä voi tehdä töitä. Eli työpaikkaa pitää vaihtaa, jos edellisessä ei onnaa. Niin helppoa se on. Pääongelmissa voi olla kanssa jotain tällaista, sillä jos on esimerkiksi "vain" pelkkä masennus, niin ei sillä nykyisin saa mitään anteeksi, vaan sitten vastaavasti jalat usein toimivat masennuspotilaalla, joten jaloilla voi tehdä töitä.
Kyllä, monelle tuttua kauraa: työkkäri, kela, sossu, mahdollisesti vakuutusyhtiö... Ihan kohtuuttomasti jossain tapauksissa pompotellaan pientä planeetan asukasta.

Ja silti! Suomessa on varmaan yksi maailman parhaista terveyden- ja hyvinvointihuoltosysteemeistä. MUTTA:

Ylen Perjantai-dokkarissa oli joskus muutama vuosi sitten aiheena köyhät ja siellä oli studiossa köyhä ja rikas. Hirveen hölmö asetema, mutta joo. Rikas vertasi Nepaliin, että siellä ei ihmisellä ole senkään vertaa rahaa kuin tuolla vastapäätä istuneella hyvinvointivaltion holhokilla. Daa! Kuinka pihalla voi olla. Sillä ihminen kai tuntee ja vertaa itsensä aina ympäröivään maailmaansa ja siinä kokee joko hyvin- tai huonovointia. Ei ketään lohduta jos rudestragiassa on asiat paskemmin.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Siinä pitää lähettää tiliote 2kk ajalta ja kaikki muutkin laput. Kela on siitä perseestä että jos joku kaveri on laittanut jonkun 50€ maksun tilille niin Kela katsoo sen vähentäväksi asiaksi sen kuun tuelle.
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...

Mulla on huono tuuri tuon suhteen kun ei pahemmin noita viestejä ole. Toki maaliskuun osalta se onkin turhaa jo kun on ulosoton vapaakuukausi ja ens viikolla tulee taas sen verran että ei oikeuta tukeen ennen kesäkuuta vaikka seuraava kuukausi oikeuttaisi
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
En tiedä onko asia muuttunut, mutta aikanaan kun lainasin kavereille rahaa, niin jos laittoi maksun viestiosioon "laina", niin sitä ei otettu huomioon tulona ja he saivat täydet tuet...
Ei itselleni ole kuin kerran vaikuttanut tukiin. Sillo voitin vähä enemmin eli satasen tjsp nettikasinosta. Muuten ihan sama onko tullut ylimääräistä joskus.
 

godspeed

Jäsen
Oon jo pari vuotta tapellut mielenterveyden kanssa ja nyt lähiaikoina mun elämässä on tapahtunut pienellä aikavälillä tosi paljon. Tuntuu niinku nää kaikki asiat vaan murskais mut niiden alle ja on vaan ajan kysymys että koska ne on mulle liikaa.
Tuntuu että mitään apua ei löydy mistään eikä ketään kiinnosta eikä ketään välitä.

Kiinnostaa ja välitän. Mielestäni näistä asioista pitää saada ja voida puhua aina ja kaikkialla, selvästi sinullakin sellainen tarve ja halu on. Siinä ei ole mitään vikaa. Omassakin elämässäni on päivittäin jotain sellaista, jonka kanssa saa kamppailla. Ehkä sitä joskus kuvittelee, että ei saisi kertoa, mutta neuvon sinua kirjoittamaan vaikka tänne Jatkoaikaan, jos koet, että muualla ei kuunnella. Tämäkin on aika hyvä paikka ja itsekin olen täältä apua saanut. Tsemppiä nyt ainakin toivotan ja toivon samalla, että tiedostat sen faktan, ettei tarvitse olla yksin. Yhdessä näistä jutuista selvitään!
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Höh. Uskaltauduin puhumaan mun asioista mun ainoolle ystävälle. Vastaus oli luokkaa "Aha. No mut mulle kävi eilen niin että..."
Kiitos vaan hänelle.
Mieli ry tarjoaa apua ja helpotusta ahdistukseen, jos ja kun omat voimavarat sekä oma sosiaalinen verkosto ei siihen kykene. Sinne voi soittaa ihan incognito, jos sellainen vaihtoehto tuntuu paremmalta tai mennä juttelemaan paikan päälle, koska heillä on kompetenssia auttaa ja olla tukena.
Joskus kannattaa pyrkiä irti niistä omista piireistä ja vaikka ensimmäinen askel voikin tuntua helvetin hankalalta, vittumaiselta sekä nololta, on se parempi vaihtoehto kuin antaa itsetuhoisten ajatusten myllertää päässä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mitä näitä sinun tekstejäsi olen tässä illan aikana lueskellut, niin juuri tuollainen matalan kynnyksen ensihoito voisi olla hyvä tapa aloittaa mentaalisen puolesi tervehdyttäminen.

Kaikenlaiset päihteet sekä se, että yksinään kantaa noita ajatuksia ja suunnitelmia harteillaan, eivät todellakaan tee hyvää itselle ja siksi niistä olisi suotavaa päästä eroon mahdollisimman nopeasti, vaikka surkean olon turruttaminen esimerkiksi alkoholilla voisikin tuoda jonkinlaista lohtua. Myös seurakunta voi tarjota keskusteluapua eikä siinä tarvitse olla mikään uskovainen, jos kääntyy heidän puoleensa.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Höh. Uskaltauduin puhumaan mun asioista mun ainoolle ystävälle. Vastaus oli luokkaa "Aha. No mut mulle kävi eilen niin että..."
Kiitos vaan hänelle.

Tervetuloa kerhoon. Mulle ghostaa aika moni facessa kun lähetän viestin. Saan vastauksen kun niille sopii vaikka ovat online.

Sun ystäväs ei välttämättä ole oikea kohde tällaiselle avautumiselle vaikka pitäs olla. Se riippuu niin ihmisestä kuka osaa ottaa vastaan tällaista infoa.

Toivottavasti viestit täällä piristää. Itsellä särkee päätä kun niska niin jumissa.

No... Katotaan mitä huominen tuo.
 

Glove

Jäsen
No... Katotaan mitä huominen tuo.
Kukas sen jo joskus kauan sitten lauloi, että: "Lauantai ei mittään"? Eikä mikään muukaan päivä. Eipä ole minullakaan mitään suunnitelmia viikonlopun varalle. Luultavasti nyhjötän tässä tuolilla missä nytkin istun.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Kukas sen jo joskus kauan sitten lauloi, että: "Lauantai ei mittään"? Eikä mikään muukaan päivä. Eipä ole minullakaan mitään suunnitelmia viikonlopun varalle. Luultavasti nyhjötän tässä tuolilla missä nytkin istun.

Itsellä tilanne se että joutuu illalla alesta kolmella eurolla katsoon jos on -60% leipiä. Mitään muuta ei jaksa kun energiataso on mitä on.
 

El Maco

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPL, Kouvot
Kiinnostaa ja välitän. Mielestäni näistä asioista pitää saada ja voida puhua aina ja kaikkialla, selvästi sinullakin sellainen tarve ja halu on. Siinä ei ole mitään vikaa. Omassakin elämässäni on päivittäin jotain sellaista, jonka kanssa saa kamppailla. Ehkä sitä joskus kuvittelee, että ei saisi kertoa, mutta neuvon sinua kirjoittamaan vaikka tänne Jatkoaikaan, jos koet, että muualla ei kuunnella. Tämäkin on aika hyvä paikka ja itsekin olen täältä apua saanut. Tsemppiä nyt ainakin toivotan ja toivon samalla, että tiedostat sen faktan, ettei tarvitse olla yksin. Yhdessä näistä jutuista selvitään!
Juuri näin! Uskon että täällä on monia tyyppejä jotka kyllä"kuuntelee"ja elää ns.hengessä mukana. Itselläni ei osaaminen/taito riitä antamaan oikeita neuvoja näin isossa ja vakavassa asiassa, siksi koen että on parempi osallistua lukemalla ja olemalla toki taustalla mukana. Luulen että meikäläisiä on täällä paljon joten kyllä täällä kuuntelijoita on asiallisesti kommentoiviakin löytyy! Hyvää viikonloppua kaikille.
 

Hakki#20

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bayern München
Kuukausi sitten eräs lapsuuden kavereistani soitti ja heti kuuli että miehellä on nyt asiat todella huonosti. Oli tapahtunut liian monta vastoinkäymistä lyhyellä aikavälillä ja hän oli henkisesti aivan loppu.
Itselläni tuli aika avuton olo kun lähinnä kuuntelin 2,5 tuntia hänen avautumistaan. Mutta seuraavana päivänä hän lähetti viestin: "Kiitos, että kuuntelit. Se oli minulle todella tärkeää, että sain avattua sisäisen patoni."

Nyt tiedän, että hän on hakenut apua mielenterveyteensä ja voi jo hieman paremmin. Koetan pitää useammin yhteyttä koska näemmä kuuntelemallakin saa toisen huonoa oloa hieman parannettua.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kirjoitan tätä kyyneleet poskilla. Itsemurha-ajatukset on mulle tuttuja ja turvallisia. Muistan jo 17-vuotiaasta asti, miten turvauduin omaan maailmaani vaikeuksien tullen. Kun menee niihin ajatuksiin, pääsen hetkeksi pois vaikeuksien ääreltä uppoutumaan ja saamaan lohtua lopullisesta ratkaisusta ja kaiken pahan loppumisesta.

Nuoruuteni oli yhtä sekasortoa. En ole saanut elää normaalia nuoruutta omista valinnoistani johtuen. Nuoruuteni ja aikuisikäni alkuvuodet olivat alkoholin ja pelaamisen säestämää ja näistä johtuvien ongelmien selättämistä ja selviytymistä. Olin jo pahasti velkaantunut heti 19-vuotiaana. Tiesin tuolloin, että en tule viettämään koskaan normaalia elämää taloudellisesti tai muutenkaan, koska elämä oli yhtä selviytymistä ja lopullisen ratkaisun ajattelua.

Haaveilin aina normaalista elämästä ja siitä, että kelloa voisi kääntää ja voisin tehdä asiat paremmin. Biologiset mutsi ja faija kuoli juuri kun tarvitsin eniten tukea, ja siitä alkoi aikuisikäni matka helvettiin. Joka ikinen ilta mietin lopullista päätepysäkkiä ja kuinka se olisi helpoin tehdä. Koskaan en suoranaisesti kuitenkaan uskaltanut tehdä itselleni mitään, vaan jätin asian eräällä tavalla korkeamman voiman käsiin. Hommasin aseen johon laitoin yhden panoksen ja pelasin päälläni venäläistä rulettia samaan aikaan itkien silmät päästäni. Menin kävelemään heikoille jäille ajatuksella "jos tipun veteen niin sitten niin on tarkoitettu". Saatoin myös juoda viinaa litratolkulla lääkkeiden kanssa, josko nukahtaisin näin ikiuneen. Mutta ei, aina heräsin. Huumeisiin en koskaan koskenutkaan.

Elämääni tulleen ihmissuhteen kautta koin eräänlaisen herätyksen ja aloin pääsemään arkeen kiinni hiljalleen. Itsemurha-ajatukset vähenivät, mutta olivat aina taustalla kuitenkin, ja nostivat päätään usein vaikeuksien tullen. Vuosi vuodelta se helpotti enemmän ja vuosi vuodelta aloin olemaan enemmän onnellinen, vaikka elämä olikin hankalaa ja rajoittunutta johtuen veloista, alkoholismista ja välillä työttömyydestä. Sain vakituisen työn, aloin lyhentämään velkoja, pääsin irti alkoholista ja itsemurha-ajatuksetkin oli jo lähes unohtuneet. Maali oli näkyvissä. Toivonpilkahdus hiipi mieleeni, että josko tämä elämä oikeasti tästä lähtisi käyntiin ja pääsisin vielä joskus viettämään normaalia elämää. Se valonpilkahdus olikin juna tunnelin päässä, joka ajoi kerralla yli. Elämässäni läheisin ihminen, se joka auttoi minut jaloilleen ja kohti normaalia elämää, osottautui petturiksi. En sano, että itse olisin täydellinen, mutta en silti olisi ansainnut sitä petollisuutta.

Tuo petollisuus romahdutti elämäni jälleen. Sain pidettyä työpaikastani kiinni, mutta alkoholisoiduin uudelleen ja aloin miettimään joka ilta lopullista ratkaisua. Menin lopulta istumaan kirkkoon viimeisenä oljenkortena, kun mistään en saanut enää rauhaa. Kirkosta sain jotain ihmeellistä rauhaa sielulleni, jolla jaksoin tuon helvetin yli ilman konkreettisia itsemurhayrityksiä.

Haaveilin koko elämäni hyvästä taloudesta, hyvästä parisuhteesta, hyvästä työpaikasta ja velattomasta elämästä ilman alkoholia ja itsemurha-ajatuksia. Vuosien taistelun jälkeen olen vihdoin päässyt hyvään asemaan työelämässä, hyvään taloudelliseen asemaan, hyvään parisuhteeseen, selviytynyt alkoholismista ja päässyt itsemurha-ajatuksista eroon. Nyt kun nuo kaikki on minulla, ja olen saanut elää haaveilemaani elämää jonkin aikaa pala palalta, huomaan olevani helvetin onneton. Kulissien ollessa kunnossa ja kaikki haaveet toteutuneena, itsemurha-ajatukset ovat tulleet takaisin todella vahvoina. Mulla on elämässä yksi iso velvollisuus, jonka hoitamiseen kuluu vielä pari vuotta, ja näen jo kuinka tuon velvollisuuden hoitamisen jälkeen kaikki loppuu ja pääsen vihdoin ikuiseen rauhaan kaikelta tältä.

Olen käynyt jo pari vuotta terapiassa, joka on ollut hyvä tuki, mutta nyt sekin tuntuu tarpeettomalta.

Haaveilen jälleen normaalista ja onnellisesta elämästä. Heh, vaikka sehän mulla on jo teoriassa, mutta ei sisäisesti. Sitä onnellista ja normaalia elämää ei kuitenkaan tule koskaan olemaan, ennenkun pääsen näistä ajatuksista eroon. Aika näyttää kumpi ehtii ekana. Nyt mulla on ainakin tehtävä ja missio pariksi vuodeksi.
Aika lailla vuosi on kulunut tästä kirjoituksesta ja täytyy kyllä sanoa, että elämä jaksaa yllättää. En olisi ikimaailmassa uskonut, että noista pakkoajatuksista ja itsemurhasta pakopaikkana pääsisin eroon, kun se on ollut vuosikymmenet niin vahvana mussa. Elämän prioriteetit ovat muuttaneet muotoaan, jolla on ollut suuri vaikutus myös omaan ajatusmaailmaan.

Kiitos keskustelutaitoisten läheisten ja terapian, ajatusmaailmani tästä elämästä on muuttunut ei niin vakavaan muotoon ja voin ensimmäistä kertaa oikeasti elämässäni olla onnellinen ja nauttia asioista. Vastoinkäymisetkään ei enää lannista, vaan shit happens ja homma jatkuu, kunnes kongi kilahtaa itsestä riippumattomista syistä.

Tunne olla onnellinen on hyvin omituinen, mutta aivan järjettömän hyvä. Tunne on uusi ja se vaatii totuttelua. Opiskelenkin töiden ohessa tällä hetkellä kokemusasiantuntijaksi ja haluun auttaa huonossa tilanteessa olevia ihmisiä tuomalla omaa tarinaa ja kokemuksia nähtäväksi. Koska voin rehellisesti sanoa, jos minä -joka on ollut korviaan myöten paskassa ja vielä kilometrin sen alapuolella- olen saanut itsestäni ihmisen ja voin ensimmäistä kertaa elämässäni nauttia ja olla onnellinen, niin kukaan ei ole lopulta toivoton tapaus.
 
Ketjunootti:
Muista, että apua mielenterveyden ongelmiin on tarjolla. Jos sinun tai läheisesi tilanne on kiireellinen, soita suoraan yleiseen hälytysnumeroon 112. Apua saa myös mm. Mieli ry:n ympäri vuorokauden päivystävästä puhelinnumerosta 09 2525 0111. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja täysin luottamuksellisesti.

Katso tarkemmat tiedot Mieli ry:n palveluista näistä linkeistä:
Kriisipuhelin (24h) MIELI Kriisipuhelin 09 2525 0111
Chat-palvelu Chattaa tai kirjoita
Kriisikeskusten yhteystiedot: Keskusteluapua kriisivastaanotoilla
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös