Itsemurha

[npc]

Itte olen valmis, kunhan lähisukulaiset ensin menee luonnollista reittiä pitkin. En tohdi ennen sitä. Enää parista hassusta vuodesta puhutaan. Taktiikkani on vetää kaikki jäljellejääneet pillerit pohjiksi ja lähtee uimaan marokkoon. Neitimäinen, mutta kun magnumiakaan ei ole.

 

[Ötökkä]

Ihme kyllä ei ole tyrkytetty lääkkeitä tai masennusdiagnoosia. Sen sijaan piilo-opetussuunnitelmaa on tyrkytetty.

En pääse eroon tunteesta, että mielenterveystyö vaatii minua hyväksymään globaalin epätasa-arvon ja luonnon tuhoutumisen. Mielenterveystyöhön on sisällytetty vaatimus hyväksyä, että vahvemmilla on oikeus alistaa heikompiaan ja että nykyihmisillä on oikeus murentaa tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia ja samalla kyseenalaistaa luonnon itseisarvo.

Tästä seuraa yksinäisyys, joka vie minua kohti itsemurhaa. Yksinäisyyteni helpottuisi, jos pystyisin oikeuttamaan itselleni ajattelutavan, jossa hylkäisin inhimillisen vastuuni. En kuitenkaan pysty. Omatuntoni kolkuttaa.

Kelakin perustaa tukipäätöksensä oletuksiin siitä, pääseekö ihminen takaisin osaksi tuottavaa eli tuhoavaa yhteiskuntaa. Kelan tavoite on luoda lisää kulutuskulttuuria tukevia veronmaksajia eikä vaalia (globaalia) oikeudenmukaisuutta.

Ei se nyt ihan näinkään mene. Se psykiatrinen hoitaja ei pysty poistamaan esim. luonnon tuhoutumista tai kulutuskulttuuria. Tarkoitus on saada ihminen toimintakykyiseksi ja mahdollisimman hyvinvoivaksi vallitsevissa olosuhteissa. Siksi ne hoitajat pyrkivät vaikuttamaan asioihin joihin pystyvät.

 

[Vanha Len]

Itte olen valmis, kunhan lähisukulaiset ensin menee luonnollista reittiä pitkin. En tohdi ennen sitä. Enää parista hassusta vuodesta puhutaan. Taktiikkani on vetää kaikki jäljellejääneet pillerit pohjiksi ja lähtee uimaan marokkoon. Neitimäinen, mutta kun magnumiakaan ei ole.

Eli sulla on asiat kuitenkin mintissä. Kykenet loogisesti kuitenkin ajattelemaan tätä synkkää asiaa, hyvä. Tässä voisi olla myös sun vahvuus, oikealla hoidolla ja tuella jos nämä haluat ottaa vastaan. Oma itsemurhani epäonnistui vuonna 2011 ja en voisi tänään olla kiitollisempi tästä. Helvetin jäätävää nämä ajatuksesi, enkä tykkää yhtään. Haluaisin auttaa.

 

[godspeed]

Itsemurhaa ja siihen liittyviä ajatuksia tavallaan oppii käsittelemään vuosien vieriessä, kunhan vain aikaa kuluu ja ihminen kasvaa. Jos siitä mahdollisesta yrityksestä vaan selviää, niin selviäminen kokemukseni mukaan voi auttaa fiilikset uudelle polulle. Minä en oppinut olemaan tehokkaampi seuraavassa yrityksessä, vaan väsyin lopulta ajattelemaan ja yrittämään sitä. Ainakin jollain tasolla, sillä kun "heräsi" kesken yrityksen, niin tulikin sellainen WTF-olo, että mitä minä oikein teen. Se oli arvokasta kokea, koska siinä sisäisti sen päättömyyden mitä oli tekemässä.

Välillä menneisyytensä siis muistaa ja mielessä käy edelleen sekin ohimennen, että tästä joutaisi jo muualle taas kerran, mutta se on vain ajattelun syrjähtelemistä kauaksi siitä mitä sisimmässään ajattelee. Yrittämiseenkin kerta toisensa jälkeen kyllästyy, jos siihen johtavat ajatukset ja valmistelut ovat keskeneräisiä ja jotain jää aina uupumaan siitä logiikasta, jonka mukaan olisi parempi kuolla kuin elää. Monesti nyt kun miettii yrityksiään, niin elämä voitti aina, vaikka välillä oli todella paha olla. Se voitti jokaikinen kerta.

On toki hyvin yksilöllistä millaisen tarinan kautta nämä selviämiseen johtavat ajatukset tulevat, mutta vaikka minä en esimerkiksi ole osannut koskaan elää kovinkaan oikein tai hyvin, niin saan kuitenkin nykyisellään elää niin tervettä elämää kuin se nyt on mahdollista. Olen siitä kiitollinen, koska olen tajunnut rajallisen aikamme, ja minullakin toivottavasti on vielä vuosia jäljellä. Vittuillaksenikin elän, sallittakoon huumori myös tässä aiheessa. Ja saan itse päättää miten päiväni kulutan. Se on sellaista vapautta, jota arvostan ja joka ei ole tullut ilmaiseksi, mutta sen oppimiseksi on pitänyt käydä itsemurhan partaalla ja tiedostaa sairastavansa hyvästä asenteesta huolimatta loppuelämän ajan.

Se, että ottaisin itseltäni nykypäivänä hengen, vaatisi kyllä todella suurta katastrofia tai tapahtumaa, josta ei vaan kokisi selviävänsä. En tiedä mikä niin paha ja vaikea asia sellainen voisi olla, koska olen jo melko rajuista väännöistä päässyt ehjänä perille. On hyvä muistaa, että toiselle jokin asia voi olla suurempi ongelma kuin toiselle ja niin edespäin. Ei saisi koskaan väheksyä tai vertailla toisten ihmisten tuskaa, vaikka jotain olisikin näennäisen helposti ratkaistavissa. Ei välttämättä ole, mutta itse ennakoin niin paljon, että pidättäydyn kaikenlaisista ongelmista niin paljon kuin voin. Joskus se tarkoittaa melko yksinkertaista elämää, mutta se on silti aika hyvää elämää vaihtelevista olotiloista huolimatta. Olen tyytyväinen vähäänkin, jos joskus aiemmin kaikenlaiset suuruudenhullut kuvitelmat varjostivatkin unelmia yltäkylläisestä elämästä.

Joskus niitä pahoja oloja tulee, mutta niiden jälkeen tulee monesti myös hyviä oloja. Sekin on tärkeä oppia, vaikka se usein tuntuukin ylittämättömältä, eikä mikään tunnu auttavan. Mutta aina kannattaa kirjoittaa, lukea, kuunnella ja katsella erilaisia sisältöjä, koska ne ovat yksi asia minkä takia itse on selvinnyt monista paikoista. Ihan täysin yksinhän oikeastaan meistä kukaan ei tässä elämässä pärjää.

 

[godspeed]

Aina välillä sitä kaipaisi pientä lomaa omasta korvienvälistä. Tiedän kokemuksesta, että itsemurhaa voi lähteä suorittamaan sillä ajatuksella, että tuska tai muu vastaava vaan loppuisi. Ei siinä välttämättä varsinaisesti kuolla ja kadota halua. Eli kävisi vaan lomalla hetken, ja tulisi sitten takaisin. En pilaile.

Välttämättä tällainen "lomailija" ei kuitenkaan kuvittele, että kuoleman jälkeen on jotain omituista liikehdintää edestakaisin, vaan se on sitten kerrasta poikki ja kuoleman jälkeen jäädään sinne lomalle. Se mitä kuoleman jälkeen luotetaan olevan tai olemattoman, voi olla tällöin aika erikoista ja sekavaa luonteeltaan. Mutta itsemurhaa tekevällä se on yleensä varmemman tuntuisesti ajateltua kuin sellaisella, joka pelkää kuolemaa, eikä ajattele varsinkaan tekevänsä itselleen jotain.

Itsellä nykyinen, ja aina välillä iättömältä tuntuva, tuska on muuttanut muotoaan ja kohdettaan, sillä tuli tässä taas liikaa omaa elämäänsä ajatellessa suru puseroon. Tajusin, että ehkä tässä on jo elämästä nähty ne kaikista kirkkaimmat ajat ja enää tekohengitellään asioita. Katsellaan vaihtelevasti ympärilleen ja rakennellaan merkityksiä asioiden välille keinotekoisestikin. Mitään ei sinällään puutu, mutta ehkä sellainen nuoruuden viattomuuden katoaminen on raskas paikka.

Muistelin nimittäin vanhoja "hyviä aikoja" ja olisihan sitä voinut paljon paremmin nämä sosiaalisemmatkin kuviot aikanaan hoitaa, vaikka varmaan sitä siltikin tuntisi sellaista henkistä yksinäisyyttä. On hurjaa törmätä ihmisiin jossain 20 vuoden tauon jälkeen ja sitten miettiä, että minkälaista elämä silloin oli ja kuinka hyviä ystäviä olimme. Tulee aika musertavan haikeita tunteita esiin, kun kaikki tuo on hävinnyt ja elämä edetessään vaan tuhoaa itse itseään ja kaikkea. Vanhuksethan kärsivät monesti pahasta yksinäisyydestä, mikä on täysin vastakkainen tilanne lapsuuteen ja nuoruuteen verrattuna. He myöskin tekevät paljon itsemurhia.

No, en minä itselleni mitään ole tekemässä, mutta hätätilanteessa saatan ajatella, että itsepähän minä sen sitten joskus päätän kauanko vielä tätä palloa tallaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Tämä voi kuulostaa rumalta ja sen sellaiselta, mutta se voi olla kaltaiselleni ikuiselle itsemurhakandidaatille toivoa ja lohtua tuova ajatus.

Eikä minulla ole testien mukaan edes masennusta tätä kirjoittaessani. Kiitos silti, että sain kirjoittaa.

 

[peksa]

Aina välillä sitä kaipaisi pientä lomaa omasta korvienvälistä. Tiedän kokemuksesta, että itsemurhaa voi lähteä suorittamaan sillä ajatuksella, että tuska tai muu vastaava vaan loppuisi. Ei siinä välttämättä varsinaisesti kuolla ja kadota halua. Eli kävisi vaan lomalla hetken, ja tulisi sitten takaisin. En pilaile.

Välttämättä tällainen "lomailija" ei kuitenkaan kuvittele, että kuoleman jälkeen on jotain omituista liikehdintää edestakaisin, vaan se on sitten kerrasta poikki ja kuoleman jälkeen jäädään sinne lomalle. Se mitä kuoleman jälkeen luotetaan olevan tai olemattoman, voi olla tällöin aika erikoista ja sekavaa luonteeltaan. Mutta itsemurhaa tekevällä se on yleensä varmemman tuntuisesti ajateltua kuin sellaisella, joka pelkää kuolemaa, eikä ajattele varsinkaan tekevänsä itselleen jotain.

Itsellä nykyinen, ja aina välillä iättömältä tuntuva, tuska on muuttanut muotoaan ja kohdettaan, sillä tuli tässä taas liikaa omaa elämäänsä ajatellessa suru puseroon. Tajusin, että ehkä tässä on jo elämästä nähty ne kaikista kirkkaimmat ajat ja enää tekohengitellään asioita. Katsellaan vaihtelevasti ympärilleen ja rakennellaan merkityksiä asioiden välille keinotekoisestikin. Mitään ei sinällään puutu, mutta ehkä sellainen nuoruuden viattomuuden katoaminen on raskas paikka.

Muistelin nimittäin vanhoja "hyviä aikoja" ja olisihan sitä voinut paljon paremmin nämä sosiaalisemmatkin kuviot aikanaan hoitaa, vaikka varmaan sitä siltikin tuntisi sellaista henkistä yksinäisyyttä. On hurjaa törmätä ihmisiin jossain 20 vuoden tauon jälkeen ja sitten miettiä, että minkälaista elämä silloin oli ja kuinka hyviä ystäviä olimme. Tulee aika musertavan haikeita tunteita esiin, kun kaikki tuo on hävinnyt ja elämä edetessään vaan tuhoaa itse itseään ja kaikkea. Vanhuksethan kärsivät monesti pahasta yksinäisyydestä, mikä on täysin vastakkainen tilanne lapsuuteen ja nuoruuteen verrattuna. He myöskin tekevät paljon itsemurhia.

No, en minä itselleni mitään ole tekemässä, mutta hätätilanteessa saatan ajatella, että itsepähän minä sen sitten joskus päätän kauanko vielä tätä palloa tallaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Tämä voi kuulostaa rumalta ja sen sellaiselta, mutta se voi olla kaltaiselleni ikuiselle itsemurhakandidaatille toivoa ja lohtua tuova ajatus.

Eikä minulla ole testien mukaan edes masennusta tätä kirjoittaessani. Kiitos silti, että sain kirjoittaa.

Hyvä @godspeed Talven pimeys ja kylmyys ajaa synkkyyteen. Itsellä työkyvyttömyyden pidentyminen on lähinnä vaikuttanut siihen että rahat alkaa oleen finaalissa.

No katsotaan miten 70€ riittää 13pv:n elämiseen(päiväbudjetti reilu 5€). Sillä rahalla ei käydä oikein ulkona yhdellä tai muutakaan jos meinaa syödä. No päräytin kattilallisen makkarakeittoo jonka hinnaks noin 5€ josta syö hyvin 4 kertaa.

Tämän päivän 5€ mennee maitolitraan, pariin makaroonipussiin, 1,5l Siti Vichyyn ja ilta-alesta hakeen leivän ja jotain muuta mitä parilla eurolla saa.

Mulla nyt on sikäli hyvä tilanne kaikesta huolimatta että ei tarvii pitää huolta kun itsestään.

Saa nähdä missä tosin sitten asutaan kun täältä joutuu muuttaan pois :/ Sitä tosin ei vielä tämän vuoden puolella ole toivottavasti näköpiirissä.

 

[godspeed]

Hyvä @godspeed Talven pimeys ja kylmyys ajaa synkkyyteen.

Tuppaan ajattelemaan tässä vaiheessa vuotta, että ollaan voiton puolella, kun kevät tulee kovaa vauhtia väistämättä eteen - sanoivat meteorologit mitä hyvänsä. Päivä vaan pitenee ja mökkikausi lähenee.

Enkä tiedä auttaako tämä mitään, mutta toivotaan, että sinullakin asiat tuosta menisivät parempaan suuntaan :)

 

[peksa]

Tuppaan ajattelemaan tässä vaiheessa vuotta, että ollaan voiton puolella, kun kevät tulee kovaa vauhtia väistämättä eteen - sanoivat meteorologit mitä hyvänsä. Päivä vaan pitenee ja mökkikausi lähenee.

Enkä tiedä auttaako tämä mitään, mutta toivotaan, että sinullakin asiat tuosta menisivät parempaan suuntaan :)

Mulla ei sinänsä hätää kun en ole avuton. Mä olen oppinut sen että jos rahat on vähissä niin silloin teet safkat itse ja siirryyt halvempiin (terveellisempiin) tuotteisiin.

Mitä esim mun makkarakeiton ainekset oli:
2 pakettia 'kotimaista' grillimakkarapakettia (soveltuu tähän) 2,10€ yht
1kg pussi perunoita 1,09€
2 pussia keittojuureksia 0,98€ (ei jaksanu kaikkia ostaa erikseen)
2 sipulia 0,50€
3 porkkanaa 0,70€
3 lihaliemikuutioo 0,30€

ja tuosta syön 5 kertaa niin annoksen hinnaks tulee noin 1,10€ ja oli hyvää

 

[godspeed]

Nimimerkin @peksa viestistä intouduin listaamaan hieman missä mennään:

- Näkö ja kuulo toimii, kaikilla ei nämäkään oletuksena toimi
- Liikuntakyky tallessa eli jalat ja kädet toimii
- Rahat riittää ruokaan ja muihin arjen välttämättömiin tarpeisiin
- On hyvä lämmin koti, jossa viihtyy
- On varaa harrastaa kulttuuria
- Pari hyvää ystävää, joille kertoa asioista
- Lääkitys toimi tasapainottavasti ok, joten henkisesti pärjätään
- Viereltä löytyy rakas, ymmärtäväinen kumppani
- Nukun hyvin eli unet on toistaiseksi ainakin turvattu
- Elämänrytmi on rauhoitettu nyt kun olen eläkkeellä
- Osaa nauttia säästä kun sen aika on
- Olen nykyään raitis, en myöskään polta enää
- Kesällä pääsee mökille aina
- ...ja kaikki muut (pienetkin) tärkeät jutut, jotka eivät nyt mieleen tulleet, mutta joita pitää itsestäänselvinä, ja joidenka olemassaoloa ei osaa huomioida riittävästi ja kattavasti

Ja vittu silti on välillä se olo, että elämä ei ole sen arvoista. Mielenterveysongelmat tai niiden sitkeät jäänteet ovat siinä mielessä todella syvältä Saatanan persereiästä, että silloin ihminen ei osaa arvostaa yhtään sitä mitä on, vaan toisinaan ollaan kovassa, hengelle vaarallisessa kriisissä. Minä olen nyt ottanut ihan tietoisesti asiakseni miettiä joka aamu mitä minulla on, ja koettaa vähän miettiä mistä valittaa ja mistä ei, kun pystyn sen tekemään. Tiedän miltä tuntuu, kun ei pysty. Se on kova paikka.

Pitää siis muistella niitä aikoja, kun aina kaikkea listatuista jutuista ei ollut, ja laittaa perspektiiviin asioita. Tiedän hyvin, että joskus se on äärimmäisen vaikeaa, mutta jos sen pystyy tekemään, niin ollaan minusta aika hyvällä tiellä. Ihminen on aika vaativa otus sen suhteen mitä sillä pitäisi olla, jotta elämä olisi mielekästä, mutta mistään se ei sitten osaa olla kiitollinen, kun sen aika olisi. Kun jotain menettää, niin sen vasta huomaa.

Tämän viestin tarkoituksena ei nyt ole ryhtyä miksikään elämäpoliisiksi ja nillittää, jos joku nyt ei arvosta kaikkea samaa kuin minä, vaan tuoda esiin, että minäkin kokeneena potilaana voin elää jollain tasolla melko tyytyväistä elämää kaikkine vikoineenkin. Toivon, että niin muutkin tulevaisuudessa, jotka vaikeiden asioiden kanssa painivat. Se on ihan mahdollista.

Minua surettaa lukea netistä, kun sairailla ihmisillä menee huonosti. Heitä on aika paljon ja kohtaan myös itsemurhakandidaatteja. Harva se päivä tuntemattomat soittelevat heille ambulansseja, jotka eivät välttämättä edes tule paikalle. Siinä tavallaan otetaan myös aika pysäyttävästi kantaa asiaan.

 

[Lämpö]

Tää on vähän raskas topic, kun aina välillä ylös nousee.
Ajatukset aihetta kohtaan ollut läsnä yläasteelta asti, reilut 15-vuotta.
Lähes päivittäin tulee mietittyä asiaa, mutta ikinä ei ole tullut mitään yritettyä.
Monta vuotta meni niin, että illan viimeinen ajatus oli, että missä tekisin. Aina kun juna menee lähistöltä, tulee katsottua kellosta aikataulu, kerrostalon vieressä näkyykö tikkaita…
Ehkä tästä on vain tullut tapa, ilman todellista riskiä, mutta ehkä vähän raskas tapa.

Periaatteessa elämässä kyllä kaikki on ihan hyvin, paitsi pään kanssa.

 

[godspeed]

@Lämpö

Onko sinulla tutkittu mitään persoonallisuushäiriöitä, kuten esimerkiksi pakko-oireista? Minulla pakko-oireisuuteen ainakin liittyy vahvasti se, että autoillessa ajattelee jatkuvasti ajavansa rekan nokkaan. En aio sitä tehdä, enkä haluakaan, mutta se on kaiken aikaa läsnä ja aiheuttaa ylimääräistä tuskaa. On hankala ajaa autolla varsinkin pitkää matkaa.

Toki sitten jos masennus on kroonistunut ja on jäänyt tietyt ajatusmallit ns päälle, niin varmaan sitten meille on vaan jo luontaista ajatella, että miten tekisi ja missä tekisi. Minulle itsemurha ei aiheuta mitään pelkoa tai epätavallisuuden tunnetta, koska olen kokenut sen pitkään normaalina minun ajatuksissani. Ainahan näihin ajatuksiin ei välttämättä ole mitään diagnoosia, mutta mietin oletko sinä ollut minkälaisessa kontaktissa hoitohenkilökunnan kanssa?

Kaikkea hyvää nyt ainakin kun kevätkin koittaa!

 

[Lämpö]

@godspeed

Ei oo mitään todettuna. Eikä kyllä ole apuakaan juuri haettua. 1,5vuotta sitten olin vähän normaalia syvemmällä, niin silloin olin työterveydessä 3 (psykologi) + 10 (psykoterapeutti) kertaa höpöttelees. Ja ihan avoimesti puhuin, mut ei ehkä nähnyt sitä kauhean vakavana. Pakko-oire ja muissa testeis mitä sillon tein, niin muistaakseni aika korkeat pisteet tuli.

 

[peksa]

Mulla olis montakin syytää päättää päiväni nyt. Sairauspäivärahalla eläminen on yks syy koska se ei riitä tarpeelliseen ja sossuun en mene. Mulla ei ole ainuttakaan sukulaista tukiverkkona ja ystäviä on noin 5. Olen yksinäinen vaikka se näyttää muulta. Kuukauden safkoihin on saldoa noin 120€ joka on 4€/pv.... Kaikenlisäksi olen tällä hetkellä työkyvytön.... Tässä mietin että pitäiskö ryhtyä rikolliseksi ja tehdä keikkaa että pääsis kiinni jäädessä valtion eväille. Ja jos en jää kiinni niin sit elämä etenee... Safkaa riittää onneksi vielä viikoksi. Mutta jotain hyvää pitäs tapahtuu että elämä paranis koska nykysellään se loppuu viimeistään ensi vuonna,

 

[peksa]

@Amerikanihme Ei tämä ole kiva asia. On sama tilanne ollut aiemmin missä palstaveljet jelppas mut joulun yli. Ei nyt tilanne ole niin paha vaan erilainen. Mulla menee vaan jostain syystä kaikki elämässä päin persettä. Terveys krakaa ja sit joutuu koko ajan talouden kanssa tekeen sitä että mistä saa lisäeurot elämiseen. Olen siinä jotenkin onnistunut mutta kun miettii että jos delaan huomenna niin mua ei kaivattais ennen huhtikuuta, niin tylyä tämä on.

No, huominen ei ole yhtään sen parempi kun pitää yrittää tehdä halvoista raaka-aineista sapuskaa. Onneks en nälkään kuole 20 päivään. Hei vaan teille kaikille <3

 

[V-G-]

@peksa
Mikä auttaisi sinua paitsi eteenpäin, myös pois tuosta tunteesta, että kuljet vääjäämättömästi kohti viimeistä ratkaisua?

Ymmärrän oikein hyvin katoavan terveyden vaikutuksen mielenterveydelle ja jaksamiselle ylipäätään, ja uskon rahahuolten aiheuttavan hyvinkin paljon lisäongelmia. Ja yksinäisyys se vasta perseestä onkin. Kysyn tätä sen takia, että toivon sydämestäni ettet tee itsemurhaa, ja uskon itse vakaasti sellaiseen ajatukseen, että hyvin (itselle) jäsennellyt tarpeet auttavat näkemään ulospääsyn henkisen puolen vaikeuksista.

En siis yritä tarjota mitään ratkaisua tai helpon kuuloista neuvoa siihen miten kaikki on hoidettavissa, koska tiedän ettei sellainen toimi ja koska pyytämättä annettu neuvo on käytännössä kritiikki. Sen sijaan ajatuksena on tiedustella, onko sinulla itselläsi ajatusta siitä, minkä vaikeuden voittaminen voisi auttaa sinua eniten eteenpäin, mikä toiseksi eniten jne.

Tähän loppuun: jos voin täältä nettietäisyyden päästä jotenkin jeesailla, niin laita viestiä ilman minkäänlaista kynnystä.

 

[Amerikanihme]

@Amerikanihme Ei tämä ole kiva asia. On sama tilanne ollut aiemmin missä palstaveljet jelppas mut joulun yli. Ei nyt tilanne ole niin paha vaan erilainen. Mulla menee vaan jostain syystä kaikki elämässä päin persettä. Terveys krakaa ja sit joutuu koko ajan talouden kanssa tekeen sitä että mistä saa lisäeurot elämiseen. Olen siinä jotenkin onnistunut mutta kun miettii että jos delaan huomenna niin mua ei kaivattais ennen huhtikuuta, niin tylyä tämä on.

No, huominen ei ole yhtään sen parempi kun pitää yrittää tehdä halvoista raaka-aineista sapuskaa. Onneks en nälkään kuole 20 päivään. Hei vaan teille kaikille <3

Laitoin peukun vain osoittaakseni tukeni sinulle. En oikein osaa muutakaan tehdä. Rukouksen lähetän puolestasi myös. Toivon, että jostain löytäisit apua. Ehkä nuo ystäväsi pystyisivät jotenkin jelppaamaan. Olemme täällä tukenasi Jatkoajassa tosiaan, jos haluat keskustella. Kaikkea hyvää sinulle toivoen sydämestäni.

 

[peksa]

@peksa
Mikä auttaisi sinua paitsi eteenpäin, myös pois tuosta tunteesta, että kuljet vääjäämättömästi kohti viimeistä ratkaisua?

Ymmärrän oikein hyvin katoavan terveyden vaikutuksen mielenterveydelle ja jaksamiselle ylipäätään, ja uskon rahahuolten aiheuttavan hyvinkin paljon lisäongelmia. Ja yksinäisyys se vasta perseestä onkin. Kysyn tätä sen takia, että toivon sydämestäni ettet tee itsemurhaa, ja uskon itse vakaasti sellaiseen ajatukseen, että hyvin (itselle) jäsennellyt tarpeet auttavat näkemään ulospääsyn henkisen puolen vaikeuksista.

En siis yritä tarjota mitään ratkaisua tai helpon kuuloista neuvoa siihen miten kaikki on hoidettavissa, koska tiedän ettei sellainen toimi ja koska pyytämättä annettu neuvo on käytännössä kritiikki. Sen sijaan ajatuksena on tiedustella, onko sinulla itselläsi ajatusta siitä, minkä vaikeuden voittaminen voisi auttaa sinua eniten eteenpäin, mikä toiseksi eniten jne.

Tähän loppuun: jos voin täältä nettietäisyyden päästä jotenkin jeesailla, niin laita viestiä ilman minkäänlaista kynnystä.

Kiitoksia, vaikeuksia on eniten tässä terveystilanteessa kun työkyvytön ja sairauspäivärahalla. Sen lisäksi mulla ei ole ainuttakaan perheenjäsentä johon voisi tukeutua. Faija kuoli 2013 ja sen jälkeen ei ole esim joulua vietetty.

Tilanne on hieman parempi siihen nähden että olin 2v sitten osoitteeton, mutta muuten ei juurikaan. Karu asunto missä ei ole ainuttakaan realisoitavaa tavaraa muutamaa paitaa lukuunottamatta.

Pitäs takaisin työkuntoon päästä myös ja työpaikka on vielä mutta en pysty niitä hommia tekeen nyt.

Ei tässä vielä olla ihan kuopassa mutta ei se kovin kaukana ole.

Hierojalle meno rentouttais mutta sitten en syö kahteen viikkoon. No, nyt ei akuutti tilanne vielä ole mutta 140€:lla pitäs 23pv safkat ostaa. Ja smartumeilla pääsee tarvittaessa tekeen jotain muutaman kerran.

 

[peksa]

Kiitos niille parille jotka tsemppas :) Toivottavasti on hieman paremmat seuraavat kolme viikkoa.

 

[peksa]

Näköjään kaikilla menee paremmin kun mulla :,(

 

[WarWas]

Näköjään kaikilla menee paremmin kun mulla :,(

Ei varmaan mene, kiroan itseäni joka päivä saamattomuudesta tässä iässä. Ainoa mikä lohdutta on, että osaan edes jotain iloa antaa tälle pastalle tai kamuille kirjoitusten muodossa.
Älä veli mene masennuksen alle jos siis mahdollista kun kerran vaan täällä eletään.

 

[peksa]

Ei varmaan mene, kiroan itseäni joka päivä saamattomuudesta tässä iässä. Ainoa mikä lohdutta on, että osaan edes jotain iloa antaa tälle pastalle tai kamuille kirjoitusten muodossa.
Älä veli mene masennuksen alle jos siis mahdollista kun kerran vaan täällä eletään.

Kun tietäisit millaista paskaa mun elämä/tilanne on niin et puhuisi mitään :( Päällepäin olen sellainen että kukaan ei uskoisi kuinka päin persettä mulla kaikki on. Kyllä mä sua ymmärrän tässä. Itselläni oma ilo tälle arkiviikolle oli Tappara-Lukko peli mihin sain ilmaislipun niinkuin kaikkiin muihinkin Tapparan peleihin. Varaa ei olisi käydä yhdessäkään :( Ja jos oluen haluaa juoda pelissä niin joutuu häipyyn hallista ulos että on varaa juoda edes halvempi olut. Tänään ei budjetti taipunut siihenkään vaan pelieväät oli Lidlistä ostetut irtokarkit 1€:lla.

 

[WarWas]

Kun tietäisit millaista paskaa mun elämä/tilanne on niin et puhuisi mitään :( Päällepäin olen sellainen että kukaan ei uskoisi kuinka päin persettä mulla kaikki on. Kyllä mä sua ymmärrän tässä. Itselläni oma ilo tälle arkiviikolle oli Tappara-Lukko peli mihin sain ilmaislipun niinkuin kaikkiin muihinkin Tapparan peleihin. Varaa ei olisi käydä yhdessäkään :( Ja jos oluen haluaa juoda pelissä niin joutuu häipyyn hallista ulos että on varaa juoda edes halvempi olut. Tänään ei budjetti taipunut siihenkään vaan pelieväät oli Lidlistä ostetut irtokarkit 1€:lla.

En todellakaan tiedä ja en edes yritä auttaa koska en osaa. Ainoa mitä osaan sanoa, että tunnut kivalle ihmiselle ja aina joskus se aurinko paistaa.

 

[peksa]

En todellakaan tiedä ja en edes yritä auttaa koska en osaa. Ainoa mitä osaan sanoa, että tunnut kivalle ihmiselle ja aina joskus se aurinko paistaa.

Kiva mä olenkin yleensä. Mutta jos on no money niin ei oo myöskään paljon muutakaan. Ainoa ilo on että kaverit rahoittaa mun Ruotsin ja Viron reissut jos niillä haluan käydä.

 

[iibor]

Päällepäin olen sellainen että kukaan ei uskoisi kuinka päin persettä mulla kaikki on

Tässä aika oleellinen pointti. Sanoit, että kaikilla muilla menee paremmin kuin sulla ja että päälle päin ei kukaan uskoisi miten paskasti sulla menee.

Heitän oletuksen ja siihen liittyvän ajatuksen.

Oletan, että olet seurannut näitä "muita" vain ns. päältä päin. Miten voit olla varma, että heillä menee yhtään sen paremmin tai mistä voit tietää, ettei heillä mene vielä huonommin?

Itse olen omien virheiden ja aallonpohjien myötä oppinut sen, että kulissien pitäminen yllä on loppujen lopuksi todella helppoa, mutta jossain vaiheessa ne murtuvat. Musta ei olisi kuuteen-seitsemään vuoteen voinut uskoa päälle päin, miten huonosti mulla meni taloudellisesti. Mun takia mun lapset oli vaarassa menettää kotinsa. Koko tuon lähes seitsemän vuoden ajan onnistuin pitämään yllä kulissia, ettei raha aiheuta ongelmia.

Kyllä se aiheutti ihan helvetin isot ongelmat.

Ja kuinka ollakaan, sen jälkeen kun kulissit murtui ja oli pakko kohdata todellisuus, rupesi lähipiiristä paljastumaan samanlaisia tarinoita muitakin. Juuri sellaisia tapauksia, ettei heistä olisi millään voinut päälle päin nähdä, että ongelmia on. Juuri sellaisia tapauksia, joiden kohdalla ajattelin; "miksi mä en voi olla tuossa tilanteessa?".

Tämä kaikki ylläoleva siis kaikella hyvällä! Tsemppiä sulle @peksa !

 

[peksa]

@iibor No, jos jollain jatkislaisella menee yhtä huonosti kun mulla niin olen verstaistuki silloin. Pikku listaus siihen alle:

A: Ketään lähisukulaista ei ole elossa (kaikki kuolleet)
B: Sen myötä ei mitään akuuttia hätäverkkoa.
C: Sinkku ja yksinäinen
D: Homo jonka takia heterokaveripiiri on suppeampi
E: Ulosotto joka niin suuri että menee vanhaksi
F: Pari perussairautta joiden lääkkeet maksaa sen verran että katto tulee täyteen.

G: Realisoitavaa omaisuutta ei ole yhtään (kun tämä kämppä lähtee alta 1-4v sisällä, talo menee purkuun) niin mitään mukaanotettavaa ei ole.

F: Olin yli 2 vuotta asunnoton. Tässä 2020 luvulla.

Tunnelin päässä ei ole valoa ollut kun työkyvytön 9kk ja Kelan pikkutuilla elelen. No tuli päätös missä saan 12pv kuntoutusta mut matkat joudun itse maksaan jossa omavastuu 25€ suunta. 3pv kuntoutusta niin toki siellä saa ruoat mutta 50€ matkoihin niin tarkoittaa sitä että viikon ruokabudjetti katoaa siihen.

Ruokamenot on sitä että -60% haen kaikki mahdolliset (yleensä löytyy vaan leipää ja paistopisteen tuotteita) sitten ruoanlaittotaito rajoittuu keittoihin ja kastikkeihin joita joutuu tekeen kun einekset kalliita.

Monta hyvää syytä olis vetää valot sammuksiin ja moni mun asemassa oleva olisi jo varmaan tehnytkin.