Viestin lähetti varjo
Muistaakseni kuitenkin itsemurhat piikittyivät kevääseen, kun aurinko alkaa paistaa ja niillä joilla asiat ovat jo hyvin alkaa mennä vieläkin paremmin jne.
Muistaakseni myös joulu on sellainen aika vuodesta, mikä saa aikaan melkoisen piikin. Tähän on syynä se, että joulua pidetään aikana, joka saa yksinäisen ihmisen tuntemaan itsensä entistäkin yksinäisemmäksi.
Itsemurha itsessään on vakava asia, josta pitää kuitenkin voida puhua. Omakohtaista kokemusta itsemurhasta ei kohdallani ole, joskin pikkuserkkuni (jota en koskaan tavannut) on riistänyt henkensä oman käden kautta. Pitkin viime syksyä olin myös jonkin verran huolestunut kaverini puheista. Sain sen käsityksen, että hänellä saattaisi olla samansuuntaisia aikeita. Nyttemmin tilanne on onneksi tuntunut valoisammalta hänen suunnallaan.
Itse toivon, etten joudu koskaan kokemaan tilannetta, jossa tuskailisin valinnan 'jatkaa/ei-jatkaa' välillä. Onneksi en koskaan ole ollut lähelläkään vastaavaa. Välillä vituttaa, mutta vitutus on ihan normaalia. Kaverit ja vitutusketju auttavat helposti paineiden purkamisessa. :)
Sen kuvan olen saanut vladin viesteistä ja kaverini kommenteista, että tilannetta mikä tuossa olotilassa pyörii mielessä voisi kuvailla päänsisäiseksi helvetiksi. Sen verran myös havaitsin kaverini kanssa keskustelessa, että mitkään "ajattele positiivisesti", "kun on elämää, on toivoa" tai vertailut "hyvin sinullakin menee verrattuna XX:n..." eivät todellakaan auta. Syvässä masennuksessa oleva henkilö asennoituu tahtomattaan kaikkeen negatiivisesti. Kaikkein tyhmintä tuollaisessa tilanteessa olevalle ihmiselle on kertoa Ambomaan matkaoppaasta jne...
Vladille kiitokset avoimista kommenteista ja tsemiä elämässä tästä eteenpäin.