Itsemurha

[Andji]

Jos sinulla on lääkitys, niin todennäköisesti sinulla on myös jonkunlainen terapia ollut tai ehkä tulossa? Suosittelen puhumaan tästä siellä, koska ei ole hyvä jättää näitä negatiivisia ehdollistumia aktiivisiksi omassa kodissaan. Varsinkin kun sohvan nurkassa on tärkeää välillä levätäkin.

Viikoittain olen käynyt psykiatrisella polilla, jossa on lähinnä keskusteltu lääkityksen muutoksista ja mikä voisi tilannetta auttaa ja yritetty saada akuuttia tilannetta raukeamaan. Nyt minusta tuntuu, että on ~viikon verran ollut seesteisempää ja voisin aloittaa terapian.

Suurin syksyisen masennusjaksoni laukaiseva tekijä oli parisuhteeni silloinen tila. Vaimoni on monesti sanonut, että minun pitäisi mennä hoitoon, koska olen selkeästi apaattinen ja väsynyt ja hermostun herkästi. Otinkin silloin työterveyden kautta kontaktin lääkäriin ja sieltä sain lähetteen tuonne polille.

Kävimme vaimoni kanssa Mieli ry:n järjestämässä pariterapiassa pari kertaa, kun olin juuri aloittanut tuon oman hoitokontaktini. Silloin ajattelin lähes jatkuvasti itsemurhaa ja sanoin sen ääneen pariterapiassa (olin kotonakin siitä puhunut). Päätettiin, ettei pariterapiasta ole apua, koska minä en pystynyt puhumaan parisuhteen kipupisteistä, vaan olin melko vahvasti päättänyt, että jossain vaiheessa menen hirteen.

Nyt voisin psykiatrian polilla ottaa puheeksi sen, että saisinko lääkärin lausunnon Kelan tukemaan psykoterapiaan, jotta voisin alkaa työstää elämäni kipukohtia. Syksyllä se ei olisi tullut kuuloonkaan, olin aivan liian väsynyt kaikkeen. Pelottaa oikein ajatellakin miten, suoraan sanottuna, PASKAA se kaikki silloin oli. Eikä minulla tosiaan ollut mikään varsinaisesti hätänä, pari elämäntilannetta vain meni yhtäkkiä samalla aikaa solmuun ja mieli sanoi stop, otetaanpa aikalisä.

Sinänsä se Julma-Henrin levy, jota täällä minulle suositeltiin kuunneltavaksi, on kyllä osuva kuvaus sairastumisesta ja toipumisesta. Minä olen tosiaan siinä toipumisessa vasta alkupäässä, mutta varovaisen optimistinen asioiden sutviutumisesta.

Ja vielä isona nostona tuo sinun kertomus pojastasi. Parasta mitä voit pojallesi antaa on olla hänelle isä. Sellainen kun olet. Se riittää!

Kiitos kauniista sanoistasi!

 

[McJul]

Vihdoinkin viikonlopun aikana löysin tämän ketjun. Tuli luettua paljon
Olen n.30v nuori, elämä edessä. Niinhän sitä luulisi
Isä kuoli pari vuotta sitten, tuli itselle paha onnettomuus, ero, valuuttaongelma ja muiden ongelmien kautta on ollut todella huono olla, siis todella huono olla. Monta unetota yötä, enkä keksi oikein mitään.
Työt auttaa mutta oikein vituttaa kun työt loppuu kesken. Tällä hetkellä ei 'itsari' oo mielessä mutta aattelin että tämä väylä ois paras hakea sielunkumppaneita.
En tiedä miksi laitoin tänne viestin.

 

[alwahla]

@McJul Hyvä, että laitoit viestin, sillä tässä ketjussa jos missä osataan auttaa ja olla tukena. Elämä potkii meitä kaikkia toisinaan oikein kunnolla päin näköä eikä silloin ole mikään häpeä pyytää apua.
Jos soitto noihin kriisipuhelimiin ei sinua nappaa, voi tätä ketjua käyttää vapaasti omien tuntemuksiensa läpikäymiseen. Me emme kritisoi, me emme osoittele, me emme naura, me emme vähättele.

 

[madeOFspade]

Vihdoinkin viikonlopun aikana löysin tämän ketjun. Tuli luettua paljon
Olen n.30v nuori, elämä edessä. Niinhän sitä luulisi
Isä kuoli pari vuotta sitten, tuli itselle paha onnettomuus, ero, valuuttaongelma ja muiden ongelmien kautta on ollut todella huono olla, siis todella huono olla. Monta unetota yötä, enkä keksi oikein mitään.
Työt auttaa mutta oikein vituttaa kun työt loppuu kesken. Tällä hetkellä ei 'itsari' oo mielessä mutta aattelin että tämä väylä ois paras hakea sielunkumppaneita.
En tiedä miksi laitoin tänne viestin.

Ei elämä ole edessä, elämä on tässä ja nyt.

Laitoit tänne viestin, koska halusit kertoa ääneen, että on paha olla. Se on iso asia kun uskaltaa sanoa asioita ääneen. Olen iloinen, että löysit tämän ryhmän ja kirjoitit pahaa oloa ulos mielestäsi. Jos tänne kirjoittaminen auttaa vähänkin, niin aina uutta viestiä tulille kun sellainen olo.

Olisiko mahdollista, että hakisit keskusteluapua? Jos kriisipuhelin ja chat palvelu eivät vaikuta houkuttavalta, niin miten olisi työterveys? Oletan, että sinulla on työpaikka kun työt auttaa huonoon oloon. Ota yhteys työterveyteen ja yritä kertoa rohkeasti että haluaisit apua, voit huonosti ja kärsit unettomista öistä.

Häpeä ei ole pyytää apua, vaan häpeä on olla auttamatta apua tarvitsevaa.

 

[Lämpö]

Tää on vähän raskas topic, kun aina välillä ylös nousee.
Ajatukset aihetta kohtaan ollut läsnä yläasteelta asti, reilut 15-vuotta.
Lähes päivittäin tulee mietittyä asiaa, mutta ikinä ei ole tullut mitään yritettyä.
Monta vuotta meni niin, että illan viimeinen ajatus oli, että missä tekisin. Aina kun juna menee lähistöltä, tulee katsottua kellosta aikataulu, kerrostalon vieressä näkyykö tikkaita…
Ehkä tästä on vain tullut tapa, ilman todellista riskiä, mutta ehkä vähän raskas tapa.

Periaatteessa elämässä kyllä kaikki on ihan hyvin, paitsi pään kanssa.

@godspeed

Ei oo mitään todettuna. Eikä kyllä ole apuakaan juuri haettua. 1,5vuotta sitten olin vähän normaalia syvemmällä, niin silloin olin työterveydessä 3 (psykologi) + 10 (psykoterapeutti) kertaa höpöttelees. Ja ihan avoimesti puhuin, mut ei ehkä nähnyt sitä kauhean vakavana. Pakko-oire ja muissa testeis mitä sillon tein, niin muistaakseni aika korkeat pisteet tuli

Tää keskustelu on viime aikoina aika usein noussut ylös ja tossa aina näkyy, että kaksi viestiä tullut ketjuun kirjoitettua. Piti etsiä mitä sitä on kirjoittanut. Nuo kaksi viestiä on aikalailla tasan vuoden takaa.

Viime syyskuussa osin työt vei taas vähän tavallista synkemmille vesille ja tuli hakeuduttua toisen kerran työterveyden pariin asiaan liittyen. Tällä kertaa tuli syksyn aikana käytyä viisi kertaa keskustelemassa työterveyspsykolgin kanssa, masennuslääkitys alkoi ja kuukauden olin sairauslomalla ja nyt tässä kuukauden sisään tuli käytyä työterveyden kautta psykiatrin luona joka suositteli psykoterapiaa (jo aiemmin lääkäri ja psykologi tehnyt saman) ja nyt pitäisi tehdä Kelaan hakemus asiaan liittyen. Sitä ennen pitäisi vaan löytää se psykiatri.
Osittainen työaika myös alkanut töissä. Ja myönnettiin kun vuosi vaihtui, niin kolme lisäkäyntiä psykologilla.

No, mikä fiilis muuten. Lääkkeellä en oo huomannu vaikutusta (mut perinteinen, millainen olo olisi jos sitä ei käyttäisi jne), alkuvuosi mieli ollut matalalla, töissä käynyt, mutta vapaa-ajalla ei oikein saa mitään aikaiseksi. Keskustelut syksyn aikana työterveydessä tuntui hyvältä, mutta toki asiat oli vielä enemmän pinnalla, kun niistä puhuit. Parin vuoden aikana työterveys ollut ainoa paikka, missä olen puhunut avoimesti itsetuhoisista ajatuksista ja varsinkin tämä syksy oli tärkeää, että kuunneltiin. Kiitos sinne.

Vähän pessimistinen ajatus toipumisesta on, kun lähes 20 vuotta itsemurha ollut ajatuksissa (vaikka mitään en ole yrittänytkään tehdä) ja passiiviset ajat tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Mutta ainakin on yritystä, että saisi mielen solmuja avattua.

 

[Kiekoton Mies]

Tää keskustelu on viime aikoina aika usein noussut ylös ja tossa aina näkyy, että kaksi viestiä tullut ketjuun kirjoitettua. Piti etsiä mitä sitä on kirjoittanut. Nuo kaksi viestiä on aikalailla tasan vuoden takaa.

Viime syyskuussa osin työt vei taas vähän tavallista synkemmille vesille ja tuli hakeuduttua toisen kerran työterveyden pariin asiaan liittyen. Tällä kertaa tuli syksyn aikana käytyä viisi kertaa keskustelemassa työterveyspsykolgin kanssa, masennuslääkitys alkoi ja kuukauden olin sairauslomalla ja nyt tässä kuukauden sisään tuli käytyä työterveyden kautta psykiatrin luona joka suositteli psykoterapiaa (jo aiemmin lääkäri ja psykologi tehnyt saman) ja nyt pitäisi tehdä Kelaan hakemus asiaan liittyen. Sitä ennen pitäisi vaan löytää se psykiatri.
Osittainen työaika myös alkanut töissä. Ja myönnettiin kun vuosi vaihtui, niin kolme lisäkäyntiä psykologilla.

No, mikä fiilis muuten. Lääkkeellä en oo huomannu vaikutusta (mut perinteinen, millainen olo olisi jos sitä ei käyttäisi jne), alkuvuosi mieli ollut matalalla, töissä käynyt, mutta vapaa-ajalla ei oikein saa mitään aikaiseksi. Keskustelut syksyn aikana työterveydessä tuntui hyvältä, mutta toki asiat oli vielä enemmän pinnalla, kun niistä puhuit. Parin vuoden aikana työterveys ollut ainoa paikka, missä olen puhunut avoimesti itsetuhoisista ajatuksista ja varsinkin tämä syksy oli tärkeää, että kuunneltiin. Kiitos sinne.

Vähän pessimistinen ajatus toipumisesta on, kun lähes 20 vuotta itsemurha ollut ajatuksissa (vaikka mitään en ole yrittänytkään tehdä) ja passiiviset ajat tuntuu lisääntyvän vuosi vuodelta. Mutta ainakin on yritystä, että saisi mielen solmuja avattua.

Hienoa, että avaat asiaa täällä. Joskus pelkästään se jo vähän helpottaa. Ja hienoa, että olet alkanut päästä prosessissa eteenpäin. Kokemuksesta tiedän, että kun ei jaksaisi, niin silloin on psykoterapeutin löytäminen todella vaikeaa. Rumasti sanottuna terapiaan pääsee ne kenellä menee riittävän hyvin, että jaksavat nähdä sen vaivan mikä hakuprosessissa on.

Itellä ei periaatteessa ole koskaan ollut todellista ajatusta päättää päiviä, mutta kyllä sitä toisinaan käy niitä synkempiä ajatuksia mielessä. Omassa elämässä on auttanut aikuisiällä saatu ymmärrys siitä, että isona tekijänä omaan passiivisuuteen on niin sanottu kaamosmasennus. Pimeän aikana ainoa mistä suoriudun on työt ja vapaalla ei kinostele mikään. Sitten valon lisääntyessä alkaa myös intoa tulla elämään ja rästityöt vähentyä. Toinen iso oivallus oli päätyä aikuisiällä oman lapseni oireilun vuoksi ADHD-tutkimuksiin ja sitä kautta sain selityksiä monelle asialle. Tämä oma kokemus tuli mieleen vahvasti lukiessa sinun viestiä, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa mitään sinulle. Minussa tekstisi silti resonoi.

Tsemppiä elämään!

 

[Andji]

Kokemuksesta tiedän, että kun ei jaksaisi, niin silloin on psykoterapeutin löytäminen todella vaikeaa. Rumasti sanottuna terapiaan pääsee ne kenellä menee riittävän hyvin, että jaksavat nähdä sen vaivan mikä hakuprosessissa on.

Täältä myös komppaus tälle. Minulle itse asiassa kerrottiin psykiatrian polin vastaanottopuolella, että akuutin masennuskauden ollessa pahimmillaan ei psykoterapiasta ole hyötyä. Eli lääkkeillä ja/tai muulla hoidolla potilas pyritään saamaan siihen kuntoon, että jaksaa tehdä muutakin kuin ns. pakollisen.

@McJul ja @Lämpö, suuresti tsemppiä teille! Jatkakaa ihmeessä kirjoittamista tänne, tai masennusketjuun. Se auttaa kyllä, vaikkei siltä tuntuisikaan.

Nyt, kun itsellä alkaa olo tuntua paremmalta, koen pientä turhautumista siitä, etten saanut kirjoitettua mitään päiväkirjan tapaista masennuskauden aikana. Sitä voisi olla mielenkiintoista lukea nyt. Toki kavereille olen kirjoitellut ja tännekin muutama viesti tuli silloin laitettua. Kaveri itse asiassa soitti 112:eenkin kerran, kun laitoin kuvan hirttosilmukasta, jonka olin tehnyt.

Mieli ry:n chat auttoi kertaalleen minua, kun olin melkoisessa alhossa. Kerroin sinne, etten jaksa enää ja aion tappaa itseni, kunhan keräisin siihen rohkeutta. Sieltä vastattiin kyselemällä suunnitelmastani, että missä ja miten meinasin sen tehdä. Tämä on tietääkseni oikea tapa toimia itsetuhoisten ihmisten kanssa. Siinä tuntee, että saa asiansa kuuluviin ja joku oikeasti kuuntelee.

 

[Knipexi]

Vihdoinkin viikonlopun aikana löysin tämän ketjun. Tuli luettua paljon
Olen n.30v nuori, elämä edessä. Niinhän sitä luulisi
Isä kuoli pari vuotta sitten, tuli itselle paha onnettomuus, ero, valuuttaongelma ja muiden ongelmien kautta on ollut todella huono olla, siis todella huono olla. Monta unetota yötä, enkä keksi oikein mitään.
Työt auttaa mutta oikein vituttaa kun työt loppuu kesken. Tällä hetkellä ei 'itsari' oo mielessä mutta aattelin että tämä väylä ois paras hakea sielunkumppaneita.
En tiedä miksi laitoin tänne viestin.

Et ole yksin. Itsellä juuri ero myös alla. Vielä kuukausi yhdessä asumista vuokrasuhteen takia, mutta sen jälkeen on täysi tuntematon edessä, vaikkakin tässä on viikon edestä tullut jo autossa nukuttua, kun rouva halusi minut hetkeksi kotoa pois. Työpäivät vie ajatukset pois, mutta iltaisin iskee aivan helvetillinen ahdistus. Ei oikein tiedä mitä tehdä, mutta pakko jotenkin koittaa eteenpäin. Tuntuu vain niin pahalta tässä hetkessä, mutta kyllä sitä menneisyydestäkin muistaa ihmissuhteita - nekin ovat sattuneet päättyessään ja ajan kanssa jopa unohtanut ne.

Toki tämä hieman eri, kun ensimmäistä kertaa yhteinen kämppä jne. Pahoittelut viestiin vastaamisesta näin itsekkäästä näkökulmasta, mutta toivotan tsemppiä sinne ja kaikille muillekin!

 

[peksa]

On taas sellainen fiilis kun kaikki menee päin persettä niin terveydellisesti kun taloudellisestikin. Kuntoutuksesta johtuen palkaton jakso nasahti ja Kelassa käsittelyajat on kolmea viikkoa tuille. Nyt sitten töissä vielä lakot niin sekin rassaa.

Jääkaapissa ei ole kuin käytännössä valo ja hätävarasafkat on syöty. Henkisesti väsynyt tähän paskaan vaikka maaliskuussa helpottaisikin jos sinne asti jaksaa. Yksi lääke jää ostamatta toistaiseksi kun ei omavastuiden takia 100€ ole edes käytössä. Ja diabeteksen ite päälääkettä on viikoks.

Jos nukkuis vähän ja katsois myöhemmin mitä energiaa 2€:lla kaupasta vois hakee...

 

[Amerikanihme]

Toivon, että jaksat taas maaliskuuhun @peksa ja sitten koittaisi paremmat ajat. Tsemppiä, pidän peukut pystyssä sinulle!

 

[Kiekoton Mies]

On taas sellainen fiilis kun kaikki menee päin persettä niin terveydellisesti kun taloudellisestikin. Kuntoutuksesta johtuen palkaton jakso nasahti ja Kelassa käsittelyajat on kolmea viikkoa tuille. Nyt sitten töissä vielä lakot niin sekin rassaa.

Jääkaapissa ei ole kuin käytännössä valo ja hätävarasafkat on syöty. Henkisesti väsynyt tähän paskaan vaikka maaliskuussa helpottaisikin jos sinne asti jaksaa. Yksi lääke jää ostamatta toistaiseksi kun ei omavastuiden takia 100€ ole edes käytössä. Ja diabeteksen ite päälääkettä on viikoks.

Jos nukkuis vähän ja katsois myöhemmin mitä energiaa 2€:lla kaupasta vois hakee...

En tiedä minkälaista apua olet elämässäsi oppinut pyytämään taikka minkälaista olet saanut. Yksi avun muoto on diakonia, joka on nopea väylä keskusteluun sekä mahdollisesti myös taloudelliseen apuun.

Diakoniaa tarjoaa seurakunta, mutta se ei kohdistu vain seurakunnan jäsenille. Apua saadakseen ei tarvitse uskoa ja avun saaminen ei sisällä hengellisiä keskusteluja ellei sitten niitä itse halua. Kannattaa kysellä kotialueesi seurakunnasta.

 

[peksa]

En tiedä minkälaista apua olet elämässäsi oppinut pyytämään taikka minkälaista olet saanut. Yksi avun muoto on diakonia, joka on nopea väylä keskusteluun sekä mahdollisesti myös taloudelliseen apuun.

Diakoniaa tarjoaa seurakunta, mutta se ei kohdistu vain seurakunnan jäsenille. Apua saadakseen ei tarvitse uskoa ja avun saaminen ei sisällä hengellisiä keskusteluja ellei sitten niitä itse halua. Kannattaa kysellä kotialueesi seurakunnasta.

Kiitos, tämä on vaihtoehto silloin jos tunnelin päässä ei olisi valoa.

Mun elämä on pahimman pohjan jo käynyt, mutta ulosotto joka jatkuu vielä ainakin 10v mikäli hengissä on niin ei helpota asiaa. Toki vapaakuukausi joskus tekee sen että voi tehdä extraa.

Olin vuoden alussa viikon Kelan kuntoutuksessa joka tietty oli palkaton jakso töissä josta tietysti voi hakee kuntoutustukea. Käsittelyajat on niissä yli 3 viikkoa. Sitten kun oma firma lakossa niin siitä myös tulee palkatonta josta tietysti saa lakkoavustusta viiveellä. Nyt kun vuoden olkapääsaikun jälkeen palannut töihin ja hieman vähän antaa apua lisää mutta ei se kestä -50% kahden viikon tilejä kun ei ulosottoon mitään laskuja enää halua.

Sitten parit muut vastoinkäymiset päälle niin kyllä se lyö päälle. Ja kun sukulaisten tukiverkkoa ei ole niin omilla mennään. Kun tähän lisää stressin niin siinä ollaankin sitten.

Unta tuli äsken vedettyä 5h joten hereillä jonkin aikaa nyt. Sunnuntaina pitäs lakon jälkeen töiden jatkua joten siihen asti voi vaikka nukkua.

 

[Kiekoton Mies]

Kiitos, tämä on vaihtoehto silloin jos tunnelin päässä ei olisi valoa.

Mun elämä on pahimman pohjan jo käynyt, mutta ulosotto joka jatkuu vielä ainakin 10v mikäli hengissä on niin ei helpota asiaa. Toki vapaakuukausi joskus tekee sen että voi tehdä extraa.

Olin vuoden alussa viikon Kelan kuntoutuksessa joka tietty oli palkaton jakso töissä josta tietysti voi hakee kuntoutustukea. Käsittelyajat on niissä yli 3 viikkoa. Sitten kun oma firma lakossa niin siitä myös tulee palkatonta josta tietysti saa lakkoavustusta viiveellä. Nyt kun vuoden olkapääsaikun jälkeen palannut töihin ja hieman vähän antaa apua lisää mutta ei se kestä -50% kahden viikon tilejä kun ei ulosottoon mitään laskuja enää halua.

Sitten parit muut vastoinkäymiset päälle niin kyllä se lyö päälle. Ja kun sukulaisten tukiverkkoa ei ole niin omilla mennään. Kun tähän lisää stressin niin siinä ollaankin sitten.

Unta tuli äsken vedettyä 5h joten hereillä jonkin aikaa nyt. Sunnuntaina pitäs lakon jälkeen töiden jatkua joten siihen asti voi vaikka nukkua.

Kuulostaa kaikesta kurjasta huolimatta, että sulla on suunta silti ylöspäin kuten sanoit. Silloin on asiat yleensä hyvällä mallilla, kun näkee itse tunnelin päässä valoa. Elämä voi haastaa ja siinä saa taipua välillä pahastikin, mutta toivon ylläpitäminen estää katkeamasta.

Sinänsä en lähde haastamaan sun ensimmäistä lausetta yhtään enempää, kun tämä on sinun asiasi. Yleisesti kuitenkin suositan ihmisiä hakemaan apua silloin kun asiat ovat hyvin. Kun hyvässä tilanteessa hakee keskusteluapua esimerkiksi nyt vaikka tuolta diakonilta, niin niillä keskusteluilla nenä pysyy pinnalla jatkossakin. Samoin se on myös talouden kanssa, että kun rahaa on, niin sitä kannattaa jättää sivuun pahaa päivää varten. Tuokin on kurja systeemi, että ulosotossa ei voi rahaa makuuttaa tilillä ja siten pitää puskuria. Moni ulosoton läpi käynyt tuttu on pitänyt kotona kirjekuorta minne on päätynyt kaikki ylimääräinen euro, jotta voi edes jossain kohtaa tehdä jotakin mukavaa tai maksaa edes yllättäviä kuluja.

Stressi on siitä ikävä, kun se toksisessa muodossa kapeuttaa vaihtoehtoja. Stressien läpikäynti keskustelun kauttaa auttaa ja samoin myös huolien kirjaaminen ylös.

Tsemppiä siihen mitä päätätkin tehdä. Yöllä kun on kaikkein pimeintä, niin sitä ollaan jo hyvin lähellä aamua. Aurinko nousee joka päivä, myös tässä suomenkin talvessa.

 

[peksa]

Kuulostaa kaikesta kurjasta huolimatta, että sulla on suunta silti ylöspäin kuten sanoit. Silloin on asiat yleensä hyvällä mallilla, kun näkee itse tunnelin päässä valoa. Elämä voi haastaa ja siinä saa taipua välillä pahastikin, mutta toivon ylläpitäminen estää katkeamasta.

Sinänsä en lähde haastamaan sun ensimmäistä lausetta yhtään enempää, kun tämä on sinun asiasi. Yleisesti kuitenkin suositan ihmisiä hakemaan apua silloin kun asiat ovat hyvin. Kun hyvässä tilanteessa hakee keskusteluapua esimerkiksi nyt vaikka tuolta diakonilta, niin niillä keskusteluilla nenä pysyy pinnalla jatkossakin. Samoin se on myös talouden kanssa, että kun rahaa on, niin sitä kannattaa jättää sivuun pahaa päivää varten. Tuokin on kurja systeemi, että ulosotossa ei voi rahaa makuuttaa tilillä ja siten pitää puskuria. Moni ulosoton läpi käynyt tuttu on pitänyt kotona kirjekuorta minne on päätynyt kaikki ylimääräinen euro, jotta voi edes jossain kohtaa tehdä jotakin mukavaa tai maksaa edes yllättäviä kuluja.

Stressi on siitä ikävä, kun se toksisessa muodossa kapeuttaa vaihtoehtoja. Stressien läpikäynti keskustelun kauttaa auttaa ja samoin myös huolien kirjaaminen ylös.

Tsemppiä siihen mitä päätätkin tehdä. Yöllä kun on kaikkein pimeintä, niin sitä ollaan jo hyvin lähellä aamua. Aurinko nousee joka päivä, myös tässä suomenkin talvessa.

Ei tämä tästä parane siitä syystä kun olen luonteeltani liian kiltti. Kyllä tästä hyvän keskustelun saisi aikaseks. Ainoa pelastus pitkässä juoksussa mulle olisi parisuhde henkilön kanssa joka ei olisi taloudellisesti riippuvainen musta, tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä kun en päästä ketään lähelle kovin helpolla.

Vaikea tehdä mitään kivaa kun pitäisi keskittyä siihen että saa ravintoa. Kyllä tässä energiavarannot hupenee hyvää tahtia.

 

[Introexpertti]

Ei tämä tästä parane siitä syystä kun olen luonteeltani liian kiltti. Kyllä tästä hyvän keskustelun saisi aikaseks. Ainoa pelastus pitkässä juoksussa mulle olisi parisuhde henkilön kanssa joka ei olisi taloudellisesti riippuvainen musta, tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä kun en päästä ketään lähelle kovin helpolla.

Vaikea tehdä mitään kivaa kun pitäisi keskittyä siihen että saa ravintoa. Kyllä tässä energiavarannot hupenee hyvää tahtia.

Nyt meet hyvä peksa sinne Diakonian luo. Saat sata varmasti lipukkeen Ruokapankkiin ja ehkäpä lääke ongelmaankin apua.

Miksi kitua kun on olemassa ratkaisu.

 

[peksa]

Nyt meet hyvä peksa sinne Diakonian luo. Saat sata varmasti lipukkeen Ruokapankkiin ja ehkäpä lääke ongelmaankin apua.

Miksi kitua kun on olemassa ratkaisu.

Mulla on vielä jugurttia, glögiä, porkkanaa, spagettia ja lihapullia. Eikä noihin vaan mennä. Ja sitäpaitsi alkaa 4pv työputki lakon jälkeen niin ei edes ehdi.

Sit vedän lääkkeen huiviin ja meen nukkuun.

Edit: oli sit viä pari banaania ja muutama tölkki batteryä sekä kaffetta loppuviikoksi. Lähen kämpästä vasta kun tääl ei oo mitään.

 

[Introexpertti]

Mulla on vielä jugurttia, glögiä, porkkanaa, spagettia ja lihapullia. Eikä noihin vaan mennä. Ja sitäpaitsi alkaa 4pv työputki lakon jälkeen niin ei edes ehdi.

Sit vedän lääkkeen huiviin ja meen nukkuun.

Edit: oli sit viä pari banaania ja muutama tölkki batteryä sekä kaffetta loppuviikoksi. Lähen kämpästä vasta kun tääl ei oo mitään.

Ajanvaraus toki normi käytäntö, mutta kyllä sinne mennään akuutissa tilanteessa suoraan tavoittamaan, ja pienen aikansa kyllä saa sikäli että Diakonia on vaan paikalla. Sekään ei tosin ole itsestään selvää, kun noillahan on ihmeelliset työajat, mutta jos on ajanvarauksia niin paikalla oltava.
Ja yleensäkin aamupäivästä parhaiten tavoittanee.

Mutta ite tiiät että pärjäät ilman apujaan ni se on pääasia. Tsemppiä.

 

[peksa]

Ajanvaraus toki normi käytäntö, mutta kyllä sinne mennään akuutissa tilanteessa suoraan tavoittamaan, ja pienen aikansa kyllä saa sikäli että Diakonia on vaan paikalla. Sekään ei tosin ole itsestään selvää, kun noillahan on ihmeelliset työajat, mutta jos on ajanvarauksia niin paikalla oltava.
Ja yleensäkin aamupäivästä parhaiten tavoittanee.

Mutta ite tiiät että pärjäät ilman apujaan ni se on pääasia. Tsemppiä.

Normitilanteessa olen itse sellainen joka pystyy nykyiselläänkin auttaan. Nyt vaan tuli kaikki paskat yhtäaikaa ja ulostosta maaliskuu vapaakuukausi jolla sit hoitaa nämä. Nyt vaan yks 100€ maksava (kun on vuoden alun omavastuu) diabeteslääke on poissa kuvioista siihen asti kun varaa ostaa se. Tähän lisäksi sähkölaskut ja ne mitä edellä mainitsin. 40€:lla ei kovin pitkälle hiihdetä kun priorisoida pitää. Toisaalta mun ei tarvii pariin päivään tehdä muuta kun nukkua niin silloin ei kuluta.

 

[madeOFspade]

Normitilanteessa olen itse sellainen joka pystyy nykyiselläänkin auttaan. Nyt vaan tuli kaikki paskat yhtäaikaa ja ulostosta maaliskuu vapaakuukausi jolla sit hoitaa nämä. Nyt vaan yks 100€ maksava (kun on vuoden alun omavastuu) diabeteslääke on poissa kuvioista siihen asti kun varaa ostaa se. Tähän lisäksi sähkölaskut ja ne mitä edellä mainitsin. 40€:lla ei kovin pitkälle hiihdetä kun priorisoida pitää. Toisaalta mun ei tarvii pariin päivään tehdä muuta kun nukkua niin silloin ei kuluta.

Kannattaako tuota diabeteslääkettä nyt pitää kuvioista pois kunnes on varaa se hankkia? Onko ihan mahdoton ajatus, että jos et muuhun hae apua, niin hakisit tuohon että saisit tuon lääkkeen.

Kiireellistä toimeentulotukeakin voi saada.

Ymmärrän sen, että rahan vuoksi avun hakeminen on vaikeaa. En itsekään sitä aikanaan halunnut tehdä.

Toivottavasti hommat löytävät uomansa ja saat tarvittavat lääkkeetkin.

 

[peksa]

Kannattaako tuota diabeteslääkettä nyt pitää kuvioista pois kunnes on varaa se hankkia? Onko ihan mahdoton ajatus, että jos et muuhun hae apua, niin hakisit tuohon että saisit tuon lääkkeen.

Kiireellistä toimeentulotukeakin voi saada.

Ymmärrän sen, että rahan vuoksi avun hakeminen on vaikeaa. En itsekään sitä aikanaan halunnut tehdä.

Toivottavasti hommat löytävät uomansa ja saat tarvittavat lääkkeetkin.

Vaikka toimeentulotukeen olisinkin oikeutettu niin sen hakeminen ja käsittely kestää sen verran aikaa että kriisi on jo ohi silloin. Olin tosiaan viikon Kelan kuntoutuksessa ja se oli palkaton jakso töissä joka nyt realistoitui tähän tiliin. Kuntoutustukea saa niiltä päiviltä hakea ja hakemus pistetty ja käsittelyyn menee kolme viikkoa. Siihen samaan tuli 3kk sähkölaskut ja kk-lippu julkiseen sekä diabeteslääkkeet pitäs hankkia. Forxiga jää hankkimatta kun se omavastuun kanssa maksaa se vuoden eka satsi about 100€ . Toinen diabeteslääke Sitagliptin on se pääasiallinen tabletti ja sitä on vielä viikon setti. Se on 3kk satsi merkittävästi halvempi joten se hankitaan ensin. Ensinmainittu poistaa ylimääräistä sokeria joka tällä hetkellä ei ole akuutti. Kilpirauhaslääke pitää myös hankkia ja se ei maksa paljoa. Nyt nippanappa saa ostettua safkat (äsken Salesta -60% sämpyläpussi 0,80€) ja pari lihapasteijaa 0,60€ total.

Töissä lakkoa niin siitä sitten tosiaan lisäksi muutaman kympin tappio per päivä vaikka lakkoavustusta voikin hakea.

Kun tosiaan pitää about 3€ pitää riittää päivän ostoksiin niin sillä ei pitkälle juosta, helpotusta tulee aikaisintaan 3.3 kun ens tilistä pitää maksaa vuokra.

 

[Kiekoton Mies]

Vaikka toimeentulotukeen olisinkin oikeutettu niin sen hakeminen ja käsittely kestää sen verran aikaa että kriisi on jo ohi silloin. Olin tosiaan viikon Kelan kuntoutuksessa ja se oli palkaton jakso töissä joka nyt realistoitui tähän tiliin. Kuntoutustukea saa niiltä päiviltä hakea ja hakemus pistetty ja käsittelyyn menee kolme viikkoa. Siihen samaan tuli 3kk sähkölaskut ja kk-lippu julkiseen sekä diabeteslääkkeet pitäs hankkia. Forxiga jää hankkimatta kun se omavastuun kanssa maksaa se vuoden eka satsi about 100€ . Toinen diabeteslääke Sitagliptin on se pääasiallinen tabletti ja sitä on vielä viikon setti. Se on 3kk satsi merkittävästi halvempi joten se hankitaan ensin. Ensinmainittu poistaa ylimääräistä sokeria joka tällä hetkellä ei ole akuutti. Kilpirauhaslääke pitää myös hankkia ja se ei maksa paljoa. Nyt nippanappa saa ostettua safkat (äsken Salesta -60% sämpyläpussi 0,80€) ja pari lihapasteijaa 0,60€ total.

Töissä lakkoa niin siitä sitten tosiaan lisäksi muutaman kympin tappio per päivä vaikka lakkoavustusta voikin hakea.

Kun tosiaan pitää about 3€ pitää riittää päivän ostoksiin niin sillä ei pitkälle juosta, helpotusta tulee aikaisintaan 3.3 kun ens tilistä pitää maksaa vuokra.

Jos sinulla ei ole asiakkuutta ollut diakoniaan ja avustuksia ei ole myönnetty, niin sinulla olisi tuon kertoman mukaan hyvä mahdollisuus saada kiireellinen kerta-avustus. Diakonin prosessi on todella nopea ja ei edellytä kovin isoa byrokratiaa. Tuloselvityksen kyllä yleisesti tekevät. Mutta juuri tuollainen akuutti kriisi, joka helpottaa maaliskuussa on selkeä avustuksen paikka. Eli jos joka kuussa pitäisi antaa 50 euroa, niin silloin on jossain muualla haasteita, mutta jos yksittäinen poikkeuskuukausi ahdistaa, niin siihen voi apua antaa.

 

[peksa]

Jos sinulla ei ole asiakkuutta ollut diakoniaan ja avustuksia ei ole myönnetty, niin sinulla olisi tuon kertoman mukaan hyvä mahdollisuus saada kiireellinen kerta-avustus. Diakonin prosessi on todella nopea ja ei edellytä kovin isoa byrokratiaa. Tuloselvityksen kyllä yleisesti tekevät. Mutta juuri tuollainen akuutti kriisi, joka helpottaa maaliskuussa on selkeä avustuksen paikka. Eli jos joka kuussa pitäisi antaa 50 euroa, niin silloin on jossain muualla haasteita, mutta jos yksittäinen poikkeuskuukausi ahdistaa, niin siihen voi apua antaa.

Mä keskimäärin pärjään noin 6-7€:lla per päivä, siihen lasketaan vuorotyön ruokakulut jotka nostaa hieman päivätaksaa jolloin tarvii energiaa enempi. Katselin äsken ajanvarausmahdollisuutta niin eipä juuri ole mahdollisuutta itsellä yli viikkoon kun vuorotyöt jatkuu jo sunnuntaina lakon jälkeen.

Sitten vielä Telia kusetti mua lupaamalla 50€ Lidlin lahjakortin tammikuun lopussa niin ilmoittivat että unohtivat että tulee helmikuun loppuun mennessä. Tuolla olisin pärjännyt hyvin.

Mutta kun vastoinkäymisiä tulee niin kaikki tapahtuu kerralla ja silloin kun ilta-alessa pitäs olla hyvin tavaraa niin ei ole käytännössä mitään :( Viikon päästä kyllä saan vähän extraa kun autan kaveria mutta sellaista tämä on kun elät kädestä suuhun etkä käytännössä työs takia ole oikeutettu tukiin. Tulot ulosoton jälkeen ovat juuri sen verran isot että menee minimirajan yli. Käytännössä mun ei kannattais tehdä nykyistä työtä ollenkaan työn raskauden takia mutta on ainoa elonreikä.

 

[madeOFspade]

Vaikka toimeentulotukeen olisinkin oikeutettu niin sen hakeminen ja käsittely kestää sen verran aikaa että kriisi on jo ohi silloin. Olin tosiaan viikon Kelan kuntoutuksessa ja se oli palkaton jakso töissä joka nyt realistoitui tähän tiliin. Kuntoutustukea saa niiltä päiviltä hakea ja hakemus pistetty ja käsittelyyn menee kolme viikkoa. Siihen samaan tuli 3kk sähkölaskut ja kk-lippu julkiseen sekä diabeteslääkkeet pitäs hankkia. Forxiga jää hankkimatta kun se omavastuun kanssa maksaa se vuoden eka satsi about 100€ . Toinen diabeteslääke Sitagliptin on se pääasiallinen tabletti ja sitä on vielä viikon setti. Se on 3kk satsi merkittävästi halvempi joten se hankitaan ensin. Ensinmainittu poistaa ylimääräistä sokeria joka tällä hetkellä ei ole akuutti. Kilpirauhaslääke pitää myös hankkia ja se ei maksa paljoa. Nyt nippanappa saa ostettua safkat (äsken Salesta -60% sämpyläpussi 0,80€) ja pari lihapasteijaa 0,60€ total.

Töissä lakkoa niin siitä sitten tosiaan lisäksi muutaman kympin tappio per päivä vaikka lakkoavustusta voikin hakea.

Kun tosiaan pitää about 3€ pitää riittää päivän ostoksiin niin sillä ei pitkälle juosta, helpotusta tulee aikaisintaan 3.3 kun ens tilistä pitää maksaa vuokra.

Ymmärtääkseni tuo kiireellinen toimeentulotuki käsitellään nopeasti. Voidaan käsitellä jo samana päivänä jos luokitellaan kiireelliseksi. Sinne pitää vain itse olla yhteydessä soittamalla.

Toimeentulotuen hakeminen

Tuolla sivun lopussa on juttua ja numero minne yhteydessä.


Onko sulla sokeriarvot kunnossa vai miten ei ole niin akuuttia? Eikös ne arvot lähde nousemaan jos sokeria ei poistu.

Kilpparilääkkeitä kun itse syön (poistettu koko rauhanen) , niin ne kun jää syömättä niin parissa päivässä alkaa iskemään totaalinen väsymys.

Tuo on rajua hommaa kun kaikki osuvat aina samaan hetkeen. Tämä vuoden alku on myös meille kaikille sairastaville ja lääkkeitä tarvitseville ihan perseestä kun omavastuu pitää maksella pois. Tietää aina aika isoa apteekkilaskua.

Jos vähääkään löytyy intoa kokkailuun, niin siinä säästää pitkän pennin kun tekee isoja määriä.

Aikanaan kun oli tiukkaa, tuli väsättyä edullisesti isoja annoksia ruokaa. Kaurapuuro olisi hyvä ja edullinen, mutta kun meikäläisen suuhun se ei ole koskaan oikein sopinut. Makkaramakaronipata oli sellainen mikä on jäänyt noilta ajoilta mukaan ja edelleen toisinaan perheen kanssa tulee sitä syötyä. Edullinen, nopea ja hyvän makuinen.

Toivottavasti peksa pärjäät jos aiot mennä ilman tiettyjä lääkkeitä hetken. Itse en tuohon pystyisi vaan kroppa reagoisi liian nopeasti tiettyihin puutoksiin.

 

[peksa]

Ymmärtääkseni tuo kiireellinen toimeentulotuki käsitellään nopeasti. Voidaan käsitellä jo samana päivänä jos luokitellaan kiireelliseksi. Sinne pitää vain itse olla yhteydessä soittamalla.

Toimeentulotuen hakeminen

Tuolla sivun lopussa on juttua ja numero minne yhteydessä.


Onko sulla sokeriarvot kunnossa vai miten ei ole niin akuuttia? Eikös ne arvot lähde nousemaan jos sokeria ei poistu.

Kilpparilääkkeitä kun itse syön (poistettu koko rauhanen) , niin ne kun jää syömättä niin parissa päivässä alkaa iskemään totaalinen väsymys.

Tuo on rajua hommaa kun kaikki osuvat aina samaan hetkeen. Tämä vuoden alku on myös meille kaikille sairastaville ja lääkkeitä tarvitseville ihan perseestä kun omavastuu pitää maksella pois. Tietää aina aika isoa apteekkilaskua.

Jos vähääkään löytyy intoa kokkailuun, niin siinä säästää pitkän pennin kun tekee isoja määriä.

Aikanaan kun oli tiukkaa, tuli väsättyä edullisesti isoja annoksia ruokaa. Kaurapuuro olisi hyvä ja edullinen, mutta kun meikäläisen suuhun se ei ole koskaan oikein sopinut. Makkaramakaronipata oli sellainen mikä on jäänyt noilta ajoilta mukaan ja edelleen toisinaan perheen kanssa tulee sitä syötyä. Edullinen, nopea ja hyvän makuinen.

Toivottavasti peksa pärjäät jos aiot mennä ilman tiettyjä lääkkeitä hetken. Itse en tuohon pystyisi vaan kroppa reagoisi liian nopeasti tiettyihin puutoksiin.

Sanotaan näin että elämäntavat on parantuneet sen verran kun sokerinpoistaja määrättiin ja -10kg painosta pois. Myöhemmin tässä kuussa kaikki labrat jossa näkee tilanteen. Ja nyt kun ei ole varaa edes syödä herkkuja niin ei sokeriarvotkaan nouse kun ei sokeria tule ahmittua.

Päädiabeteslääkettä on jota oon käyttänyt pitempään. Forxigaa vasta muutaman vuoden.

Tiedän toimarin tukijutut mutta saatan saada lakkoavustuksen 132€ jo ens viikolla niin se auttaa jo itsessään.

Kaurapuuroo vedän mehukeitolla, huomenna katsoon jos Prisman ilta-alesta sais 20€:lla 5pv:n safkat.

Ja voin ainoastaan pyytää ton viikon kuntoutustuen käsittelyn nopeuttamista kun tiistaina pistin sen. Sillä perusteella tuskin toimeentulotuki tulee hyväksyttyä.

 

[Huppu]

Sanotaan näin että elämäntavat on parantuneet sen verran kun sokerinpoistaja määrättiin ja -10kg painosta pois. Myöhemmin tässä kuussa kaikki labrat jossa näkee tilanteen. Ja nyt kun ei ole varaa edes syödä herkkuja niin ei sokeriarvotkaan nouse kun ei sokeria tule ahmittua.

Päädiabeteslääkettä on jota oon käyttänyt pitempään. Forxigaa vasta muutaman vuoden.

Tiedän toimarin tukijutut mutta saatan saada lakkoavustuksen 132€ jo ens viikolla niin se auttaa jo itsessään.

Kaurapuuroo vedän mehukeitolla, huomenna katsoon jos Prisman ilta-alesta sais 20€:lla 5pv:n safkat.

Ja voin ainoastaan pyytää ton viikon kuntoutustuen käsittelyn nopeuttamista kun tiistaina pistin sen. Sillä perusteella tuskin toimeentulotuki tulee hyväksyttyä.

Kun korona-aikaan hain toimeentulotukea, paitsi se, myös kaikki muut hakemukset käsiteltiin samassa nipussa muutamassa päivässä. Eli hyvällä tuurilla se hakemus johtaa muidenkin tukien varsin välittömään käsittelyyn. Käsittelyajat muuten olivat silloin pitkiä mutta yhtäkkisesti kaikki tuli kerralla parissa päivässä kun toimeentulotukihakemuksen laitoin. Kannattaa se kokeilla jos yhtään pystyy. Tiedän, se voi olla vaikeaa ja itsekin turhaan (toki juuri niistä syistä miksi niin tehdään) viivyttelin.