Itsemurha

[godspeed]

Se musta todellisuus taas päällä. Vaikea hyväksyä tätä, kun ite ryssiny asiat.

Mitäs päivään tänään kuuluu?

Kun tilanne on päällä, niin se on päällä. Paljoa ei voi leikkiä asian kanssa. Asioita voi tapahtua nopeastikin. Mutta kaikenlaisia selviytymiskeinoja on olemassa, ja yksi niistä on musiikki. Pidän suuresti yhtye Mana Manan lyhyestä mutta sitäkin vimmaisemmasta tuotannosta. Eräs kaverini piti myös ja meillä olikin mielenkiintoisia hetkiä kuunnellessamme yhdessä bändiä. Suosittelen tutustumaan, jos masennus uhkaa iskeä tai on jo iskenyt. Biisi on niinkin yksinkertaisesti suoraan asiaan menevä kuin Tie vie, ja niinhän se vähän tahtoo viedä sairauksissa, mutta aina voi jollain tasolla päättää mitä sen viemisen kanssa tekee. Elämä on vähän tällaista, että se ei anna koskaan periksi vaan hyökkää päälle joka aamu :)

Tie vie, virta imee sisäänsä
Tie vie, risti horisontissa
Tie vie, sateenkaaren väreissä
Tie vie, kuinka loputon on kuolema

Ja sä sanoit jaksa edes syksyyn
Ja sä sanoit jaksa edes talvi
Ja sä sanoit koita edes kevääseen
Alta lumen voit löytää uuden rakkauden

Tie vie, seinä taipuilee tahdissa
Tie vie, loppuu käytävä hapen
Tie vie, en näe silmiäni peilistä
Tie vie, kuinka loputon on kuolema

Ja sä sanoit jaksa edes syksyyn
Ja sä sanoit jaksa edes talvi
Ja sä sanoit koita edes kevääseen
Alta lumen voit löytää uuden rakkauden

Ja sä sanoit odota edes talvee
Voi tuskan jälkeen löytyä elämä
Ei mulla ole oikeutta hakee loppua
Siitä päättää vain viimeinen suudelma
Siitä päättää vain viimeinen suudelma

 

[Skruf]

Mitäs päivään tänään kuuluu?

Kun tilanne on päällä, niin se on päällä. Paljoa ei voi leikkiä asian kanssa. Asioita voi tapahtua nopeastikin. Mutta kaikenlaisia selviytymiskeinoja on olemassa, ja yksi niistä on musiikki. Pidän suuresti yhtye Mana Manan lyhyestä mutta sitäkin vimmaisemmasta tuotannosta. Eräs kaverini piti myös ja meillä olikin mielenkiintoisia hetkiä kuunnellessamme yhdessä bändiä. Suosittelen tutustumaan, jos masennus uhkaa iskeä tai on jo iskenyt. Biisi on niinkin yksinkertaisesti suoraan asiaan menevä kuin Tie vie, ja niinhän se vähän tahtoo viedä sairauksissa, mutta aina voi jollain tasolla päättää mitä sen viemisen kanssa tekee. Elämä on vähän tällaista, että se ei anna koskaan periksi vaan hyökkää päälle joka aamu :)

Tie vie, virta imee sisäänsä
Tie vie, risti horisontissa
Tie vie, sateenkaaren väreissä
Tie vie, kuinka loputon on kuolema

Ja sä sanoit jaksa edes syksyyn
Ja sä sanoit jaksa edes talvi
Ja sä sanoit koita edes kevääseen
Alta lumen voit löytää uuden rakkauden

Tie vie, seinä taipuilee tahdissa
Tie vie, loppuu käytävä hapen
Tie vie, en näe silmiäni peilistä
Tie vie, kuinka loputon on kuolema

Ja sä sanoit jaksa edes syksyyn
Ja sä sanoit jaksa edes talvi
Ja sä sanoit koita edes kevääseen
Alta lumen voit löytää uuden rakkauden

Ja sä sanoit odota edes talvee
Voi tuskan jälkeen löytyä elämä
Ei mulla ole oikeutta hakee loppua
Siitä päättää vain viimeinen suudelma
Siitä päättää vain viimeinen suudelma

Harmaatahan se oli, mikään oikein tuntunu miltään.

 

[godspeed]

Harmaatahan se oli, mikään oikein tuntunu miltään.

Tietty harmaus on hyväksi mielelle, ettei se lähde liiaksi kierroksille. Jos mustuus valtaa kokonaan, niin siitä olisin kyllä varmasti huolissani. Mustuuskaan nyt ei tietystikään välttämättä tarkoita, että maailma olisi kirjaimellisesti ihan musta ja pimeä kuin yö, vaan kirkkaassa päivänpaisteessakin saattaa tuntua siltä, että kaikki on pielessä ja mikään ei auta mihinkään. Ihminen saattaa elää normaalia arkea ja elämää, mutta mielessä on tyhjyyttä ja olo tuntuu tuskalliselta.

Päätöksiä ja tekoja siis saatetaan tehdä ns hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, kun on viimeistä piirua myöten ajateltu siten, että maallinen vaellus päättyy pian. Siltä minustakin joskus tuntui, kun menin ensin aamulla iloisena ja vapautuneena töihin ja kotiin tullessa tinttasin naaman täyteen kaljaa ja huuhdoin sillä nappeja monen kuukauden edestä alas. Eihän siitä sitten tullut mitään ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Jossain kohtaa ketjua selostin tätä tapahtumaa tarkemminkin. Älkää ottako lääkeövereitä, se ei auta, vaan pahimmassa tapauksessa vammauttaa.

Olen lukenut joskus, että masennus on mielen pakokeino asioista, joita ei osaa tai kykene käsitellä. Masennus, varsinkin tuollainen harmaa, suojelee siis kokijaansa jollain tasolla. Itsemurhauhassa masennus siis ei välttämättä enää toimi tarkoituksenmukasesti. Itse koen, että minua masentuneena koetut olot, teot ja ajatukset suojelevat itsemurhayrityksiltä. Kaikenlaisesta paskasta on selvitty, enkä oikein jaksaisikaan miettiä miten ottaisi hengen itseltään. Toivon, että asia pysyy korvien välissä niin. Monista asioista, joista ihmiset kärsivät, voi selvitä ja elämä voi jatkua hyvänä. Se on ihan totisinta totta.

Tässä aiheessa ei ole mitään hävettävää.

 

[Skruf]

Näkemiin, ei enää kiinnosta. Merikosken sillat kvikkoineen kiinostaa enemmän.

 

[Alba]

Näkemiin, ei enää kiinnosta. Merikosken sillat kvikkoineen kiinostaa enemmän.

Ei käy, nukut nyt ensin yön yli. Itsellä puoliso yritti aikanaan, mutta ei onnistunut, sai apua ja nyt parikymmentä vuotta myöhemmin menee ihan hyvin. Upeita kokemuksia tullut myös sinä aikana, jotka olisi voinut jäädä kokematta.

 

[Skruf]

Näkemiin, ei enää kiinnosta. Merikosken sillat kvikkoineen kiinostaa enemmän.

Huomenna 30 täyteen, einää jaksa.

 

[Breeze Harbour]

Huomenna 30 täyteen, einää jaksa.

Masennus ei kestä ikuisesti, sen sijaan oman elämän päättämisestä ei ole paluuta.

Toivon todella koko sydämestäni että hakeudut avun piiriin, sillä sullakin ihan varmasti on vielä paljon annettavaa tälle maailmalle.

18-vuotiaana ja lääkepäissäni olin niin sekaisin ja täynnä synkkiä ajatuksia, että olin jo päättänyt hyppääväni Malminkartanon aseman sillalta junan alle.

Onneksi tulin matkalla sinne järkiini ja tuumin, että nyt tuntuu paskalta mutta vielä mulla on toivoa.

Ja niin on sullakin. Älä päästä siitä irti.

Aika monet eri psykologit ja psykiatrit on tullut käytyä aikoinani läpi mutta apu, tuli se sitten miltä taholta tahansa, ei ole koskaan turhaa. Sillä voidaan pelastaa elämiä.

Toivon sulle paranemista.

 

[Murskaaja]

Huomenna 30 täyteen, einää jaksa.

Soita tänne 09 2525 0111 (mieli ry 24h). Se on olemassa juuri siksi, että sinä voit soittaa. Et ole ensimmäinen, etkä ole yksin ajatuksinesi.

 

[Alba]

Huomenna 30 täyteen, einää jaksa.

30 on niin naurettavan vähän, että kyllä jaksat. Parhaat vuodet alkaa kolmestakymmenestä. Hetki happea, yöunet ja uus yri aamusta. Paikalliseen päivystykseen tai soittoa 112 mikäli aamulla tekee vielä mieli päättää päiväsi.

 

[korkki]

Huomenna 30 täyteen, einää jaksa.

Elämäsi ei ole edes vielä alkanut. Olisi aika järjetöntä päättää se ennen sitä.

Soita tuonne kriisipuhelimeen minkä numero tässä lopussa on.

 

[iibor]

Elämäsi ei ole edes vielä alkanut. Olisi aika järjetöntä päättää se ennen sitä.

Soita tuonne kriisipuhelimeen minkä numero tässä lopussa on.

Tää on just näin. Itselläni ei ole lainkaan kokemusta masennuksesta tai itsetuhoisista ajatuksista, mutta pohjalla olemisesta on. 30-vuotiaana mulla ei ollut luottotietoja, kun olin ne nuoruudessa pilannut. 31-vuotiaana sain ne takaisin ja sain jälleen itseni velkakierteeseen ja luottotiedot yms pois. Menin naimisiin 32-vuotiaana ja lapsia sain tuosta parin vuoden päästä. Pidin kulissia hyvästä elämästä yllä vuoteen 2023 asti, eli kun olin 37-vuotias. Tuolloin saavutin pohjakosketuksen, kun mun velkojen yms. takia perheeni oli menettää kotinsa. Päätin, että "not on my watch". Päätin pyytää apua ja alkaa puhumaan asiasta. Ensin vaimolle, sitten vanhemmille, sitten ainoalle elossa olevalle isovanhemmalle, sitten ammattilaisille ja sen jälkeen vielä pariterapeutille. Ensimmäinen kuukausi oli yhtä helvettiä, kun painin häpeän ja itseni vihaamisen kanssa. Kuukauden jälkeen hommat rupesi selkeytymään, koti pelastui, lainat järjesteltiin uusiksi, luottotiedot palautui, mutta kaikkein tärkeintä oli se, että omilta harteiltani poistui 2000kg painoinen taakka eikä mun tarvinnut enää salailla tai häpeillä mitään, ennen kaikkea vaimolta.

Nyt 38-vuotiaana tuntuu, että tämä aikuisuus on vasta todella alkanut ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Vaikka en pysty @Skruf sun tilanteeseen ja ajatuksiin samaistumaan kunnolla, pystyn omien kokemuksieni pohjalta antamaan mielestäni sen parhaan vinkin:

Puhu ja pyydä apua. Eli soita tuohon numeroon.

 

[godspeed]

Tuossa on toverit yllä @korkki @Alba ja @iibor hyvin kirjoittaneet minusta, että paljon on vielä edessä. Se pitää paikkansa myös omien kokemusten pohjalta. Aikanaan kirjoitin johonkin silloiseen päiväkirjaani, etten elä 25-vuotiaaksi, mutta onpahan sitä tullut sitten kuitenkin elettyä ja nähtyä sitä aikuisuuttakin.

Ja nyt tuntuu, että se sellainen kypsymätön parikymppinen kaveri ei itsetuhoisissa aikeissaan nähnyt metsää puilta, kun oli niin kiire elää koko elämä sillä hetkellä ja loppuun asti ja aivan niin täysillä kuin vain voi. Mutta kyllä meillä ihmisillä se elämä nykyään kestää vähän pidempään kun pari ensimmäistä vuosikymmentä ja asian kanssa voi ottaa vähän rauhallisemminkin. Aikaa on elää ja minusta sen ajan voi ihan hyvin kuluttaa miten se vastaan tuleekaan myös kaikkine palkintoineen.

 

[Ronikki73]

Minulla on kuva, jossa on tusina jätkiä kokoontuneena kaverin auton ympärille, kaikki ilman paitaa reteästi kaljat kädessä. Nyt tuosta kuvasta on elossa enää minä. Vain kolme heistä kuoli luonnollisesti, kaikki muut meni oman käden kautta, alle 25-vuotiaana.

Kaukana ei ollut että minäkin olisin ollut poissa alle 25-vuotiaana. Vedin ranteen auki kännissä kaverin luona, kun en jaksanut enää kuunnella heidän veetuilua ja viisastelua, se oli se viimeinen pisara plus tietysti oli myös juuri ero tyttöystävästä. Ilman heitä tietysti olisin kuollut, kaverin kämpän koko keittiön lattia lainehtia verestäni, he toimittivat minut sairaalaan kaverin autolla, jonka takapenkki myös meni pilalle vereni takia. Ikuinen muistutus siitä jäi, puolet vasemman käden hermoista jaskana, pari sormea ei toimi kunnolla, ja tietysti arvet, mitä pidän vielä tänä päivänäkin piilossa, koska en halua sitä huomiota, mitä ne aiheuttavat. Hyvät ystävät tietysti tietävät niiden tarinan.

Tuon jälkeen siskoni väkisin raahasi minut Etelä-Suomeen, mikä todennäköisesti pelasti henkeni. Olen siitä siskolleni ikuisesti kiitollinen, ja kerron sen hänelle kyllä aika usein. Moni hieno asia olisi jäänyt todennäköisesti kokematta ilman häntä. 30-vuotta kuitenkin on tullut lisää sen typerän tempun jälkeen elettyä.
Pienet paikkakunnat on vaikeita erilaisille nuorille, se yksinäisyys ja erilaisuus voi olla todella ahdistavaa, ja on se vieläkin, mutta sen kanssa osaa jo elää nykyisin.

En tiedä miksi tämän nyt tänne kirjoitin, ehkä joku siitä jotain irti saa.
Pyytäkää sitä apua, tiedän, että se voi olla joskus vatun vaikeaa, mutta tehkää se. Elämä voi muuttua joskus ihan yllättäen myös sinne positiivisempaan suuntaan, ei aina vain sinne huonoon suuntaan.
Kuunnelkaa musiikkia jota rakastatte, katsokaa elokuvia/sarjoja jotka saavat hyvällä mielelle.
Kissaihmisenä kissavideot saavat meikälle aina hymyn huulille, vaikka olisi miten maissa.

Yrittäkää jaksaa, se hyvä päivä ja elämän muuttuminen parempaan voi olla milloin vain edessä, vaikka ei se siltä joskus tunnu, tiedän kyllä sen tunteen, mutta yrittäkää jaksaa taistella sitä vastaan.

Voimia kaikille, ketkä näiden asioiden kanssa taistelevat, on se elämä taistelemisen arvoista, vaikka se aina siltä tunnu.

 

[Volframikarbidi]

Jotain parikymmentä vuotta sitten, ittekseni kämpillä, kännissä, kyyneleet poskilla, istuen katkeran itsesäälin ryvettämänä haulikon piippu suussa. Monta kertaa pettyneenä kavereihin, vastakkaiseen sukupuoleen, luottamuksen menettäneenä niin itseen kuin muihinkin.
Se kylmä yksinäisyyden tunne syvällä sisimmässä.
Ei tästä mitään tule. Ei jaksa enää. Ihan sama. Muut onnistuu mut minä en, en missään, en koskaan, ei vaan enää pysty. Haistakoot kaikki pitkän paskan. Sormi liipaisimelle.

Onneksi en posauttanut.
Kaikki hyvä mitä elämääni sittemmin tullut, mitä en IKUPÄIVÄNÄ olisi uskonut kohdalleni osuvan, kaikki ne ihan uudet asiat, uudet kaveripiirit ja harrastukset, taloustilanteen koheneminen, mahtava emäntä.. se kaikki olisi jäänyt kokematta jos silloin olisi väliaikaiseen tilanteeseen tehnyt pysyvän päätöksen. Ja vielä päihtyneenä. Kuten yksi hyvä kaveri, yksi enoistani, lukemattomat muut joista lukee otsikoista..

Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.

Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?

This too shall pass.

 

[godspeed]

Ystävät hyvät, oletteko eläneet koko elämänne ajan tähän asti tullaksenne vain tähän asti?
Elämän tarkoitus on yksinkertaisesti elää. That's it. Kun on vaikeaa ja tuntuu että nyt lähen pois, niin stop siihen paikkaan.
Olet ollut joskus iloinen. Olet nauranut. Olet pitänyt hauskaa, nauttinut elämästä. Nytkö sit luovutat?
Ihan oikeesti, kerää itsesi. Et ole yksin, et ole koskaan ollut, et ole luovuttaja, et ole häviäjä, et ole todellakaan niin heikko, vaikka siltä on tuntunut varmasti. Mieti oikein tarkkaan asioita läpi.

Sisäiset voimavarat löytyy sisältäsi, ei muiden mielipiteistä, ei uskonnoista eikä todellakaan päihteistä. Se voima pitää kaivaa esiin ja ottaa välittömään käyttöön, elämäntavaksi. Se onnistuu. Ei poikkeuksia. Vaatii sen että todella uskaltaa ja tahtoo. Koska ei ole helppoa, mut helponhan tekee jokainen, eikö?

Voi kuulostaa jonkun korvaan mauttomalta ja muuta, mutta se kun kehoitetaan itsemurhakandidaattia/vaikeasti masentunutta miettimään asioita, niin se on ehkä vähin mitä voidaan tehdä. Ehkä joku sanoo sen niin juuri niillä sanoilla, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja joskus ei, mutta pääsanoma niissä tökeröissäkin sanoissa on kuitenkin se, että muilta voi pyytää apua, jeesiä, mitä ikinä, mutta kukaan ei toisen puolesta oikein voi selkeitä peliä edistäviä ratkaisuja tehdä. Tai valvoa toisen elämää kun poliisi, ettei mitään vaan tapahdu.

Nuo sisäiset voimavarat ja sellainen tietynlainen elämän logiikka on aika hyvä muistutus, koska meillä kaikilla kyllä on ymmärrystä niistä, siitä minä olen ihan saletti. Minullakin oli ja olen selvinnyt melko pitkälti siksi, että viime tipassakin on ollut riittävästi rohkeutta jättää tekemättä itselleen mitään. Jos minuakin hoitanut psykologi jotain ymmärsi, niin sen se osasi sanoittaa hyvin, että on ollut rohkeutta elää. Enkä ole piiruakaan huolissani, ettäkö se rohkeus puuttuisi kaikilta meiltä, jotka olemme todennäköisesti ihan loogisesti olleet huolestuneita elämän asioista. Olemme kenties olleet pitkänkin aikaa masentuneita ja sitten hautoneet itsemme vahingoittamista, mutta olemme kuitenkin nyt elossa.

Siitä on aika hyvä jatkaa täysin omin ajatuksin tätäkin päivää, kun on elossa. Keksiä jotain pientä puuhaa voimien mukaan. Minä taidan katsoa tänään loppuun elokuvan Highlander (1986), joka kertoo kuolemattomista miekkamiehistä. Hieman käppäinen näin vuosikausien tauon jälkeen, mutta onhan tässä sellasta kuolematematiikkaa, joka on aika mielenkiintoista. Haluaisiko meistä kukaan lopulta elää ikuisesti? :)

 

[maken veivi jr.]

Kun tässä ketjunoottinakin mainostetaan MIELI kriisipuhelinta, niin Vikin ja Köpin naurumaraton kerää tällä hetkellä rahaa juuri tähän tarkoitukseen.

Jos on sellainen tilanne itsellä, että pystyy lahjoittamaan, niin eikun viestiä menemään. Tätäkin ketjua kun lukee niin selkeästi tarvetta tälle työlle on.

Viki ja Köpi vetävät Naurumaratonia viimeistä kertaa – showpainia, artistivierailuja sekä seksisana-arvailua

42 tuntia kestävässä Naurumaratonissa kerätään varoja Mieli ry:lle.

yle.fi

 

[Steril]

Voiko kukaan vahvistaa, että tässä ketjussa itsemurhaa suunnitellut henkilö ei ole toteuttanut suunnitelmaansa? Tietääkseni tuon viimeisimmän viestinsä jälkeen hän ei ole mitään kirjoitellut eikä yhteenkään viestiin myöskään esim. tykkäämällä reagoinut.

edit. Väärä hälytys, ilmeisesti nyt äskettäin onkin kirjoittanut illalla. En ollut koko iltana palstalla niin meni ohi.

 

[godspeed]

Haluan näin yleisesti sanoa, että jos itsemurhahakuisuus tai itsemurhaan liittyvä ajattelu on ollut voimakasta, toistuvaa, eikä siitä pääse mitenkään eroon, niin kyse ei välttämättä ole aina (pelkästään) masennuksesta. Yleensä aina KAIKKI johtuu vain masennuksesta, koska resurssit sanelevat niin, ei siksi, että siitä vain olisi kyse.

Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö on tällainen aika perinteinen vian aiheuttaja, että siinä sitten voi päässä pyöriä mitä tahansa pienestä mielessä käymisestä suurempaan harkintaan. Eikä se lähde millään lääkkeillä, jos edes terapialla, jota ei välttämättä edes saa, vaan siinä pitää sitten vaan päästellä höyryjä ulos tavalla tai toisella. Persoonallisuushäiriöissä on tosin se, että niiden on pitänyt kestää kauan ja melko nuoresta asti, jos masennus on saattanut kestää suhteessa niihin mitättömän aikaa. Ihmisten on syytä tarkastella aikaisempaa historiaansa, jos syitä asioihin etsii. Lääkäri ei sitä välttämättä tee. Syystä tai toisesta.

En ole tietystikään mikään lääkäri, mutta ei se lääkärikään taikatemppuihin pysty. Siinä mielessä pidän aivan hyvänä, jos keino purkaa mieltä ja tunteita on vaikkapa sitten tämä foorumi. Parempi se on takuuvarmasti kuin se nykyaikainen ratkaisu, että päivystyksestäkin lähetetään diapam-resepti kourassa kotiin jatkamaan haitallista ajattelua. Johonkin ihminen haluaa purkaa oloaan, se on aivan saletti. Kykeneekö siihen, niin sillä ei ole mitään väliä, kunhan suu vain aukeaa ja paikka sille on.

Toivottavasti @Skruf olet paremmissa voimissa. Edelleenkään mitään hävettävää ei ole, vaikka siltä tuntuisi. Aina kun näissä asioissa on jonkun viattoman elämästä kyse, niin koen jonkinlaista tarvetta auttaa. Onnistuuko se apu? Toimiiko se? Ei varmaankaan usein, mutta jos siitä olisi jotain etua käsitellä näitä asioita. Ja hankalahan se on loukkaamatta joitakin asioita sanoa, vaikka itse olen oppinut, että mielellään mentäisiin suoraan asiaan. Mielenterveysongelmat kuitenkin koskettavat useita meistä vähintään välillisesti, kun esimerkiksi omainen tai ystävä sairastaa, joten se ei ole lainkaan outoa useimmille meistä. Rummutus kuuluu kyllä kauaksi kun sitä ei aina välissä lopeteta.

 

[Gostisbehere]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

 

[Lepranmies]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Laita vaikka mulle yksityisviestiä täällä? Voidaan keskustella ihan mistä haluat ja löydetään varmasti yhdessä joku ratkaisu ongelmiin. Omassa päässä kaikki tuntuu suuremmalta kuin oikeasti onkaan.

Älä päädy nyt mihinkään hätiköityyn, elämä on kyllä elämisen arvoista vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan. Se tunne menee ohi.

 

[madeOFspade]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Älä tee mitään hätiköityä.

Työsuhde ei määritä ihmistä. Hae apua, älä luovuta.

Muistan, että kirjoitit hiljattain mille naurat nyt ketjuun ja nauroit tyttäresi tokaisulle. Elämässä on vielä iloa ja paljon elettävää.

Soita tuonne Mieli ry:n päivystävään numeroon 09 2525 0111, tai soita vaikka mulle, laita viestiä niin annan numeron.

Älä luovuta.

 

[alwahla]

Tunteeko kukaan palstalaisista @Gostisbehere ä henkilökohtaisesti, siis palstan ulkopuolella?
Jos tuntee, niin nyt olisi kyllä täydellinen hetki koittaa ottaa häneen yhteyttä, koska sen verran vakavalta tuo hänen viimeaikainen viestittelynsä on näyttänyt ja kuulostanut.
Itsemurha ei ole koskaan ratkaisu, vaikka vastoinkäymiset olisivat kuinka pahoja tahansa. Apua on aina saatavilla eikä sen pyytäminen ole koskaan häpeällistä.

 

[mikko600]

Tänään tuli minun matkani täyteen.
Jäin varkaudesta kiinni ja työsuhde loppui siihen.
Olen pahasti riippuvainen yksilö mutta enään en voi mitään sairaudelle
Otin jo partaveitsen ja kokeilin mille tuntuu viiltää

Kiitos kaikille ja pitäkää huolta itsestänne

Pistin viestiä ja siellä mun puhnro. Joskus pelkkä ääneen asioiden sanominen auttaa. Soittaa saa milloin vaan.

 

[Ylläpito]

Tiedoksi: Ylläpito on reagoinut ja on yhteydessä asianmukaisiin tahoihin.

Matti Liljaniemi

 

[Gostisbehere]

Sain apua
Kiitos