Alarmisti-denialisti-dikotomia on aika väsynyt näkemys. Ilmastokeskustelu on huomattavasti pirstaloituneempaa. Uusia parempia nimilappuja voisivat olla esimerkiksi "monikasvihuonekaasu-uskovaiset", "pitkäaikaissykliuskovaiset", "on isompiakin ympäristöongelmia kuin hiilidioksi -uskovaiset", "on vähintään epävarmaa, mikä on kunkin ilmastonmuutosta aiheuttavan osatekijän osuus ilmastonmuutoksessa -uskovat", "tässä on yhtä paljon politiikkaa kuin tiedettä mukana -uskovaiset", "sekä oikeat alarmistit että oikeat denialistit saavat liikaa mediahuomiota -uskovaiset" yms. Itse olen ihan rennosti ainakin näitä kaikkia.
IPCC:ssä on naurettavia piirteitä. Reilu 2 000 tiedehenkilöä haki kirjoittamaan AR6-raporttia. Hiukan yli 150 pääsi mukaan. Erilaisissa työryhmissä pyöriskelemään pääsee sentään useampi sata. Johto on iloinen, kun mukaan pääsee entistä enemmän naisia ja tiedeihmisiä kehittyvistä maista. Suomesta kirjoittajien joukkoon pääsee tohtori, joka on tutkinut väitöskirjassaan, millä on suurimmat kasvihuonekaasupäästöt: suoniitty, suolle raivattu ohrapelto vai metsitetty suo. Ja toinen, joka tietää, missä on lunta ja hankia, ja kuinka paksulti ja milloin sulavat. Ja näille kahdelle en todellakaan vittuile. Täysin relevantteja tutkijoita sinänsä molemmat. Kokoontumisia on ympäri maailmaa muutaman vuoden ajan. Joihin kaiketi lennetään. Oletuksena on, että nämä kaikki ovat älykkäitä ihmisiä. Jos oikeasti pelottaa maailman tulevaisuus, kannattaisiko tämänkin joukkion suunnata aivotyötä päästö- ja saastevähentämiseen?