@IceWalker ilta hyvä analyysi edellä. Itseäni ihmetyttää, miksi monille tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa olla rehellinen itselleen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat olleet tiedossa jo vaikka kuinka kauan, ja vuosien varrella tietomäärä sekä varmuus ovat vain kumuloituneet. Silti osa porukasta kieltäytyy katsomasta faktoja ilman ennakkoasennetta.
Kaikista helpointa olisi, jos nämä vastarannan kiisket, joita tähänkin ketjuun ilmestyy solkenaan, myöntäisivät todellisen syyn selittelyilleen. On nimittäin varsin perusteltua maksimoida oma etu ja mukavuus maailmassa, jossa likipitäen kaikki muutkin tekevät niin. Ekologiselle elämäntyylille ei ole insentiivejä, joten harva ryhtyy muuttamaan elämäntyyliään kovinkaan radikaalisti. Tämä on mielestäni intuitiivisestikin ymmärrettävää.
Suomalaisen ilmastokeskustelun ongelma on siinä, että se on aikaa sitten siirtynyt nationalismi-globalismi -jakolinjalle. Osa porukasta kampanjoi Suomessa ikään kuin suomalaisten asennemuutos ratkaisisi maailmanlaajuisen, rakenteellisen ongelmavyyhdin. Vastareaktiona toinen kulmaus asettuu neliraajapuolustukseen ja vetoaa siihen, että "ei meidän toimilla ole väliä". Toisin sanoen taistelua käydään identiteeteistä. Jos lipsut rintamasta, altistat itsesi hurskastelijoiden kritiikille. Tätäkin tapahtuu jälleen kerran molemmin puolin.
Oma aavistukseni on, että ilmastotoimia aletaan globaalistikin tekemään tulevina vuosina. Aika loppuu kuitenkin kesken, joten mitä luultavimmin kymmenet tai sadat miljoonat kuolevat erilaisten lieveilmiöiden seurauksena. Valitettavasti seuraukset eivät tunnu niinkään täällä rikkaassa pohjoisessa, vaan laineet lyövät kovimmin köyhään etelään.
Tuollaiseltahan se keskustelu näyttää, samalla keskustelu on tukevasti jalat ilmassa puolin ja toisin. Faktoista ei niinkään keskustella, vaan toiminnasta. Olennainen kysymys on, miten meidän pitäisi toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Kun keskustelu lähtee omille teilleen, samalla myös keskustelu muuttuu asiasisällöltään entistä vaikeammin hallittavaksi.
Voimme ehkä ymmärtää tieteellisiä faktoja, kun ne perustuvat reaaliaikaiseen tutkimukseen ja havainnointiin. Mutta tilanne menee täysin hallitsemattomaksi, kun alamme puhumaan asioista, joista meillä kenelläkään ei ole tietoa. Tähän tietenkin tieteen kieltäjät iskevät: on todella helppoa kritisoida tiedemiestä, joka on tutkimusalueensa ulkopuolella tavallinen maallikko, joka saattaa muistuttaa pelästynyttä bambia jäällä moottorikelkan valossa. Tutkija on oman tietämysalueensa ulkopuolella eivätkä hänen sanomansa vakuuta ketään.
Tieteen ainoa panos tähän keskusteluun ovat erilaiset ilmastoskenaariot, jotka tietenkin ovat helppoja maaleja asioista vähänkin perillä olevalle kriitikolle. Kukaan ei edelleenkään pysty täsmällisesti ennustamaan, millainen ilmasto maailmassa vallitsee esim. vuonna 2088. Skenaarioiden laaja hajonta paljastaa tämän. Onkin siis lapsellisen helppoa väittää, että todellisuudessa voi olla, että toiminnallamme ei ole mitään vaikutusta ilmastoon. Emme esimerkiksi tiedä, minkälaisia palautemekanismeja luonnolla on, paljonko valtameret sitovat lämpöä, lisääntyykö pilvisyys, entä pienhiukkaset jne.
Soppaa hankaloittaa se, että barrikadin molemmin puolin (en pidä tietenkään denialisteja tasaveroisina keskustelijoina tieteessä) on laaja kirjo erilaisia ihmistyyppejä. Kuten äkkiväärät tyypit, joille ei ole olemassa mitään harmaan sävyjä. Meidän suomalaisten pitää olla etujoukossa ilmastonmuutoksen torjunnassa eivätkä siinä pohdiskelijoiden mielipiteet paina mitään. Tehdään mieluimmin sutta ja sekundaa, kuten Sipilän hallitus. On pakko tehdä jotakin.
Ja sitten on kaikenmaailman viherpipoja, jotka suojelevat Äiti Maata ja tuovat ideologisen painolastinsa keskusteluun. Tilanne muistuttaa eläinten aseriisuntaa, jossa jokainen osallistuja halusi riisua toiset aseista. Samoin keskustellaan siitä, mistä pitäisi luopua, lihansyönnistä, lentokonematkoista, autosta ym. ym. Näissä kukin haluaa toisen osapuolen luopuvan jostakin tärkeästä, konsensusta ei varmasti synny. Jotakin ehdotonta komsilaista vihreää voin jossakin määrin kompatakin, mutta kun vihreiden joukossa on aika paljon näitä neonvihreitä, joille luonnonsuojelu onkin enää vain savuverho hashisbileissä. Nämä vihreät haluavat elää niinkuin tähänkin asti (Ville Niinistölläkin on kaiketi ihan katumaaturi käytössään), mutta koska jotakin pitää tehdä, niin pistetään sitten juntit kärsimään. Nehän eivät äänestä meitä.
Kaiken jorinani taustalla on ajatus, että kun keskustelu koskee sosiaalista todellisuutta, langan päätä ei löydy etsimälläkään. Tiedemieskin sulkeutuu mieluimmin kammioonsa, kuin yrittää löytää tolkkua ihmisten mielipiteistä.
Olemme myöhässä, se on totta. Ja kokonaisuus on äärimmäisen vaikeasti hallittava. Toimien pitäisi olla aidosti globaaleja ja sitovia. Hyvä on, kielletään sitten massalennot kokonaan ja siirrytään kokonaan pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ei vapaamatkustajia. Ja mikä tärkeintä, luovutaan monilapsisista perheistä kokonaan. Ihmiskunnan väkiluku pitäisi saada laskuun ja ainoa eettinen keino on naisten steriloisointi ensimmäisen elävänä syntyneen lapsen jälkeen. Minusta näyttää aika lailla puuhastelulta se, että ilmastonmuutos irrotetaan omaksi keskustelukseen, kun samaan aikaan on niin, että ihmisten pitää löytää jostakin toimeentuloa ja ravintoa. Ei Amazonaskaan sattumalta pala. Ja ihmisten lukumäärä ylittää vielä sen 10 miljardiakin... suojele siinä sitten sademetsiä tai meriä.
Koska näihin em. toimiin ei ryhdytä ennenkuin on liian myöhäistä, silloin tällainen palastelu eli pikkuasioihin puuttuminen alkaa näyttää feikkaamiselta. Ja tähän denialistit tietysti iskevät. Kun "tieteen puolella" on porukkaa, jotka eivät ymmärrä tieteestä sanaakaan tai jotka ovat täydellisiä hypokriittejä patsastelijoita, jotka erikoistuvat erilaisiin näyttäviin eleisiin tyyliin Gore, niin onhan se aika helppoa pitää ilmastonmuutosta jonakin uustaistolaisena ihmisten kiusaamisena.