Kaikista helpointa olisi, jos nämä vastarannan kiisket, joita tähänkin ketjuun ilmestyy solkenaan, myöntäisivät todellisen syyn selittelyilleen. On nimittäin varsin perusteltua maksimoida oma etu ja mukavuus maailmassa, jossa likipitäen kaikki muutkin tekevät niin.
Denialismia on kahdenlaista.
Yksi porukka yrittää kumota tosiasiat näennäistiedolla.
Toinen porukka yrittää kumota tosiasiat visioilla ja uskolla teknologian kehitykseen.
Ensimmäisen porukan jäsenet ovat jankkaavia jääriä, jotka toistavat näennäistietoa, vaikka sen väärät perusteet on jo moneen kertaan osoitettu.
Toisen porukan jäsenet ovat dynaamisia liberaaleja kaupunkilaisia, jotka kieltävät järjestelmän perustan tuholuonteen ja kuvittelevat, että ratkaisut löytyvät järjestelmän sisältä, vaikka tarvittaisiin vallankumous. He saattavat esimerkiksi jankata koulutuksen tärkeydestä, mutta vaikka tarjoaisi heille
tietoa, josta näkee kansan koulutustason ja tuhoavan kulutuskulttuurin yhteyden, usko ei horju.
Ryhmiä yhdistää haluttomuus tiedon omaksumiseen ja jäsentämiseen. Heille tärkeämpää on omien etujen ajaminen tai näennäisvastuun kantaminen subjektiivisen harhan varassa kuin todellisuuden tunnustaminen.
Vihreät kuuluvat lähes poikkeuksetta jälkimmäiseen ryhmään. He tunnustavat syntinsä, mutta luterilaisesti kuvittelevat, että tiedostaminen ja tunnustaminen pesevät puhtaaksi. Kun pitäisi ohjata kulutus alas, niin sen sijaan vihreät tälläkin hetkellä tekevät hallituksessa politiikkaa, jonka tavoitteiden toteutuessa kulutus kasvaa. Näitä toimia ovat esimerkiksi työllistämispyrkimykset. Jokainen työllinen lisää kasvattaa tuhoa.
Ainoa tilanteeseen älyllisesti suhtautuva puoluejohtaja on Halla-aho.
Hän toteaa rehellisesti, että tuho tulee, mutta lisää sen perään, että nykyisessä globaalissa järjestelmässä tilanteelle ei voi tehdä mitään, koska ihmiset eivät tahdo luopua eduistaan.
Vasemmistopuolueet vastustavat ankarasti Halla-ahon toivottomuuden julistusta, mutta hallituksessa ollessaan todistavat omalla esimerkillään täsmälleen sen, minkä Halla-aho kertoo. Sekä vasemmistoliitolle, vihreille että demareille ihminen ja ihmisoikeudet tulevat aina ennen ympäristöä. Koska näiden ensisijaisten tavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa, vasemmistopuolueilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa tuhokulttuuria. Suut puhuvat yhtä, tavoitteet ja päätökset kertovat toisesta. Yksikään vasemmistopuolue ei ole kertonut järjestelmän fundamentalisesta muutoksen tarpeesta.
Aika loppuu kuitenkin kesken, joten mitä luultavimmin kymmenet tai sadat miljoonat kuolevat erilaisten lieveilmiöiden seurauksena. Valitettavasti seuraukset eivät tunnu niinkään täällä rikkaassa pohjoisessa, vaan laineet lyövät kovimmin köyhään etelään.
Minusta tällainen mielipide perustuu pulleasti voivan länsimaisen setämiehen harhaan. Tälläkin hetkellä maailmassa on valtava määrä kärsimystä ja kurjuutta. Ihmiset kuolevat helposti hoidettaviin sairauksiin, sekä sukupuolten että eri sosiaaliryhmien välinen tasa-arvokuilu on huikea ja ihmiset painavat pitkää päivää surkeissa oloissa mitättömällä palkalla tuottaakseen länteen halpaa tavaraa. Joillakin ei ole edes mahdollisuutta saada riittävästi proteiinia, jotta aivot kehittyisivät normaalisti.
Kapitalistinen järjestelmä itsessään tappaa satoja miljoonia ennenaikaisesti, koska siihen on kirjoitettu sisään epätasa-arvo, inhimillinen välinpitämättömyys ja piittaamattomuus ympäristöstä.
Hitaasti etenevä ilmastonmuutos ei muuta tilannetta. Kurjuus voi määrällisesti vähän lisääntyä, mutta laadullisesti mikään ei muutu.
Ilmastonmuutos ei ole taivaalta putoava suuri kivi, joka tappaa yhtäkkiä, vaan se levittää sanomaansa hitaasti.
On kelvotonta itsepetosta maalata tuhoskenaarioita tulevaisuuteen ja vaatia vastuun ottamista niistä, mutta samalla sulkea silmänsä nykyisiltä massiivisilta inhimillisiltä ongelmilta ja ympäristöongelmilta.
Julmuus on tässä ja nyt. Ilmastonmuutos ei tee muuta kuin vähän sävyttää sitä.