Jaetusta linkistä poimittua:
Suomalaisasiantuntijan mukaan jutussa Maunderin minimiksi kutsuttu minijääkausi ei suinkaan tarkoita pientä jääkautta, joka kesti huomattavasti pidempään ja johtui pääasiassa tulivuorenpurkauksista. Sen sijaan Maunderin minimi viittaa auringonpilkkujen minimiin vuosina 1645–1715.
Wikipedian tulivuorenpurkausluettelon mukaan 1800-luvulla ja 1900-luvun vaihteessa paukkui enemmän. Pikkujääkauden rajuudesta kertoo omaa kieltään se, että ajoittain katovuosien seurauksena neljäsosa suomalaisista kuoli nälkään. Toki 1800-luvulla koettiin viimeiset nälkävuodet, mutta kokonaisuutena ilmasto lämpeni. Jokin ei nyt täsmää. Hiilidioksidi se ei voinut olla, kuten ei keskiajan lämpökaudellakaan.
Luettelo suurista tulivuorenpurkauksista – Wikipedia
fi.m.wikipedia.org
Nevanlinnan kommenti auringonpikkuhypoteesiin on seuraava:
"Ehkä tunnetuin esimerkki aikasarja-analyysien epävarmuuksista on 1990- luvulla paljon kohua herättänyt tutkimus, joka ilmestyi johtavassa tiedelehdessä (Science) (Friis-Christensen and Lassen, 1991). Siihen on tieteellisissä julkaisuissa viitattu lähes 800 kertaa viimeksi kuluneiden noin 20 vuoden aikana. Sen mukaan maapallon lämpötilavaihtelut vuodesta 1850 vuoteen 1990 selittyisivät tilastollisesti erinomaisesti auringonpilkkujakson pituuden muutoksilla ilman, että mitään muita tunnettuja ilmastonmuutostekijöitä huomioitiin.
Selityshypoteesina oli, että mitä lyhyempi auringonpilkkujakso on sitä aktiivisempi on aurinko keskimäärin. Silloin myös maapallo vastaanottaisi enemmän säteilyä ja ilmakehä lämpenee. Kun tätä korrelaatiosarjaa jatkettiin 2000-luvulle asti, huomattiin, ettei korrelaatio enää pätenytkään: auringon aktiivisuus kääntyi laskuun, mutta lämpötila jatkoi kasvuaan. Lisäksi jo alkuperäisessä tutkimuksessa oli vakavia tilastoanalyyttisiä virheitä ja käytetyt datasarjat olivat puutteellisia. Virheiden korjaamisen jälkeen väitetty korrelaatio auringonpilkkujaksojen pituuden ja lämpötilan välillä oli heikko (Laut, 2003; Benestad, 2006)."
Ruosteenojan kommentti 1800-luvun säihin on tämä: Suomen ilmasto muuttui pieneksi jääkaudeksi
"Keskiajan lopulla alkanutta ja 1800-luvun lopulle kestänyttä viileän sään jaksoa on usein nimitetty pieneksi jääkaudeksi. Tämän viileän jakson sisälle ajoittui vielä tavallistakin kylmempiä vuosia, jolloin keskilämpötila painui pari-kolme astetta tavallista matalammaksi. Vesistöt jäätyivät talvisin Keski-Eurooppaa myöten. Kesät jäivät vastaavasti lyhyiksi ja koleiksi.
Monen kylmän kesän ajoittuminen peräkkäin 1860-luvulla oli ilmeisesti epäonnista sattumaa. Ympäristöstä ei löydy selitykseksi tuhkapilviä tai muuta selkeää syytä.
- Kun on muutenkin viileää, mahdollisuus äärimmäisen kylmään säähän kasvaa. Juuri näin tapahtui 1860-luvulla, Kimmo Ruosteenoja toteaa.
- Kannattaa silti muistaa, että 1860-luvun ja 1900-luvun kesien keskimääräisissä lämpötiloissa oli vain noin asteen ero. Yksi aste riittää muuttamaan olosuhteita erittäin paljon.
Jos ilmaston viileys lisäsi poikkeuksellisen kylmien sääilmiöiden riskiä, ilmaston lämpeneminen lisää voimakkaita poikkeamia toiseen suuntaan."
Hiilidioksidin määrän lisäys silti alkoi vaikuttaa ilmastoon täälläpäin jo 1800-luvun alkupuolella: Scientists clarify starting point for human-caused climate change
Prof Nerilie Abram, a researcher of Earth’s past climates at the Australian National University and the study’s lead author says:
“Somebody living in the 1830s or even the 1890s would not have been able to distinguish that there was this change afoot,” she says. “It’s by having this long record now that extends almost 200 years from that point that we can go back and say ‘Well, this was when the changes first started.’”
Warming in the Arctic also began in the early 1830s, the paper says, although the signal doesn’t emerge clearly in the temperature record for 100 years because of the “noise” coming from natural variability. The Arctic is where scientists are seeing the fastest temperature rise, known as Arctic Amplification.
1800-luvulla Suomessa oli vain yksi sääasema, Kaisaniemi, joka sijaitsi Helsingin sydämessä. Siellä havaittu lämpeneminen 1800-luvun lopulla selittyy suurimmalta osaltaan kaupunkiefektillä. Mutta globaalistikin hiilidioksidin määrä alkoi nousta ja ainakin mr. Abramin ryhmän mukaan hiilidioksidin määrän lisäys vaikutti jo tuolloin ilmastoon.
