Onneksi Maria Nordinilla on ratkaisu tähänkin asiaan, huuhaasta lähdettiin ja huuhaahan päädytään:
"Voiko olla, että ihminen tiedonjanossaan on mennyt metsään?
Ymmärrän vielä jotenkin, että tuotteiden ja palveluiden valmistamisessa syntyneitä päästöjä mitataan.
Elollisen elämän ”päästöjen” mittaaminen on aivan järjetöntä, koska emme voi koskaan ymmärtää elämää suuressa mittakaavassa.
Itse uskon että kaikki elävä (ja eloton) muodostaa kokonaisuuden, joka hakee itse itseään yhä suurempaan tasapainoon. Me emme kertakaikkiaan voi ymmärtää tuota prosessia, koska olemme liian syvällä sitä.
Olemme osa tuota muutosta. Se että irroitamme tuosta kokonaisuudesta yksittäisiä hetkellisiä mittauksia ja peilaamme niitä ymmärtämättä mihin olemme matkalla, aiheuttaa vain hämmennystä ja huolta.
Mutta ehkäpä kärsimyksellä onkin osansa kokonaisuudessa.
Ps. Jos omat hiilidioksidipäästösi huolestuttavat, meditoi."