Juu elämä toki jossain muodossa jatkuu ja ajastaan taas monimuotoistuukin siihen asti kun aurinkokunta ylipäätään pystyy elämää ylläpitämään ja toisaalta kun ottaa huomioon että "käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan" asioiden isossa mittakaavassa koko eliökunnan puolesta, niin sinänsähän silläkään ei ole merkitystä. Silti tuntuu turhalta tuhota lajeineen elinympäristöjä, jotka ilman ihmisvaikutusta olisivat täysin elinkelpoisia.
Jos asiaa kylmän rationaalisesti miettii, niin maailman eläin- sekä kasvimaailma on muuttunut tässä maapallon historian aikana lähes täydellisesti jo useamman kerran. Siinä katsantokannassa esimerkiksi jääkarhut ovat ihan samalla viivalla, kuin aivan mikä tahansa muu elollinen, mitä täällä pallolla koskaan on ollut. Elämän edessä jääkarhu ei ole yhtään sen arvokkaampi tai arvottomampi, kuin mikään muukaan elollinen.
Mutta koska meillä ihmisillä on tunteet ja jonkinlainen moraalinen kompassi, niin lutuiset jääkarhut saavat meissä aikaan huomattavia sympatioita, jonka vuoksi ne on helppoa ottaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun keulakuviksi. Vaikka ihan samalla tavalla ilmastonmuutos uhkaa uskoakseni lukuisia lintulajeja, joista valtaosa ihmisistä ei kuitenkaan koskaan ole kuullutkaan.
Ihminen on tämän luomakunnan kirkkain kruunu, mitä elämä koskaan on pystynyt luomaan. Mutta tällä kirkkaimmalla kruunulla on kyky myös aivan äärettömään typeryyteen ja mielipuolisuuteen. Otettakoon tästä esimerkkinä, vaikka se, että tämä laji on kehittänyt keinot, joilla se tänäkin päivänä kykenisi pyyhkäisemään koko oman lajinsa olemattomiin. Ydinaseet ovat aivan käsittämätöntä hulluutta.
On aivan uskomatonta, että elämä on kehittänyt tämmöisen olennon vuosimiljardien kehityksen seurauksena, joka kykenee niin hyvässä, kuin pahassa semmoisiin asioihin, joihin meillä on potentiaalia.