Me ollaan kehitetty teknologioita ja hyödytty niistä taloudellisesti jo vuosikymmeniä ja sen homman tulos on nähtävissä kuinka hyvin toimii. Tulos ja ulos kapitalismille, meidän pitää kehittää fiksumpi ja kohtuullisempi talousjärjestelmä. Ilman sitä vihreä siirtymä ei tule pelastamaan yhtään mitään.
Ongelmahan ei ole liikaa kapitalismia / markkinataloutta
, vaan liian vähän markkinataloutta ja omistusoikeutta.
Koko ongelman ilmastonmuutoksessa voi tiivistää sanapariin
yhteismaan ongelma, eli käytännössä siihen, että ilmastolla (ja valtamerillä, joiden liikakalastus on vastaavanlaatuinen ongelma) ei ole omistajuutta, eikä siten mekanismia, jolla ympäristön paskominen saataisiin kuriin.
Tällöin, kun ilmasto on kaikkien yhteinen, kokevat kaikki oikeudekseen olla välittämättä siitä mitä hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmastolle (TJEU tämän langan keskustelu siitä, kuinka suomalaisten päästöt ovat niin pienet, ettei niiden vähentämisellä ole merkitystä).
Nyt pikkuhiljaa kun on herätty fossiilisten polttoaineiden negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin (ilmastonmuutos), alkaa löytyä jo hiukan poliittista tahtoa saattaa nämä negatiiviset ulkoisvaikutukset markkinatalouden piiriin päästökaupan kautta.
Markkinat ovat kuitenkin se ylivoimaisesti tehokkain tunnettu tapa allokoida resurssit (koska sitähän markkinatalous pohjimmiltaan on) ja ilmastonmuutos torjutaan tehokkaimmin sillä, että poliittisesti päätetään päästömaksimit.
Nämä toteutetaan päästökauppaa ja hiilitulleja työkaluina käyttäen ja annetaan markkinoiden päättää mistä ja millä tavalla päästöt tehokkaimmin vähenevät.
Ongelmahan ei tällä hetkellä ole missään nimessä kapitalismi tai markkinatalous, eikä se ettei ongelman hillitsemiseen olisi toimivia työkaluja, vaan se
ettei poliittisilta päättäjiltä löydy riittävästi poliittista tahtoa ratkaista ongelmaa (isolta osin, koska poliitikot pelkäävät äänestäjien reaktiota "meidän päästöt on niin pieniä, ettei niillä ole mitään merkitystä" -kansalaismielipiteen takia).
Keskusjohtoinen suunnitelmatalous tai muu toteuttamistapa johtaa väistämättä tehottomuuteen, eli joko siihen että päästöt vähenevät hitaammin kuin olisi optimaalista tai päästövähennykset aiheuttavat isomman hyvinvointitappion kuin olisi optimaalista.