Jos nyt lähdettäisiin vaikka siitä, että kertakäyttötuotteille kuten yhden pesun tai ei sitäkään kestäville vaatteille asetettaisiin kielto. Kieltoa voisi sitten lähteä laajentamaan muihin tuotteisiin, joiden puuttuminen ihmisten elämästä ei käytännössä vaikuttaisi siihen mitenkään.
Näin menettelemällä ei pelastettaisi palloa, mutta se kannustaisi ihmisiä ajattelemaan, kuinka typerää kuluttaminen pelkän kuluttamisen vuoksi on.
Nythän tilanne on se, että jos joku markkinoi lehmänpaskaa tikun nokassa luontaishajusteena ja pystyy tekemään paskasta nousevan bisneksen, niin siihen kyllä löytyy julkistakin rahaa tueksi, koska nykyjärjestelmässä millään rationaalisilla perusteilla ei ole merkitystä, jos vain rahaa syntyy.
Minusta loputon roinan perässä juokseminen kertoo ihmisen henkisestä tyhjyydestä ja sivistyksen puutteesta. Kun ihminen on tyhmä tai tyhjä, hän ei pysty luomaan elämälleen henkistä pitkäjänteistä sisältöä, jolloin ratkaisuksi muodostuu täyttää välittömiä mielihaluja. Tämä ei koske pelkästään kuluttamista.
Ratkaisujen avain on rationaalisessa pitkäjänteisyydessä, mutta koko järjestelmämme pyrkii kieltämään sekä järjen käytön että tosiasiat, kun kysymyksessä on talous. Taloutta ei saa uhata mikään, vaikka se vie meitä kohti tuhoa ja on yhdenlaista ihmisoikeusrikollisuutta, koska se riistää tulevilta sukupolvilta ja köyhien maiden asukkailta kestävän elinympäristön.
Ei saa sanoa ne*keri, mutta saa rikkoa rumasti ihmisoikeuksia kuluttamalla. Todellisiin ongelmiin ei puututa, mutta symbolisia ongelmia jaksetaan kyllä jauhaa.