Taito-Ojanen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Anaheim Ducks, Kärpät
Yläpesä on kovasti hekumoinut tässä ketjussa ihmiskunnan tuholla kuin paraskin fundamentalistinen rapture ready -hörhö, ja puhunut oikein "arvoisestaan huipentumasta", jos ihmiskunta tuhoutuisi. Melkoista sentimentaalisuutta kaiken näennäisnihilismin keskellä. Ajatus maapallosta ilman ihmistä on varsin hauska ajatusleikki, mutta Sodoman ja Gomorran tyylisistä tuhoista puhuminen lajin loppuun liittyen on täyttä hihhulointia.
Ihmisen itsekeskeisyys ja valloittamishaluinen toimintapa voidaan nähdä kosmisessa mittakaavaassa aivan samanlaisena lajityypillisenä toimintana kuin ketjussa mainittu käytös, jossa leijonat tappavat vieraita poikasia. Vaikka siis osaamme tehdä tietoisia moraalisia valintoja, siitä huolimatta olemme myös viettiemme, vaistojemme ja eräänlaisen itsekkyyden vietävissä. Harvoin myöskään hahmotamme hyvienkään aikomustemme seurauksia loppuun asti.
Aidosti suuremmasta perspektiivistä meidän käytöksemme lajina voi hyvinkin näyttäyä siis sellaisena, ettemme tietoisuudestamme huolimatta pysty tällä hetkellä parempaan. Se, mikä on inhimillisestä näkökulmasta pahuutta, onkin suuremmasta näkökulmasta vain lajiin kuuluva ominaisuus. Miksi meidät pitäisi siis tuomita lajityypillisestä käyttäytymisestä sen paremmin kuin mikä mukaan laji?
Nyt vain sitten odottelemaan niitä viestejä, jotka alkavat "Oletko tosiaan sitä mieltä, että ihminen voi tehdä mitä vain ilman mitään vastuuta...."
Auringon tuhoutuminen ei välttämättä tarkoita ihmiskunnan lopppua, se on vain maapallon loppu. Jos jollakin lajilla (tällä hetkellä) on edes teoreettinen kyky levittäytyä muille planeetoille ja aurinkokuntiin vaikkapa seuraavan 10 000 vuoden aikana, niin juuri ihmisillä. Ja miksi näin pitäisi edes tehdä? No siksi, että lajin pitää vaikka vain vittuillakseen pysyä hengissä, jos siihen on edes etäinen mahdollisuus, vaikka maailmankaikkeus kuinka tekisi parhaansa päästäkseen siitä eroon. Siinä teille sentimentaalisuutta.
Ihmisen itsekeskeisyys ja valloittamishaluinen toimintapa voidaan nähdä kosmisessa mittakaavaassa aivan samanlaisena lajityypillisenä toimintana kuin ketjussa mainittu käytös, jossa leijonat tappavat vieraita poikasia. Vaikka siis osaamme tehdä tietoisia moraalisia valintoja, siitä huolimatta olemme myös viettiemme, vaistojemme ja eräänlaisen itsekkyyden vietävissä. Harvoin myöskään hahmotamme hyvienkään aikomustemme seurauksia loppuun asti.
Aidosti suuremmasta perspektiivistä meidän käytöksemme lajina voi hyvinkin näyttäyä siis sellaisena, ettemme tietoisuudestamme huolimatta pysty tällä hetkellä parempaan. Se, mikä on inhimillisestä näkökulmasta pahuutta, onkin suuremmasta näkökulmasta vain lajiin kuuluva ominaisuus. Miksi meidät pitäisi siis tuomita lajityypillisestä käyttäytymisestä sen paremmin kuin mikä mukaan laji?
Nyt vain sitten odottelemaan niitä viestejä, jotka alkavat "Oletko tosiaan sitä mieltä, että ihminen voi tehdä mitä vain ilman mitään vastuuta...."
Auringon tuhoutuminen ei välttämättä tarkoita ihmiskunnan lopppua, se on vain maapallon loppu. Jos jollakin lajilla (tällä hetkellä) on edes teoreettinen kyky levittäytyä muille planeetoille ja aurinkokuntiin vaikkapa seuraavan 10 000 vuoden aikana, niin juuri ihmisillä. Ja miksi näin pitäisi edes tehdä? No siksi, että lajin pitää vaikka vain vittuillakseen pysyä hengissä, jos siihen on edes etäinen mahdollisuus, vaikka maailmankaikkeus kuinka tekisi parhaansa päästäkseen siitä eroon. Siinä teille sentimentaalisuutta.