Ilmastonmuutos

[mjr]

Hmmm. Mitä tällaisesta itsekeskeisyydestä sanoo körttiopit tai muu kristillisyys?

Jaa, korkeintaan olen körtti-agnostikko... Mielestäni kyllä pyrkimys parempaan tästä hyytävästä nykymenosta on olennaisesti pyrkimystä pois itsekkyydestä, mutta ehkä sitten asian voi muotoilla tuotakin kautta. En näe että edistykseen pyrkiminen sinänsä olisi kovin itsekästä, nykyisellämme tulemme varmasti loppumaan, mutta siinä kyllä menisi tältä planeetalta aika pitkälti särmä (ellei siis jokin korkeampi tietoisuuden aste tulisi tilalle). Meno olisi täällä täysin amoraalista, välinpitämätöntä jatkumista. Luonto on kovin itsekäs.

 

[Eino_Mies]

Mielestäni esimerkiksi maapallon historia ensimmäisestä sekunnista alkaen, miljardeja vuosia vailla ihmistä, ovat erinomaisen kiehtovia aiheita joista tylsyys on kaukana.

Tästä tuli mieleeni sellainen vertaus, jolla meidän on helpompi hahmottaa ihmisen aikaa Maapallolla. Se meni jotenkin niin, että jos Maan koko ikä olisi tasan yksi vuosi, niin siinä mittakaavassa ensimmäiset kädelliset nykyihmisen kaltaiset olennot ilmeistyivät planeetalle vasta joskus klo 14.30 joulukuun viimeisenä päivänä. Kristinuskon synty katsotaan tapahtuneen 13 sekuntia ennen puolta yönä uudenvuoden aattona.

No, nämä jutut menevät jo melko kauas ilmastonmuutosta käsittelevässä otsikossa. Parempi olisi tuo Maailmankaikkeuden ja ihmisrodun mysteerit -viestiketju.

Siinä mielenkiintoinen linkki Maapallon historiasta ja se eri aikakausista: http://www.kiviopas.fi/opetus/maapallo/aika.htm

 

[make-88-]

No ei todellakaan olisi. Ilman ihmistä maailmassa ei olisi älyllistä keskustelua. Ihminen on ainoa olento tällä pallolla, joka pystyy seuraamaan maailman tilaa ja keskustelemaan siitä järkevästi. Tavallaan olemme ns. maapallon paimenia, jotka hyvin tiedostavat tekojensa motiivit ja pystyvät arvioimaan niiden vaikutuksia. Me myös olemme pystyneet dokumentoimaan todella hyvin pallomme historiaa ja sen vaiheita.

Ihminen on todella muuttanut maailmaa lyhyessä ajassa ja noiden seurausten tarkasteleminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin mitä se olisi ilman ihmistä. Linnut laulaisivat ja lohet nousivat jokiin samalla tavalla kuin ennenkin, kunnes taas joku persoonaton luonnonkatastrofi muuttaisi ekosysteemejä. Maailma vain jatkaisi omaa sattumanvaraista kiertoa juuri siihen auringon sammumiseen saakka, vailla mitään älyllistä tai henkistä perinnettä. Jos tämä on joku ihanne, niin ihmettelen suuresti henkilön ajatusmaailmaa.

Nyt kannattaa muistaa se asia että ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä, ja jos me emme kunnioita sitä tarpeeksi tulee se poistamaan tarpeeksi suuren osan ihmiskunnasta uusilla tsunameilla, tulivuorenpurkauksilla ja muilla luonnonkatrofeilla jotta meistä ei olisi sille tarpeeksi suurta vaaraa.

 

[Yläpesä]

Jaa, korkeintaan olen körtti-agnostikko... Mielestäni kyllä pyrkimys parempaan tästä hyytävästä nykymenosta on olennaisesti pyrkimystä pois itsekkyydestä, mutta ehkä sitten asian voi muotoilla tuotakin kautta. En näe että edistykseen pyrkiminen sinänsä olisi kovin itsekästä, nykyisellämme tulemme varmasti loppumaan, mutta siinä kyllä menisi tältä planeetalta aika pitkälti särmä (ellei siis jokin korkeampi tietoisuuden aste tulisi tilalle). Meno olisi täällä täysin amoraalista, välinpitämätöntä jatkumista. Luonto on kovin itsekäs.

Vai, körtti-agnostikko...semmoisiakin sitten löytyy.
Evolutiivinen muutos on luontoon sisään rakennettu kaava, joten "eteenpäin" pyrkiminen on niin ymmärrettävää, että sitä on suuri kiusaus kuvata "luonnolliseksi". Onko ihmisen kohdalla tapahtunut ja parhaillaankin tapahtuvat muutokset sen sijaan "edistystä"? Kenen edistystä ne ovat ja millä hinnalla? Luonnosta löytää paljonkin esimerkkejä joissa yhden lajin kiertokulkuun kuuluu hallitsematon lisääntyminen, ylipopulaatio ja siihen liittyvä tukehtuminen, kannan romahtaminen kun ympäristö ei pysty kannattelemaan ja ruokkimaan sellaista määrää "kuluttajia". YLEltä tulleessa Avara Maa -dokkarissa kuvitettiin upeasti erään kaskas-lajin tällainen pyrähdys, joka muistaakseni tapahtui parinkymmenen vuoden välein. Jos hyväksyy ajatuksen että ilmastomuutos on ihmisen aikaansaama muutos, voi hyvinkin hahmottaa samankaltaisen prosessin mahdolliseksi. Mittakaava on vain suurempi ja hitaampi.

Särmän katoamista ahumanistisessa maailmassa ihmettelen kyllä oikeasti. Kyllähän edistys ja muutos jäävät yhä hakemaan uusia muotoja elämälle. Ei se riipu siitä onko tätä havainnoimassa joku homindi-suvun jälkeläinen. Ethän sinä nytkään ole tietoinen kaikista ihmiskohtaloista, australialaisten perheiden viikonloppuriidoista tai patagonialaisista särmikkäistä juhlatavoista.

 

[MacLean10]

Kai tässä nyt sitten kävi niin, että evoluutio kehitti itselleen mahtipontisen pedon/hirviön, joka ajaa parhaillaan pahasti koko systeemiä alas. Näin se on nähtävä osin.

e. Suosittelen Leena Vilkkan kirjaa "Mustavihreä filosofia - Uutta yhteiskuntaa etsimässä". Ihan mukava ja ajankohtainen kirja.

 

[Viljuri]

Nyt kannattaa muistaa se asia että ihminen ei ole luonnon yläpuolella vaan osa sitä, ja jos me emme kunnioita sitä tarpeeksi tulee se poistamaan tarpeeksi suuren osan ihmiskunnasta uusilla tsunameilla, tulivuorenpurkauksilla ja muilla luonnonkatrofeilla jotta meistä ei olisi sille tarpeeksi suurta vaaraa.

Ihmisarvon kieltämisessä* ei ole mitään älyllisesti kiinnostavaa tai uutta, niin monta syntiinlankeemuksesta tavalla tai toisella kertovaa tarinaa kansanperinne, uskonnot ja ideologiat sisältävät. Merkitykseensä tai pikemminkin sen puutteeseen nähden niitä mainostetaan aivan liikaa, kiitos toimittajien ja medioiden kaikenpuolisen tason romahtamisen kauttaaltaan.

* Yleensä vielä kaikilta muilta kun itseltä ja itsensä kaltaisilta, eihän monelle rakas puppelifasisti Linkolakaan ole uskaltanut edes itseltään ottaa henkeä pois, vaikka varmasti oppiensa valossa korkea aika jo olisi. Ja väite jostakin "informaatioarvosta" kertoo kenelle tahansa edes auttavasti järjissään olevalle, että melkoisesta hybriksestä kärsivät muutkin kuin Linkolan pyydystämät kalat. Paljon suuremman informaatio- ja valitusarvon nekin kalat toisivat kissojen syöminä, kissoillahan on jokin ei-negatiivinen merkityskin maailmassa, toisin kuin äärisuuntauksia propagoivilla havukka-ahon ajattelijoilla.

 

[RuuhkaTukka]

Ei todellakaan. Siis konsensus on suurinpiirtein se, että ilmasto lämpenee ja se että ilmaston lämpenemisellä on vaikutuksia.

Kaikki arviot vaikutusten suuruudesta sitten taas ovat aikalailla mitä sattuu, meriveden korkeuden arvioidaan nousevan 10-150 cm tms. mikä on ennustuksena täysin merkityksetön.

Eli paino sanalla _merkittäviä_ negatiivisia vaikutuksia. Maapallon ekosysteemi on käynyt läpi moninkertaisesti suurempiakin myllerryksiä, verrattuna ennustusten alarajoihin ja toisaalta ylärajat nyt ovat yleensä enemmän tai vähemmän käsien heiluttelua, lähestulkoon kauhun lietsontaa siinä muodossa miten niistä uutisoidaan.

Puhumattakaan muutaman vuosikymmenen välein vaihtuvasta maailmanlopun profetiasta. 70-luvulla tiedeyhteisö oli täysin vakuuttunut uudesta jääkaudesta, joka tietojeni mukaan vieritettiin ihmisen syyksi. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin ollaan varmoja täysin päinvastaisesta tilanteesta. Tästä varmaan joku on jo aiemminkin viisastellut?

Eniten minua häiritsee tässä kouhotuksessa täydellinen mittasuhteiden ymmärryksen puute. Ihmiset puhuvat kuinka ihminen on ollut planeetalla vain silmänräpäyksen maapallon olemassaolosta, joka toki pitää paikkansa. Nyt tästä silmänräpäyksestä on otettu viimeiset noin sata vuotta, joka on silmänräpäys, silmänräpäyksestä ja ennustetaan ties minkälaisia tuomiopäivän skenaarioita. Ilmaston tutkimisessa muutaman hassun vuosikymmenen data on pelkkää valkoista kohinaa.

Vielä mittasuhteista, minulla olisi kysymys asiasta paremmin tietäville. Olen yrittänyt etsiä tietoa, ihmisen tuottaman hiilidioksidin ja luonnon ilmaan päästämän hiilidioksidin suhteesta. Google ei ole minulle osannut tähän vastata, tai todennäköisemmin en ole osannut etsiä. Ihmisen tuottamaa hiilidioksidin määrää on kyllä analysoitu niin perkeleesti, ja määrän valtavuutta popularisoitu vertaamalla sitä ties mihinkä. Valitettavasti se todellinen vertailukohta täytyy olla ihmisen aiheuttama kuormitus verrattuna luonnon aiheuttamaan kuormitukseen. Tästä en ole onnistunut löytämään halaistua sanaa, joten osaisiko joku palstamme tietäjäukoista minua auttaa?

 

[Yläpesä]

Kai tässä nyt sitten kävi niin, että evoluutio kehitti itselleen mahtipontisen pedon/hirviön, joka ajaa parhaillaan pahasti koko systeemiä alas. Näin se on nähtävä osin.

Tällainen ajattelutapa on yleinen ja sisältää mielestäni sen virheen että evoluutio/luonto ei kehitä itselleen mitään. Muutoksia tapahtuu sattumanvaraisesti jatkuvasti ja osa näistä muutoksista jää elinkelpoisina pysyviksi. Luonto ei ole sillä tavalla tavoitteellinen subjekti kuin helposti sen ajattelemme olevan. Elämä "pyrkii" ainoastaan pysymään hengissä päivä kerrallaan ja lisääntymään, harrastamaan sukusolujen jakamista, eli pysymään hengissä sukupolvi kerrallaan. Tässäkin näkyy tavallaan se meille ominainen lapsekas, itsekäs ajattelutapamme.

 

[mjr]

Vai, körtti-agnostikko...semmoisiakin sitten löytyy.
Evolutiivinen muutos on luontoon sisään rakennettu kaava, joten "eteenpäin" pyrkiminen on niin ymmärrettävää, että sitä on suuri kiusaus kuvata "luonnolliseksi". Onko ihmisen kohdalla tapahtunut ja parhaillaankin tapahtuvat muutokset sen sijaan "edistystä"? Kenen edistystä ne ovat ja millä hinnalla?

Jaa, toki meno on ollut tähän saakka enimmäkseen karua, mutta väittäisin vähän radikaalisti että kaikkinensa ainoa uusi asia maailmassa on ollut tämä ajatus valistuksesta, tämä pyrkimys tietoisuuteen ja edistykseen. Ilman näitä oltaisiin täysin yhtä luonnon kanssa, sokeassa pyrkimyksessä lisääntymiseen ja elintilan valtaamiseen, mielenkiinnottomasti. Tämän maailma jo osaa, kaikki sen lajit, ihan itsestään. Valtaosin tästä on edelleen kysymys meidänkin kohdallamme - luonnotonta on tosiaan tämä vielä suhteellisen heikko pyrkimys rationaaliseen itsesäätelyyn. En vain näe, että maailma saisi mitään lisää, jos se menettäisi tämän ainutlaatuisen aspektin itsestään. Ne kinkaat ja könkäät tulevat joka tapauksessa virtaamaan sinne sun tänne, mielenkiinnottomasti. Maailma olisi mittaamattomasti köyhempi ilman australialaisia perheriitoja - sen takia luontoa on suojeltava, tekniikkaa kehitettävä ja silmitöntä kuluttamistamme hillittävä.

 

[Viljuri]

Ihminen on perusluonteeltaan laiska, ja kuten veli mjr aikanaan allekirjoittanutta ojensi, niin asiat näyttäytyisivät niin toisessa valossa, jos vieläkin raataisimme pelloilla jonkun maanomistajan laskuun auringonnoususta auringonlaskuun ja kuolisimme keskimäärin 30-vuotiaina, ilman hampaita ja monenmoisten loisien ja tautien heikentämänä. Tähän tilanteeseen ei ole kovinkaan pitkä aika, Suomessakin vain hieman yli sata vuotta.

Ääliö on se, joka kirjallisuudessa käsiteltyihin luontomyytteihin niin sortuu, ettei enää hahmota reaalisen todellisuuden ja ideaalimaailmojen välisiä ihan hengenpäälle käyviä eroja.

 

[julle-jr]

Ne kinkaat ja könkäät tulevat joka tapauksessa virtaamaan sinne sun tänne, mielenkiinnottomasti. Maailma olisi mittaamattomasti köyhempi ilman australialaisia perheriitoja - sen takia luontoa on suojeltava, tekniikkaa kehitettävä ja silmitöntä kuluttamistamme hillittävä.

Miksi maailman olisi syytä olla mielenkiintoinen? Vai tarkoitatko maailmalla jonkinlaista tiedostavaa äiti maata, joka nauttii siitä että tietää sisältävänsä mielenkiintoisia asioita?

 

[Yläpesä]

Ääliö on se, joka kirjallisuudessa käsiteltyihin luontomyytteihin niin sortuu, ettei enää hahmota reaalisen todellisuuden ja ideaalimaailmojen välisiä ihan hengenpäälle käyviä eroja.

Autuas joutilaisuus joka on tuottanut meille mm. demokratian, kysynnän ja tarjonnan lain ja filosofian. Reaalista todellisuuttahan on mm. se jo edellä mainitsemani asia että aikanaan tiensä päähän tullut aurinko nielaisee maan ja ihmiskunnan. Jonka jälkeen ei enää ole katselijoita tai valistuneita raatajia.

 

[Ted Raikas]

Eli ihmisen ponnistelut on turhia? Minkään eteen. Varsinkaan ympäristön?

 

[mjr]

Miksi maailman olisi syytä olla mielenkiintoinen? Vai tarkoitatko maailmalla jonkinlaista tiedostavaa äiti maata, joka nauttii siitä että tietää sisältävänsä mielenkiintoisia asioita?

No, ajatellen maailmaa joka olisi kiinnostava ja maailmaa joka olisi vähemmän kiinnostava niin olen taipuvainen pitämään parempana tätä ensimmäistä vaihtoehtoa. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että maailman erityisesti pitäisi olla kiinnostava tai että olisi objektiivinen tapa määritellä mitä tämä kiinnostavuus tarkoittaa. Siltikin toki väitän, että tietoisuus on suhteellisen harvinainen tekijä täällä ja että planeetta kai olisi huomattavasti vähemmän monimuotoinen jos tämä aspekti siitä puuttuisi. Sitä kuuluuko kaatuvasta puusta ääntä, jos kukaan ei ole kuulemassa, en osaa sanoa, epäilisin kyllä että kuuluu - minusta kysymys ei vain ole kauhean merkityksellinen.

 

[Viljuri]

Autuas joutilaisuus joka on tuottanut meille mm. demokratian, kysynnän ja tarjonnan lain ja filosofian. Reaalista todellisuuttahan on mm. se jo edellä mainitsemani asia että aikanaan tiensä päähän tullut aurinko nielaisee maan ja ihmiskunnan. Jonka jälkeen ei enää ole katselijoita tai valistuneita raatajia.

1-vuotias lapsihan se ajattelee, että kehto on koko maailma. Se ei ole sitä, ihan riippumatta siitä, että nielaisemmeko helistimen ennen aikojamme vai emme.

Erityisesti matemaattis-luonnontieteellisen viitekehyksen kautta platonismiin ja uusplatonismiin tutustuneet ymmärtävät, että aivan yhtä relevantti ideaalimaailma se on se laiskureidenkin maailma. Epätäydelliset ideaalit ovat yhtä reaalisia kuin täydellisetkin, ja hyvä niin.

 

[Yläpesä]

väittäisin vähän radikaalisti että kaikkinensa ainoa uusi asia maailmassa on ollut tämä ajatus valistuksesta, tämä pyrkimys tietoisuuteen ja edistykseen. .... Maailma olisi mittaamattomasti köyhempi ilman australialaisia perheriitoja - sen takia luontoa on suojeltava, tekniikkaa kehitettävä ja silmitöntä kuluttamistamme hillittävä.

Mielenkiintoinen vaaka sinulla. Jospa kävisi niin että huomisaamusta jokin virus puhaltaa aamutuulen mukana pallomme pinnan läpikotaisin ja torstaiaamuna kukaan ei enää herää. Minkä verran tämä jäljelle jäänyt perheriidaton maailma olisi huonompi kuin toivomasi versio jossa hallittu rakennemuutos ja vapaa markkinatalous saavat jatkaa ilosanomansa takomista seuraavat n vuotta? Jäisikö vielä jotain olennaista valistavaa ja edistävää kokematta tai löytämättä, vai olisiko tuo jatko kuitenkin jatko-osien tapaan vain vanhan väsynyttä lämmittelyä? Jospa ne isot jutut on jo kuitenkin ajateltu ja sanottu/tehty?

 

[julle-jr]

Siltikin toki väitän, että tietoisuus on suhteellisen harvinainen tekijä täällä ja että planeetta kai olisi huomattavasti vähemmän monimuotoinen jos tämä aspekti siitä puuttuisi.

Enpä oikein tiedä tästäkään, mielestäni esimerkiksi luonnoilmiöt kuten salama tai tulivuorenpurkaukset ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia asioita kuin joku tietoisuus. Toki ihminenkin on saanut aikaan mielenkiintoisia asioita, kuten paperikoneen tai internetin, mutta ne ovat vain mielenkiintoisten asioiden muodastaman jonon jatkona, kyllä maailmasta mielenkiintoisia fysiikkaan ja kemiaan liittyviä asioita löytyy ilman ihmisenkin saavutuksia. Jos tarkoitit sitä, että asiat ovat mielenkiintoisia vain silloin kun joku havainnoi ja ymmärtää niitä, niin ymmärrän ehkä pointin. En tosin ehkä myöskään tiedä miksi olisi hyvä, että maailma on monimuotoinen tai miksi olisi hyvä jos siitä tulisi vielä monimuotoisempi.

 

[Viljuri]

(snips) Jospa ne isot jutut on jo kuitenkin ajateltu ja sanottu/tehty?

Jokainen sukupolvi tietysti haluaa näköalattomuuttaan pitää itseään muita tärkeämpänä, mutta totuus on kerta toisensa jälkeen ollut toisenlainen.

Filosofian, humanismin nykyinen taso on ainakin sellaista, ettei niinkin lähellä tulevaisuudessa kuin vuonna 2500 ei näitä aatteita kyllä enää enemmälti muistella, vaikka sinänsä "kyllästyminen" ihan validi tunnepuolen ilmaisu onkin.

Kyllästymistähän tunsivat jo antiikin kreikkalaisetkin, joten en oikein usko, että tulevaisuudessa jaksavat moisista ajatuksista enempää innostua muussa kuin sellaisissa historianteoksissa, joita kukaan ei viitsi edes aivosiirteinä tietoisuuteensa ottaa.

 

[Yläpesä]

Eli ihmisen ponnistelut on turhia? Minkään eteen. Varsinkaan ympäristön?

Itseään suojellakseen ihmiskunta voi varmaan pakon edessä ponnisteluidensa avulla vielä vaikuttaa siihen että ilmakehä, lämpö-ja kosteusolot pysyvät hänelle itselleen suotuisina. Ehkä, sanovat asiantuntijat. Mutta ei ympäristö tarvi sellaista. Ihminen tarvitsee. Ilmakehä voi aivan hyvin sisältää 70% hiilidioksidia, vaikka me emme siitä pitäisikään. Sellaisessa ympäristössä selviäisi ja valistuisi hyvin toisenlainen fauna. Näemme luonnossakin "luonnollisuutta" siellä missä sitä oikeasti ei ole.

 

[Ted Raikas]

Mutta ei ympäristö tarvi sellaista. Ihminen tarvitsee.

Tietty. Ihminen ei ole korvaamaton tai elintärkeä olomuoto noin suuremmassa mittakaavassa, mutta ihminen on silti varsin erikoislaatuinen elollisuuden kehittymä, ainakin nykytietämyksen valossa. Kun meitä sillä tapaa kehittyneempiä olentoja ei tunneta. Toisaalta vaikka sellaisia tiedettäisiinkin, niin ei ihminen mikään mitäänsanomaton luomus siltikään olisi. Minä kun en pidä oikeastaan mitään elollista olentoa mitäänsanomattomana luomuksena, vaan elämän monipuolisuus, sopeutuvaisuus ja yksilöllisyys jaksaa hämmästyttää joka kerta. Ehkä joku kuivettunut tiedemies voi pitää moista turhana ja tietämättömän lapsukaisen silmien pyörittelynä. Ihan sama. Elämys on omasta mielestäni tärkeintä ja se on ihmisessä hienoa, että hän voi varastoida näitä kokemuksia niin laajasti ja siirtää niitä eteenpäin ja ilmaista myös.

Näemme luonnossakin "luonnollisuutta" siellä missä sitä oikeasti ei ole.

En ole nyt ihan varma ymmärränkö tätä lausetta, mutta minusta kaikki nimenomaan on luonnollista. Jopa ihmisen tapa saastuttaa ja tuhota on luonnollista, koska se on mahdollistettu asia tiettyjen tapahtumaketjujen kautta, se ei tuhoa maailmaa. Se tuhoaa meidän oman maailmamme ja elintilamme, no ehkä samalla joidenkin muiden lajien myös. Mikään luonnoton asia ei ole ihmiskuntaa synnyttänyt mielestäni, on siinä sitten takana silkka sattuma, jumala tai useampi, tai toinen laji. Yhdentekevää.

Tietysti meillä on avaimet tehdä monenlaisia valintoja ja muuttaa asioiden suuntaa, mutta on vaikea ennustaa, olisiko ihmiselle toisenlaista tulevaisuutta ollut olemassa, kuin tämä mitä tässä nyt eletään. Ehkä kohtalo ei ole meidän omissa käsissämme. Ehkä 100 eri polkua vie lopulta samalle tielle, oma valintasi mitä pitkin menet, sama suuremmassa mittakaavassa. Silti yksilö voi pelastua ja olla onnellinen. Mielestäni ihmisen lahjakkuuden poisheittäminen on turhuutta, sen uhalla olen kaikesta "maailmanpelastamisestani" huolimatta valmis toteamaan, että aseet, ydinpommi, saasteet, kuona, kaikki on jollain tapaa merkki ihmisen lahjakkuudesta ja siitä, että luonto todella mahdollistaa tämän.

Mielestäni ihmisellä on lupa olla hieman itsekäs ja jossain määrin kokea olevansa ainutlaatuinen. Samalla sen mukana tulee velvollisuus katsoa hieman, mitä ympäristölleen tekee. Tämä ei useinkaan toteudu, mutta itsepähän kärsimme loppupelissä.

Kaikki on kokeilua.

Tämä nyt oikeasti menee jo elämänkatsomuksen ja ehkä filosofiankin puolelle koko juttu, joten en tiedä jatkanko tätä jos kommenttia tullaan. Vaan katsotaan.

 

[Yläpesä]

Ensin näin:

Mielestäni kyllä pyrkimys parempaan tästä hyytävästä nykymenosta

Ja sitten näin:

Jaa, toki meno on ollut tähän saakka enimmäkseen karua, mutta väittäisin vähän radikaalisti että kaikkinensa ainoa uusi asia maailmassa on ollut tämä ajatus valistuksesta, tämä pyrkimys tietoisuuteen ja edistykseen.

Pidät siis tavoiteltavana ja arvostettavana pyrkimystä pois tästä hyytävästä nykymenosta, joka kuitenkin on ainoaksi uudeksi arvokkaaksi lisäksi nimeämäsi valistuksen (uteliaisuus, halu etsiä ja löytää, halu kehittyä) kukoistava hedelmä? Miten tämä nyrkki avataan?

 

[mjr]

Pidät siis tavoiteltavana ja arvostettavana pyrkimystä pois tästä hyytävästä nykymenosta, joka kuitenkin on ainoaksi uudeksi arvokkaaksi lisäksi nimeämäsi valistuksen (uteliaisuus, halu etsiä ja löytää, halu kehittyä) kukoistava hedelmä? Miten tämä nyrkki avataan?

En jaksa nähdä tässä kovin todellista ristiriitaa - ei nyky-yhteiskuntaa juuri pysty pitämään valistuksen hedelmänä. Lähinnä olennaiseksi on osoittautunut luontainen pyrkimyksemme valtaan, valistus hetken verran tasoitti tietä markkinoiden vapaalle toiminnalle, paremmin ainakin kuin feodalismi, mutta nyt saman asian ajaa tehokkaammin vaikkapa viihdeteollisuus. Valistus on toistaiseksi jättänyt siis hyvin pinnalliset jäljet kulttuuriimme, mutta toivottavasti siinä piilee avain tämän hyytävän nykymenon (joka on siis erittäin marginaalisesti vähemmän hyytävää kuin sitä edeltänyt ihmiskunnan historia) lopettamiseen. Toivossa on järkevä elää...

 

[Yläpesä]

En ole nyt ihan varma ymmärränkö tätä lausetta, mutta minusta kaikki nimenomaan on luonnollista.

Samaa asiaa tarkoitin. Hieman laajemmin kuvailtuna sitä, että pidämme kovin helposti sitä luonnollisena mihin olemme lyhyen historiallisen ajan ehtineet tottua ja jota pidämme itsellemme tärkeänä. Emme pidä jääkautta luonnollisena vaikka se oli sitä melko pitkän aikaa.

Mielestäni ihmisellä on lupa olla hieman itsekäs ja jossain määrin kokea olevansa ainutlaatuinen. Samalla sen mukana tulee velvollisuus katsoa hieman, mitä ympäristölleen tekee. Tämä ei useinkaan toteudu, mutta itsepähän kärsimme loppupelissä.

Tästä erinomaisuudesta ja itsekkyydestä se hybris kuitenkin rakentuu. Jumalan kuvaksi itsensä 2000 vuotta kuvitellut luulee voivansa kontrolloida kaikkea.

Etten vaikuttaisi läpikotaisin nihilistiltä niin totean uudemman kerran, että kyllä meilläkin lajitellaan roskat, takapihalta löytyy pikakompostori, öljyn käytöstä on siirrytty/siirrytään kohti korvaavia lähteitä (ilmalämpö, aurinkokenno) ja suositaan lähipalveluita ylikansallisten sijaan. Niillä ostetaan vähintäänkin ihmisille tärkeää hyvää omatuntoa, ehkä myös jonkin verran todella jarrutetaan hiilidioksidipäästöjä (jos ne nyt liittyvät muutokseen) ja kasvatetaan lapsia omaksumaan samat toimintamallit.

mjr:n valistususkoa jäin vielä pureksimaan. Mikä ihmiselle luonteenomainen piirre voisi kilpailla kehityshalun kanssa? Mihin eläin/luonto ei pysty? Taidan kääntyä sen puoleen että vastaus on pahuus. Ihminen taitaa olla ainoa eläin joka pystyy tietoisesti pahuuteen, toisen lajitoverin tuhoamiseen tuhansin tavoin...niin jopa koko lajikokonaisuutensakin tuhoamiseen. Ilman ihmiskuntaa ei olisi pahuutta? Kirjattiinko se aikoinaan Voyagerin kultalaattaan viestinä muille sivilisaatioille? Esimerkkinä ihmiskunnan saavutuksista.

 

[Ted Raikas]

Samaa asiaa tarkoitin. Hieman laajemmin kuvailtuna sitä, että pidämme kovin helposti sitä luonnollisena mihin olemme lyhyen historiallisen ajan ehtineet tottua ja jota pidämme itsellemme tärkeänä. Emme pidä jääkautta luonnollisena vaikka se oli sitä melko pitkän aikaa.

Aika erikoista, jos joku ei pidä esim. jääkautta luonnollisena asiana? Toki se monelle nykyhetkeen tuudittautuneelle tuntuu asialta, josta jauhetaan vain oppikirjoissa, tai joka on jotain homeista muinaisuutta. Ei tätä päivää. Näin, vaikka jääkausia on ollut lukuisia. Ymmärrän tietysti sitä kautta, jos on huolissaan asumis- ja elämisolosuhteistaan ja sitä kautta kaikki aina ennen pitkää tulevat mullistukset tuntuu ahdistavilta ja vääriltä. Ne pitää vaan hyväksyä.

Minusta jääkausi, kuten lähes kaikki luonnonilmiöt ja asiat on hienoja ja tärkeitä. Osa voi toki ärsyttää, kuten vaikkapa kaatosade, kun pitäisi mennä kouluun tai johonkin tärkeään tapaamiseen. Se on taas sitä ihmisen mukavuudenhaluisuutta. Eiköhän siitä kärsi vähän kaikki. Ei ne monet eläimetkään sinne kaatosateeseen mielellään mene, ellei ole pakko.

Mitä tulee tuohon nihilistisyyteen, niin hieman vaikutit sellaiselta kyllä, mutta selvensit hyvin. Olen monessa asiassa samaa mieltäkin. Mitä tulee ympäristökäyttäytymiseen, niin voihan se olla, että monet ns. parannuskeinot ja eleet on melko hyödyttömiä, mutta pidän niitä silti humanistiselta kannalta katsottuna suotavimpina kuin silkka välinpitämättömyys. Ne kuitenkin edistää viihtyisyyttä. Meidän tehtävämme, kun siihen kerran kyky on annettu, on käyttäytyä mahd. soveliaasti ja tehdä niitä pieniäkin hyviä asioita ympäristömme vuoksi. Alku se on sekin. Jos vaihtoehtona on, että kaikki heittelee roskansa minne sattuu, tekevät mitä sattuu ja touhuaa omiaan ilman mitään yhteisiä sääntöjä, niin ei se ketään loppupelissä palvele. Kyllä suosin sitä, että katsoo ja miettii edes hieman mitä tekee ja pohtii voisiko toimia jotenkin paremmin.

Se on mielestäni sitä ihmisen kehittymistä sivistyneempään suuntaan. Teot merkitsevät. Ideologialla sinänsä ei ole suuremmin väliä.

 

[mjr]

mjr:n valistususkoa jäin vielä pureksimaan. Mikä ihmiselle luonteenomainen piirre voisi kilpailla kehityshalun kanssa? Mihin eläin/luonto ei pysty? Taidan kääntyä sen puoleen että vastaus on pahuus. Ihminen taitaa olla ainoa eläin joka pystyy tietoisesti pahuuteen, toisen lajitoverin tuhoamiseen tuhansin tavoin...niin jopa koko lajikokonaisuutensakin tuhoamiseen. Ilman ihmiskuntaa ei olisi pahuutta? Kirjattiinko se aikoinaan Voyagerin kultalaattaan viestinä muille sivilisaatioille? Esimerkkinä ihmiskunnan saavutuksista.

Kyllä, tietoiseen pahuuteen ja tietoiseen hyvyyteen. Emme syyllistä urosleijonia siitä, että ne tappavat toisten urosten siittämät pennut vallatessaan itselleen uuden lauman, emme pidä pahuutena sitä, että hyeenalaumaa tappaa pitkällisen julman kamppailun jälkeen seepran. Minusta tietoisuus on melkoisen radikaali, poikkeuksellinen asia maailmassa - en oikeastaan ota kauheasti kantaa siihen, mikä on ihmiskunnan kohtalo, mitkä ovat kertoimet (kai ne nyt huonot ovat), nämä suuret kertomukset, suuret koherentit linjat jätän sinulle, lähinnä mietin sitä, mikä olisi järkevä ja eettisesti kestävä tapa reagoida tähän hämmästyttävään kokemukseen maailmassa olemisesta, mikä meillä, ilmeisesti ainutlaatuisesti, tällä planeetalla on. Ja itse olen päätynyt siihen subjektiiviseen kantaan, että pyrkimys edistykseen, paikallisesti määritellyn hyvän lisääntymiseen olisi tämä sekä järkevä että eettisesti kestävä asenne. Mihin se sitten johtaa, en tiedä, enkä välttämättä ole edes kauhea kiinnostunut tietämään.