Jääkenttien sulamisella on merkitystä ilmastonmuutoksen kiihtymisen kannalta. Nimittäin jää toimii mainiona säteilyn heijastajana. Kun melkoinen osa maapallon molempien napa-alueiden jääkentistä muuttuukin lämpösäteilyä imeviksi maa- tai merialueiksi, lisää se entisestään prosessin etenemistä. Jo aiemminhan oli puhetta siitä, että Siperian sulaminen vapauttaa puolestaan suoalueiden varastoimat metaanit ilmakehään, ja metaani on kasvihuonekaasuna kymmenen kertaa voimakkaampi kuin hiilidioksidi. Mahtaakohan tällaisia prosessia eskaloivia tekijöitä löytyä vielä muitakin?
Toinen merkittävä prosessi on merivesiin sitoutuneen hiilidioksidin vapautuminen. Pointti on siis se, että mitä lämpimämpi vesi, sitä vähemmän se pystyy sitomaan hiilidioksidia (esimerkkinä toimii vaikkapa kylmä ja kiehuva coca-cola). Hiilidioksidia sitoutuu veteen (dissosioituu -> hiilihappo) tietty määrä jota voimme kuvata kohtuullisella approksimatiivisella funktiolla, joka on merenpinnan tasolla olevan ilmanpaineen, meren lämpötilan (joka itsessään on funktio, joka riippuu ajasta ja syvyydestä noin keskimäärin), merenpinnan tasolla olevan ilman hiilidioksidipitoisuuden funktio ja jossain määrin myös kaipa se on veden suolapitoisuuden funktio. Näistä mikään ei ole vakio, eli todennäköisesti puhutaan monimutkaisesta differentiaaliyhtälöjoukkiosta, jonka eräs/useampi ratkaisu kuvaa funktiotamme. Näin ollen myöskin kohtuu todennäköistä on, että systeemimme on kaoottinen.
Loppukaneettina kuitenkin tuosta prosessista on vedettävä jonkinlaiset johtopäätökset:
Merenpinnan korkeudessa ilmanpaine kasvaa hiilidioksidin määrän lisääntyessä ilmakehässä (hydrostaattinen paine), tämä lisää hiilidioksidin määrän sitoutumista nesteeseen (hillitsee muutosta)
Meren lämpötila kasvaa hiilidioksidin lisääntyessä ilmakehässä, tämä vähentää hiilidioksidin sitoutumista nesteeseen (kiihdyttää muutosta)
Meren suolapitoisuuden merkitystä hiilihapon osuuteen merivedessä en osaa edes arvailla. Joku näppärä voi tehdä sille termodynaamisen tarkastelun.
Eli siis meren lämpötilan kasvaessa merestä vapautuu hiilidioksidia ilmakehään. Mikä määrä se on, en osaa arvailla..
Hauska tuuri tässä kenties kävi, onni onnettomuudessa: Oletetaan, että nyt maapallo olisi jääkauden korvalla, jäätiköt alkaisivat lisääntyä. Sitten huomattaisiinkin, että jääkausi onkin jäämässä ennätyslyhyeksi, osattaisiinko silloinkin olla huolissaan? Tai riittävän huolissaan?
Asiasta oravanpyörään: JOS hiilidioksidin määrä ilmakehässä todellakin vaikuttaa sen 0,5-1 asteen muutoksen maanpinnan lämpötiloihin, on se mahdollisesti liikaa maapallon termisen tasapainon kannalta (ainakin monisoluisen elämän kannalta).. Korkeampi lämpötila tarkoittaa pienempää jään osuutta, pienempi jään osuus tarkoittaa suurempaa säteilyenergian absorptiota. Korkeampi lämpötila tarkoittaa myös korkeampaa vesihöyryn osuutta ilmakehässä, vesihöyryn absorptiospektri sitten taas osuu täydellisesti Auringon säteilyspektrin maksimin kohdalle, toisin kuin hiilidioksidin spektri, eli se tarkoittaa korkeampaa lämpötilaa.
Samalla Maapallon ilmakehä laajenisi (lisääntyneen kaasumäärän, ja korkeamman lämpötilan vuoksi) kohti avaruutta ja absorboisi suuremmalta pinta-alalta auringon säteilyenergiaa, ja taas pukkaisi lisää lämpöä, metaanin vapautuminen ikiroudista on jo käsiteltykin, ja sykli jatkuu... (toki lämpötila ei voi koskaan nousta jotakin tiettyä arvoa korkeammaksi, mikä tuo loppulämpötila olisi, siitä voi spekuloida ja tehdä arvioita, tarkat mittaukset voidaan tehdä sitten, kun se on lämpötila on likimain saavutettu)
PS. Itse tieteilijänä en voi omata mielipiteitä säilyttääkseni objektiivisuuden, faktoja voin pyörittää, ja nykyvalossa voin sanoa, että tulevaisuus näyttää lämpimämmältä, syy saattaa hyvin olla ihmisen vapauttama hiilidioksidi ilmakehään, mutta myös (epätodennäköisemmin) olla usean sattuman summa, joita sattumia kukaan ei varsinaisesti tiedä (normaali maapallon lämpötilan muutosnopeus on jäänyt taakse kyllä faktojen siivittämänä). Näin ollen lopputulos "Syy:ihmisen vapauttama hiilidioksidi Seuraus:suurempi ilmastollinen muutosnopeus" olisi järkeenkäypä. Maapallon keskilämpötilojen vetäminen tarkasteluun on ehkä tällä hetkellä hieman epäoleellista, sillä jäätiköiden vetäytyminen vaatii energiaa (sulamislämpö 333 kJ/(¤C*kg), kun jäätä ei ole enää yhtään jäljellä, voi vasta suuret muutokset lämpötiloissa tapahtua (jää on aina 0-asteista tai alle) napa-alueilla ja niiden ympäristössä (ja näin ollen loppujen lopuksi myös päiväntasaajanseudulla, sillä lämpötilan gradientissa ei voi olla epäjatkuvuuskohtia). Näin ollen pitäisin jäätiköiden määrää merkittävämpänä mittarina maapallon absorboiman energian määrälle.
[toki voin olla tässä arviossa väärässä, kritiikki on kaivattua taas kerran, sillä en ole laskenut jään ominaissulamislämmön avulla tuota energiamäärää jonka faasimuutos tarvitsee esim vuodessa, ja kuinka paljon merivesien keskilämpötila muuttuu vuodessa (ominaislämpökapasiteetti 4,2 kJ/(¤C*kg)]
Sanoakseni tilanteesta tällä hetkellä, konsensusta ei ole saavutettu tiedemaailmassa, mikä on maapallon tulevaisuus. Mutta toisaalta tiede ei pyri konsensukseen vain konsensuksen vuoksi, vaan kuvatakseen maailmaa. Tästä johtuen tulokset, päätelmät, kritiikki, tulokset, päätelmät, kritiikki -oravanpyörä on tarpeen niin kauan, kunnes tulokset ja päätelmät ovat niin hyvin yhteydessä toisiinsa, että tieteilijät eivät enää osaa esittää pätevää kritiikkiä jo olemassa olevalle tiedolle.