Uudet innovaatiot luovat työpaikkoja ja mahdollisesti vaurautta koko maahan kuten aiemmin mainitsemani Q Power.
Kyllä on älyllinen epärehellisyys syvässä. Et edellytä itseltäsi edes alakoululaisen ymmärrystä syistä ja seurauksista.
Kansan vaurastuminen johtaa täysin väistämättä ympäristötuhoon. Ratkaisu on köyhyys, eikä se ole mikään mielipidekysymys vaan tosiasia, joka näkyy kiistatta tilastoista. Kun ihminen on köyhä, hän ei kuluta. Kun ihminen vaurastuu, hän kuluttaa.
Tosiasioita vastaan voi vängätä, mutta se on yhtä junttimaista kuin painovoimaa vastaan vänkääminen.
Tässä on käynyt niin, että kun aikaisemmin valtavasti sekä materiaalista että inhimillistä hyvinvointia luonut markkinatalous on osoittautunut pitemmällä aikavälillä kestämättömäksi talousjärjestelmäksi, niin sen jälkeen markkinataloususkovaiset ovat hylänneet rationaalisen ajattelun ja tosiasiat ja korvanneet ne visioilla.
20 vuoden päästä nähdään, että uusi teknologia, maailman vaurastuminen ja koulutuksen ja tasa-arvon leviäminen ovat osaltaan onnistuneet hillitsemään ympäristötuhoja, mutta samaan aikaan niiden kokonaismäärä on noussut. Silloin maailma on taas jonkin verran tuhoutuneempi paikka kuin nyt.
Silloin myös suurempi osa ihmisistä tunnustaa, että tekninen kehitys ei pysty ratkaisemaan ongelmia niin kuin ei ole pystynyt aikaisemminkaan. Sen sijaan jäärät jäävät yhä toistamaan vanhaa mantraansa. Osa väistelee vastuutaan, osa vannoo aivan nurkan takana olevan teknisen ratkaisun nimeen.
Joidenkin vuosisatojen tai enintään vuosituhansien aikana ratkaisu löydetään ja resurssien jakamiseen opitaan uusi tapa. Se vain vaatii ihmiskunnan yhteisen kokemuksen, jossa solidaarisuus ja tavoite yhteisestä hyvästä ruvetaan kokemaan tärkeämmäksi kuin kilpailu oman edun tavoittelusta.
Tuntuu uskomattomalta, että perusjärkevät ihmiset olettavat, että juuri nyt meillä on käsissämme järjestelmä, jolla kuljetaan ihmiskunnan historia loppuun saakka. Ei varmasti ole. Muutos tulee joka tapauksessa. Kysymys on vain sen aikataulusta.
Ennustan, että ensimmäiset askeleet järjestelmän muutoksessa näkyvät kasvavana rajoittamisena, joka näkyy jo nyt. Kilpailulle luodaan yhä enemmän sääntöjä, joilla pyritään turvaamaan sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointi. Syntyy idea, että vähemmästä on tehtävä enemmän. Jos siihen ei pysty, häviää. Yksilön kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi työttömyyttä, jota ruvetaan paikkaamaan yhä laajemmilla sosiaalipalveluilla.
Kulttuurisessa liikehdinnässä ennustan seuraavaksi askeleeksi kestävien tuotteiden vaatimusta. Jos tuotteet tehdään armeijalaadulla, jolle on ominaista niin pitkäikäisyys kuin korjattavuus, turhan työn määrä ja turhan materiaalikulutuksen määrä romahtaa. Se tietenkin tarkoittaa jättityöttömyyttä, mutta se on sitten paikattava ilmaisella rahalla.
Suurinta järjettömyyttä on pitää yllä työn kulttuuria, koska työn kulttuuri johtaa vain turhaan kuluttamiseen. Tavoitteena ei saa olla työllistäminen vaan tarpeiden täyttäminen.
