Thunberg rantautui New Yorkiin, takana tiukka pariviikkoinen purjehdus. Heja grabbar! Myös ihana moraalinen naapurimme Ruotsi rantautui symbolisesti Vanhalle Mantereelle (kuitenkin Pangean hajoamisesta on tuollaiset 200 miljoonaa vuotta, Attenborough ei toki ollut silloin vielä paikalla). Miksi ihmisellä olisi oikeus nimetä Amerikka Uudeksi Mantereeksi?
Thunberg rantautui kuin Charles Lindbergh, ilman fossiilisia polttoaineita, väärään suuntaan toki. Hienoa, mutta Thunbergiä ennen oli rantautunut mittava joukkoa reportteja ym. fakenewsereitä, jotka eivät olleet tehneet sitä purjeveneellä, eivät edes aurinkopaneelilentokoneella. Ei, ihan olivat hyväkkäät tehneet matkan perinteisesti kuluttaen suuren määrän uusiutumattomia energiavaroja ja lisäten hiilidioksidin määrää ilmakehässä.
Voisin kuvitella Fawlty Towersin isännän tiukan tajunnanvirtapalopuheen tekopyhyydestä: Te... ruotsalaiset, te....hypokriitit....hurskastelevat....ihmiset (lyhennelmä, kestää originaalina toista tuntia, kunnes Sybil puuttuu peliin).
Jos olemme hyväntahtoisia ja mehän olemme, oikealla asialla tuo kirkasotsainen on, ilmasto todellakin lämpenee eikä se ole hyvä juttu. Mutta olisiko liikaa vaadittu, jos myös aikuiset näyttäisivät esimerkkiä globaalin lämpenemisen torjunnasta? Siitä vaan hurritoimittajatkin kirkkoveneellä Nykiin, jossa suurlähetystössä nautitun hapansilakka-aterian ja kuvien ottamisen jälkeen takaisin Tukholmaan Dagens Nyheterin toimitukseen puolet keyempänä. Ihan kuntokin kasvaisi. Norskit tekisivät tässä varmaan heyerdahlit.
Kirkasotsainen merenneito siis nousee vedestä ja antaa palmunlehvät kutreillaan Trumpille symbolisen viestin: "Kuuntele tiedettä". Siis täh? Eihän tuo heppu ole oppinut kuuntelemaan edes radiota, saati avattua sitä. Vanha äijä, joka todistaa legendaksi hokeman: "nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus". Ellei sitten viisaus asu rahasäiliössä, jossa Donald Trump ei toiveistamme huolimatta sukella.
Nuoret voivat kokea tämän rantautumisen eri tavalla, voimaantua. Loppujen lopuksi, kyse on heidän asiastaan ja tulevaisuudestaan. Nuoret ehkä oppivat Valloissakin käyttämään julkisia kulkuvälineitä, ml. rautatiet ja ostamaan vähäpäästöisiä autoja. Mutta näin hiukkasen vanhempana on vaikea nähdä Thunbergin aktiossa muuta kuin tarpeettoman eleen, teon, jota ilmankin pärjäisimme.
Lasse Lehtisen kolumni tuo oman suurten ikäluokkien kyynisyyden peliin, siinä Ruotsi näyttäytyy kaksinaamaisena poliittisena toimijana läpi historian. Thunberg asettuu tässä jatkumolle: tällä kertaa ruotsalaiset ovat pelastamassa ilmastoa tavalla, joka ei vähennä globaalia fossiillisten polttoaineiden kulutusta millilitraakaan. Kaikilla ei sitä paitsi ole edes huippuluokan purjevenettä saati aikaa purjehtia Nykiin kesken työviikon. Onneksi Thunberg sentään jatkaa matkaansa muilla välinein, mutta millä hän saapuu takaisin Ruotsiin, kenties Ikaroksen tavoin riippuliitäen Atlannin halki. Tätä ei tarina kerrokaan. Sen tiedämme, miten häntä seuraavat journalistit palaavat takaisin Ruotsiin.