Nelosketjussakin aika tärkeää on se roolitus. Miettii tuota HIFK:n nelosketjua vm. 2011: 2. Pöysti- 1. Liivik- 3. Nyholm. Mikä siitä teki paremman, kuin mitä meidän nykyinen nelonen pystyy esittämään? Sanoisin suoraan, että toki toimiva pelitapa, mutta myös roolitus. Numero kuvaa roolin tärkeyttä tuon kentällisen toimimisessa.
Ei esimerkiksi Liivik ole mikään klassinen sentteri, mutta hoiti sen tontin kyllä siihen asti hyvin, kunnes alkoi luulemaan itsestään liikoja. Tämä koskee näitä kaikkia rooleja, eli nelosen pelaajilla pitää olla asenne ihan tapissa illasta toiseen. Kun tämän roolin pelaajalle tulee halu siirtyä kiekollisempaan rooliin, niin yleensä pelin taso alkaa heiketä, koska pelaajasta paukut eivät vain riitä ja työmäärä alkaa tippumaan. Pitää muistaa, että HIFK:ssakin Liivik pelasi 15 ja 18 pisteen kaudet ja Bluesissa uran huippu 28 pistettä. Tälle tontille HIFK:lla olisi periaatteessa heittää hyvin saman tyylinen pelaaja, eli 1. Nykopp, josta ihan oikeasti näkee sen, että voisi hyvin olla sellainen 0,3-0,5 PPG:n mies Liigassa. Nykopp ei tyydy pelkkään kiekon roiskimiseen, vaan haluaa pelata kiekollista peliä. Se on ominaisuus, joka puuttuu näiltä meidän nelokenttäläisiltä pääsääntöisesti ja se pelaaminen onkin sitten joko päätöntä roiskimista tai sitten yhden miehen päätöntä rynnimistä. Ei saada kiekonhallintaa, vaan pelataan pelkästään kiekottomana ja silloin miinukset kasvaa ja plussia tulee todella harvoin. HIFK:lla ei kuitenkaan käytännössä ole Nykoppia. Mies on joko loukkilistalla tai hakee peliään loukin jälkeen. Nelosen peli oli tällä kaudella parhaimmissa uomissaan silloin, kun Nykopp siinä pelasi. Kun HIFK:n nelosesta puuttuu edes auttavaa pelin rytmittämistä, niin eihän siitä pelaamisesta voi mitään tulla. Keskialueenkin yli päästään vain puskemalla, joka ei tuota edes hyvää päätypeliä.
Se mitä HIFK:sta tällä hetkellä myös puuttuu alemman ketjun pelaajista on jalkatyö ja sitä toi Pöysti. Tämän roolin kenttä menee muita enemmän päätykiekkojen kautta ja silloin siellä pitää olla pelaaja tai pelaajia, jotka ehtivät ensimmäisenä kiekkohin tai antamaan ainakin merkityksellistä painetta. Lisäksi pitää muistaa, että Pöysti pelasi myöhemmin urallaan Bluesissa 32 pisteen kauden, eli ei puhuta pelkästään kiekon roiskimisesta. Lähimpänä HIFK:ssa tuota roolia olisi tällä hetkellä 2. Engberg, joka mielestäni on pelillisesti tällä hetkellä hyödyllisempi joukkueelle, kuin Petrell ja voisi olla toimiva palanen tuollaista raatamiskenttää. Engbergin ongelma vain on se, että tuntuu auttamattomasti olevan liian köykäinen tuohon rooliin, vaikka jalkatyö riittää ja eivät kädetkään ihan toivottomia ole. Kaksinkamppailuvoima vain on täysin olematon. Silti koko kausi vakioroolissa varmasti kehittäisi pelaajaa enemmän, kuin pomppiminen siellä täällä. Unelmapelaajahan tuohon rooliin olisi Jääskä, mutta on jo siihen liian hyvä. 3. Åsten olisi lähimpänä tuota Nyholmin silloista roolia, eli puhtaasti raatajarooli, joka tarkoittaa kulmassa möyrimistä, maalin eteen menoa ja yksinkertaista kiekon pelaamista. Keränen on olisi tuossa roolissa silti pykälän kaksi parempi, eli omissa papereissani Åsten ei mahdu kokoonpanoon terveellä rosterilla lainkaan.
Eihän tietysti tuollainen roolitus ole mitään Stiga-ukkoilua, että kun tehdään näin ja näin, niin alkaa homma toimimaan automaattisesti. Tarkoitus oli vain havainnollistaa, että miksi joku toimii ja miksi joku ei. Nykyisen nelosen ongelma on se, että periaatteessa HIFK:lla on heittää sinne ihan riittävän hyviä pelaajia, eli joku Keränen, Åsten voisi olla toimiva palanen Liigan parasta neloskenttää, mutta kun HIFK:lla ei ole mitään roolitusta heittää sinne tukemaan tätä ajatusta. Katsotaan vain, että ketkä jäävät kolmesta ensimmäisestä kentällisestä yli ja sitten heitetään neloseen, että koittakaa selvitä. Kai siinä itseluottamuksin sitten hiljalleen rapisee, kun pelaaminen on pelkkää selvitymistä. Lisäksi tuota roolitusten rakentamista haittaa se, että kapteenillamme on kiintiörooli kokoonpanoon. Petrell-Nykopp-Åsten on mielestäni sekä materiaaliltaan ja roolitukseltaan huonompi kentällinen, kuin Engberg-Nykopp-Åsten. Puhumattakaan siitä, että se on Petrell-Åsten-Hämäläinen, josta en ihan oikeasti edes voi sanoa, että mitä sen pitäisi yrittää tehdä. Kyllähän kärkikentissäkin niitä palasia siihen haetaan ja Paajasen kentästä tuli oleellisesti parempi, kuin Dyk siihen tuli.
