Komppaan kyllä tätä ja tuon tähän vielä sellaisen näkökulman, että joukkueen dynamiikka ei oikein kestä neljää hyökkäävän roolin kenttää. Tämän roolin pelaajat janoavat tehopisteitä ja YV-aikaa. He saavat tyydytystä nimenomaan sellaisista onnistumisista, jotka näkyvät tehopisteinä. Mikäli niitä ei tule, niin itseluottamus alkaa rakoilemaan ja peliesitykset menevät alaspäin. Tehopisteitä ei yksinkertaisesti riitä niin paljoa, koska ei tehtyjen maalien määrä nouse samassa suhteessa ja edelleen ne joukkueen kuumat pelaajat tekevät valtaosan tehoista. HIFK:ssa on lukuisia esimerkkejä siitä, että kun maakuntien stara tulee tänne ja kun kun ei pysty roolia täyttämään, niin taso tippuu ihan pohjamutiin ja myös omissa junioreissa tehoilleet pelaajat ovat HIFK:ssa vaikeuksissa. Helpompi murtautua keskiverto duunaripelaajana Åstenin tavoin kokoonpanoon, kuin Saarelaisen tapaisena keskiverto pistemiehenä. Alempien kenttien duunarit eivät ole niin herkkiä tämmöisille vaihtelulle, vaan he saavat tyydytystä myös muunlaisista onnistumisista. Toki tehopisteet nostavat heidänkin tasoaan, mutta niiden puute ei näy niin rajusti.
Se on totta että eräänlaisten neloskenttäläisten aika on ohi. Kyllä myös alemmissa kentissä pitää olla pelikäsitystä. Auttavasti hyökkäävää, mutta erityisesti puolustavaa. Seassa siellä sitten menee vajaalla pelikäsityksellä operoiva yksittäinen pelaaja, jolla vahvuudet esim. fysiikassa tai luistelussa. HIFK:n ongelma on tälläkin hetkellä se, että sieltä puuttuu se kokonaisuuden kasaava pelikäsitys melkein täysin. Enkä ole oikein vakuuttunut noista fyysisistä erikoisominaisuuksistakaan.