Hämmentävää settiä @Stigu :lta, lähinnä koska olen tottunut lukemaan kyseiseltä nimimerkiltä asiantuntevaa tekstiä, josta voin olla samaa mieltä. Ja toki myös huumoria, mutta jos tämä on sarkasmia on tutkani täysin rikki. Nyt en ylläolevasta voi olla täysin samaa mieltä.
Ei nykykiekossa toki enää millekään enforcereille ole sijaa, eikä hyökkäyspään taklauksetkaan ole enää yhtä isossa roolissa kuin aiemmin, mutta kyllähän esim. shot suppression on tärkeä elementti pelissä. Alivoiman erikoismiehet ovat edelleen oleellisia. Shutdown sentteri on etenkin maalin johdossa pelin loppuhetkillä ja muilla kriittisillä hetkillä elintärkeä. Eikä sitä niin tarvitse/pitäisi ajatella, että nelosketju olisi joku pelkkä tyhjä mäntä joka antaa lepovuoron omille, vaan he tekevät ihan omanlaistaan arvokasta duunia kuluttamalla vastustajan energioita. Tai tämä on siis se tavoite ja optimi, mutta IFK:n nykyinen nelonen ei tätä pysty toteuttamaan.
Hyökkäys on paras puolustus jne, mutta kyllähän etenkin pudotuspeleissä peli muuttuu puolustusvoittoisemmaksi, ja hyvin puolustavat hyökkääjät nousevat yhä tärkeämpään osaan ja arvoon arvaamattomaan. Tämä ei tarkoita, että nelosessa pitäisi olla puukäsiä. Olen kyllä tietoinen siitä, että esim. Brad Richardson, Matt Stajan ja Dominic Moore ovat johtaneet hyvin toimivia ja pisteitä tekeviä nelosketjuja viime vuosina, eivätkä he mitään puukäsiä ole. Eivät myöskään erityisen taklaushalukkaita tai isoja. Mutta heiltä odotetaan pistepotentiaalinsa rinnalla virheetöntä puoluspelaamista, toisin kuin monelta ylemmän kentän laiturilta. Itse odottaisin liigan skaalaan suhteutettuna samaa Thomas Nykopilta tai Juha Jääskältä nelosen keskellä.
En siinäkään mielessä pidä lainkaan mielekkäänä tuota neljän samasta muotista valetun ketjun ajattelua, että sisäänajettavilla nuorilla on usein huomattavasti enemmän energiaa ja nuoruuden vimmaa kompensoimassa vielä hieman puutteellista viisikkopeliä ja rytmitystä. Ns. energiaketju - joka on vain toinen versio vastustajaa väsyttävästä ketjusta, taklausten sijaan vauhdikkaalla luistelulla - on usein tärkeässä roolissa vastustajan momentumin rikkomisessa, hyökkäyspään aloitusten aikaansaamisissa ja puhtaasti liikkeellä vastustajan väsyttämisessä. Tällaisessa roolissa esim. luisteluvoimainen Engberg olisi omimmillaan, muttei huonolla vitsilläkään taklauksista myöhästyvä ja niiden onnistuessakin pelin ulkopuolelle ajautuva Petrell.
Tietenkin nelosketjulta täytyy nykypäivänä odottaa pisteitä ja pelitavan mukaista peliä. Pelintekoa, kiekonhallintaa ja aloitusvoittoja. Siksi nelosketjuun sopiikin niin hyvin sentteriksi Nykopp tai Jääskä, muttei Keränen tai Åsten. Siksi nelosketjun laituriksi sopiikin mielummin Engberg kuin Petrell. Ja Keränen on kuitenkin potentiaalinen nelosen laituri, koska hänellä on puolustuspelaamisen lisäksi myös jonkin verran pistepotentiaalia. Olen myös Tallbergia monesti sijoittanut neloseen, joskin viimeaikaisten Lundellin rinnalla esitettyjen hyvin otteiden johdosta pitäisin mielummin Tallbergin Lunkan laidalla ja rakentaisin nelosen Jääskän ympärille.
Tl;dr:
Nelosen ei tarvitse olla iso, ilkeä, tappeleva tai edes erityisen taklaava.
Nelosen tulee sen sijaan olla ennenkaikkea hyvin puolustava, energinen ja nopea, sekä omata samalla myös pistepotentiaalia.
Optimaalisen näköisiä esimerkkejä nelosketjusta:
Engberg - Nykopp - Tallberg
Engberg - Jääskä - Keränen
Jääskä - Nykopp - Keränen
Jääskä - Nykopp - Tallberg
Engberg - Nykopp - Jääskä
Ei nykykiekossa toki enää millekään enforcereille ole sijaa, eikä hyökkäyspään taklauksetkaan ole enää yhtä isossa roolissa kuin aiemmin, mutta kyllähän esim. shot suppression on tärkeä elementti pelissä. Alivoiman erikoismiehet ovat edelleen oleellisia. Shutdown sentteri on etenkin maalin johdossa pelin loppuhetkillä ja muilla kriittisillä hetkillä elintärkeä. Eikä sitä niin tarvitse/pitäisi ajatella, että nelosketju olisi joku pelkkä tyhjä mäntä joka antaa lepovuoron omille, vaan he tekevät ihan omanlaistaan arvokasta duunia kuluttamalla vastustajan energioita. Tai tämä on siis se tavoite ja optimi, mutta IFK:n nykyinen nelonen ei tätä pysty toteuttamaan.
Hyökkäys on paras puolustus jne, mutta kyllähän etenkin pudotuspeleissä peli muuttuu puolustusvoittoisemmaksi, ja hyvin puolustavat hyökkääjät nousevat yhä tärkeämpään osaan ja arvoon arvaamattomaan. Tämä ei tarkoita, että nelosessa pitäisi olla puukäsiä. Olen kyllä tietoinen siitä, että esim. Brad Richardson, Matt Stajan ja Dominic Moore ovat johtaneet hyvin toimivia ja pisteitä tekeviä nelosketjuja viime vuosina, eivätkä he mitään puukäsiä ole. Eivät myöskään erityisen taklaushalukkaita tai isoja. Mutta heiltä odotetaan pistepotentiaalinsa rinnalla virheetöntä puoluspelaamista, toisin kuin monelta ylemmän kentän laiturilta. Itse odottaisin liigan skaalaan suhteutettuna samaa Thomas Nykopilta tai Juha Jääskältä nelosen keskellä.
En siinäkään mielessä pidä lainkaan mielekkäänä tuota neljän samasta muotista valetun ketjun ajattelua, että sisäänajettavilla nuorilla on usein huomattavasti enemmän energiaa ja nuoruuden vimmaa kompensoimassa vielä hieman puutteellista viisikkopeliä ja rytmitystä. Ns. energiaketju - joka on vain toinen versio vastustajaa väsyttävästä ketjusta, taklausten sijaan vauhdikkaalla luistelulla - on usein tärkeässä roolissa vastustajan momentumin rikkomisessa, hyökkäyspään aloitusten aikaansaamisissa ja puhtaasti liikkeellä vastustajan väsyttämisessä. Tällaisessa roolissa esim. luisteluvoimainen Engberg olisi omimmillaan, muttei huonolla vitsilläkään taklauksista myöhästyvä ja niiden onnistuessakin pelin ulkopuolelle ajautuva Petrell.
Tietenkin nelosketjulta täytyy nykypäivänä odottaa pisteitä ja pelitavan mukaista peliä. Pelintekoa, kiekonhallintaa ja aloitusvoittoja. Siksi nelosketjuun sopiikin niin hyvin sentteriksi Nykopp tai Jääskä, muttei Keränen tai Åsten. Siksi nelosketjun laituriksi sopiikin mielummin Engberg kuin Petrell. Ja Keränen on kuitenkin potentiaalinen nelosen laituri, koska hänellä on puolustuspelaamisen lisäksi myös jonkin verran pistepotentiaalia. Olen myös Tallbergia monesti sijoittanut neloseen, joskin viimeaikaisten Lundellin rinnalla esitettyjen hyvin otteiden johdosta pitäisin mielummin Tallbergin Lunkan laidalla ja rakentaisin nelosen Jääskän ympärille.
Tl;dr:
Nelosen ei tarvitse olla iso, ilkeä, tappeleva tai edes erityisen taklaava.
Nelosen tulee sen sijaan olla ennenkaikkea hyvin puolustava, energinen ja nopea, sekä omata samalla myös pistepotentiaalia.
Optimaalisen näköisiä esimerkkejä nelosketjusta:
Engberg - Nykopp - Tallberg
Engberg - Jääskä - Keränen
Jääskä - Nykopp - Keränen
Jääskä - Nykopp - Tallberg
Engberg - Nykopp - Jääskä