Aistisi on väärässä. Minä taas aistin että sinä tässä vedät tunteella ja kadotat pallon näkyvistä. Otetaanpa askel taaksepäin.
Kuvasin todellisuutta. Nykyinen järjestelmä ei hinnoittele saastuttavaa elämäntapaa, mikä johtaa siihen, että yksilöt toimivat ensisijaisesti oman etunsa - eivät globaalin edun - mukaisesti.
1) Harva väittää (en minä ainakaan) ilmastotoimien menneen överiksi - sen sijaan ilmastopuheen on helppo tietyissä porukoissa todeta karanneen lapasesta. Luulisin esim. Petteri Taalaksen olevan pätevä tätä arvioimaan. Vai luuletko hänenkin kaipaavan sinulta luentoa siitä kuinka saa edelleen körötellä rajattomasti 2-litraisella dieselillä?
En väittänytkään, että väitit. Väitän, että ilmastotoimilla ja -puheella on yhteys. Kuten totesin edellä: poliitikot toimivat kansalaismielipiteen pohjalta. Muutokset keskivertoäänestäjän painotuksissa johtavat niihin kuuluisiin ilmastotoimiin, joskin tämä tapahtuu hitaasti.
Olen myös edelleen sitä mieltä, että ilmastotoimet eivät ole (ilmastopuheen seurauksena) menemässä överiksi. Sen sijaan on mahdollista, että ilmastonmuutos kiristää jännitteitä erilaisten kansalaisryhmien ja valtioiden välillä.
Taalas on sekä asiantuntija että mielipiteet omaava yksilö. En lähtisi liikaa perustamaan argumentteja sen varaan, mitä mieltä hän on kansalaiskeskustelusta.
2) Tuo keltaliivikeissihän nimenomaan alleviivaa pointtiani: Jopa vaikutukseltaan (niin ilmastonmuutokseen kuin ihmisten elämään) mitättömät rajoitukset ja korotukset voivat kohdata aivan häkellyttävää vastustusta mikäli ne toteutetaan hätiköiden ja huonosti. Tuossakaan keississä kun kyse ei ollut korotuksista per se, vaan siitä viitekehyksestä ja tavasta jolla ne ajettiin ja esiteltiin. Koettiin että samalla kun rikkaiden oloja parannetaan, kansaa kuristetaan jne., johon sitten suoraan kansalaisvaikuttamiseen taipuvaisessa Ranskassa ei paljon muuta tarvittukaan kun oikealta ja vasemmalta olivat agitaattorit lietsomassa mellakoita. Kun näin pienikin muutos vaatii suurta huolellisuutta niin valmistelussa kuin viestinnässä, mitä luulet onko tarvittavat huomattavasti suuremmat muutokset: a) helpompia, vai b) vaikeampia?
B. Ranskan tilanne on kuitenkin monimutkaisempi kuin vain kiista bensaveroista. Siellähän oli barrikadeilla sekä veronleikkauksia että palvelujen kohentamista vaativia mielenosoittajia. Toisin sanoen: tavoitteet olivat ristiriitaisia ja pohjaavat pidempiaikaiseen yhteiskunnalliseen turbulenssiin. Kuten totesin, ilmastokeskustelu voi kärjistää näitä jännitteitä, koska kyse on ympäristön lisäksi taloudesta.
Eli olet oikeassa siinä, että ilmastotoimet eivät ole tai tule olemaan helppoja. Ne voivat olla myös yhteiskunnallisessa mielessä tuhoisia, jos - kuten toteat - toteutus tai viestintä on pielessä. Ympäristön kannalta kaikkein tuhoisinta on kuitenkin se, ettei mitään tehdä.
Summa summarum: Ilmastopuhe != ilmastoteot. Tämä hämärtyy yllättävän monella. Ilmasto pelastuu ilmastoteoilla, ei ilmastopuheella. Jos väittää ilmastopuheen karanneen käsistä, ei väitä ilmastotekojen karanneen käsistä. Jos ei toivo paniikkia lietsovaa ilmastopuhetta, voi silti toivoa enemmän ja parempia ilmastotekoja.
Ilmastopuhe voi hyvinkin olla "karannut käsistä". Itse kuitenkin painottaisin, että ilmastopuhe on tällä hetkellä aika idealistista; eli kuten aiemmin totesin, ideologinen etäisyys tekojen ja puheiden välillä on hirvittävän suuri.
Mitä tulee ilmastotekoihin, niin ne ovat kaukana överiksi menemisestä. Tutkijoiden mielestä sitoutumukset pitäisi viisinkertaistaa, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Melkoinen gäppi siis tässäkin.
Mutta jälleen kerran korostan, etten ole tämän aihepiirin suhteen minkään valtakunnan idealisti. Näen pikemminkin, että intressipohjainen politiikka tulee jatkumaan. Perustan tämän tutkimuksiin, jotka osoittavat ilmastopolitiikan osalta sen, että äänestäjät (ja sitä kautta päättäjät) preferoivat kansallista etua suhteessa globaaleihin ongelmiin.
Sekava viesti, pahoittelut siitä.
