Olen myös edelleen sitä mieltä, että ilmastotoimet eivät ole (ilmastopuheen seurauksena) menemässä överiksi. Sen sijaan on mahdollista, että ilmastonmuutos kiristää jännitteitä erilaisten kansalaisryhmien ja valtioiden välillä.
Puhumme vieläkin hieman eri asioista. Minä en ole huolissani ilmastotoimien överiksi menemisestä, vaan siitä että riittämättömätkin toimet voivat hätiköiden toteutettuna aiheuttaa sekaannusta ja vastarintaa joka tekee ne tyhjäksi. Miten tällöin päästään ikinä toteuttamaan riittäviä toimia? Ts. en ole tässä puhunut mistään dystopiasta jossa vihervasemmistolainen juntta tulee ja pilaa kansalaisten elämän sanelemalla överiä ilmastopolitiikkaa, vaan siitä että huonosti johdettu ja valmisteltu, paniikilla tehty, ilmastopolitiikka tekee itsensä tyhjäksi ja sabotoi mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjumisesta.
B. Ranskan tilanne on kuitenkin monimutkaisempi kuin vain kiista bensaveroista. Siellähän oli barrikadeilla sekä veronleikkauksia että palvelujen kohentamista vaativia mielenosoittajia. Toisin sanoen: tavoitteet olivat ristiriitaisia ja pohjaavat pidempiaikaiseen yhteiskunnalliseen turbulenssiin. Kuten totesin, ilmastokeskustelu voi kärjistää näitä jännitteitä, koska kyse on ympäristön lisäksi taloudesta.
Eli olet oikeassa siinä, että ilmastotoimet eivät ole tai tule olemaan helppoja. Ne voivat olla myös yhteiskunnallisessa mielessä tuhoisia, jos - kuten toteat - toteutus tai viestintä on pielessä. Ympäristön kannalta kaikkein tuhoisinta on kuitenkin se, ettei mitään tehdä.
Nimenomaan. Jos mennään tunne ja paniikki edellä ja unohdetaan kaikki muut yhteiskunnalliset asiat ja monimutkaisuudet, päädytään herkästi tilanteeseen jossa näiden muiden asioiden yhteentörmäys johtaa jopa heppoisten ilmastotoimien epäonnistumiseen. Tästä päästäänkin positiooni.
Mitä tulee ilmastotekoihin, niin ne ovat kaukana överiksi menemisestä. Tutkijoiden mielestä sitoutumukset pitäisi viisinkertaistaa, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästäisiin. Melkoinen gäppi siis tässäkin.
Tästä ihan samaa mieltä.
Mutta jälleen kerran korostan, etten ole tämän aihepiirin suhteen minkään valtakunnan idealisti. Näen pikemminkin, että intressipohjainen politiikka tulee jatkumaan. Perustan tämän tutkimuksiin, jotka osoittavat ilmastopolitiikan osalta sen, että äänestäjät (ja sitä kautta päättäjät) preferoivat kansallista etua suhteessa globaaleihin ongelmiin.
Sekava viesti, pahoittelut siitä.
Kiitos vastauksesta ja mahdollisuudesta selventää ajatteluani. Uskoisin että tämän ajatustenvaihdon jälkeen ymmärrät positioni paremmin ja olemme oikeastaan hyvin lähellä toisiamme. Itse en tosin anna niin suurta painoa puheelle: ilmastopuhe tuntuu ruokkivan enemmän ilmastopuhetta ja sen ympärillä pyörivää huomiotaloutta kuin itse ilmastotekoja.
Markkinamekanismin puute on iso tekijä. Saksassahan mentiin oikeaan suuntaan ja siellä päästöillä on nyt hinta. Moni on kritisoinut sen olevan riittämätön, mutta keskeisimpänä näkisin tuon mekanismin rakentamisen. Kuten monista väliaikaisista veroista/maksuista olemme saaneet oppia, kun joku mekanismi kerran luodaan, on sen purkaminen vaikeaa ja toisaalta maksujen korottaminen onnistuu tarvittaessa nopeastikin. Tällaisten mekanismien rakentaminen olisi nyt ensiarvoisen tärkeää ja siinä ei paniikkia kaivata. Sitten kun mekanismi on olemassa ja perustaltaan hyvin suunniteltu, voidaan panikoida ja käyttää tätä mekanismia. Vähän kuin liikekannallepano, josta ei siitäkään tulisi mitään ilman taustalla olevia rakenteita ja mekanismeja.