Puhumme vieläkin hieman eri asioista. Minä en ole huolissani ilmastotoimien överiksi menemisestä, vaan siitä että riittämättömätkin toimet voivat hätiköiden toteutettuna aiheuttaa sekaannusta ja vastarintaa joka tekee ne tyhjäksi. Miten tällöin päästään ikinä toteuttamaan riittäviä toimia? Ts. en ole tässä puhunut mistään dystopiasta jossa vihervasemmistolainen juntta tulee ja pilaa kansalaisten elämän sanelemalla överiä ilmastopolitiikkaa, vaan siitä että huonosti johdettu ja valmisteltu, paniikilla tehty, ilmastopolitiikka tekee itsensä tyhjäksi ja sabotoi mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjumisesta.
Nimenomaan. Jos mennään tunne ja paniikki edellä ja unohdetaan kaikki muut yhteiskunnalliset asiat ja monimutkaisuudet, päädytään herkästi tilanteeseen jossa näiden muiden asioiden yhteentörmäys johtaa jopa heppoisten ilmastotoimien epäonnistumiseen. Tästä päästäänkin positiooni.
Tästä ihan samaa mieltä.
Kiitos vastauksesta ja mahdollisuudesta selventää ajatteluani. Uskoisin että tämän ajatustenvaihdon jälkeen ymmärrät positioni paremmin ja olemme oikeastaan hyvin lähellä toisiamme. Itse en tosin anna niin suurta painoa puheelle: ilmastopuhe tuntuu ruokkivan enemmän ilmastopuhetta ja sen ympärillä pyörivää huomiotaloutta kuin itse ilmastotekoja.
Markkinamekanismin puute on iso tekijä. Saksassahan mentiin oikeaan suuntaan ja siellä päästöillä on nyt hinta. Moni on kritisoinut sen olevan riittämätön, mutta keskeisimpänä näkisin tuon mekanismin rakentamisen. Kuten monista väliaikaisista veroista/maksuista olemme saaneet oppia, kun joku mekanismi kerran luodaan, on sen purkaminen vaikeaa ja toisaalta maksujen korottaminen onnistuu tarvittaessa nopeastikin. Tällaisten mekanismien rakentaminen olisi nyt ensiarvoisen tärkeää ja siinä ei paniikkia kaivata. Sitten kun mekanismi on olemassa ja perustaltaan hyvin suunniteltu, voidaan panikoida ja käyttää tätä mekanismia. Vähän kuin liikekannallepano, josta ei siitäkään tulisi mitään ilman taustalla olevia rakenteita ja mekanismeja.
