Thunberg ei sanonut että kommunismi tai sosialismi olisivat ratkaisuja. Hän sanoi että nekään eivät ole onnistuneet ratkaisemaan ongelmaa. Linkkasin koko otteen hänen kirjastaan tänne twiitin muodossa jo hieman sen jälkeen kun tuo tuli ensimmäistä kertaa esille.
Eli mitä se marxilainen BS on mitä Thunberg ajaa?
Tuo viittaus pitää sisällään ajatuksen, että nykyistä järjestelmää on muutettava. Se jättää kuitenkin täysin avoimeksi sen, miten. Tämä on nykyvasemmiston strategia, mitä tulee nuorisoon vaikuttamiseen. Toimivaa järjestelmää uudistetaan vähemmän toimivaksi tuomalla siihen hidastavia ja heikentäviä elementtejä. Päinvastoin kai pitäisi toimia. Miten saada valtioiden välinen yhteistyö sellaiseksi, että pystyttäisiin tehokkaimmin vastaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin. Toimintaympäristö on tämä, missä elämme.
Kapitalismilla on suuret puutteensa, mutta se on ainoa taloudellinen järjestelmä, joka on kerta toisensa jälkeen osoittanut kykynsä uudistua. Vaikuttaa tämäkin tieteelliseltä kokeelta. Marxilaisilla ajatuksilla taas ei viedä asioita eteenpäin, ei ratkaista esimerkiksi aliravitsemuksen ongelmia. Ihmiskunta on pidettävä mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siksi kyseessä oleva asia on kuin miljoonan palan palapelin kokoamista: täytyy tehdä pieniä osaratkaisuja, jaoteltava palat pieniin ryhmiin, jotta päästään asiassa eteenpäin.
Mielenkiintoista, että ko. viittauksessa Thunberg lokeroi kriitikkonsa ilmastodenialistien riveihin. Kritiikki tulee siis taholta, joka nyt muutenkin on järkevän diskurssin ulkopuolella. Näin hän takaa sen, että hän ideansa kuulostavat hyviltä, mutta eivät oikeastaan vastaa siihen kysymykseen, miten ilmastonmuutosta olisi torjuttava. Muutettava järjestelmää, muutettava ihmisten käyttäytymistä, kirjoitettava lisää pamfletteja?
Mutta jos halutaan selkeää puhetta, ei ole epäilystäkään siitä, mitä Thunberg lopulta haluaisi tapahtuvaksi:
Ending climate change requires the end of capitalism. Have we got the stomach for it? | Phil McDuff
Sen sijaan on todettava, että öljypohjaisten tuotteiden, kuten muovin, korvaamista vähemmän kuormittavilla on suositeltava. Konsumerismi ei sinänsä ole ollenkaan paha idea, sepä juuri pitää globaalitalouden reuna-alueitakin pystyssä. Kuluttamisen suuntaaminen kestävämpään kulutukseen on myös järkevää ilmastopolitiikkaa. Eurooppalaisille vaatteita tuottava filippiiniläinen kutomo ei tietenkään maksa hyvää palkkaa työntekijöilleen, mutta kuitenkin nämä saavat parempaa palkkaa kuin jossakin maatöissä. Tämäkin kuulostaa ihan teollisen vallankumouksen alkutaipaleelta.
Kaikessa on huomioitava se, että ihmisiä on 8 mrd. Tälle määrälle ihmisiä pitäisi suoda kohtuullinen elintaso ja ainakin elämisen perustarpeet tyydytettyä. Itsessäänkin erittäin vaativa probleemi, saati että talouteen vielä laitettaisiin lisää jarruja esimerkiksi jonkun varsin etuoikeutetun luokan edustajan omien tuntemusten huomioimiseksi. Tai nuorison, joka etsii uusia näkökulmia asioihin, koska oma asema ei vielä ole vakiintunut yhteiskunnassa. Tai pelkästään siksi, että vain inhoaa koko systeemiä tietämättä edes miksi.
Kysehän tässä retoriikassa on epämääräisyydestä ideologiana. Tulee mieleen joku suomalainen PM ja joku juhlapuhe jossakin. Ei anneta mitään valmista ratkaisua, mutta maailma pitäisi ikään kuin ottaa haltuun ja valita puolensa. Ilmastopolitiikan tehokas toteuttaminen sen sijaan vaatii ratkaisuja, jotka pohjaavat uuteen teknologiaan ja hallitusten välisiin sopimuksiin. Jokainen maa luonnollisesti pyrkii huomioimaan omat taloudelliset etunsa neuvotteluissa.
On olemassa epämääräinen Joku, joka voisi tuoda parannusta nykyjärjestelmään. Se ei oikeastaan ole mitään tunnettua, ei mitään kokeiltuakaan, mutta kuitenkin parempaa kuin tämä nykyinen. Tai edes vaihtelua. Ilmastonmuutos tarjoaa yhden aika vahvan tavan vaikuttaa nuorisoon, koska siihen on helppoa kytkeä markkinatalouden vastaisia ideoita. Mehän tämän lämpenemisen lopulta aiheutimme. Ja syypäänä on nykyinen talousjärjestelmä. Mutta yhtä hyvin sekin, että lääketieteen kehitys ja parantunut ruokahuolto on pidentänyt ihmisten elinikiä.
Jonka johdosta meitä on globaalisti ihan liikaa. Pallo ei tahdo kestää sitä. Tämä on se ongelma, johon meidän on keksittävä ratkaisuja. Jos kulutat vähemmän, niin säästät ehkä palloa, mutta jos siirrät valmistusta länsimaihin, seuraa ongelmia kehittyvissä maissa. Pitäisi koko ajan pitää markkinat toimivina, aikaansaada talouskasvua ja kuitenkin niin, että maapallon kestokykyä ei vietäisi äärimmilleen ja ylitse.
Se, että tyytyisimme vähempään ja laskisimme elintasoamme, ei ole sinänsä mikään marxilainen idea (vaikka se voi uusmarxisteja paremman puutteessa innoittaakin). On toisaalta samantekevää, mistä idea on lähtöisin, koska tämän idean esittäminen ammattiyhdistysliikkeelle ei ole kovin realistinen vaihtoehto: toisin sanoen, yrittäisimme jakaa nollanollaa neuvottelupöydissä. Palkkojen on noustava, muuten tulee kapina. Ja toisaalta, hinnat sitten nousevat, sijoitusten arvo kasvaa, syntyy epärealistisia sijoitusmarkkinoita, roskalainoja ja muuta vastaavaa. Ja lama. Kunnes talous taas toipuu.
Thunbergin kannattaisi liittoutua Muskin kanssa projekti Marsissa. Tehdään Marsista ihanneyhteiskunta, jossa ihmiset eivät enää halua taloudellisia voittoja. Vaan tyydyttävät tarpeensa muulla tavoin, kuten harrastamalla kaikkea kivaa. Vähän niin kuin Star Trekissä toimitaan. Sitä paitsi, Musk tekee sähköautojakin. Hyvä lähtökohta tuottavalle kumppanuussuhteelle.
yle.fi