Feminismi – tasa-arvon asialla?

[dana77]

En ole eri mieltä kanssasi. Tätä on tosiaan helppo kannattaa miehenäkin. Ongelma on vain siinä, että kaikilla on oma yksilöllinen tapansa nähdä maailmaa, ja mitä homogeenisempi ryhmä kyseessä, sitä suppeampi käsitys maailmasta, ja vaikeampi nähdä mitä on todellinen tasa-arvo, jossa sukupuolten väliset hyödyt ja haitat ovat todellisessa tasapainossa. Ihmisen on yleisesti ottaen helpompaa nähdä muiden etuoikeudet, kuin omansa - varsinkin jos on mukana ideologisessa painekattilassa, jossa näkemysten diversiteetti on vähäistä.

En tästä tai muusta viestistä hirveästi eri mieltä ole. Minusta kuitenin tämä tosiasia, että ihmiset näkevät tapansa eri tavalla ja toimivat sen takia eri tavalla on niin aivan business as usual. Ihan sama asia toistuu vaikkapa isänmaallisuuden kanssa. Jotkut nutipäät kuvittelevat olevansa jotenkin isänmaallisempia kuin pilvenpolttajakukkahattuhipit. Kuitenkaan tästä, että käsitykset siitä mitä isänmaallisuus tarkoittaa, poikkeavat suuresti toisistaan, ei seuraa se, että isänmaallisuutta vastustettaisiin puheissa samalla kuin feminismin kohdalla tehdään. Ei kukaan koomikko vitsaile sillä, että ei järkevät ihmiset ole isänmaallisia, koska jotkut muut näkevät termin väärin tai ainakin toimivat ihan poskettomalla tavalla sen näkymyksensä mukaisesti.

Hate the players, not the game.

 

[Mälkiä]

Vaikka tasa-arvoa yleisesti kannatankin, en ole feministi johtuen niistä pohjaolettamuksia, joita feminismi tekee asioiden tilasta, ja siitä, että näitä ideologisesti värittyneitä olettamuksia ei kukaan saa kyseenalaistaa ilman feministien raivoisaa vastarintaa.

Yksi tällainen olettamus on se, että feminismi näkee maailman ja maailmanhistorian ensisijaisesti sukupuolten välisenä taisteluna, jossa ihmiset jaetaan tarkasti ryhmiin sukupuolensa perusteella. Näiden ryhmien kaikkien jäsenten oletetaan ajavan oman ryhmänsä etua kaikissa tilanteissa, ja ryhmien jäsenet ovat hieman aiheesta riippuen vaihtelevasti vastuussa oman ryhmänsä kaikista teoista, paitsi jos kyseinen ryhmä on naiset.

Toinen pohjaolettamus liittyy siihen, että kaikenlainen essentialismi (joka leimataan usein darwinismiksi ja näin sivuutetaan keskustelussa) on kielletty feministisessä keskustelussa; feminismi on täydellisessä viisaudessaan päätynyt siihen, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, ja jos muuta väittää, on hitler. Sukupuolten synnynnäisten erilaisuuksien olemassaolo kielletään täydellisellä varmuudella, vaikka juuri nämä tutkitut erilaisuudet vaikuttaisivat selittävän paljon erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka feminismi täydellisellä itsevarmuudella leimaa epätasa-arvoksi ja kaataa miesten oletetun kollektiivisen naisvihan ja tyhmyyden piikkiin ilman kriittistä faktojen tarkastelua tai varteenotettavaa tutkimusta.

Muita ongelmia minulle ovat esimerkiksi feministisen keskustelun vihamielisyys, anekdoottipohjaisuus ja ryhmäidentiteettikeskeisyys, jossa puheenvuoroja arvotetaan tai estetään puhujan ryhmäidentiteetistä riippuen. On tärkeämpää, kuka sanoo, kuin mitä sanotaan.

On myös hauska pohtia sitä, millaiseen solmuun feminismi itsensä selittää yleistämiseen liittyen. Toisaalta yleistämistä pidetään tietenkin pahana, mutta toisaalta koko tämä ideologia perustuu ihmisten ryhmiin jakamiseen, eli nimenomaan yleistämiseen, sillä ihmisten ryhmiin jakamisessa ei tahdo olla mitään merkitystä, mikäli ei oleta näiden välille jotain eroavaisuuksia.

Yksi tapa feminismille ottaa edistysaskelia voisi olla se, että myönnettäisiin sukupuolten väliset erot persoonallisuudessa ja älykkyydessä, ja edettäisiin keskustelemaan siitä, kuinka nämä erot todennäköisesti näkyvät yhteiskunnassa, ja mitä näille ilmiöille pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.

 

[Walrus21]

@Mälkiä Minusta sinä sorrut itse tuohon kuvailemaasi kategorisointiin. Kerrot rautaisella itsevarmuudella, miten kaikki feministit ajattelevat. Kuinka montaa olet haastatellut?

Tekstissäsi oli toki ihan oikeansuuntaisiakin havaintoja. Mutta mitä mieltä on keskustella niistä, jos maalaat jokaisesta kohdasta mahdollisimman epäedullisen kuvan?

Vastasin lähinnä siksi, että tuossa edellä oli lukuisia asiavirheitä, joiden vuoksi on vaikea uskoa, että olisit perehtynyt aiheeseen kovinkaan syvällisellä tasolla.

 

[Alamummo]

Yksi tapa feminismille ottaa edistysaskelia voisi olla se, että myönnettäisiin sukupuolten väliset erot persoonallisuudessa ja älykkyydessä, ja edettäisiin keskustelemaan siitä, kuinka nämä erot todennäköisesti näkyvät yhteiskunnassa, ja mitä näille ilmiöille pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.

Mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Missä on todettu älykkyyden olevan jotenkin sukupuolisidonnaista? (Boldaus lainauksessa on oma)

 

[Ollakseni]

Yksi tällainen olettamus on se, että feminismi näkee maailman ja maailmanhistorian ensisijaisesti sukupuolten välisenä taisteluna, jossa ihmiset jaetaan tarkasti ryhmiin sukupuolensa perusteella. Näiden ryhmien kaikkien jäsenten oletetaan ajavan oman ryhmänsä etua kaikissa tilanteissa, ja ryhmien jäsenet ovat hieman aiheesta riippuen vaihtelevasti vastuussa oman ryhmänsä kaikista teoista, paitsi jos kyseinen ryhmä on naiset.

Tässähän näkyy modernin feminismin ja marxismin yhteinen historia. Aika monta kertaa saisi feministisestä yhteiskuntakritiikistä marxilaisen kun vaihtaa vain hieman termejä. Vaihtaa patriarkaatin kapitalismiin, naiset työväestöön jne. Tuo on hieman luotaantyöntävää kamaa.

Silleen voisi vähän antaa risuja siitä, että eihän feminismi ole monoliittinen liike, vaan siinä on sivupolkuja ja näkemyseroja eri suuntausten kesken. Jotkut ovat seksipositiivisia, jotkut ovat hyvin tarkkoja siitä kuka voi kutsua itseään naiseksi jne.

 

[Jules W.]

Mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Missä on todettu älykkyyden olevan jotenkin sukupuolisidonnaista? (Boldaus lainauksessa on oma)

Oletan että tällä tarkoitetaan sitä että tutkimusten mukaan miehissä on enemmän huippuälykkäitä ja toisaalta myös sitä toista ääripäätä. En nyt referoi tutkimuksia, mutta oletan että tästä on kysymys.

 

[The Nikkari]

"Amen" ei riitä, nyt pitää sanoa myös "awomen" | Verkkouutiset

"Amen" ei riitä, nyt pitää sanoa myös "awomen" | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Tällaista feminismiä maailma tarvitsee. Tahallista väärinymmärrystä ja ideologista tuputusta.

 

[dana77]

"Amen" ei riitä, nyt pitää sanoa myös "awomen" | Verkkouutiset

"Amen" ei riitä, nyt pitää sanoa myös "awomen" | Verkkouutiset

www.verkkouutiset.fi

Tällaista feminismiä maailma tarvitsee. Tahallista väärinymmärrystä ja ideologista tuputusta.

Olipa tyhmä akka

 

[finnjewel]

Tällaiset mielleyhtymät ovat loputon innoituksen lähde meille mukahassuttelijoille - joihin itsekin mitä innokkaimmin lukeudun.
Ovatko nimikepoliissit vahvistaneet korvataanko nimike "apumies" nimikkeellä apuhenkilö vai apulainen? "Apunainen" ei varmaankaan ole mahdollinen, sillä sehän olisi jo tupla-alistava.

 

[Trekolmestar]

Lingvisteile tuli joka tapauksessa tutkittavaa. Amen onkin latinaa, kun vallitseva käsitys tähän asti lienee ollut se, että se on täyttä hepreaa.

 

[Mälkiä]

@Mälkiä Minusta sinä sorrut itse tuohon kuvailemaasi kategorisointiin. Kerrot rautaisella itsevarmuudella, miten kaikki feministit ajattelevat. Kuinka montaa olet haastatellut?

Tekstissäsi oli toki ihan oikeansuuntaisiakin havaintoja. Mutta mitä mieltä on keskustella niistä, jos maalaat jokaisesta kohdasta mahdollisimman epäedullisen kuvan?

Vastasin lähinnä siksi, että tuossa edellä oli lukuisia asiavirheitä, joiden vuoksi on vaikea uskoa, että olisit perehtynyt aiheeseen kovinkaan syvällisellä tasolla.

Aika vaikea olisi mitään ideologiaa kritisoida, mikäli huomioon tulisi ottaa kyseisen ideologian jokaisen yksittäisen kannattajan näkemykset. Viestini koski feminismiä sellaisena ideologiana ja ilmiönä, jona se minulle näyttäytyy. En edes käyttänyt sanaa "feministi" koko viestissä, mikä tekee tuosta päätelmästäsi aika erikoisen noin muutenkin.

Tarkoitukseni oli kertoa asioista, jotka tekevät osaltani feminismin kannattamisesta mahdotonta, eikä minun ollut edes tarkoitus maalata mitään mahdollisimman epäedullista kuvaa.

Mitä nämä asiavirheet olivat?

Mitähän mahdat tällä tarkoittaa? Missä on todettu älykkyyden olevan jotenkin sukupuolisidonnaista? (Boldaus lainauksessa on oma)

Miehet ovat yliedustettuina sekä älykkäimmissä että vähiten älykkäissä; mitä pidemmälle ääripäihin mennään, sen suurempi vinouma. Keskimäärin mitään merkittävää eroa ei ole.

 

[mikko600]

Siis... mä tutkin tuota noin kolme minuuttia, ja sain selville että kyseessä oli puhujan vitsi. Ihan vaan siitä kun kongressissa on ennätysmäärä naisia. Amen on myös latinaa, se on lainasana hepreasta.

 

[Oto Hascak]

Hyvin, hyvin löyhästi tämä kuuluu tähän ketjuun, en vaan kiireessä muutakaan keksinyt.
Mutta onhan tämä Ukkola tässäkin kolumnissaan niin hermolla kuin vaan voi olla. Ja loppuun normi heitto, odotan mielenkiinnolla miten mursut sun muut tämänkin lyttää.

Sanna Ukkola: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

 

[axe]

Hyvin, hyvin löyhästi tämä kuuluu tähän ketjuun, en vaan kiireessä muutakaan keksinyt.
Mutta onhan tämä Ukkola tässäkin kolumnissaan niin hermolla kuin vaan voi olla. Ja loppuun normi heitto, odotan mielenkiinnolla miten mursut sun muut tämänkin lyttää.

Sanna Ukkola: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

1. Kyseenalaistetaan kirjoittaja, hänen taustansa, kompetenssinsa, älykkyytensä ja motiivit.
2. Sanotaan ettei viitsitty edes lukea koska nuo on aina ollut paskaa.
3. Kerrotaan että kirjoitus on väärässä, tekee populistisia yleistyksiä ja harhaisia johtopäätöksiä.
4. Siirretään puheenaihe yhtä polarisoivaan mutta vastakkaisen kantin näkökulmaan.

 

[Mälkiä]

1. Kyseenalaistetaan kirjoittaja, hänen taustansa, kompetenssinsa, älykkyytensä ja motiivit.
2. Sanotaan ettei viitsitty edes lukea koska nuo on aina ollut paskaa.
3. Kerrotaan että kirjoitus on väärässä, tekee populistisia yleistyksiä ja harhaisia johtopäätöksiä.
4. Siirretään puheenaihe yhtä polarisoivaan mutta vastakkaisen kantin näkökulmaan.

Tästä tulikin mieleen, ettei @Walrus21 koskaan tarkentanut, mitä asiavirheitä viestissäni oli.

 

[Walrus21]

Tästä tulikin mieleen, ettei @Walrus21 koskaan tarkentanut, mitä asiavirheitä viestissäni oli.

Palaan niihin paremmalla ajalla.

Hyvin, hyvin löyhästi tämä kuuluu tähän ketjuun, en vaan kiireessä muutakaan keksinyt.
Mutta onhan tämä Ukkola tässäkin kolumnissaan niin hermolla kuin vaan voi olla. Ja loppuun normi heitto, odotan mielenkiinnolla miten mursut sun muut tämänkin lyttää.

Sanna Ukkola: Kasvatimme nuoret tynnyrissä ja nyt he luhistuvat vääristä sanoista

Tuskin minulla on tuohon mitään uutta sanottavaa. Voin kyllä keskustella aatteista ja niiden teoreettisista lähtökohdista, jos sellaiseen löytyy mielenkiintoa.

 

[The Nikkari]

Tuskin minulla on tuohon mitään uutta sanottavaa. Voin kyllä keskustella aatteista ja niiden teoreettisista lähtökohdista, jos sellaiseen löytyy mielenkiintoa.

No kerro nyt edes mielipiteesi siihen, että opiskelijat pyrkivät päättämään mitä yliopistolla saa opettaa ja mitä ei. Lisäksi miten opetuksen pitiäisi tapahtua.

 

[teppana]

No kerro nyt edes mielipiteesi siihen, että opiskelijat pyrkivät päättämään mitä yliopistolla saa opettaa ja mitä ei. Lisäksi miten opetuksen pitiäisi tapahtua.

Näin sivusta annan mielipiteeni. Opiskelijat ovat enemmän tai vähemmän aina pyrkineet päättävään asemaan yliopistojen koulutukseen liittyvissä asioissa. Heille ei sitä asemaa anneta, mutta on ihan asiallista ja kaikkia hyödyttävää kuunnella mitä heillä on mielen päällä. Saman mielipiteen veikkaisin löytyvän lähes jokaisen proffan pääkopasta. Oppilaat ovat voimavara ja varsinkin edistyneillä tutkintoa suorittavilla oppilailla voi olla arvokasta näkemystä.

 

[Oto Hascak]

Tuskin minulla on tuohon mitään uutta sanottavaa. Voin kyllä keskustella aatteista ja niiden teoreettisista lähtökohdista, jos sellaiseen löytyy mielenkiintoa.

Hieno homma, että näet artikkelin oikeaan osuvana. No samaa mieltä, eli mitä turhaan sitä vääntämään, kun samaa mieltä ollaan.

 

[Walrus21]

Hieno homma, että näet artikkelin oikeaan osuvana. No samaa mieltä, eli mitä turhaan sitä vääntämään, kun samaa mieltä ollaan.

En kommentoinut juttua mitenkään. Ehkä joku toisenlainen uistin toimisi paremmin?

 

[Walrus21]

Yksi tällainen olettamus on se, että feminismi näkee maailman ja maailmanhistorian ensisijaisesti sukupuolten välisenä taisteluna, jossa ihmiset jaetaan tarkasti ryhmiin sukupuolensa perusteella.

Ryhmien tunnistaminen on välttämätöntä, jos halutaan keskustella aiheesta vähänkään analyyttisesti. Mikään ryhmäjako ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellinen, vaan niillä ainoastaan osoitetaan, mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Ja toki tätä kategorisointia harrastetaan kaikissa muissakin aateryhmissä. Palstahistoriani aikana minut on luokiteltu varmaan jokaisen puolueen kannattajaksi. Asuinpaikkaa ja lasten määräkin on spekuloitu.

Näiden ryhmien kaikkien jäsenten oletetaan ajavan oman ryhmänsä etua kaikissa tilanteissa, ja ryhmien jäsenet ovat hieman aiheesta riippuen vaihtelevasti vastuussa oman ryhmänsä kaikista teoista, paitsi jos kyseinen ryhmä on naiset.

Ei pidä paikkaansa. Feministinen teoria näkee ylipäänsä, että ihmiset ovat osin ympäristönsä tuotteita. Niinpä se, että miehet ajavat näennäisesti omaa etuaan, johtuu paljolti yhteiskunnallisesta valtajaosta ja sen seurauksista kulttuuriin.

Miehet hyötyvät ja kärsivät tietyistä asioista, eikä se ole mikään biologisesti muuttumaton tosiasia. Esimerkiksi asevelvollisuus ja patrilineelinen perimysjärjestys ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, eivät luonnontuotteita.

Toinen pohjaolettamus liittyy siihen, että kaikenlainen essentialismi (joka leimataan usein darwinismiksi ja näin sivuutetaan keskustelussa) on kielletty feministisessä keskustelussa;

Jonkinlaisia painotuksia on toki olemassa. Feminismi nojaa melko vahvasti konstruktionistiseen perinteeseen sekä marxilaiseen luokkakritiikkiin, eli se on siis tässä mielessä essentialismin vastainen. Asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen kuin väität; feminismi kamppailee samojen biologiaan ja ympäristötekijöihin liittyvien vastakkainasettelujen kanssa.

Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, niin kovimmat positivistit ja essentialistit ovat historiallisesti tarkastellen olleet monissa asioissa väärässä. Usein keskustelu on kuitenkin mennyt eteenpäin, jolloin ne virheaskeleet on unohdettu. Emmehän me puhu enää esimerkiksi siitä, että naiset kärsivät hysteriasta.

feminismi on täydellisessä viisaudessaan päätynyt siihen, että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio, ja jos muuta väittää, on hitler.

Mikä on tämä feminismi, joka päätyy asioihin täydellisessä viisaudessaan? Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja teorioita, eikä niiden kesken ole mitään yksimielisyyttä. Kuvailemasi voisi ehkä päteä joihinkin postmodernin feminismin marxilaisiin suuntauksiin, mutta ei siis missään nimessä kaikkeen feministiseen ajatteluun.

Sukupuolten synnynnäisten erilaisuuksien olemassaolo kielletään täydellisellä varmuudella

No ei kyllä kielletä. Pikemminkin pohditaan, miten eroavaisuudet vaikuttavat kasvatukseen, yhteiskunnassa toimimiseen ja itseymmärrykseen. Monet ominaisuudet, joita löydetään tilastollisesti merkitsevästi sukupuolten väliltä, sisältävät enemmän varianssia ryhmien sisällä. Asia on ylipäänsä monimutkainen, enkä ainakaan itse väitä tietäväni, minkä verran ihmisen toiminnasta liittyy biologisiin ominaisuuksiin ja minkä verran ympäristötekijöihin.

, vaikka juuri nämä tutkitut erilaisuudet vaikuttaisivat selittävän paljon erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka feminismi täydellisellä itsevarmuudella leimaa epätasa-arvoksi ja kaataa miesten oletetun kollektiivisen naisvihan ja tyhmyyden piikkiin ilman kriittistä faktojen tarkastelua tai varteenotettavaa tutkimusta.

Tässä sorrut itse siihen, mistä aiemmin kritisoit feminismiä: jaat ihmiset miehiin ja naisiin väittäen, että ensinmainitut ovat jotenkin kollektiivisesti sorron alla. Feministinen tarkastelutapa olisi, että miehet ja naiset kärsivät molemmat nykyisistä valtarakenteista. Yhteiskunta itsessään on feministien mukaan patriarkaalinen, eli valta jakautuu maskuliinisen kulttuurin seurauksena pääosin miehille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehet olisivat kollektiivisesti hyötyjiä. Päinvastoin, miehissä on myös suurimmat kärsijät.

Muita ongelmia minulle ovat esimerkiksi feministisen keskustelun vihamielisyys, anekdoottipohjaisuus ja ryhmäidentiteettikeskeisyys, jossa puheenvuoroja arvotetaan tai estetään puhujan ryhmäidentiteetistä riippuen. On tärkeämpää, kuka sanoo, kuin mitä sanotaan.

Vaikka tämä on osin totta, niin huomautan jälleen, että riippuu aika paljon puhujasta ja keskustelusta. Minun mielestä konservatiivien tapa keskustella on yhtä lailla aikamoista tarinankerrontaa ja mutuilua. Ylipäänsä nämä ovat ihmisen psykologialle tyypillisiä tapoja käsitellä asioita.

On myös hauska pohtia sitä, millaiseen solmuun feminismi itsensä selittää yleistämiseen liittyen. Toisaalta yleistämistä pidetään tietenkin pahana, mutta toisaalta koko tämä ideologia perustuu ihmisten ryhmiin jakamiseen, eli nimenomaan yleistämiseen, sillä ihmisten ryhmiin jakamisessa ei tahdo olla mitään merkitystä, mikäli ei oleta näiden välille jotain eroavaisuuksia.

Tässä kannattaa tunnistaa yhteiskunnallisen vallanjaon dynamiikka: status quo'n puolustajat (pääosin miehiä, valkoisia, keski- tai hyvätuloisia) kannattavat tosiasiallisesti myös omien etujensa säilyttämistä. Vastaavasti erilaiset muutokseen pyrkivät liikkeet (ml. feminismi) suhtautuvat kriittisesti yhteiskunnalliseen vallankäyttöön ja pyrkivät uudelleenjakamaan valtaa. Siitä seuraa luonnollisesti vastustusta, mikä näkyy näissä nettikeskusteluissakin; aika harva haluaa lähteä sellaiseen liikkeeseen, joka edellyttää luopumista ja oman aseman heikentymistä.

Oma hypoteesini onkin, että ihmiset keksivät kyllä argumentit oikeuttaakseen asiat, jotka ovat itselle tärkeitä. En ota mihinkään oikeisto-vasemmisto -vääntöön kantaa, mutta totean, että asioita voi argumentoida hyvin monella tapaa - ja olla silti yhtä oikeassa. Harvassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on mitään yhtä oikeaa näkökulmaa.

Yksi tapa feminismille ottaa edistysaskelia voisi olla se, että myönnettäisiin sukupuolten väliset erot persoonallisuudessa ja älykkyydessä, ja edettäisiin keskustelemaan siitä, kuinka nämä erot todennäköisesti näkyvät yhteiskunnassa, ja mitä näille ilmiöille pitäisi tehdä, vai pitäisikö tehdä mitään.

Minusta on ylipäänsä huvittavaa, että tämä tieteen suuri debatti ja tutkimuskohde on ikään kuin "ratkaistu" muiden kuin feministien osalta. Sinällään se, että sukupuolten välillä on näitä mainittuja eroja, on ollut lähtöolettamus varmaan tuhat vuotta.

Kiinnostavampaa on se, miten näistä tietyistä biologisista lähtökohdista päädytään erilaisiin yhteiskunnallisiin järjestelyihin. Kuten aiemmin todettua, miehet ja naiset eroavat monilta osin enemmän ryhmiensä sisällä toisistaan. Eikö silloin pitäisi kohdistaa katse muualle kuin tähän "miehet vs. naiset" -miekkailuun? Eikö ole mielenkiintoisempaa, että miehet ja naiset voivat olla keskenään hyvinkin samanlaisia, vaikka biologia antaa tietyt lähtökohdat?

 

[Mälkiä]

Ryhmien tunnistaminen on välttämätöntä, jos halutaan keskustella aiheesta vähänkään analyyttisesti. Mikään ryhmäjako ei kuitenkaan ole itsetarkoituksellinen, vaan niillä ainoastaan osoitetaan, mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Ja toki tätä kategorisointia harrastetaan kaikissa muissakin aateryhmissä. Palstahistoriani aikana minut on luokiteltu varmaan jokaisen puolueen kannattajaksi. Asuinpaikkaa ja lasten määräkin on spekuloitu.

Yhteiskunnan näkeminen (usein puolueellisesti faktoja/tilastoja asetellen) ensisijaisesti sukupuolten temmellyskenttänä ei kyllä ole feminismille ainoastaan mikään välttämätön paha tai pelkkä työkalu muiden joukossa; koko ideologia perustuu todella tukevasti tuohon asetelmaan, ja ryhmäidentiteettileimakirveet heiluvat harvoja kaltaisiasi poikkeuksia lukuun ottamatta lähes aina feministien kanssa keskustellessa.

Kategorisoinnissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta feminismi yrittää usein kategorisoinnin avulla rakentaa yksipuolista, kannattajakunnalleen räätälöityä, puolueellisesti perusteltua uhrinarratiivia. Näin asia todella usein näyttäytyy käytännössä, vaikkei feministinen teoria tuollaiseen suoranaisesti pakota.

Ei pidä paikkaansa. Feministinen teoria näkee ylipäänsä, että ihmiset ovat osin ympäristönsä tuotteita. Niinpä se, että miehet ajavat näennäisesti omaa etuaan, johtuu paljolti yhteiskunnallisesta valtajaosta ja sen seurauksista kulttuuriin.

Miehet hyötyvät ja kärsivät tietyistä asioista, eikä se ole mikään biologisesti muuttumaton tosiasia. Esimerkiksi asevelvollisuus ja patrilineelinen perimysjärjestys ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, eivät luonnontuotteita.

Kannattaa muistaa, ettei feministinen teoria ole yhtä kuin se, miten feminismi käytännössä näyttäytyy yhteiskunnassa.

Sivuhuomiona, nyky-yhteiskunnan valtajaon esittäminen epäoikeudenmukaisena muun muassa kategorisoinnin avulla (käytännössä patriarkaattinarratiivi) on sellainen osa feminismiä, jota en todellakaan purematta niele.

Jonkinlaisia painotuksia on toki olemassa. Feminismi nojaa melko vahvasti konstruktionistiseen perinteeseen sekä marxilaiseen luokkakritiikkiin, eli se on siis tässä mielessä essentialismin vastainen. Asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen kuin väität; feminismi kamppailee samojen biologiaan ja ympäristötekijöihin liittyvien vastakkainasettelujen kanssa.

Oikeastaan, jos tarkkoja ollaan, niin kovimmat positivistit ja essentialistit ovat historiallisesti tarkastellen olleet monissa asioissa väärässä. Usein keskustelu on kuitenkin mennyt eteenpäin, jolloin ne virheaskeleet on unohdettu. Emmehän me puhu enää esimerkiksi siitä, että naiset kärsivät hysteriasta.

Muotoilin tuon alun perin paskasti ja turhan kärjekkäästi. Essentialismi on käytännössä melko roskaa, mutta pointtini oli siis siinä, että sukupuolten välisiin eroihin itsessään, sekä muiden kuin feminismin esittämiin näistä johtuviin mahdollisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin (ja näiden heijastumiseen tilastoihin) feministit suhtautuvat usein aggressiivisen kriittisesti.

Niissä vähäisissä lukemissani feministisissä tieteellisissä teksteissä, joissa tähän otetaan ylipäätään kantaa, todetaan suurin piirtein niin, että tämä ryhmien yleistämisen dilemma on hankala pala feminismille. Siinä kaikki. Mitään järjellistä ratkaisua tuohon ei näy eikä kuulu.

Mikä on tämä feminismi, joka päätyy asioihin täydellisessä viisaudessaan? Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja teorioita, eikä niiden kesken ole mitään yksimielisyyttä. Kuvailemasi voisi ehkä päteä joihinkin postmodernin feminismin marxilaisiin suuntauksiin, mutta ei siis missään nimessä kaikkeen feministiseen ajatteluun.

Se feminismi, johon lähes päivittäin törmään muodossa tai toisessa erilaisissa keskusteluissa ja ihmisten ilmi tulevissa näkemyksissä.

No ei kyllä kielletä. Pikemminkin pohditaan, miten eroavaisuudet vaikuttavat kasvatukseen, yhteiskunnassa toimimiseen ja itseymmärrykseen. Monet ominaisuudet, joita löydetään tilastollisesti merkitsevästi sukupuolten väliltä, sisältävät enemmän varianssia ryhmien sisällä. Asia on ylipäänsä monimutkainen, enkä ainakaan itse väitä tietäväni, minkä verran ihmisen toiminnasta liittyy biologisiin ominaisuuksiin ja minkä verran ympäristötekijöihin.

Jälleen oli hiukan kärkevä muotoilu, mutta olen huomattavan usein törmännyt tällaiseen ajatteluun. Ei koko feminismi tällaista ajattelua edusta, mutta eipä toisaalta noita erojakaan tahdota millään missään feministisessä keskustelussa myöntää, eikä niitä oikein tahdota pitää minkään feministisen keskustelun pohjana.

Usein sukupuolten väliset synnynnäiset erot kuitataan harvinaisen suurpiirteisesti niin, että nämä erot ovat niin pieniä, ettei niillä ole mitään väliä, tai niin, että ryhmien sisällä on enemmän varianssia kuin niiden välillä. Huomioimatta jää käytännössä aina (mielestäni tarkoituksellisesti), että varsin merkittävä vaikutus erilaisiin tilastoihin on populaatiossa esiintyvillä ääripäillä muun muassa sellaisissa ominaisuuksissa kuin itsevarmuus, aggressiivisuus, neuroottisuus ja omalla tavallaan älykkyys, muutamia mainitakseni. Sen sijaan huomio yritetään keskittää siihen, että joillain yhteiskunnan näkyvimmillä/johtavilla/rahakkaimmilla paikoilla lopputuleman tasa-arvo ei toteudu, vaikka juuri nuo erot voisivat hyvin näitä eroja selittää.

Tässä sorrut itse siihen, mistä aiemmin kritisoit feminismiä: jaat ihmiset miehiin ja naisiin väittäen, että ensinmainitut ovat jotenkin kollektiivisesti sorron alla. Feministinen tarkastelutapa olisi, että miehet ja naiset kärsivät molemmat nykyisistä valtarakenteista. Yhteiskunta itsessään on feministien mukaan patriarkaalinen, eli valta jakautuu maskuliinisen kulttuurin seurauksena pääosin miehille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehet olisivat kollektiivisesti hyötyjiä. Päinvastoin, miehissä on myös suurimmat kärsijät.

Minä en tätä jakoa pohjimmiltaan edes näe erityisen tärkeäksi, mutta olisi vaikea kritisoida feminismin väitteitä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, joka perustuu tuohon jakoon, tarkastelematta asioita myös itse tuon jaon kautta. En ymmärrä, mitä "sortumista" tuossa on. En myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla väitteellä kollektiivisesta sorrosta.

Kappaleen jälkipuoliskosta: järkipuhetta, vaikken tuosta feminismin väitteestä samaa mieltä olekaan. Usein yksittäisten feministien kuulee kuitenkin argumentoivan niin, että miehet nimenomaan ovat kollektiivisia hyötyjiä, ja esimerkiksi sukupuolten välinen palkkaero esitetään niin, että miehet nyt vaan tienaavat enemmän johtuen epämääräisestä patriarkaatista tai kollektiivisesta naisvihasta, vaikka totuus on äärimmäisen todennäköisesti jotain aivan muuta, eikä feminismi haluaisi millään tuohon pureutua yksityiskohtaisemmin. Ymmärrän, että esimerkiksi sinä ymmärrät näiden asioiden olevan muutakin kuin mustavalkoisia totuuksia, mutta kokemukseni mukaan suurin osa feministiksi tunnustautuvista näkee tasa-arvoasiat hyvinkin mustavalkoisina.

Vaikka tämä on osin totta, niin huomautan jälleen, että riippuu aika paljon puhujasta ja keskustelusta. Minun mielestä konservatiivien tapa keskustella on yhtä lailla aikamoista tarinankerrontaa ja mutuilua. Ylipäänsä nämä ovat ihmisen psykologialle tyypillisiä tapoja käsitellä asioita.

Kokemukseni mukaan erityisesti vihamielisyys ja äärimmäinen sensuuri ovat feministisen keskustelun erityispiirteitä. Konservatiiveilla on taas omanlaisensa tapa leipoa narratiivejaan, mutta en ole havainnut läheskään samantasoista vihaa ja sensuuria konservatiivien keskusteluissa. Ei sillä, että konservatiivien keskustelutavoilla olisi mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Tässä kannattaa tunnistaa yhteiskunnallisen vallanjaon dynamiikka: status quo'n puolustajat (pääosin miehiä, valkoisia, keski- tai hyvätuloisia) kannattavat tosiasiallisesti myös omien etujensa säilyttämistä. Vastaavasti erilaiset muutokseen pyrkivät liikkeet (ml. feminismi) suhtautuvat kriittisesti yhteiskunnalliseen vallankäyttöön ja pyrkivät uudelleenjakamaan valtaa. Siitä seuraa luonnollisesti vastustusta, mikä näkyy näissä nettikeskusteluissakin; aika harva haluaa lähteä sellaiseen liikkeeseen, joka edellyttää luopumista ja oman aseman heikentymistä.

Oma hypoteesini onkin, että ihmiset keksivät kyllä argumentit oikeuttaakseen asiat, jotka ovat itselle tärkeitä. En ota mihinkään oikeisto-vasemmisto -vääntöön kantaa, mutta totean, että asioita voi argumentoida hyvin monella tapaa - ja olla silti yhtä oikeassa. Harvassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on mitään yhtä oikeaa näkökulmaa.

Tämä on taas eräänlainen feministinen narratiivi, että tiettyyn ryhmäidentiteettiin lokeroidut ihmiset pyrkisivät haalimaan kuvailemallasi tavalla merkittävästi etuja omalle ryhmälleen nyky-yhteiskunnassa. Tästä on aika heikosti näyttöä, mutta toki jollain valikoiduilla faktoilla tuon pystyy jotenkin perustelemaan. Myös feminismin käsitys yhteiskunnan vallanjaosta on jossain määrin kyseenalaistettavissa ainakin ryhmäidentiteettien merkityksen ylikorostamisen osalta.

On hyvin sanottu, ettei ole olemassa mitään yhtä oikeaa näkökulmaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä unohtuu toisinaan itse kultakin.

Minusta on ylipäänsä huvittavaa, että tämä tieteen suuri debatti ja tutkimuskohde on ikään kuin "ratkaistu" muiden kuin feministien osalta. Sinällään se, että sukupuolten välillä on näitä mainittuja eroja, on ollut lähtöolettamus varmaan tuhat vuotta.

Kiinnostavampaa on se, miten näistä tietyistä biologisista lähtökohdista päädytään erilaisiin yhteiskunnallisiin järjestelyihin. Kuten aiemmin todettua, miehet ja naiset eroavat monilta osin enemmän ryhmiensä sisällä toisistaan. Eikö silloin pitäisi kohdistaa katse muualle kuin tähän "miehet vs. naiset" -miekkailuun? Eikö ole mielenkiintoisempaa, että miehet ja naiset voivat olla keskenään hyvinkin samanlaisia, vaikka biologia antaa tietyt lähtökohdat?

Erona Aristoteleen aikoihin on tietysti se, että nyt meillä on dataa näistä eroista, mutta kaikki osapuolet eivät tätä tiedä tai halua ottaa huomioon yhteiskunnallisessa keskustelussa, mikä näkyi esimerkiksi viestini vastauksissa, joissa ihmeteltiin mainitsemaani miesten ja naisten välistä eroa älykkyydessä.

Tiedostan itsekin olevani suurimmilta osin melko tietämätön tähän aihepiiriin liittyen, enkä esimerkiksi oikeasti voi sanoa tietäväni, miten miesten ja naisten väliset erot peilautuvat yhteiskuntaan. Paljon yhteiskunnallista keskustelua eri lähteistä seuranneena voin kuitenkin melko hyvällä tuntumalla sanoa, että huomattava osa näihin keskusteluihin osallistuvista vaikuttaa olevan täysin tietämättömiä näistä sukupuolten välisistä eroista. Keskusteluissa usein paljon ääntä käyttävän moraalituomarin roolissa olevan feminismin suosituimmat narratiivit taas ohittavat nämä faktat kylmästi, mistä jää väkisinkin sellainen olo, että ihmisiä johdetaan näin tarkoituksella harhaan suositun narratiivin imussa.

Tasa-arvon kannalta ne eroavaisuudet ovat paljon mielenkiintoisempia ja oikeastaan koko pointti. Feministit tapaavat vain usein sanoa näiden eroavaisuuksien olevan pieniä ja merkityksettömiä (jää auki mihin verrattuna ja miksi) ja painottavan kaikkia muita tekijöitä syinä lopputuleman tasa-arvon toteutumattomuuteen.

Feminismiä pitää minusta kritisoida niin kauan, kun näitä erittäin valikoituihin tilastoihin perustuvia uhrinarratiiveja pidetään yllä; itsepähän ovat tuohon miekkailuun lähteneet. Mikäli kokisin, että feministisessä keskustelussa otettaisiin kriittisesti huomioon kaikki sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvä tieto, en varmaankaan kokisi näin, mutta näin ei vaan mielestäni ole.

 

[Lystikäs]

@Walrus21 Erittäin hyvä kirjoitus feministisestä teoriasta. Ja teoria voisi olla arvossaan, jos näkisin maailman samaan tapaan patriarkaalisena. Mutta en näe, vaikka olen samaa mieltä monessa asiassa - kuten tässä...

Eikö silloin pitäisi kohdistaa katse muualle kuin tähän "miehet vs. naiset" -miekkailuun?

Pitäisi kohdistaa muualle. Mutta minun mielestäni juuri feminismi kärjistää yhteiskuntaa miehet vs. naiset vastakkainasetteluun ylläpitämällä narratiivia miesten etuoikeuksista ja naisten uhriasemasta. Intersektionaalinen feminismi vielä enemmän. En näe tätä uhrinarratiivia nyt, enkä näe sitä historiassakaan. Aatellismiehet ovat ehkä nauttineet etuoikeutettua elämää kautta historian, aatelisnaiset hyvänä kakkosena, mutta tämä on vain pieni prosentti ihmisistä. Valtaosalle (naiset ja miehet) perhe-elämä on läpi historian ollut selviytymistaistelua hyvin pienin varoin - nainen kotona kasvattamassa perhettä, mies hankkimassa elantoa tai sotimassa jonkun kuninkaan sotia. Molemmilla on ollut hyötyjä ja haittoja elämässään.

Miehet hyötyvät ja kärsivät tietyistä asioista, eikä se ole mikään biologisesti muuttumaton tosiasia. Esimerkiksi asevelvollisuus ja patrilineelinen perimysjärjestys ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, eivät luonnontuotteita.

Nämä ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, mutta väitän niiden pohjautuvan biologiaan. Yksi mies pystyy siittämään lukemattomia naisia, mutta yksi nainen kykenee synnyttämään vain yhden (tai pari) lasta kerrallaan. Tämä biologinen tosiseikka on tehnyt naisesta yhteiskunnan säilymisen kannalta korvaamattoman, toisin kuin miehen, joiden lukumäärän hupeneminen ei välttämättä korreloi jälkipolvien lukumäärään. Tämän vuoksi jo varhaisista ajoista lähtien, kun heimot ovat taistelleet elintilasta, tavoite on ollut tuhota vihollisheimon naiset, jonka jälkeen vihollisheimon tulevaisuus sinetöity. (Tai istuttaa heihin oman ”siemen”, kuten Tsingis kaani teki.) Tämä on luontaisesti asettanut miehet eturiviin suojelijoiksi ja elättäjiksi, ja naiset takariviin yhteiskunnan selkärangaksi. Rauhanaikana tämä ei ehkä ole mielessä, mutta kyllä se palautuu rauhattomina aikoina, kun mietitään ketkä ovat eniten ”uhrattavissa”. Koko Suomea ei pidetä asutettuna, jos väkiluku tästä kovasti tippuu.

Yhteiskunta itsessään on feministien mukaan patriarkaalinen, eli valta jakautuu maskuliinisen kulttuurin seurauksena pääosin miehille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että miehet olisivat kollektiivisesti hyötyjiä. Päinvastoin, miehissä on myös suurimmat kärsijät.

Tämä minua on aina kiinnostanut. Mikä ihmeen valta? Raha? Päätösvalta? Kotitalouksien ostopäätökset? Suomi koostuu valtaosin perheyhteisöistä, enkä itse pysty näkemään, että naiset olisivat jotenkin alisteisessa asemassa perhe-elämässä. Joissain suhteissa ehkä ovat, joissain ei. Perheen valtadynamiikka on ehkä enemmän kahden ihmisen luonnekysymys, kuin sukupuolikysymys. Mutta jos asiaa miettii sukupuoliroolien kautta, naiset tekevät 70-80% kotitalouksien ostopäätöksistä - nimenomaan päätöksistä (joka tiedostetaan myös mainos- viihdemaailmassa, kun kohdeyleisöä mietitään), joten se valta ei näy ainakaan kulutuspuolessa.

Avioerolla on myös taipumus paljastaa ne perheen todelliset valtasuhteet - ainakin yhteiskunnan läpi peilattuna. Mitä työelämään tulee, konsernin ylimmällä portaalla useimmiten istuu joku mies, joka on uhrannut koko muun elämänsä sinne päästäkseen, mutta suurin osa työpaikoista koostuu keskitason portaista, joilla puurtaa yhtä lailla miestä ja naista riippuen alan sukupuolipainotteisuudesta, ja jokaisella on portaalla on omat keskinäiset valtasuhteet. Miehet on ehkä enemmän porsaita, mutta ei porsastelu ole valtaa. Voisiko siellä ylimmällä portaalla seistä yhtä paljon naisia? Itse en näe tässä ongelmaa. Politiikka on sen osoittanut, mutta useimmat naiset arvostavat täyteläisempää elämää, jossa perhe- ja työelämä on oikeassa suhteessa, joten en usko sinne olevan tyrkyllä samassa määrin naisia kuin miehiä. Kyse ei ole siis siitä, että patriarkaaliset rakenteet haluaa sinne miehiä, vaan siitä, että päteviä naisia on sinne tyrkyllä vähemmän.

Loppuun vielä toteaisin, että jos feministit pitävät miestä oikeasti suurimpana kärsijänä (tai yhtä suurena), miksi valkoinen mies istuu alimmalla kynnyksellä intersektionaalisissa uhriolympialaisissa? Ymmärrän ihonvärin, mutten sitä miksei nainen istu samalla portaalla miehen vieressä.

 

[Walrus21]

Yhteiskunnan näkeminen (usein puolueellisesti faktoja/tilastoja asetellen) ensisijaisesti sukupuolten temmellyskenttänä ei kyllä ole feminismille ainoastaan mikään välttämätön paha tai pelkkä työkalu muiden joukossa; koko ideologia perustuu todella tukevasti tuohon asetelmaan, ja ryhmäidentiteettileimakirveet heiluvat harvoja kaltaisiasi poikkeuksia lukuun ottamatta lähes aina feministien kanssa keskustellessa.

Se on tietysti koko ideologian ydin: sukupuolen sosiaalisten vaikutusten ja siihen liittyvien valtasuhteiden tunnistaminen. Jos sukupuoli ei vaikuttaisi millään tavalla yhteiskuntaan, politiikkaan tai sosiaaliseen kanssakäymiseen, feminismiltä putoaisi pohja. Aivan kuten pasifismilta, jos sodan uhka katoaisi.

Minusta feminismiä ei kuitenkaan kannata ajatella poliittisen toiminnan kautta, vaan ajatusmaailmana, jossa suhtaudutaan kriittisesti yhteiskunnan ja ihmisten toimintaan. Poliittinen toiminta on aina tavoitteellista, ja siinä pyritään jonkinlaiseen muutokseen. Muutoksella taas on häviäjiä. Niinpä syntyy konflikteja, jotka ymmärrettävästi synnyttävät vastavoimia.

Kategorisoinnissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta feminismi yrittää usein kategorisoinnin avulla rakentaa yksipuolista, kannattajakunnalleen räätälöityä, puolueellisesti perusteltua uhrinarratiivia. Näin asia todella usein näyttäytyy käytännössä, vaikkei feministinen teoria tuollaiseen suoranaisesti pakota.

Muutoksen vaatiminen edellyttää yleensä jonkinlaista epäkohtien osoittamista ("uhrinarratiivi"). Sama pätee oikeastaan kaikkiin poliittisiin liikkeisiin.

Se on toki totta, kuten viittaat, että feministit harrastavat kategorisointia. Tavoitteena siinä on kritisoida vallitsevia oloja. Tuleekin muistaa, että feminismin vastapuolena on käytännössä nyky-yhteiskunta eli status quo. Silloin on ihan oletettavaakin, että yksi toivoo muutosta ja toinen vastustaa sitä; kummassakin on häviäjänsä ja voittajansa.

Ehkä juuri tämän "dynamiikan" haluan pointata, koska se on niin keskeinen tämän keskustelun kannalta. Käytännössähän kyse on maailmankuvasta: näkeekö yhteiskunnan hierarkisena vai tasa-arvoisena; näkeekö ihmisten välisen epätasa-arvon luonnollisena seurauksena tehdyistä valinnoista vai erilaisten lähtökohtien lopputulemana.

Feminismi, kuten kaikki marxilaiseen perinteeseen nojaavat ideologiat, on skeptinen mahdollisuuksien tasa-arvon suhteen. Feministin mielestä lähtökohdat elämään ovat epätasaiset: tietyillä ominaisuuksilla saa "etuoikeuksia", kun taas toisilla joutuu kärsimään enemmän vastoinkäymisiä. Epäsuhtainen jako johtuu sosiaalisista valtasuhteista, eli siitä, miten yhteiskunta on järjestäytynyt.

Kysymys ei aina ole suurista asioista. Jos mies ja vaimo menevät maalikauppaan, kumman puoleen myyjä kääntyy? Luultavasti miehen, koska "miehet ruukaa olemaan kokeneempia remppahommissa". Feministin mielestä tässä on epäkohta, joka liittyy yhteiskunnalliseen tapakulttuuriin. Konservatiivin mielestä ongelmaa ei ole, koska maalikauppiaalla ei ollut pahat aikeet eikä hän rikkonut mitään lakia. Näin nyt vain on toimittu.

Sitten kun feminismiryhmissä alkaa kohista maalikauppiaan toiminnan perusteella, käynnistyy myös kritiikki feminismiryhmiä kohtaan. Aina ne nillittävät pikkuasioista!

Tällaisissa asetelmissa status quo on aina etulyöntiasemassa; ihmiset vastustavat muutosta, jos sille ei ole ilmeistä tarvetta. Niin kauan, kun epätasa-arvo ei hypi mediaaniveronmaksajan silmille, hän tuskin aktivoituu asian suhteen. Homouden kriminalisointi oli pitkään ok, koska "kuka nyt tuntee homoja".

Kannattaa muistaa, ettei feministinen teoria ole yhtä kuin se, miten feminismi käytännössä näyttäytyy yhteiskunnassa.

Kyllä, tämä tosin pätee kaikkiin ideologioihin. Yritän itse ymmärtää erilaisia näkökantoja, koska politiikka on hyvin harvoin "oikeassa olemista". Useimmiten vastapuolella voi olla perusteltuja näkemyksiä ja syitä mielipiteilleen. Jos joku vaatii kaikkiin valtion toimitiloihin esteettömyyttä, niin mielestäni sille on hyvät perusteet. Toisaalta näen myös, että ehdotus edellyttää kalliita investointeja, minkä vuoksi sitä voi perustellusti vastustaa.

Sivuhuomiona, nyky-yhteiskunnan valtajaon esittäminen epäoikeudenmukaisena muun muassa kategorisoinnin avulla (käytännössä patriarkaattinarratiivi) on sellainen osa feminismiä, jota en todellakaan purematta niele.

Muotoilin tuon alun perin paskasti ja turhan kärjekkäästi. Essentialismi on käytännössä melko roskaa, mutta pointtini oli siis siinä, että sukupuolten välisiin eroihin itsessään, sekä muiden kuin feminismin esittämiin näistä johtuviin mahdollisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin (ja näiden heijastumiseen tilastoihin) feministit suhtautuvat usein aggressiivisen kriittisesti.

Tässäkin pitää tehdä ero feminismin teorian ja politiikan välille. Suomen valtio on käytännössä monelta osin feministinen; meillä on monia tasa-arvolakeja, jotka velvoittavat hallintoa ottamaan huomioon päätösten sukupuolivaikutukset. Useat feminismin aiemmat tavoitteet ovat nykyisin valtavirtaa. Sen sijaan netissä keskusteluja käyvät feministit ovat pysyneet kärkkäinä, koska tavoitteita on tullut koko ajan lisää. Maaliviiva on siirtynyt. Tämän seurauksena suuri enemmistö on pysytellyt etäällä siitä ideologisesta poppoosta, joka on ollut vaatimassa aina uusia poliittisia tekoja.

Niissä vähäisissä lukemissani feministisissä tieteellisissä teksteissä, joissa tähän otetaan ylipäätään kantaa, todetaan suurin piirtein niin, että tämä ryhmien yleistämisen dilemma on hankala pala feminismille. Siinä kaikki. Mitään järjellistä ratkaisua tuohon ei näy eikä kuulu.

Noh, tohdin sanoa, että se mikä keskustelupalstoilla on "suuri dilemma", ei välttämättä ole sitä tutkimuskirjallisuudessa. Toki siis tämä "nature vs. nurture" on se hankalasti arvioitava kuvio, mutta ryhmien kategorisointi ei niinkään. Yleistykset ovat edellytys sille, että voidaan esittää minkäänlaisia hypoteeseja.

Jos vaikka havaitaan, että johtavassa asemassa olevista lääkäreistä suurin osa on miehiä, voidaan esittää väite: syystä tai toisesta miehet päätyvät johtotehtäviin lääkärikunnan sisällä. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että voitaisiin väittää kiistatta, että naislääkäreitä on syrjitty. Feministit tuovat kuitenkin usein näitä epäkohtia esiin, jolloin syntyy poliittista kiistelyä. Kuten edellä totesin, näissä on harvoin mitään yksiselitteistä lopputulemaa.

Huomioimatta jää käytännössä aina (mielestäni tarkoituksellisesti), että varsin merkittävä vaikutus erilaisiin tilastoihin on populaatiossa esiintyvillä ääripäillä muun muassa sellaisissa ominaisuuksissa kuin itsevarmuus, aggressiivisuus, neuroottisuus ja omalla tavallaan älykkyys, muutamia mainitakseni. Sen sijaan huomio yritetään keskittää siihen, että joillain yhteiskunnan näkyvimmillä/johtavilla/rahakkaimmilla paikoilla lopputuleman tasa-arvo ei toteudu, vaikka juuri nuo erot voisivat hyvin näitä eroja selittää.

Tätä juuri tarkoitin. Feministien mielestä miehet ja naiset ovat kuitenkin suhteellisen samanlaisia, joten heitä tulisi kohdella samoista lähtökohdista. Näin ei kuitenkaan toimita, kuten kuka tahansa voi omakohtaisesti havainnoida. Pojille annetaan lego-autot ja tytöille barbit.

Tässäkin palataan siihen peruskuvioon, että näkeekö yhteiskunnalliset suhteet luonnollisena tapahtumaketjuna vai yhteiskunnallisesti järjestäytyneinä valtasuhteina.

Kappaleen jälkipuoliskosta: järkipuhetta, vaikken tuosta feminismin väitteestä samaa mieltä olekaan. Usein yksittäisten feministien kuulee kuitenkin argumentoivan niin, että miehet nimenomaan ovat kollektiivisia hyötyjiä, ja esimerkiksi sukupuolten välinen palkkaero esitetään niin, että miehet nyt vaan tienaavat enemmän johtuen epämääräisestä patriarkaatista tai kollektiivisesta naisvihasta, vaikka totuus on äärimmäisen todennäköisesti jotain aivan muuta, eikä feminismi haluaisi millään tuohon pureutua yksityiskohtaisemmin. Ymmärrän, että esimerkiksi sinä ymmärrät näiden asioiden olevan muutakin kuin mustavalkoisia totuuksia, mutta kokemukseni mukaan suurin osa feministiksi tunnustautuvista näkee tasa-arvoasiat hyvinkin mustavalkoisina.

Eivät feministit yleisestikään näe miehiä ainoastaan hyötyjinä (toki en voi puhua kaikkien puolesta). Tuolla patriarkaatilla tarkoitetaan pikemminkin vallankäytön maskuliinista luonnetta ja yhteiskunnallista asemaa. Siihen kuuluu yhtä lailla miesten uhraaminen (sodat) ja hierarkisen kilpailukulttuurin suosiminen. Miehet ovat yliedustettuja sekä onnistujissa että epäonnistujissa. Tämä on mielestäni aika kiistämätön fakta, jonka voi käydä tarkistamassa verotiedoista ja elinajanodotteesta.

Kokemukseni mukaan erityisesti vihamielisyys ja äärimmäinen sensuuri ovat feministisen keskustelun erityispiirteitä. Konservatiiveilla on taas omanlaisensa tapa leipoa narratiivejaan, mutta en ole havainnut läheskään samantasoista vihaa ja sensuuria konservatiivien keskusteluissa. Ei sillä, että konservatiivien keskustelutavoilla olisi mitään tekemistä tämän asian kanssa.

Ihan samalla tavalla täällä pyritään vaientamaan "toisinajattelijat". Viimeksi eilen demariketjuun saapui yksinäinen vasemmistolainen, jonka mielipiteet pyritiin heti mitätöimään. Tämä palsta on toisaalta huono esimerkki, koska moderointi on kohtuullisen tasapuolista ja keskustelun mahdollisuus kaikilla. Mutta ihan samalla tavalla täällä on keskustelukulttuuri, joka suosii samanmielisyyttä ja laittaa vaikeaan asemaan ne, joilla on poikkeava näkemys. Minun on esimerkiksi helppo kirjoitella näkemyksiä talouspolitiikasta, sillä en poikkea merkittävästi foorumin keskiarvoisista mielipiteistä. Sen sijaan olen jo lähes luovuttanut sellaiset keskustelunaiheet kuten maahanmuutto, koska en jaksa 10 vs. 1 -asetelmia, joissa aletaan meta-keskusteluna vittuilemaan näkemyksilleni.

Olen myös ollut joissakin feminismi-ryhmissä, joten voin allekirjoittaa tuon, että siellä saa hyvin nopeasti kenkää vääristä mielipiteistä. Hyväksyn asetelman kuitenkin sillä perusteella, että ryhmissä on selkeät säännöt, jotka edellyttävät feminismin lähtöoletusten omaksumista. Mielestäni tällaisiakin keskustelupaikkoja saa olla.

Tämä on taas eräänlainen feministinen narratiivi, että tiettyyn ryhmäidentiteettiin lokeroidut ihmiset pyrkisivät haalimaan kuvailemallasi tavalla merkittävästi etuja omalle ryhmälleen nyky-yhteiskunnassa. Tästä on aika heikosti näyttöä, mutta toki jollain valikoiduilla faktoilla tuon pystyy jotenkin perustelemaan. Myös feminismin käsitys yhteiskunnan vallanjaosta on jossain määrin kyseenalaistettavissa ainakin ryhmäidentiteettien merkityksen ylikorostamisen osalta.

Käytännössä tämä asetelma on muuttunut feminismin sisällä: aiemmasta sukupuolten välisestä kamppailusta on siirrytty intersektionaaliseen ajatteluun, jossa puolestaan identiteettien katsotaan risteävän. Kuten tästäkin huomaa, feminismin sisällä on useita koulukuntia ja näkemyksiä.

Oma näkemykseni on, että ihmiset hamuavat itselleen valtaa ja resursseja riippumatta ryhmäjäsenyyksistä. Koska olen näin kyyninen, en katso, että feministit muodostaisivat poikkeusta. Teen kuitenkin eroja sen suhteen, onko ihmisen pyrkimyksille oikeutus vai ei. Jos kuurosokea vaatii itselleen parempia tukia, pidän sitä perustellumpana kuin että Anonyymi123 vaatii yhteiskunnalta tukea uuteen jäähalliin.

Feminismiä pitää minusta kritisoida niin kauan, kun näitä erittäin valikoituihin tilastoihin perustuvia uhrinarratiiveja pidetään yllä; itsepähän ovat tuohon miekkailuun lähteneet. Mikäli kokisin, että feministisessä keskustelussa otettaisiin kriittisesti huomioon kaikki sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyvä tieto, en varmaankaan kokisi näin, mutta näin ei vaan mielestäni ole.

Tästä sinällään samaa mieltä. Lisään kuitenkin sen verran, että feministeillä on hyvin vähän painoarvoa julkisessa keskustelussa tai poliittisissa päätöksissä. Esimerkiksi asevelvollisuus on instituutio, jota ylläpitävät suuret ihmismassat ja heidän mielipiteensä. Sieltä sen muutosta koskevan keskustelun pitäisi lähteä, jotta jotain tapahtuisi poliittisella tasolla. Sama pätee koulutuksen epäkohtiin ja syrjäytymiseen.

Tuli nyt aika jäsentymätöntä tekstiä, toivottavasti siitä saa selvää.

 

[Walrus21]

@Walrus21 Erittäin hyvä kirjoitus feministisestä teoriasta. Ja teoria voisi olla arvossaan, jos näkisin maailman samaan tapaan patriarkaalisena. Mutta en näe, vaikka olen samaa mieltä monessa asiassa - kuten tässä...

Riippuu varmaankin määritelmästä. Uskoisin, että hyväksyisit "patriarkaalisuuden", jos se ei sisältäisi arvolatauksia liittyen miesten mahdollisiin etuoikeuksiin.

Pitäisi kohdistaa muualle. Mutta minun mielestäni juuri feminismi kärjistää yhteiskuntaa miehet vs. naiset vastakkainasetteluun ylläpitämällä narratiivia miesten etuoikeuksista ja naisten uhriasemasta. Intersektionaalinen feminismi vielä enemmän.

Kyllä, ja juuri tästä syystä feminismi on niin vihattu aatesuunta, sillä se vaatii muutosta.

Feminismin sisällä tämä nähdään niin, että ihmiset ovat sisäistäneet tietyt kulttuurilliset ajattelu- ja toimintatavat. Silloin voidaan puhua sisäistetystä maskuliinisuudesta. Käytännössä tämä ei vielä ota kantaa siihen, ovatko esim. miehet voittajia vai häviäjiä. Lähtöoletuksena on kuitenkin se, että ihmiset eivät toimi arvoneutraalissa tyhjiössä, vaan he reagoivat yhteiskunnan tarjoamiin malleihin ja kannustimiin.

Tämä on tietysti täysin vastakkainen näkökulma kuin se liberalismin ideaali, jossa jokainen syntyy tyhjänä tauluna ja piirtää omat arvokarttansa. Liberaali uskoo (mielestäni välillä vähän naiivisti) siihen, että jokainen muokkaa oman kohtalonsa ilman ympäristön suurta vaikutusta.

En näe tätä uhrinarratiivia nyt, enkä näe sitä historiassakaan. Aatellismiehet ovat ehkä nauttineet etuoikeutettua elämää kautta historian, aatelisnaiset hyvänä kakkosena, mutta tämä on vain pieni prosentti ihmisistä. Valtaosalle (naiset ja miehet) perhe-elämä on läpi historian ollut selviytymistaistelua hyvin pienin varoin - nainen kotona kasvattamassa perhettä, mies hankkimassa elantoa tai sotimassa jonkun kuninkaan sotia. Molemmilla on ollut hyötyjä ja haittoja elämässään.

Ihmiskunnan historia on yhtä suurta kärsimysnäytelmää. Siinä olet oikeassa.

Antiikin Kreikassa, demokratian kehdossa, poliittiset oikeudet olivat noin 10%:lla ihmisistä. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että naiset olivat kokonaan politiikan ulkopuolella. Tämä päti vielä Suomessakin 1900-luvulla: nainen ei saanut hankkia omaisuutta, hakea avioeroa tai edes päättää omasta kehostaan - kaikki kuului aviomiehen päätösvaltaan.

Eli voidaan debatoida, onko se elämä ollut sen kummempaa miehillekään, mutta valta on kuitenkin ollut de facto miehillä. Sitä feminismi on kautta historian vastustanut, ja vastustaa yhä edelleenkin, joskin enää ei puhuta poliittisista oikeuksista vaan marginaalisemmista epäkohdista.

Nämä ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, mutta väitän niiden pohjautuvan biologiaan. Yksi mies pystyy siittämään lukemattomia naisia, mutta yksi nainen kykenee synnyttämään vain yhden (tai pari) lasta kerrallaan. Tämä biologinen tosiseikka on tehnyt naisesta yhteiskunnan säilymisen kannalta korvaamattoman, toisin kuin miehen, joiden lukumäärän hupeneminen ei välttämättä korreloi jälkipolvien lukumäärään. Tämän vuoksi jo varhaisista ajoista lähtien, kun heimot ovat taistelleet elintilasta, tavoite on ollut tuhota vihollisheimon naiset, jonka jälkeen vihollisheimon tulevaisuus sinetöity. (Tai istuttaa heihin oman ”siemen”, kuten Tsingis kaani teki.) Tämä on luontaisesti asettanut miehet eturiviin suojelijoiksi ja elättäjiksi, ja naiset takariviin yhteiskunnan selkärangaksi. Rauhanaikana tämä ei ehkä ole mielessä, mutta kyllä se palautuu rauhattomina aikoina, kun mietitään ketkä ovat eniten ”uhrattavissa”. Koko Suomea ei pidetä asutettuna, jos väkiluku tästä kovasti tippuu.

En ole mikään asiantuntija tällä saralla, joten en lähde sen enempää kiistämään tuota. Omaan ajatteluun vaikuttaa kuitenkin vahvasti se, että ihmisen kognitiivinen pelikirja on ollut sama koko kirjoitetun historian. Niinpä jo se, että esim. naisten oikeudet ovat kohentuneet huomattavasti, sotii biologiaan pohjautuvaa essentialismia vastaan.

Tämä minua on aina kiinnostanut. Mikä ihmeen valta? Raha? Päätösvalta? Kotitalouksien ostopäätökset? Suomi koostuu valtaosin perheyhteisöistä, enkä itse pysty näkemään, että naiset olisivat jotenkin alisteisessa asemassa perhe-elämässä. Joissain suhteissa ehkä ovat, joissain ei. Perheen valtadynamiikka on ehkä enemmän kahden ihmisen luonnekysymys, kuin sukupuolikysymys. Mutta jos asiaa miettii sukupuoliroolien kautta, naiset tekevät 70-80% kotitalouksien ostopäätöksistä - nimenomaan päätöksistä (joka tiedostetaan myös mainos- viihdemaailmassa, kun kohdeyleisöä mietitään), joten se valta ei näy ainakaan kulutuspuolessa.

Raha on valtaa. Vaikka nainen tekisi ostopäätökset, miehellä on kuitenkin edelleen valta estää naista ottamalla rahat pois.

Tämä on toki aika ylätason pyörittelyä, koska mikään laki tai määräys ei velvoita perheitä. Sen takia onkin vähän siinä ja tässä, voiko asiaan vaikuttaa muutoin kuin mielipidevaikuttamisen kautta. Mutta jos ajatellaan asiaa tasa-arvon kannalta, niin mielestäni olisi parempi, jos naisilla ja miehillä olisi melko saman verran taloudellista päätäntävaltaa. En silti ota kantaa siihen, pitäisikö asialle tehdä jotain poliittisesti.

Avioerolla on myös taipumus paljastaa ne perheen todelliset valtasuhteet - ainakin yhteiskunnan läpi peilattuna. Mitä työelämään tulee, konsernin ylimmällä portaalla useimmiten istuu joku mies, joka on uhrannut koko muun elämänsä sinne päästäkseen, mutta suurin osa työpaikoista koostuu keskitason portaista, joilla puurtaa yhtä lailla miestä ja naista riippuen alan sukupuolipainotteisuudesta, ja jokaisella on portaalla on omat keskinäiset valtasuhteet. Miehet on ehkä enemmän porsaita, mutta ei porsastelu ole valtaa. Voisiko siellä ylimmällä portaalla seistä yhtä paljon naisia? Itse en näe tässä ongelmaa. Politiikka on sen osoittanut, mutta useimmat naiset arvostavat täyteläisempää elämää, jossa perhe- ja työelämä on oikeassa suhteessa, joten en usko sinne olevan tyrkyllä samassa määrin naisia kuin miehiä. Kyse ei ole siis siitä, että patriarkaaliset rakenteet haluaa sinne miehiä, vaan siitä, että päteviä naisia on sinne tyrkyllä vähemmän.

Niin en siis näe miehiä mitenkään eksklusiivisessa asemassa olevina kuninkaina, vaan tämä kuvailemasi on ihan täyttä totta. Mutta feminismin näkökulmasta tämä tilanne ei silti ole ideaali, enkä tiedä, onko se kenenkään muunkaan mielestä.

Loppuun vielä toteaisin, että jos feministit pitävät miestä oikeasti suurimpana kärsijänä (tai yhtä suurena), miksi valkoinen mies istuu alimmalla kynnyksellä intersektionaalisissa uhriolympialaisissa? Ymmärrän ihonvärin, mutten sitä miksei nainen istu samalla portaalla miehen vieressä.

Riippuu, keneltä kysyt. Eivät valkoiset, keskiluokkaiset naiset istu kovin korkealla, kuten eivät miehetkään. Toisaalta, jos soitat 60-luvulle, saat ehkä erilaisen vastauksen.

Feminismi on siirtynyt paljon enemmän siihen suuntaan, että "valta-analyysiin" otetaan mukaan muutkin selittävät tekijät kuin sukupuoli. Mutta jos ajatellaan sukupuolta yhtenä tekijänä, niin ei senkään merkitys ole mihinkään kadonnut.