Kevään työkuorma yllätti Mälkiän, katso kuvat. Pahoittelut hitaasta vastauksesta.
Se on tietysti koko ideologian ydin: sukupuolen sosiaalisten vaikutusten ja siihen liittyvien valtasuhteiden tunnistaminen. Jos sukupuoli ei vaikuttaisi millään tavalla yhteiskuntaan, politiikkaan tai sosiaaliseen kanssakäymiseen, feminismiltä putoaisi pohja. Aivan kuten pasifismilta, jos sodan uhka katoaisi.
Minusta feminismiä ei kuitenkaan kannata ajatella poliittisen toiminnan kautta, vaan ajatusmaailmana, jossa suhtaudutaan kriittisesti yhteiskunnan ja ihmisten toimintaan. Poliittinen toiminta on aina tavoitteellista, ja siinä pyritään jonkinlaiseen muutokseen. Muutoksella taas on häviäjiä. Niinpä syntyy konflikteja, jotka ymmärrettävästi synnyttävät vastavoimia.
Joo, feminismiä ei kannata ajatella poliittisen toiminnan kautta, vähän niin kuin jääkiekkoa ei perinteisesti kannata ajatella kenttätapahtumien kautta.
Feminismi on käytännössä poliittinen liike, halusit sitä tai et. Sen näkyvyydestä ylivoimainen valtaosa menee juuri tälle poliittiselle toiminnalle (usein mielipidevaikuttamisen muodossa), ja sen argumenteille, mikä käytännössä määrittää feminismin. Jos sinua hävettää poliittisen feminismin argumenttien heikkous tai et ole niistä samaa mieltä, niin onko silloin mitään mieltä olla mikään feminismin anteeksipyytelijä tai parhain päin selittelijä?
Ehkä juuri tämän "dynamiikan" haluan pointata, koska se on niin keskeinen tämän keskustelun kannalta. Käytännössähän kyse on maailmankuvasta: näkeekö yhteiskunnan hierarkisena vai tasa-arvoisena; näkeekö ihmisten välisen epätasa-arvon luonnollisena seurauksena tehdyistä valinnoista vai erilaisten lähtökohtien lopputulemana.
Hierarkiat ja mahdollisuuksien tasa-arvo eivät sulje toisiaan pois; olisi lapsellista kuvitella, etteivät ihmiset järjestyisi jonkinlaisiin hierarkioihin, vaikka kuinka edettäisiin tasa-arvokehityksessä. Noissa vaihtoehdoissa ei myöskään oikein oteta huomioon ihmisten eritasoista kyvykkyyttä.
Feminismi, kuten kaikki marxilaiseen perinteeseen nojaavat ideologiat, on skeptinen mahdollisuuksien tasa-arvon suhteen. Feministin mielestä lähtökohdat elämään ovat epätasaiset: tietyillä ominaisuuksilla saa "etuoikeuksia", kun taas toisilla joutuu kärsimään enemmän vastoinkäymisiä. Epäsuhtainen jako johtuu sosiaalisista valtasuhteista, eli siitä, miten yhteiskunta on järjestäytynyt.
Mitä tarkalleen tarkoittaa "skeptinen mahdollisuuksien tasa-arvon suhteen"? Enkä kyllä keksi melkein mitään tyhmempää kuin tuon olettamuksen siitä, että tietyillä ominaisuuksilla saa asioita. Siinä lähdetään ikään kuin väärästä päästä liikkeelle.
Kysymys ei aina ole suurista asioista. Jos mies ja vaimo menevät maalikauppaan, kumman puoleen myyjä kääntyy? Luultavasti miehen, koska "miehet ruukaa olemaan kokeneempia remppahommissa". Feministin mielestä tässä on epäkohta, joka liittyy yhteiskunnalliseen tapakulttuuriin. Konservatiivin mielestä ongelmaa ei ole, koska maalikauppiaalla ei ollut pahat aikeet eikä hän rikkonut mitään lakia. Näin nyt vain on toimittu.
Sitten kun feminismiryhmissä alkaa kohista maalikauppiaan toiminnan perusteella, käynnistyy myös kritiikki feminismiryhmiä kohtaan. Aina ne nillittävät pikkuasioista!
Tällaisissa asetelmissa status quo on aina etulyöntiasemassa; ihmiset vastustavat muutosta, jos sille ei ole ilmeistä tarvetta. Niin kauan, kun epätasa-arvo ei hypi mediaaniveronmaksajan silmille, hän tuskin aktivoituu asian suhteen. Homouden kriminalisointi oli pitkään ok, koska "kuka nyt tuntee homoja".
Monet kaipaavat anekdoottien sijaan kovaan dataan ja kriittiseen tilastojen tarkasteluun perustuvaa keskustelua tasa-arvo-ongelmista. Minusta, eikä ilmeisesti monen muunkaan mielestä, ole millään tasolla hedelmällistä tai rakentavaa kirkua patriarkaattia kaikukammiossa.
Minusta taas tässä ei ole ensisijaisesti kyse muutoksen vastustamisesta tai siitä, että kaikki ei-feministit olisivat konservatiivisia typeryksiä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei ylivoimainen valtaosa ihmisistä tue juuri feminismin näkemyksiä tai tapoja korjata juuri feminismin itse esittämiä yhteiskunnallisia epäkohtia. Samaan tapaan esimerkiksi kaikki köyhät eivät äänestä vasemmistoliittoa tai kaikki rikkaat kokoomusta.
Kyllä, tämä tosin pätee kaikkiin ideologioihin. Yritän itse ymmärtää erilaisia näkökantoja, koska politiikka on hyvin harvoin "oikeassa olemista". Useimmiten vastapuolella voi olla perusteltuja näkemyksiä ja syitä mielipiteilleen. Jos joku vaatii kaikkiin valtion toimitiloihin esteettömyyttä, niin mielestäni sille on hyvät perusteet. Toisaalta näen myös, että ehdotus edellyttää kalliita investointeja, minkä vuoksi sitä voi perustellusti vastustaa.
Boldaamastani: aloitit tämän viestienvaihdon mm. lyttäämällä kompetenssini ja viittaamalla "lukuisiin asiavirheisiin", joita alkuperäisestä viestistäni et lopulta pystynyt montaa osoittamaan, eli kannattaa varmaan ensi kerralla yrittää vähän kovemmin.
Tässäkin pitää tehdä ero feminismin teorian ja politiikan välille. Suomen valtio on käytännössä monelta osin feministinen; meillä on monia tasa-arvolakeja, jotka velvoittavat hallintoa ottamaan huomioon päätösten sukupuolivaikutukset. Useat feminismin aiemmat tavoitteet ovat nykyisin valtavirtaa. Sen sijaan netissä keskusteluja käyvät feministit ovat pysyneet kärkkäinä, koska tavoitteita on tullut koko ajan lisää. Maaliviiva on siirtynyt. Tämän seurauksena suuri enemmistö on pysytellyt etäällä siitä ideologisesta poppoosta, joka on ollut vaatimassa aina uusia poliittisia tekoja.
Nyt en ymmärrä, miten tässä tehdään ero teorian ja politiikan välille.
Joka tapauksessa, en kyllä laittaisi näin jälkikäteen Suomen valtion tasa-arvoisuutta melkeinpä missään määrin feminismin ansioksi, vaan enemmänkin teknologiakehityksen ja siitä vääjäämättä seuraavan tasa-arvokehityksen ansioksi.
Voin puhua vain oman kokemukseni pohjalta, mutta enemmän tai vähemmän radikaali "Ideologinen poppoo" on minusta feminismin valtavirtaa, vaikka kuinka toistuvasti muuta väität.
Noh, tohdin sanoa, että se mikä keskustelupalstoilla on "suuri dilemma", ei välttämättä ole sitä tutkimuskirjallisuudessa. Toki siis tämä "nature vs. nurture" on se hankalasti arvioitava kuvio, mutta ryhmien kategorisointi ei niinkään. Yleistykset ovat edellytys sille, että voidaan esittää minkäänlaisia hypoteeseja.
Jos vaikka havaitaan, että johtavassa asemassa olevista lääkäreistä suurin osa on miehiä, voidaan esittää väite: syystä tai toisesta miehet päätyvät johtotehtäviin lääkärikunnan sisällä. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että voitaisiin väittää kiistatta, että naislääkäreitä on syrjitty. Feministit tuovat kuitenkin usein näitä epäkohtia esiin, jolloin syntyy poliittista kiistelyä. Kuten edellä totesin, näissä on harvoin mitään yksiselitteistä lopputulemaa.
Siis se nimenomaan oli dilemma juuri tutkimuskirjallisuudessa. En ymmärrä, miksi yrität kääntää tuota päälaelleen.
Aika harvoin näkee puolueetonta feminististä esiin nostoa mistään aiheesta, vaan feministit usein tuovat esimerkkisi kaltaiset asiat esiin enemmän tai vähemmän partiarkaattinarratiiviin viitaten.
Ehkä olen yksin tämän ajatuksen kanssa, mutta kyllä esimerkiksi tuosta esimerkistä voisi minusta pystyä selvittämään aika pitkälle "oikean vastauksen" liittyen siihen, mitkä ilmiöt johtavat mihinkin lopputulemaan ja miksi.
Tätä juuri tarkoitin. Feministien mielestä miehet ja naiset ovat kuitenkin suhteellisen samanlaisia, joten heitä tulisi kohdella samoista lähtökohdista. Näin ei kuitenkaan toimita, kuten kuka tahansa voi omakohtaisesti havainnoida. Pojille annetaan lego-autot ja tytöille barbit.
Tässäkin palataan siihen peruskuvioon, että näkeekö yhteiskunnalliset suhteet luonnollisena tapahtumaketjuna vai yhteiskunnallisesti järjestäytyneinä valtasuhteina.
Suhteellisen samanlaisia mihin verrattuna? Verrattuna ideaan siitä, että miehet ja naiset ovat täysin samanlaisia fysiikkaa lukuun ottamatta? Tätä argumenttia kuulee usein, eikä se minusta vaikuta tarkoittavan yhtään mitään, vaan tarkoitus on ainoastaan viedä keskustelu siihen, miten itse kokee nämä erot jotenkin vähäpätöisiksi (useimmiten ilman minkäänlaista hajua siitä, minkälaisista eroista edes puhutaan). Kun on kerran olemassa merkittäviä, mitattuja, dokumentoituja eroja sukupuolten välillä, niin mikä hitto siinä on pointti kutsua niitä jotenkin vähäpätöisiksi? Eikö se ainut merkitsevä asia ole juuri ne erot ja niiden vaikutus? Ja mitä tarkoittaa "kohdella samoista lähtökohdista"?
Kyllä minä esimerkiksi näen sen ongelmana, että kaikkia lapsia on nyt jo vuosikymmenet työnnetty tyttöjen standardeilla koulujärjestelmän läpi, kun pojille tyypillisempää riehakkaampaa käytöstä ja hitaampaa kehitystä ei yksinkertaisesti ole otettu mitenkään huomioon.
Eivät feministit yleisestikään näe miehiä ainoastaan hyötyjinä (toki en voi puhua kaikkien puolesta). Tuolla patriarkaatilla tarkoitetaan pikemminkin vallankäytön maskuliinista luonnetta ja yhteiskunnallista asemaa. Siihen kuuluu yhtä lailla miesten uhraaminen (sodat) ja hierarkisen kilpailukulttuurin suosiminen. Miehet ovat yliedustettuja sekä onnistujissa että epäonnistujissa. Tämä on mielestäni aika kiistämätön fakta, jonka voi käydä tarkistamassa verotiedoista ja elinajanodotteesta.
Nämä kiistämättömät faktat saavat myös miettimään, miksi tätä kokonaisuutta halutaan ihan välttämättä edes kutsua miehiin viittaavalla nimellä, eikä fokus ole näiden yksittäisten ongelmien korjaamisessa. Tämän sijaan huomio halutaan usein kiinnittää ilmiöiden sukupuolittuneisuuteen tai väitettyyn epäoikeudenmukaisuuteen erityisesti kaikkia muita kuin niitä kuuluisia valkoisia heteromiehiä kohtaan.
Ihan samalla tavalla täällä pyritään vaientamaan "toisinajattelijat". Viimeksi eilen demariketjuun saapui yksinäinen vasemmistolainen, jonka mielipiteet pyritiin heti mitätöimään. Tämä palsta on toisaalta huono esimerkki, koska moderointi on kohtuullisen tasapuolista ja keskustelun mahdollisuus kaikilla. Mutta ihan samalla tavalla täällä on keskustelukulttuuri, joka suosii samanmielisyyttä ja laittaa vaikeaan asemaan ne, joilla on poikkeava näkemys. Minun on esimerkiksi helppo kirjoitella näkemyksiä talouspolitiikasta, sillä en poikkea merkittävästi foorumin keskiarvoisista mielipiteistä. Sen sijaan olen jo lähes luovuttanut sellaiset keskustelunaiheet kuten maahanmuutto, koska en jaksa 10 vs. 1 -asetelmia, joissa aletaan meta-keskusteluna vittuilemaan näkemyksilleni.
Olen myös ollut joissakin feminismi-ryhmissä, joten voin allekirjoittaa tuon, että siellä saa hyvin nopeasti kenkää vääristä mielipiteistä. Hyväksyn asetelman kuitenkin sillä perusteella, että ryhmissä on selkeät säännöt, jotka edellyttävät feminismin lähtöoletusten omaksumista. Mielestäni tällaisiakin keskustelupaikkoja saa olla.
Ei kyllä ole "ihan samalla tavalla", eikä edes lähelle. Lähes kaikkialla keskustelu on täysin mahdollista ja tervetullutta, vaikka mielipide poikkeaisikin valtavirrasta ja itse keskustelu (jota ei feministiryhmissä pääse syntymään, koska kenkää tulee heti) olisi tulikivenkatkuista, mutta noista feministien ryhmistä todellakin saa bännit melkein sekunneissa, kun poikkeaa vähänkin hyväksytystä protokollasta. Yritin ottaa osaa erään feministisen subredditin keskusteluun ja sain permabännit yhdellä ei edes erityisen kriittisellä kommentilla. Yhdellä vitun kommentilla. Saahan tuollaisia vihaa pursuavia kaikukammioita olla, ei kai siinä. Tuollaisista vihaa kuhisevista pesäkkeistä ei onneksi vaikuteta yhtään mitenkään ulospäin.
Käytännössä tämä asetelma on muuttunut feminismin sisällä: aiemmasta sukupuolten välisestä kamppailusta on siirrytty intersektionaaliseen ajatteluun, jossa puolestaan identiteettien katsotaan risteävän. Kuten tästäkin huomaa, feminismin sisällä on useita koulukuntia ja näkemyksiä.
Oma näkemykseni on, että ihmiset hamuavat itselleen valtaa ja resursseja riippumatta ryhmäjäsenyyksistä. Koska olen näin kyyninen, en katso, että feministit muodostaisivat poikkeusta. Teen kuitenkin eroja sen suhteen, onko ihmisen pyrkimyksille oikeutus vai ei. Jos kuurosokea vaatii itselleen parempia tukia, pidän sitä perustellumpana kuin että Anonyymi123 vaatii yhteiskunnalta tukea uuteen jäähalliin.
Intersektionaalisuudessakin on (kärjistetysti) etukäteen päätetty, ketkä ovat uhreja ja ketkä eivät, ja teoriat on sitten rykäisty siihen ympärille. Koskahan intersektionaaliset feministit tajuavat muuten sen, että kun jakaa ihmiset tarpeeksi moneen lokeroon, niin päätyy vääjäämättä yksilöihin? Intersektionaalisuuden lokeroinnissa näkyy myös hauskasti täydellisesti läpi se, kuka tällaisen systeemin on kehittänyt.
Jälkimmäisestä sellainen huomio, että eihän tuo ole ollenkaan feministisesti ajateltu. Hyi sinua, ja samaa mieltä.
Tästä sinällään samaa mieltä. Lisään kuitenkin sen verran, että feministeillä on hyvin vähän painoarvoa julkisessa keskustelussa tai poliittisissa päätöksissä. Esimerkiksi asevelvollisuus on instituutio, jota ylläpitävät suuret ihmismassat ja heidän mielipiteensä. Sieltä sen muutosta koskevan keskustelun pitäisi lähteä, jotta jotain tapahtuisi poliittisella tasolla. Sama pätee koulutuksen epäkohtiin ja syrjäytymiseen.
Pointtini oli tuossa siis se, että odotan (turhaan) sitä päivää, kun feminismin valtavirrassa aletaan ottaa tosissaan sukupuolten väliset erot, ja että tämä ideologia pääsisi myös ryhmäidentiteettihyperventiloinnista yli.
Tuli nyt aika jäsentymätöntä tekstiä, toivottavasti siitä saa selvää.
Sama, sama.
