Kyllä minä sen ymmärrän, jos revisionismi nostaa päätään taiteessa, sillä sen keinoin saadaan erilaisia uusia tulkintoja ja näkymiä esille. Mutta jos tuollainen uuden esiintuominen pitää sisällään päämäärän sensuroida tiukasti kaikkea historiaa, niin tarkoitusperät jäävät ainakin minulta peittoon.
Tietysti suoranaista naisvihaa ynnä muuta voi pitkin kankaita arvostella, mutta kontekstikin pitäisi ymmärtää, jos taiteesta haluaa mitään ymmärtää. Kaikki miesvaltainen ei ole automaattisesti naisvastaista ja tähän voi luetella liudan varmaan kaikenlaisia esimerkkejä ilman tarkoitushakuisuutta. Jos joku sadan vuoden takainen maalaus on karmeaa tulkittavaa, niin kyllä me löydämme vaikkapa elokuvataiteesta jotain, joka saattaa olla enemmänkin kuin karmeaa...
Kevyenä heittona, että jos vaikkapa juuri jossain elokuvassa on karskia, hieman tökeröäkin kieltä tai esitys on ronski vähätellen naista, niin sen voi taidehistoriaa yhtään tuntevat ihmiset kuvitella myös ihan suoraksi kritiikiksi, joka on ollut jo silloin valmistumisen aikaan läsnä. Ehkä se on ollut kiemuraista tai vaikea todeta, koska ei menneeseen aikaan ole välttämättä tajuttu edes ironiasta mitään. Tarkoitus on kuitenkin voinut olla joitain aikaansa sidottuja "luonnollisuuksia" lukuun ottamatta jo luettavissa. Eivät ihmiset "ennen vanhaan" olleet ajatuskyvyttömiä idiootteja.
Taideteos siis on voinut olla läsnä ikään kuin parempaa tulevaisuutta varten, sillä taiteen pitää kasvaa eikä kutistua. Historian pitää olla taiteen puolella, ei sitä vastaan. Kaikki meistä ymmärtävät tämän, mutta osa valitsee kulkemisen vastakarvaan. En tiedä miksi. Eli tuntuu kuin monet pikkusieluiset valittajat ja siis eräänlaiset revisionistit eivät välttämättä ymmärtäisi edes toisinaan kritisoivansa juuri sitä kritiikkiä, jota he itse kuvittelevat harrastavansa.