Tämä intersektionaalinen yleisö lienee vähemmistössä. Edelleen jos näytelmiä aletaan politisoimaan, yleisö kaikkoaa. Taidetta ja viihdettä tehdään suurelle yleisölle, jonka mielipide ei ole sama kuin sekaisin olevien tulevien näyttelijöiden.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kanadan Spengler Cup -joukkueessa Liigasta ja NHL:stä tuttuja nimiäLue lisää »
-
Nuoret Leijonat kohtaa harjoitusottelussa Slovakian – Konsta Helenius sivussa kokoonpanostaLue lisää »
-
HIFK:n Melart ja SaiPan Nikkanen suihkuun ja kurinpitoon päähän kohdistuneista taklauksistaLue lisää »
-
Ilves mursi Ranteen ja kotipelikirouksensa Auroraliigassa − "Etukäteen ei voi pelejä pelata"Lue lisää »
-
Ilves osoitti kuuluvansa parhaaseen A-ryhmään – HIFK kaatui huippuottelussaLue lisää »
-
Jokereita viime kaudella edustanut Olavi Vauhkonen ripustaa hokkarit naulaanLue lisää »
Feminismi – tasa-arvon asialla?
- Viestiketjun aloittaja Runtulin
- Alkaa
- 372 628
- 2 911
Kyllä minä sen ymmärrän, jos revisionismi nostaa päätään taiteessa, sillä sen keinoin saadaan erilaisia uusia tulkintoja ja näkymiä esille. Mutta jos tuollainen uuden esiintuominen pitää sisällään päämäärän sensuroida tiukasti kaikkea historiaa, niin tarkoitusperät jäävät ainakin minulta peittoon.
Tietysti suoranaista naisvihaa ynnä muuta voi pitkin kankaita arvostella, mutta kontekstikin pitäisi ymmärtää, jos taiteesta haluaa mitään ymmärtää. Kaikki miesvaltainen ei ole automaattisesti naisvastaista ja tähän voi luetella liudan varmaan kaikenlaisia esimerkkejä ilman tarkoitushakuisuutta. Jos joku sadan vuoden takainen maalaus on karmeaa tulkittavaa, niin kyllä me löydämme vaikkapa elokuvataiteesta jotain, joka saattaa olla enemmänkin kuin karmeaa...
Kevyenä heittona, että jos vaikkapa juuri jossain elokuvassa on karskia, hieman tökeröäkin kieltä tai esitys on ronski vähätellen naista, niin sen voi taidehistoriaa yhtään tuntevat ihmiset kuvitella myös ihan suoraksi kritiikiksi, joka on ollut jo silloin valmistumisen aikaan läsnä. Ehkä se on ollut kiemuraista tai vaikea todeta, koska ei menneeseen aikaan ole välttämättä tajuttu edes ironiasta mitään. Tarkoitus on kuitenkin voinut olla joitain aikaansa sidottuja "luonnollisuuksia" lukuun ottamatta jo luettavissa. Eivät ihmiset "ennen vanhaan" olleet ajatuskyvyttömiä idiootteja.
Taideteos siis on voinut olla läsnä ikään kuin parempaa tulevaisuutta varten, sillä taiteen pitää kasvaa eikä kutistua. Historian pitää olla taiteen puolella, ei sitä vastaan. Kaikki meistä ymmärtävät tämän, mutta osa valitsee kulkemisen vastakarvaan. En tiedä miksi. Eli tuntuu kuin monet pikkusieluiset valittajat ja siis eräänlaiset revisionistit eivät välttämättä ymmärtäisi edes toisinaan kritisoivansa juuri sitä kritiikkiä, jota he itse kuvittelevat harrastavansa.
Tietysti suoranaista naisvihaa ynnä muuta voi pitkin kankaita arvostella, mutta kontekstikin pitäisi ymmärtää, jos taiteesta haluaa mitään ymmärtää. Kaikki miesvaltainen ei ole automaattisesti naisvastaista ja tähän voi luetella liudan varmaan kaikenlaisia esimerkkejä ilman tarkoitushakuisuutta. Jos joku sadan vuoden takainen maalaus on karmeaa tulkittavaa, niin kyllä me löydämme vaikkapa elokuvataiteesta jotain, joka saattaa olla enemmänkin kuin karmeaa...
Kevyenä heittona, että jos vaikkapa juuri jossain elokuvassa on karskia, hieman tökeröäkin kieltä tai esitys on ronski vähätellen naista, niin sen voi taidehistoriaa yhtään tuntevat ihmiset kuvitella myös ihan suoraksi kritiikiksi, joka on ollut jo silloin valmistumisen aikaan läsnä. Ehkä se on ollut kiemuraista tai vaikea todeta, koska ei menneeseen aikaan ole välttämättä tajuttu edes ironiasta mitään. Tarkoitus on kuitenkin voinut olla joitain aikaansa sidottuja "luonnollisuuksia" lukuun ottamatta jo luettavissa. Eivät ihmiset "ennen vanhaan" olleet ajatuskyvyttömiä idiootteja.
Taideteos siis on voinut olla läsnä ikään kuin parempaa tulevaisuutta varten, sillä taiteen pitää kasvaa eikä kutistua. Historian pitää olla taiteen puolella, ei sitä vastaan. Kaikki meistä ymmärtävät tämän, mutta osa valitsee kulkemisen vastakarvaan. En tiedä miksi. Eli tuntuu kuin monet pikkusieluiset valittajat ja siis eräänlaiset revisionistit eivät välttämättä ymmärtäisi edes toisinaan kritisoivansa juuri sitä kritiikkiä, jota he itse kuvittelevat harrastavansa.
Remy Martin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Mahdetaanko Lämäriä (elokuvaa) uskaltaa näyttää enää televisiosta?
Miksei uskallettaisi?
Väkivallan ihannointia täynnä koko filmi. Kerran myös näytetään tissit koko lailla tarpeettomasti juonen kannalta.
Remy Martin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Kommentti oli tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi. Mutta onhan elokuva nykymittapuun mukaan ihan järkyttävän sovinistinen, dialogista varovaisesti arvioiden 2/3 osa on sellaista mistä tiedostava nykynuori järkyttyy. Elokuvassa on myös ihan aidosti harvinainaisen suorasukainen kohtaus jossa Paul Newmanin esittämä hahmo haukkuu omistajan lasta.
Itse pidän elokuvaa; ja varsinkin sen dialogia; todella hyvänä, mutta minä ymmärränkin että elokuva on aikansa tuote ja sijoittuu varsin maskuliiniseen maailmaan. En ihmettelisi jos vaikka elokuvan esittäminen Ylen kanavalla kirvoittaisi joitain valituksia tiedostavista piireistä.
Elokuvan on kirjoittanut nainen. Yleensä näiden teoksiin kohdistuvien täsmäiskujen todellisena kohteena on kuitenkin sen tekijä, ja millaisiksi nämä aatteen marinoimat feministit hänen motiivinsa kokevat. Kun kirjoittaja on nainen, ja useimmat leffan miehet kuvataan melkoisina idiootteina, se antaa perspektiiviä elokuvan näennäiseen sovinistisuuteen.
Nainen jonka veli pelasi Fighting Saintseissa WHA:ssa tuolloin ja jos en väärin muista, niin kiersi joukkueen mukanakin. Useammatkin elokuvan tapahtumat ja jotkut hahmotkin perustuvat oikeaan elämään.
Suzanne sucks pussy. She's a dyke. I know. I know. A lesbian. A lesbian
Mitens tuo Nelonen Media voi selvitä miesjuontajien irtisanomisesta noin vain? Eikö lakikin sen sano, ettei sukupuoli saa olla määrittelevä tekijä näissä asioissa? Itse olen täysin tasa-arvon ystävä, joten tuollaiset asiat ei saa ymmärrystä ja lakiakin tässä jo käsittääkseni rikotaan..
Tässä kuitenkin on annettu ymmärtää nelosenkin puolelta, että "täytyy" olla naisjuontajia...
Tässä kuitenkin on annettu ymmärtää nelosenkin puolelta, että "täytyy" olla naisjuontajia...
Muistat aivan oikein. Tein kouluaikoina esitelmän Lämäristä. Tuli sukellettua siihen vähän syvemminkin. Varmasti juuri tämän takia lämärin "pukukoppimeininki" tuntuu realistiselta ja samaistuttavalta (vaikka nykypäivänä pukukoppipuhekin on varmasti paljon varovaisempaa).
Tässä yhteydessä en voi olla suosittelematta kirjaa
"The Rebel League: The Short and Unruly Life of the World Hockey Association"
The Rebel League: The Short and Unruly Life of the World Hockey Association - Ed Willes - nidottu(9780771089497) | Adlibris kirjakauppa
nidottu, 2005. Osta kirja The Rebel League: The Short and Unruly Life of the World Hockey Association Ed Willes (ISBN 9780771089497) osoitteesta Adlibris.fi. Ilmainen toimitus yli 39,90 euron tilauksiin. Meillä on miljoonia kirjoja, löydä seuraava lukuelämyksesi tänään! Aina edulliset hinnat...
www.adlibris.com
Kirjassa käsitellään liigan värikkeitä vaiheita mukaanlukien Carlsonin veljesten toilailuita.
Vähän kyllä mietityttää Suomen Kuvalehden logiikka, kun juttu rakennetaan muutaman opettajan kertomuksen varaan. Miksei niitä opiskelijoita haastateltu? Nyt ollaan sen varassa, miten yksittäiset ihmiset referoivat tai tulkitsevat oppilaitaan. Tästä on sitten vedetty dramaattisia johtopäätöksiä, ja kuten olettaa sopii, myös Hesarin Saarikoski on saapunut haaskalle kertomaan Ömeriikan-kokemuksiaan.
Aihe sinällään on kiinnostava, mutta epäilen, että todellisuus on huomattavasti miedompi kuin mitä julkisuudessa nyt käytävä keskustelu.
Aihe sinällään on kiinnostava, mutta epäilen, että todellisuus on huomattavasti miedompi kuin mitä julkisuudessa nyt käytävä keskustelu.
The Nikkari
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Näin se varmaan on. Joskin edes epäily siitä, että opiskelijat pyrkivät kertomaan mitä ja miten heille opetetaan on todella hälyyttävää.
Opiskelijoiden haastatteluille olisi eittämättä kysyntää, mutta enpä nyt ihan tämän tason mietityttämiseen näe tarvetta niiden puuttuessakaan. Jutuissa haastateltu "muutamaa opettajaa" omilla nimillään, joten vaikea uskoa sieltä ihan puhdasta liioittelua tulevan. Varsinkin kun jutun tapaan yhdistetään kontekstiin, jota siis tarjoaa jutussakin mainittu addressipohja, jonka kesäkuussa alle kahdessa viikossa allekirjoitti peräti 1306 taidekorkekoulujen nykyistä ja entistä opiskelijaa. Aika kova luku ottaen huomioon taidekorkeakoulussa opiskelevien määrän.
Aikamoista tykitystä valkoisine haurauksineen ja "valkoisuus positiona" -käänteineen, unohtamatta tietenkään intersektionaalista feminismiä tekijyyden näkökulmasta työkaluna ja lähtökohtana. Kyllä todellisuus taidekorkeakouluissa näiltä osin taitaa vastata aika hyvin opettajien kertomaa ja erota räikeästi keskimääräisestä yhteiskunnasta ja jopa muista yliopistoista.
Näitä "valkoinen hauraus" -termejä laukoessa monelta karkaa tajunnan piiristä se tosiasia, että kyseessä on valkoisen naisen ei-tieteellisessä best-sellerissä keksimä termi, jota esimerkiksi musta kielitieteiden professori McWhorter on voimakkaasti kritisoinut.
White Fragility - Wikipedia
Linguist John McWhorter, writing in The Atlantic, called the book "a racist tract", saying it infantilized and condescended towards black people. He also stated the book was "replete with claims that are either plain wrong or bizarrely disconnected from reality". As examples, he cited DiAngelo's claim that white baseball fans believe that Jackie Robinson was the first Black person qualified to be a Major League player and her claim that in the American higher-education system no one ever talks about racism. He argued that the book contradicts itself about white racial identity and leaves white people with no way to avoid being racist. He further criticized the book for not explaining why or how its instructions will help to accomplish social change.[15]
Niin tämä oli se kirja josta oli hyvä sanoa: "Olen lukenut ja nyt ymmärrän paljon paremmin mustien elämää" joskus ehkä vuosi sitten. Sitten joku meni kysymään muilta kuin valkoisilta mielipidettä kirjasta ja yhtäkkiä se katosi jonnekin. Samalla paljastui kirjoittajan halu myydä jotain suvaitsevaisuus kursseja ihmisille ja yrityksille.
Jep kyseessähän on tosiaan akateemisesta taustastaan huolimatta jonkinlainen antirasistisuuskonsultti, joka on keksinyt erinomaisen myynninedustuskikan. Eräänlaista anekauppaa tuokin, kun kohderyhmä koostuu syntisistä jotka tulevat aina pysymään syntisinä, mutta se on ihan ok eikä tee sinusta pahaa kunhan etsit anteeksiantoa esimerkiksi osallistumalla tälle maksulliselle...
John McWhorterin kritiikki on kokonaisuudessaan luettavissa ao. linkin takaa ja suosittelen sitä lämpimästi ihan jo siitä syystä, että alussa se on otteeltaan analyyttisen objektiivinen ja esittää tiettyjä virheitä ja ristiriitoja melkoisen vastaansanomattomasti, mutta tarjoaa lopussa myös henkilökohtaisen näkemyksen kirjaan yhteiskunnassa ylöspäin liikkuvan keskiluokkaisen mustan näkökulmasta.
The Dehumanizing Condescension of 'White Fragility'
The popular book aims to combat racism but talks down to Black people.
www.theatlantic.com
Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni erinomaisen hyvin tämänhetkinen tilanne, joka kuhisee sekä ammatti- että harrastelijapöyristyjiä.
Eihän varmaan yksikään kaupallisen radion juontaja ole missään vakituisessa työsuhteessa kanavaan? Kaupallisen radion ytimessä on se että kanavien nimiä, sisältöjä ja juontajia voi vaihtaa ihan miten kanavan omistaja haluaa jos vain saa pidettyä taajuuksia.
Remy Martin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko
Olen käsityksessä että veljellä oli myös nauhuri mukana pukukopissa jotta käsikirjoittaja sai mahdollisimman aitoa materiaalia.
Aivan, tuota en tullut ajatelleeksi. Niin se varmaan täytyy mennä, kun mistään ei sen suuremmin ole soraääniä tullut asian suhteen..
Aika hyvin olit hajulla, ainakin tämän Ylen jutun perusteella.
Lehtijuttu teatterikoululaisten herkkähipiäisyydestä tyrmistytti – nyt puhuvat opiskelijat: “Outoja mielikuvia syntyy, kun meitä ei kuulla”
Teatterikorkeakoulun uudesta sukupolvesta alkoi kohu Suomen Kuvalehden artikkelin pohjalta. Julkaistussa jutussa ei ollut yhtään nimellä haastateltua opiskelijaa. Tässä jutussa he pääsevät ääneen.
yle.fi
Luin addressin läpi. En löytänyt siitä kuvailemaasi dramatiikkaa. Pikemminkin näin sen idealistisena toiveena siitä, että ihmisten sosiaaliset valtasuhteet nytkähtäisivät vastakkaiseen suuntaan nykytilanteesta. Paperissahan vedottiin toistuvasti siihen, että pitää ryhtyä toimeen, selvittää, tutkia ja reagoida. Onko tämä nykyajan radikalismia? Kuulostaa pikemminkin Rinteen hallitusohjelmalta.Opiskelijoiden haastatteluille olisi eittämättä kysyntää, mutta enpä nyt ihan tämän tason mietityttämiseen näe tarvetta niiden puuttuessakaan. Jutuissa haastateltu "muutamaa opettajaa" omilla nimillään, joten vaikea uskoa sieltä ihan puhdasta liioittelua tulevan. Varsinkin kun jutun tapaan yhdistetään kontekstiin, jota siis tarjoaa jutussakin mainittu addressipohja, jonka kesäkuussa alle kahdessa viikossa allekirjoitti peräti 1306 taidekorkekoulujen nykyistä ja entistä opiskelijaa. Aika kova luku ottaen huomioon taidekorkeakoulussa opiskelevien määrän.
Aikamoista tykitystä valkoisine haurauksineen ja "valkoisuus positiona" -käänteineen, unohtamatta tietenkään intersektionaalista feminismiä tekijyyden näkökulmasta työkaluna ja lähtökohtana. Kyllä todellisuus taidekorkeakouluissa näiltä osin taitaa vastata aika hyvin opettajien kertomaa ja erota räikeästi keskimääräisestä yhteiskunnasta ja jopa muista yliopistoista.
Toisekseen: mikä on se suuri muutos, joka TEAKin opiskelijoiden lomasta virtaa tuhoamaan yliopisto-opetuksen? Siis jos ajatellaan tuota kohderyhmää, niin eihän se toimi muutenkaan missään laboratio-olosuhteissa, vaan opetus on sellaista, miksi kulloinenkin teatteriväki ja -opettajat sen muovaavat.
Romanikulttuuria ei ainakaan Teatterikorkeakoulussa ole unohdettu toisin kuin addressissa kirjoitetaan. Saihan Veijo Baltzar tilaisuuden tuoda tuota näkökulmaa esille. Kysyttiinkö oppilaiden mielipidettä ennen työsuhteensa purkamista?
Siirrän orastavan feminismikeskustelun tähän ketjuun.
En ole eri mieltä kanssasi. Tätä on tosiaan helppo kannattaa miehenäkin. Ongelma on vain siinä, että kaikilla on oma yksilöllinen tapansa nähdä maailmaa, ja mitä homogeenisempi ryhmä kyseessä, sitä suppeampi käsitys maailmasta, ja vaikeampi nähdä mitä on todellinen tasa-arvo, jossa sukupuolten väliset hyödyt ja haitat ovat todellisessa tasapainossa. Ihmisen on yleisesti ottaen helpompaa nähdä muiden etuoikeudet, kuin omansa - varsinkin jos on mukana ideologisessa painekattilassa, jossa näkemysten diversiteetti on vähäistä.
En myöskään usko siihen, että tasa-arvoa voitaisiin löytää hävittämällä kaikkia sukupuolien tuomia etuja ja haittoja. Ne tulee aina olemaan läsnä. Yksinkertainen esimerkki on sota. Vaikka asevelvollisuudesta intersektoroitaisiin kuinka sukupuoleton, mies tulee olemaan aina enemmän uhrattavissa oleva, kuin nainen, jonka arvo sodanjälkeisissä "synnytystalkoissa" on paljon suurempi kuin miehen.
Mitä sukupuoltenvälisten hyötyjen ja haittojen balanssin löytämiseen tulee, niin nyky-feministien mukaan yhteiskunta on patriarkaattinen järjestelmä, jossa miehet ovat sukupuolensa takia etuoikeutettuja ja heillä on siksi enemmän valtaa kuin naisilla. (Määritelmä lainattu wikipediasta) Ja kun näkee etuoikeuksien tasapainon kallistuvan miesten eduksi, korjausliikkeet ovat yleensä sen mukaisia - oli totuus mikä hyvänsä. Jos siis yhteiskuntamme on oikeasti patriarkaattinen järjestelmä, voi heidän katsoa ajavan tasa-arvoa, mutta jos se ei ole, niin feminismin voi katsoa ajavan epätasa-arvoa. Näin yksinkertaista se toisaalta on.
Myönnän kyllä, että feministit ajavat asioita, jotka olisivat oikeasti korjaamisen arvoisia. He ovat vain väärä ryhmittymä ajamaan niitä. Mielestäni tarvitsisimme sukupuolineutraalia tasa-arvoliikettä, joka pystyisi katsomaan maailmaa useamman näkemyksen kautta.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy