Jotain Ylen radio-ohjelman repriisiä kuuntelin juuri äsken kessulla käydessäni, naisiin tietysti liittyi, naisen asemaan jne.
Jokin helevetin muistometeori iskeytyi nuppiini ja jopa tajuntaani eli:
olen auliisti myöntänyt itseni 'setämieheksi' ja olen myös maalaisyhteisön Yhteiskoulun viimeistä ikäluokkaa.
Eli jotain eliittiä, joka pyrki ja pääsi maksamaan ateriat ja kirjakauppaan tilin luomaan.
Luokalleni tuli porukkaa sivukylistä ja myös ikäluokkaa vanhempia lapsia. Tai olimmehan me jo varmaan jotain yksitoistavuotiaita, isot tytöt kakstoistakin ehkä. No siis neljänneltä tai viidenneltä luokalta eliitiksi kelpuutettuja oppivaisiksi osoittuneita.
Taisi jokaisella viidellä luokalla, meillä oli muuten iso ikäryhmä kai koska juuri se viimeinen yhteiskoulun vuosikurssi, olla tyttöenemmistö. Fiksuja tyttöjä. Ja pojatkin jotenkin valikoituja, papereilla päässeitä.
Ja kyseessä siis yhteiskoulu, ei mikään snobistinen poika- tai tyttölyseo vaan tasa-arvoinen koulutuslaitos.
No niin, tämä radikaali eli konservatiivinen näkökulman heittoni on:
Onko mahdollista, että viimeiset setämiehet arvostavat tyttöjä ja naisia älyllisinä olentoina enemmän kuin seuraavat vuosiluokat?
Pojat olivat puheissaan varsin kohteliaita ja varovaisia lähestymään muutenkin? Tämä voi toki olla pitkälti omaa lälläriyden katkerointia.
Mutta vielä rajumpaa settiä, yleistystä: voisiko olla että peruskoulun myötä, oppilasaineksen ääripäiden tapailuissa, kympin tytöt tunsivat tilansa jotenkin epävarmemmaksi, pojat olivat enemmän nuoria uroksia kuin edellisen ikäluokan rillipäänysvääjät...
Ja tästä on seurannut jokin tyttöjen kuvitelma alistusasemasta.
Luultavasti täysin omiani höpötän, mutta kun ekaa kertaa mieleeni tuli tämä historiatotuus.
Naisten alistettu asema ja feministinen katkeruus luonnonvarana.
Ja koska minä jaksan ihmetellä miten setämiehet eivät muka arvostaisi naisten älyä sitä tavatessaan.
Minä totuin siihen koulussa, normimeininkinä.
