Vihreillä oli kuitenkin siirtymää nuoriin naisedustajiin (Iiris Suomela) ja varapuheenjohtajan valinnassa taisi se sukupuoli vaikuttaa enemmän kuin kompetenssi. Vihreiltä myös muutama "järkevä vaihtoehto" on lähtenyt kävelemään ja puolue on luisunut paljon lähemmäs "Greta-vasuri"-puoluetta kuin Kokoomuksen puutarhasiipeä. Jolloin mielestäni ihan luontevaa että ääniä siirtyy Kokoomukselle.
Olisi hienoa nähdä että yksi "blokki" saisi n. 105 paikkaa (Kokoomus-Persut tai SDP-Vihreät-Vasemmisto), nähtäisiin miten muutoksia tulisi. Käytännössä tuo varmaan tapahtuu Keskustan kuihtumisen kautta. Jos tuosta jakaisi Kepulta 15 paikkaa pois (5-4-3-2-1 jaolla), niin:
Kokoomus 53
Persut 50
SDP 46
Vihreät 15
Vasemmisto 12
Tuossa oltaisiin jo lähellä sitä tilannetta.
Mutta lopuksi vielä, itse toivon etten sitä päivää näe että SDP-Vas-Vih saavat kolmestaan muodostettua hallituksen, pahoin pelkään että sen hallituksen velkapommia ei parilla seuraavalla eduskuntakaudella saada korjattua.
Vihreillä on ainakin kaksi ryhmittymää, joita on muinoin yhdistänyt huoli ympäristön tilasta. Jos puolue palaa takaisin tuttuihin teemoihinsa, voisiko se seuraavissa vaaleissa kaapata paljon ääniä? Toisaalta, oli aika mielenkiintoista, että Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat yhtä suuria tällä hetkellä. Pitäisikö puolueet yhdistää? Nyt kun Li jättää vassarit, joku vetovoimainen pj voisi viedä puolueet yhteen. Toki sitten vassarien rasvanahkainen duunarisiipi jäisi vaille poliittista kotia.
Vihreiden ongelmana on pohjimmiltaan se, että muut puolueet ovat omineet heidän korostamiaan asioita, joten Vihreiden on vaikea erottautua muista puolueista. Ilmastomuutosta vastustavat kaikki, luonnonsuojelu on monen puolueen agendalla, samoin koulutusasiat. Vihreiden kannatuspohja taas tulee hyvin koulutetuilta kaupunkilaisilta ja etupäässä naisilta, joille erilaiset arvokysymykset ovat tärkeitä. Jos taas Vihreät palaavat juurilleen, sekään ei lisää kannatusta merkittävästi. Osa vihreistä on sellaisia, jotka eivät ole multaan koskeneetkaan, vaikka äiti Maa saattaa kuulostaa heistä uskottavalta hypoteesilta.
Vihreistä tekee suhteellisen hyvän hallituskumppanin se, että talous ei koskaan ole erityisesti kiinnostanut vihreää väkeä. Markkinatalous on toiminnan viitekehys, Vihreisiin aikoinaan suunnistaneet stallaritkaan eivät enää vaikuta näkyvästi puolueessa, joten tässä suhteessa Vihreät ovat mukautuvaisia. Toki markkinatalouden pitää vihertyä, mutta aikataulusta ei olla niin tarkkoja. Tuulimyllyjä joka kylään, kyllä lähtee.
Vihreiden pitäisi suunnata katseensa nuorisoon. Huoli ympäristön tilasta voisi taas kiinnostaa nuoria äänestäjiä, ehkäpä ripauksella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostusta. Monelle nuorelle kansalaispalkkakin olisi työnteon sijaan mielenkiintoinen vaihtoehto. Vanhemmat taas nielisivät asian, koska ymmärtäisivät työmarkkinoiden syvällistä muutosta eli työn katoamista. Kansalaispalkka saattaisi yhdistää myös talousliberaalit ja sosialistit yhteisen lihapadan ääreen.
Poliittisen keskustan katoaminen on varsin mielenkiintoista. Olet joko talousliberaali tai valtiososialisti. Keskustan ongelmana on se, ettei se pysty lähestymään edes pikkukaupunkilaisia, koska puolue ei ole sen paremmin arvokonservatiivi kuin -liberaalikaan. Puolue, joka on kaikkien puolella ja jolla ei mitään selkeää viestiä ihmisille, katoaa vähitellen kartalta. Keskusta, joka ei vastusta mitään, ei erotu millään tavalla ja on tunnettu maalaisten puolueena, on todella katoamassa poliittiselta kartalta.
Lisäksi on todettava, että Keskusta on mitä suurimmassa määrin puolivillainen puolue. Jos keskusteluissakin sijoittuu aina puoliväliin, silloin kyseistä kantaa on vaikea hahmottaa. Vastustatko ydinvoimaa: no en, mutta kyllä. Metsänsuojelu: toisaalta kyllä, mutta ei kuitenkaan jne. Keskusta yrittää olla yrittäjän, pienpalkkaisen, maanviljelijän tai virkamiehen puolella: siitä syntyy väkisinkin mielikuva, että puolue on kiinnostunut vain äänistä, kaikki muu politiikka on täysin tapauskohtaista, neuvoteltavissa olevaa. Jos et tiedä, mitä äänestät, silloin ei kannata äänestääkään. Kepuhan oli mukana täsmälleen kahden vastakkaisen ideologian hallituksessa, miten kukaan voi tietää, mitä Kepu ajaa?
Natoratkaisukin oli tyypillistä Kepua, ensin ei, sitten kyllä ja nyt muka puolue olikin keksinyt Naton ennen muita. Silti en itse iloitse Kepun katoamisesta, tarvitaan myös keskivälin asenteita, mutta puolueen on kuitenkin profiloiduttava jossakin suurta osaa ihmisiä kiinnostavassa asiassa.
/img-s3.ilcdn.fi/575287d82cb91f0719b89da01e0c90638149c906e4db99395b232562e422f678.png)
www.iltalehti.fi
