Eduskuntavaalien jälkipuinti on käynnissä, esimerkiksi näin:
Analyysi: Punavihreiden katastrofi ei selity taktisella äänestämisellä
Nuorison äänestyskäyttäytyminen on varsin kiintoisaa, ilmeisesti nuorissa persut ovat se suosituin puolue, ainakin nuorisovaalien mukaan. Seuraavina kokoomus ja SDP. Mitä nuorisovaaleista voi ajatella seuraavalle vaalikaudelle?
Miksi nuori äänestää persuja? Oma selitykseni on valinnan helppous. Persujen äänestäminen ei vaadi mitään henkisiä ponnistuksia. Persut ottavat kantaa asioihin, joista lähes jokaisella on mielipide. Lisäksi puolue voi toimia tietynlaisen kapinan ukkosenjohdattimena: rokotevastaisuus, ilmastonmuutoksen kiistäminen, maahanmuuton vastustaminen. Kun kotona ollaan näistä puhuttu, niin persujen äänestäminen voi toimia myös protestina vanhempien maailmankuvaa vastaan. Persut ovat saavuttaneet aseman, jossa puolue on virallinen protestipuolue. Ja kuitenkin täysin järjestelmään sopeutunut, nimittäin markkinoihin. Muu politiikka on pintakuohua ja niissä persut lautailee.
Toisena on Kokoomus, jonka äänestäminen ei myöskään vaadi erityistä aivokapasiteettia. Puolue hyväksyy talousjärjestelmän ja ottaa sen annettuna. Puolueen kannattajiin kuuluvat kauniit, menestyvät ja hyvin pukeutuvat. Lukiossa on varsin helppoa arvata, kuka voisi äänestää Kokoomusta. Kokoomuksen äänestämisen esteenä taas on se, nuoret havainnoivat hyvin tarkasti oman viiteryhmänsä sosiaalisia eroja ja tietävät, miten näitä eroja korostetaan. Köyhistä oloista tuleva harvemmin samaistuu niihin, jotka lukion pihalla nojailevat mopoautoihinsa. Kokoomus sai vaaleissa myös vielä natolisää, kauanko se sitten kantaa, on toinen asia. Mutta jos sinulla menee hyvin etkä välitä muista p-kaan, Kokoomus on tällaisen tyylitietoisen nuoren valinta.
Kolmantena on SDP. Demarien äänestäminen vaatii jo ajatteluakin, koska demarit ovat vastaan yleistä oikeistosuuntausta. Demari on varmaan kotoa sisäistänyt kaksi ajatusta, hyvinvointivaltion ja heikommista huolehtimisen. Siksi ajatus toisten kukkarolla käymisestä ei tule demarinuoren mieleen. Hän tietysti ajattelee, että kaikkien kuuluu ajatella asioista samaan tapaan. Demarinuoret ovat tavallisia nuoria, mutta allergisia kaikenlaisille väärille asenteille. Erityisesti taistelu oikeudenmukaisuuden puolesta voi toimia kannustimena äänestämiseen. Marin elvytti ukkoutuneet demarit, mutta miten hänen lähtönsä vaikuttaa nuoriin? Siinä on vaikea pulma puolueelle.
Vihreisiin liittyminen vaatii paljon ajattelua ja varmuutta omista mielipiteistään. Vaikka puolueella on periaatteessa erinomainen tarjotin lukionuorelle hyviä ja oikeita ajatuksia, se ei kuitenkaan tunnu sytyttävän nuoria. Oliko Thurnbergin uhraus turha? Mikä nuoria vaivaa, eivätkö he halua pelastaa planeettaa? Tai olisiko potentiaalinen vihreä kyllästynyt perinteiseen parlamentarismiin ja toiminnan hitauteen? Puolue myös vaatii hyvin vahvaa ideologista ymmärrystä maailmasta: olisikohan pojilla kastraatiokompleksi esteenä vihreisiin tulolle? Voi myös olla, että perinteinen hyvin koulutettu Vihreä pitää arvojaan niin itsestäänselvinä, ettei vaivaudu edes äänestämään Vihreitä. Yksi mahdollisuus on sekin, että nuoret ovat kyllästettyjä vihreyteen, jolloin seuraa vastareaktio: saat varmasti vihreät vanhempasi vetämään henkeensä, jos ilmoitat äänestäneesi persuja.
Keskusta on syvässä identiteettikriisissä. Vain nuori, joka ei itsekään tiedä, kuka on ja mitä ajattelee, voisi äänestää kepua. Persut varastivat jopa tavallisuudenkin, edes se ei enää vedä ääniä kepulle. Kepuhan on aiemmin jopa voittanut nuorisovaalit. Kannattaako kepu intersektionaalista feminismiä, maahanmuuttoa, köyhien kurjistamista, ydinvoimaloita, kukaan ei oikeastaan tiedä. Nuori äänestää kepua vain randomina tai sitten, jos on itse maaseudulta ja joskus nähnyt traktorin ehdokkaan pihalla. Kepu tarvitsisi kiinnostavan brändin, mutta Saarikko ei sitä ole, onpahan vain täti, joka paasaa jostakin. Nuori vaatii jotakin perustetta äänestää jotakin vastaan, mutta sitäkään kepulla ei tarjota. Loppukevennyksenä: sote ei tule ensimmäisenä nuorelle mieleen, kun pitää äänestyspäätös tehdä.
Vasemmistoliitto on myös syvässä kriisissä. Ongelmana on se, että vanhat stallarit ovat kohta jo liittyneet Leninin joukkoihin. Tiedostava työväestö katoaa vauhdilla ja pätkätyöläinen saattaa olla todella kypsynyt kaikkeen. Hän ei miellä vassarien ajavan hänen etujaan. Köyhistä oloista tulevia nuoria on Suomessakin paljon, mutta hekään eivät helpolla äänestä vassareita. Ideologia ei kiinnosta, ei halua pysyvästi leimautua luuseriksi tai politiikasta ei vaan koeta saavan mitään lisäarvoa elämään. Lin lopettaminen pahentaa puolueen ahdinkoa. Toista yhtä nuorisollekin ymmärtyvää poliitikkoa on vaikea löytää. Vasemmistonuori on tietenkin tavallinen nuori, joka polkee fillarinromulla kouluun. Mutta se, että tällaisen nuoren saisi äänestämään vassareita, onkin todella vaikeaa. Vassaritkaan eivät enää pyri vallankumoukseen, joten jos systeemi ei muutu, miksi vaivautua äänestämään?
Pienpuolueista ei enempää kommentointia. Jokaisen näiden äänestäminen on jo yksilöllinen valinta.