Asenteesi on populistinen. On helppo vaatia leikkauksia, kun ei tarvitse miettiä niiden vaikutuksia. Esimerkiksi mainitsemasi Sipilän hallitus leikkasi ammattikoulutuksesta, minkä seurauksena kouluista on valmistunut ammattitaidottomia työntekijöitä. Leikkaukset ovat myös aiheuttaneet syrjäytymistä, koska lähiopetuksen vähentäminen ei ohjannut nuoria enää kouluihin, vaan kaduille, ostokeskuksiin ja jäämään kotiin. Mutta pääasia oli, että saatiin leikattua. Seuraavaksi pitäisi sitten leikata näiltä, joista ei leikkausten johtuvan ammattiosaamisen puuttumisen takia ole työelämään. Mutta pääasia on, että saadaan leikata.
IceWalkerin kirjoitus kuvaa hyvin, että talouspolitiikka ei ole kvantitatiivista kamreeripolitiikkaa, vaan koulutuspolitiikkaa, työllisyyspolitiikka, terveyspolitiikkaa, sosiaalipolitiikkaa, turvallisuuspolitiikkaa ym.
On populismia väittää, että leikkauksia ei tarvita. Esimerkiksi odotan mielenkiinnolla mainosta, jossa puolue/ehdokas julkaisee leikkauslistan ja kertoo että näistä ainakin leikkaamme. Populismia? Suosiontavoittelua?
Kaikki valtiontalouteen liittyvät asiat ovat lukuja eli ilmaistaan lukuina. Leikkauksien arvioidut säästöt ovat lukuja, mutta myös vaikuttavuusarviot. Jos arvioidaan, että tiettyä asiaa leikataan vaalikaudella 100M ja sen seurauksena 5-10 vuoden aikavälillä kustannuksia tästä koituu valtiolle 150M, silloin juuri tästä ei kannata leikata, koska tietenkin seuraavaan budjettiin pitää lisätä vähintään tuo summa jne. Kerrannaisvaikutukset pitäisi selvittää ennen leikkauksia.
Tämä ei ole se tapa, miten yleensä leikkauksia tehdään. Puolueet yrittävät etsiä leikkauskohteen, joka sopii heidän äänestäjäkunnalleen, on mahdollisimman kaukana heidän maailmastaan. Kokoomus leikkaa mielellään erilaisista sosiaali- ja terveysmenoista, vasemmisto taas ottaa kohteekseen hyvätuloiset ja osakkeenomistajat ym. Vasemmisto haluaa kiristää ainakin kokonaisveroastetta, kun taas oikeisto suhtautuu tähän nihkeästi, mutta hyväksyy tiettyjen välillisten verojen korotukset pakon edessä. Ja kaikki korottavat tupakan, alkoholin ja kaiken kivan verotusta. Vihreät suorastaan rakastavat polttoaineveroja.
Vihreä siirtymä pitää tehdä, vaikka siitä ilosta maksaisimme metsiemme hiilinielujen vähentymisestä raskaan summan EU:lle eli kaikki se, mitä säästämme, säästyy tuleviin rangaistusmaksuihin.
Se, mistä on syytä olla huolissaan, on tulevan pääministerin henkinen kantti. Luvassa on neljä vuotta silkkaa piinaa, kukaan ei kiitä, jos PM on toimelias ja aikaansaa tehokkaan leikkauslistan ja panee sen toimeen. Voidaan jopa sanoa, että hallituksen onnistuminen mitataan sen epäsuosiolla. Jos PM ei pääse edes Kotilieden erikoishaastatteluun eikä hänen yksityiselämänsä kiinnosta ketään, edes Veitola ei halua nähdä häntä, silloin nostan shamppakaljalasini PM:lle. Olkoon hän kuka hyvänsä.