MiracleFromEast
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Huh helvetti kun on kovaa menoa. Koko bändi ilmiliekeissä, Jonin ääni ja energiataso parasta ikinä missään, ja Tico Torres on jumala, kiitos, aamen.
Eihän Jonilla ollut mitään isompia ääniongelmia vielä alkuvuodesta 2013, jolloin Richie jäi pois...Jos tämä pitää paikkansa, aikalailla itse aiheutettua tuo äänen menetys, ja voi osaltaan olla syynä siihen että Richie jätti bändin omasta aloitteesta 2013, toki muitakin syitä oli kuten rockenroll lifestylen aiheuttamat ongelmat
Jon Bon Jovi blew up his voice in the mid-eighties by booking more shows than his voice could handle and playing too many songs unsuitable for his voice. In the early nineties he'd hired a vocal couch and learned how to sing properly and had started to change vocal melodies when singing the big hits live but then again booked more shows than his voice could handle and refused to adjust the set. In the mid nineties he'd picked up smoking and with every subsequent tour he essentially repeated the same recipe. Record an album in a certain key, go on tour and not being able to do it live, damaging his vocal chords and by the time the tour ends his voice has worsened yet again. By the time the band had done 3 world tours after the release of It's My Life his voice had given in again but instead of cancelling shows when his voice was showing serious wear and tear he constantly did shows anyway further damaging his vocals. 25 years in his career he had to relearn how to sing again but also picked up a drinking habit by downing a few glasses of wine after every show, which also doesn't do your voice any favours. Rumour has it he's had surgery on his vocals in 2016 which went wrong thus resulting in whatever is left now but instead of adjusting the set and make it managable they're still doing the same shows with the same kind of setlists in the same tempo like he did 20 years ago.
Eiköhän olis jätkillä aika pistää pillit pussiin ja nauttia ansaituista eläkepäivistä. 40 vuotta hittejä on jo kiitettävä määrä yhdelle bändille. Bon jovi on tuonut aivan valtavasti iloa ja musiikki on ollut läsnä tärkeissä hetkissä ihmisille ympäri maailman, mutta nyt alkaa olemaan jo aika
We Don't Run akustisena Ukrainan puolesta. Vähän tulee This Left Feels Right mieleen.
Eihän Jonilla ollut mitään isompia ääniongelmia vielä alkuvuodesta 2013, jolloin Richie jäi pois...
Alec John Such on kuollut 70-vuotiaana.
RICHIE SAMBORA Is In Talks With BON JOVI About Reunion: 'We Have To Get Out There And Do It For The Fans'
Richie Sambora says that he is in talks to reunite with BON JOVI for a tour and possible new music. After being unveiled as Jacket Potato on the celebrity show "The Masked Singer", which airs in the U.K. on ITV, Sambora dropped by Absolute Radio for a chat with host Leona Graham. Asked whether...blabbermouth.net
Ritchie on omien sanojen mukaan puheissa tulossa takaisin bändiin.
"We're talking about it. I don't think there's any reason not to at this point."
"Jon was having a hard time with his voice a little bit there and he needed to take a little bit of a breather.
"I don't know when Jon's going to get his voice together and [when the BON JOVI reunion is] going to happen, but we have to get out there and do it for the fans, really. I feel a second obligation."
Richie ollut myös Brittien Masked Singerissä.
Jep mutta kuinka paljon siitäkin on livelaulua edelleen. Mun kuuleman perusteella suurin osa koska kuulostaa aika paskalta määkimiseltä ja pihinältä. Tuskin ne taustanauhat niin paskat on.Olettaisi Jovin ottavan piakkoin käyttöönsä taustanauhat vokaaliensa tueksi. (Livenä toki edelleen vetäisi spiikit ja soittaisi kitaraa.) Paul Stanley luottanut tähän toimintamalliin jo useamman vuoden, eikä suuri yleisö ole juuri asiaa harmitellut, tai edes tiedostanut.
Kyllähän tästä taisi viime vuonna olla jo videoita, kuinka Livin' on a Prayerin aikaan mies oli lavalla selkä yleisöön päin (häpeästä?), samalla kun laulu kuulosti yhtäkkiä selkeästi paremmalta mitä muuten keikan aikana...Olettaisi Jovin ottavan piakkoin käyttöönsä taustanauhat vokaaliensa tueksi. (Livenä toki edelleen vetäisi spiikit ja soittaisi kitaraa.) Paul Stanley luottanut tähän toimintamalliin jo useamman vuoden, eikä suuri yleisö ole juuri asiaa harmitellut, tai edes tiedostanut.
Bandiera oli kyllä Bon Joviin aivan väärä mies alun perinkin. Southside Johnnyn bändissä ukko oli aikoinaan saatanan kova perusrock-rappaaja, jonka soittotyyliin Chuck Berry -henkiset yksinkertaisemmat soolot istuivat kuin viiden metrin halko vanhaan mummoon, mutta Jovissa ne muutaman nuotin bendaukset överillä tremolo-efektillä höystettynä aiheuttivat lähes poikkeuksetta järkyttävää myötähäpeää.Kyllähän tästä taisi viime vuonna olla jo videoita, kuinka Livin' on a Prayerin aikaan mies oli lavalla selkä yleisöön päin (häpeästä?), samalla kun laulu kuulosti yhtäkkiä selkeästi paremmalta mitä muuten keikan aikana...
Minulla on hyllyssä 23 Bon Jovin julkaisua, mukaan lukien kaikki albumit debyytistä This House Is Not for Saleen asti. What About Now oli vielä sellainen levy josta oikeasti pidin, mutta Burning Bridges oli aikamoinen jämäkokoelma, jota ei ole kiinnostanut montaa kertaa kuunnella. This House Is Not for Salea sitten taasen en ole tainnut edelleenkään jaksaa soitattaa koskaan edes kokonaan läpi, vaikka se hyllyssä onkin (ostin, kun tuli hyvä tarjous vastaan). Ja 2020 on jäänyt tämän myötä hankkimatta ja oikeastaan en tiedä olenko kuullut edes mitään sinkkuakaan siltä.
Vaikka Bon Jovi on saanut toki paljon naureskelua osakseen ns. "tyttöjen bändinä", on glam metal aikakautensa huikeaa kamaa kaikille genrestä pitäville ja 90-luvun hard rock -vaiheessa bändin voisi väittää olleensa parhaimmillaan, kun Jonin & Richien lauluäänet olivat ihan huikeassa kunnossa ja musiikkiinsa tuli vielä vähän lisää sävyjä. Crush --> What About Now on sitten askel kevyempään pop rockiin, mutta tuo aikakausi toimii itselleni edelleen, kun sieltä löytyy niin paljon kovia biisejä (ja etenkin Crush on ihan levynäkin todella hyvä). Sitten lähti Richie ja Jonin jo pahasti nasaaliutunut ääni lähti aikamoiseen syöksykierteeseen.
2000-luvun alussa bändi oli vielä kunnon rock-bändi kahdella huikealla rock-vokalistilla. Nykyisellään se "rock" on aika hukassa, vaikka toki ikääntyminen tekee luonnollisesti tehtävänsä. Phil X:t ja Bobby Bandierat* eivät oikein vakuuta, kun vertailukohtana on Richie, vaikka toki Richiekään ei ole enää se Richie joka hän oli 20v sitten. Enpä siis tiedä kuinka paljon Samboran mahdollinen paluu lopulta hommaa enää tässä vaiheessa voisi piristää. Kai se mahdollisuus ainakin olisi, että studiotaikuutta käyttäen saataisiin vielä jotain hyviä biisejä aikaiseksi.
*Kertoo aika paljon miten aktiivisesti on tullut bändiä seurattua What About Nown jälkeen, kun muistin taas nyt Wikipediaa katsoessa, että Bandierahan ei ole ollut bändin kiertuekokoonpanossa 2015 vuoden jälkeen.