Bon Jovi

  • 46 016
  • 185

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Jep. Kyllähän tuo on viimeistään Samboran lähdön myötä ollut enemmän tai vähemmän Jonin soolobändi, jossei jo ollut sitä 2000-luvun comebackin jälkeen. Taisi siinä jossain dokkarissakin olla oikein, että lateli ehdot miten mennään.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Levy levyltä menee koko ajan enemmän iskelmäksi ja mitään säröä tai särmää ei olla nähty aikoihin. Kaiken lisäksi Jonin ääni on ollut irvokasta kuultavaa sen 10 vuotta. Kyllä olisi hallittu ladulta vetäytyminen jo ajankohtaista ollut kauan.
 

BaronFIN

Jäsen
Vähemmän yllättäen ulinaa ensimmäiset kommentit jonkun vanhan julkaistaessa jotain uutta. Ihan sama oliko kyseessä Muse, Metallica, Nightwish, Bon Jovi, AC/DC, niin paskaa sieltä tulee... Ulrich ei osaa enää rummuttaa, Muse ei keksi enää mitään uutta, Nightwish ei ole mitää enää Tarjan jälkeen, Bon Jovi on vanhentunut ja AC/DC on samaa kenguruheviä kuin aina ennenkin.

Tämän ulisemisen jälkeen odotin jotain Lost Highway tason countryfiilistelyä, mutta sieltähän tulikin jatkumoa This House is Not For Sale -soundeille. Limitless kun vedetään keikalla napsun raskaammalla otteella niin jestas. Menee kyllä näinkin.

Lets face it... BonJovi on vetänyt kohta yhtä pitkään kuin Aerosmith ja AC/DC ennen niiden muuttumista Spinal Tapiksi ja kyllä tuo tulee käymään myös tällekin porukalle ellei ole jo käynyt. Jon täyttää kohta 60v. Aika vaan tekee tehtävänsä ja se on karua.

Sambora oli alkoholisoitunut paska ja Helsingin keikalla 2011 taustakitaristit joutui vetämään osan sooloista ja toinen osa meni reisille. En kaipaa hetkeäkään ja hyvä että meni.

Näihin lähtökohtiin nähden Unbroken ja Limitless lupaa vielä yhden kerran BonJovi albumia mistä voi poimia soittolistalleen sen biisin tai pari ja tämän jälkeen sillä ’The best of BonJovi’ -listallani alkaa pituutta olla yli 50 kappaletta mikä on helvetisti enemmän kuin monen muun artistin listoilla.

Juu, olen 80-luvun lapsi ja minun soittolistat ovat bändikohtaisia aivan kuten C-kasetilla. Vanha pieru kun olen.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Vähemmän yllättäen ulinaa ensimmäiset kommentit jonkun vanhan julkaistaessa jotain uutta. Ihan sama oliko....

Niin niin. Eli vanhan sauruksen uudet tuotokset tulee sokeasti ja mukisematta hyväksyä, koska se on vanha. Tämä on klassista fanipoika - puhetta eli vaikka Bruce Springsteen julkaisi Alman kanssa teknolevyn, niin fanipojat näkevät sen vain uudenlaisena modernina Brucena, eivät suinkaan musiikillista identiteettiään kadottaneena ajelehtijana.

Minulle Bon Jovi on yhtä kuin uran varhaisvuosien luomukset. Samasta taikinajuuresta ei tarvitse uutta hoopoa kopiota rakentaa, mutta jos ollaan lähempänä lavatanssia kuin rockia, saanee kritiikin säilää esittää täälläkin.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Minun mielestäni Bon Jovi on 2000-luvulla julkaissut hyviä singlejä, jotka kestävät vertailun vanhempiin klassikoihin koska niistä löytyy joku hyvä koukku tai melodia. Tämä uusi on kuitenkin täysin yhdentekevä jollotus, jossa ei ole mitään tarttumapintaa.
 

BaronFIN

Jäsen
Ehkä Lost Highway ja This left feels right jättivät aikanaan allekirjoittaneeseen sellaisen muistijäljen mihin tämä poppoo kaameimillaan pystyy, että minun korvaani särähtää hieman jos Limitlessin alun Torresin komppia ja bassokuviota sanotaan väsyneeksi. Pojat, te ette nähtävästi ole väsynyttä BonJovia edes kuulleet. Älkääkä tutustuko jos olette onnistuneet skippaamaan.

Mutta ymmärrän kyllä Limitless kritiikin. Eihän tuo nyt paljoa When we were us -kappaleen rakenteesta eronnut ja aikaisemmat kitararevitykset on korvattu Jonin välilaululla, joten on se vaan muuttunut ja vanhentunut. Ja Unbroken on muuten kopio Bells of Freedomista.

Ja voin ihan suoraan tunnustaa, että olen mielelläni BonJovin fanipoika. Ura alkaa Keep the Faithista. Antaa mennä vaan. Menihän Sam ja Dean Impalalla kohti maailmanloppua BonJovin tahtiin.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks

Jon toivoo, että Richie olisi vielä bändissä (ja kunnossa). Kyllähän tuon uuden levynkin kohdalla huomasi, että hieman tylsät ja munattomat kitarat oli vaikka levy muuten oli ihan ok, näin kertakuuntelun jälkeen.

Jon ja bändi myös eilen Colbertin vieraana.







 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuli tuossa Mötley Crüe -ketjua lukiessa mieleen nämä Bonkka-Jonkan viimeisimmät edesottamukset. Eipä ole tämäkään herra enää kovin häävissä kiertuekunnossa tulevaisuutta ajatellen:





Juu, energiaa piisaa ja yleisö on edelleen kiitettävästi messissä keikkojen alusta loppuun, mutta tuo "laulu"... ei saatana.
 

Orvo Muusi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tuli tuossa Mötley Crüe -ketjua lukiessa mieleen nämä Bonkka-Jonkan viimeisimmät edesottamukset. Eipä ole tämäkään herra enää kovin häävissä kiertuekunnossa tulevaisuutta ajatellen:
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.
 
Suosikkijoukkue
SaiPa







2019 ei nyt ihan ole "viimeisimmät edesottamukset". Tässä pari vetoa tältä vuodelta. Tauko kiertueelta ilmeisesti tehnyt hyvää äänelle. Ei se nyt vieläkään aivan napakymppi ole, mutta huomattavasti parempi.


Autotunea on käytetty noissa pätkissä enemmän kuin lääkäri määrää. Tässä yleisönauhoitus Wantedista toukokuulta, samasta tilaisuudesta kuin missä tuo Prayer kuvattiin:



 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.

Juu, eihän tuo ääni ihan priimaa ole ollut enää kohta kymmeneen vuoteen, mutta tuota viimeisten 3-4 vuoden taukoamatonta epävireisyyttä on silti hankala käsittää. Tubessa tuli vastaan These Days ja This Ain't A Love Song Milanosta kesäkuulta 2013; eihän tuo ysäritasoa ole enää tuossakaan, mutta viime vuosiin verrattuna on kuitenkin ihan PIKKASEN eri meininki:




Vrt. München 2019:



 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.

Juu, eihän tuo ääni ihan priimaa ole ollut enää kohta kymmeneen vuoteen, mutta tuota viimeisten 3-4 vuoden taukoamatonta epävireisyyttä on silti hankala käsittää.

Asiaa tässä toverit pulisevat, kyllähän lapsuuden suosikkini ääni on nykyään aivan kuuntelukelvottomassa kunnossa. Tuntuu siltä kuin hänellä ei kerta kaikkiaan happi riittäisi laulamiseen, nykyisellä äänellä ei tosiaankaan kannattaisi laulaa muuta kuin sitä akustista rekkakuskikantria..

Miehen ääni on mielestäni aina sopinutkin kaikkein parhaiten juuri niihin "cowboy-rock" biiseihin. Esimerkkinä herran soololevyllä oleva yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani, Santa Fe. Alla kymmenkunta vuotta vanha liveveto ja alkuperäinen biisi. Live kuulostaa hyvältä juuri tuossa muodossa esitettynä, kun ei edes yritä enää laulaa mitenkään käheän raa'alla äänellä eikä turhaan yritä laulaa noita pitkiä nuotteja, joihin happi ei enää riitä..







 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Meikäläinen on täällä nyt kyllä vähintäänkin puulla päähän lyöty.

Ei tästä bändin viimeisestä aidosti hyvästä/loistavasta kiertueesta voi olla kymmentä vuotta, eihän???





Kolme tuntia ja 30 biisiä eikä tee tiukkaakaan, ai jumalauta... hattu päästä ja R.I.P vaan tällekin mahtavuudelle :(
 

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Asiaa tässä toverit pulisevat, kyllähän lapsuuden suosikkini ääni on nykyään aivan kuuntelukelvottomassa kunnossa. Tuntuu siltä kuin hänellä ei kerta kaikkiaan happi riittäisi laulamiseen, nykyisellä äänellä ei tosiaankaan kannattaisi laulaa muuta kuin sitä akustista rekkakuskikantria..
Pahiten tämä näkyy You Give Love a Bad Name:ssa, missä ei ääni enää riitä entisaikojen tapaan kertsiä laulaessa venyttämään tuota tyyliin: "yoouuuu giiii-iive loo-ooveee a baaad name!". Vaan ne sanat pitää lausua erikseen "you-give-love-a-bad-name"




Siis tuo, tuo videolla olevan bändi ei ole Bon Jovi. Tuo on joku rahnaisten setämiesten halpa ja epävireinen parodia-versio Bon Jovista. Happi ei riitä, Jon ei pysy enää tahdissa, eikä rytmissä mukana, laulaa koko ajan myöhässä ja täysin epävireisesti. Toki ei voi muunkaan bändi virettä ja komppia kyllä kehua.

Kaikkein kamalintahan on, jos käy kuuntelemassa viime vuosien albumeja, niin niissä on käytetty niin paljon autotunea, sun muuta studio-ehostusta, että ei siinä voi enää edes sanoa, että Bon Jovi niitä laulaisi, kun lähes kokonaan tietokoneella tuotettua ja muokattua ääntä.

Tässä on viime vuodelta akustinen veto It's My Life:sta. Tämä hidastempoinen ja rauhallinen biisi vielä menee joten kuten. Samaa mieltä kanssasi, että kyllä rokkikukon aika on jo taakse jäänyttä elämää, mutta jotain tämän tyyppistä "akustista rekkakuskikantria" voisi jopa vielä lähteäkin kuuntelemaan paikan päälle, jonnekin klubille tai baariin. Toki kyllä tässäkin vedossa näkee, että tuskaisen näköistä on, mutta ei ihan niin kamalaa, mitä tuo ylemmän videon rokkikukkoilu yritykset. Toki eihän Bonkkakaan, enää mitään rokkia tee, vaan nuo uusimmat albumit ovat jotain popin/humpan/iskelmän sun muun hötön sekoitusta.


 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Huh huh, nyt jäi tuosta MSG-keikasta kyllä varsinainen The Circle/Greatest Hits -rundin hypetys päälle. Heti perään tuli katsastettua toinen keikka samalta helmi-maaliskuun 2011 jenkkirundilta - sissos saatana jotta muuten kulkeekin ilikeesti:





Plussaa erityisesti Ticon mehevän murakasta virvelisoundista, joka näin yleisöstä kuvatulla bootlegilläkin välittyy kuulijan korviin erinomaisen nautinnollisesti. Pääjehu Jonkkakin käyttää monessa kohtaa vanhaa kunnon raspiaan niin kuin vain hän osasi - esim. Keep The Faith on aivan tautisen kova veto. Rokkenroll.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Eihän sitä voi tietää mistä ja miksi jonkun ääni piiputtaa. Mutta Jon on aina pitänyt itsestään huolta ja varmasti äänestään myös, mutta niin vaan on mailit äänelle tulleet täyteen. Harmi juttu toki, harvalla se toki ehjänä pysyy - Halford, Blackie Lawless ja Dio ovat niitä poikkeuksia. Vince Neil ja Paul Stanley toista äärilaitaa.
 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä
Eihän sitä voi tietää mistä ja miksi jonkun ääni piiputtaa. Mutta Jon on aina pitänyt itsestään huolta ja varmasti äänestään myös, mutta niin vaan on mailit äänelle tulleet täyteen. Harmi juttu toki, harvalla se toki ehjänä pysyy - Halford, Blackie Lawless ja Dio ovat niitä poikkeuksia. Vince Neil ja Paul Stanley toista äärilaitaa.

Jon harrasti tupakoimista ainakin aiemmin, mutta toki keskimääräiseen rock-kukko-ukkoon verrattuna lienee muuten aika terveelliset elintavat olleet.

Stanley ja Bon Jovi menevät samaan kategoriaan siinä kuinka ääni on täysin kadonnut, mutta sanoisin, että Neilin kohdalla kyse tuntuu olevan pitkälti myös suuresta ylipainosta ja sen myötä todella huonosta yleiskunnosta. Jos kaveri on sen verran tuhtina, että jostain hölkkälenkistä on varmasti turha haaveillakaan, niin yritäs siinä sitten laulaa täyspitkä rock-keikka ja liikkua samalla ympäri lavaa. Eihän se kyllä sitä selitä, että miksi mies ei muista edes biisien sanoja jne. Toki eri kategoriaan kuuluvat laulajat muutenkin kyseessä, kun Paul ja Jon ovat olleet parhaimmillaan ihan rock-laulajien kärkikastia ja Vince on Vince (ei minulla mitään ongelmia kaverin huippuaikojen tulkinnan kanssa ole, mutta ei se nyt näihin kahteen muuhun vertaudu).

Sammy Hagar & Glenn Hughes. Siinä pari rock-laulajaa, jotka seitsemänkympin paikkeillakin ovat edelleen kuulostaneet hyvältä, sen mitä on jotain pätkiä livesuorituksistaan kuullut.
 

Outsider

Jäsen
Meikäläinen on täällä nyt kyllä vähintäänkin puulla päähän lyöty.

Ei tästä bändin viimeisestä aidosti hyvästä/loistavasta kiertueesta voi olla kymmentä vuotta, eihän???





Kolme tuntia ja 30 biisiä eikä tee tiukkaakaan, ai jumalauta... hattu päästä ja R.I.P vaan tällekin mahtavuudelle :(


Pitääkin ottaa näiden kehujen takia tämä katseluun jossain vaiheessa. Piti tarkastaa, mutta näköjään ei sentään tällä keikalla tullut oltua paikalla, mutta paria viikkoa myöhemmin 5. maaliskuuta kuitenkin samassa paikassa. Se olikin ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen Bon Jovin keikka itselle, mutta onneksi kerkesi nähdä edes sen kerran.
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
Sammy Hagar & Glenn Hughes. Siinä pari rock-laulajaa, jotka seitsemänkympin paikkeillakin ovat edelleen kuulostaneet hyvältä, sen mitä on jotain pätkiä livesuorituksistaan kuullut.





Sammylläkin alkaa tulla nykyään ikä ja elämäntavat vastaan. Aika paljon pitänyt madaltaa säveltä ja hieman pitää puhua biisiä läpi.

Ehkä Jon voisi vetäistä uuden This Left Feels Right-tyylisen kiertueen. Voisi vedota, että kokeillaan uutta twistiä taas. Tämä Killers coveri ainakin toimii tuolla mies ja kitara tyylillä.



 

ChosenTwo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalaiset NHL:ssä


Sammylläkin alkaa tulla nykyään ikä ja elämäntavat vastaan. Aika paljon pitänyt madaltaa säveltä ja hieman pitää puhua biisiä läpi.

No joo, eihän tuo tosiaan niin kauhean kauniilta enää kuulosta. Toki Sammy on oikeasti jo 73-vuotias, niin eihän se sinällään ole mikään ihme, jos ei enää irtoa kuten aiemmin ja etenkin jos pitää sävellajia laskea. Voisin kyllä vannoa, että olen katsonut viime vuosien aikana mieheltä jotain tuoretta liveä, jossa yllätyin kuinka vahvalta meno edelleen kuulosti. Ehkä olen sitten ollut humalassa? No kuulostaa tuo uusinkin tulkinta joka tapauksessa paremmalta kuin Jon tai Paul.

Olin katsomassa Bon Jovia Ratinalla 2013 ja sehän oli ihan viimeistä aikaa, kun Jonilta irtosi suhteellisen kelvollisesti laulut. Toki verrattuna 10 vuotta aiempaan tilanteeseen (ainakin Crush-rundin tallenteet), jolloin Jon oli edelleen huippuvireessä, oli tasonlasku ollut jo melkoinen. Mutta sen jälkeen sitten meni niin Jonin ääni kuin Bon Jovin musiikki lopullisesti toivottomaan tilaan. Richien lähtö ei toki kauheasti tilannetta auttanut.
 
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pitääkin ottaa näiden kehujen takia tämä katseluun jossain vaiheessa. Piti tarkastaa, mutta näköjään ei sentään tällä keikalla tullut oltua paikalla, mutta paria viikkoa myöhemmin 5. maaliskuuta kuitenkin samassa paikassa. Se olikin ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen Bon Jovin keikka itselle, mutta onneksi kerkesi nähdä edes sen kerran.

Niin, se 5. maaliskuutahan oli tämä kuuluisa keikka, jolla joku paikallinen (?) känniääliö rökelsi about show'n puolessavälissä, kesken äijien akustisen setin, kaljat miksauspöydän päälle ja PA pamahti pariksikymmeneksi minuutiksi totaalisen mykäksi. Tämän lakisääteisen tauon jälkeen meno lavalla vaan kiihtyi entisestään ja äijät paahtoivat loppukeikan niin armottomalla energialla, että huh helvetti:






 

Outsider

Jäsen
Niin, se 5. maaliskuutahan oli tämä kuuluisa keikka, jolla joku paikallinen (?) känniääliö rökelsi about show'n puolessavälissä, kesken äijien akustisen setin, kaljat miksauspöydän päälle ja PA pamahti pariksikymmeneksi minuutiksi totaalisen mykäksi. Tämän lakisääteisen tauon jälkeen meno lavalla vaan kiihtyi entisestään ja äijät paahtoivat loppukeikan niin armottomalla energialla, että huh helvetti:








Juurikin näin. Tämä oli näköjään reissun viimeinen ilta ja kun siitä seuraavana päivänä kerkesi vielä katsomaan miten Rangers kylvetti Flyersin 7-0, niin ihan hyvät muistot jäi.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös