Vähemmän yllättäen ulinaa ensimmäiset kommentit jonkun vanhan julkaistaessa jotain uutta. Ihan sama oliko....
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.Tuli tuossa Mötley Crüe -ketjua lukiessa mieleen nämä Bonkka-Jonkan viimeisimmät edesottamukset. Eipä ole tämäkään herra enää kovin häävissä kiertuekunnossa tulevaisuutta ajatellen:
2019 ei nyt ihan ole "viimeisimmät edesottamukset". Tässä pari vetoa tältä vuodelta. Tauko kiertueelta ilmeisesti tehnyt hyvää äänelle. Ei se nyt vieläkään aivan napakymppi ole, mutta huomattavasti parempi.
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.
Ei se oo vuosiin oikein pystyny vanhempia biisejään esittämään, ääni vaan ei riitä. Vaihtas vain suosiolla semmoseen kitara ja mies tyyliin, se vois vielä mennä. Toki jos yleisölle livenä nuo hitit noin esitettynä kelpaa niin mikäs siinä.
Juu, eihän tuo ääni ihan priimaa ole ollut enää kohta kymmeneen vuoteen, mutta tuota viimeisten 3-4 vuoden taukoamatonta epävireisyyttä on silti hankala käsittää.
Pahiten tämä näkyy You Give Love a Bad Name:ssa, missä ei ääni enää riitä entisaikojen tapaan kertsiä laulaessa venyttämään tuota tyyliin: "yoouuuu giiii-iive loo-ooveee a baaad name!". Vaan ne sanat pitää lausua erikseen "you-give-love-a-bad-name"Asiaa tässä toverit pulisevat, kyllähän lapsuuden suosikkini ääni on nykyään aivan kuuntelukelvottomassa kunnossa. Tuntuu siltä kuin hänellä ei kerta kaikkiaan happi riittäisi laulamiseen, nykyisellä äänellä ei tosiaankaan kannattaisi laulaa muuta kuin sitä akustista rekkakuskikantria..
Eihän sitä voi tietää mistä ja miksi jonkun ääni piiputtaa. Mutta Jon on aina pitänyt itsestään huolta ja varmasti äänestään myös, mutta niin vaan on mailit äänelle tulleet täyteen. Harmi juttu toki, harvalla se toki ehjänä pysyy - Halford, Blackie Lawless ja Dio ovat niitä poikkeuksia. Vince Neil ja Paul Stanley toista äärilaitaa.
Meikäläinen on täällä nyt kyllä vähintäänkin puulla päähän lyöty.
Ei tästä bändin viimeisestä aidosti hyvästä/loistavasta kiertueesta voi olla kymmentä vuotta, eihän???
Kolme tuntia ja 30 biisiä eikä tee tiukkaakaan, ai jumalauta... hattu päästä ja R.I.P vaan tällekin mahtavuudelle :(
Sammy Hagar & Glenn Hughes. Siinä pari rock-laulajaa, jotka seitsemänkympin paikkeillakin ovat edelleen kuulostaneet hyvältä, sen mitä on jotain pätkiä livesuorituksistaan kuullut.
Sammylläkin alkaa tulla nykyään ikä ja elämäntavat vastaan. Aika paljon pitänyt madaltaa säveltä ja hieman pitää puhua biisiä läpi.
Pitääkin ottaa näiden kehujen takia tämä katseluun jossain vaiheessa. Piti tarkastaa, mutta näköjään ei sentään tällä keikalla tullut oltua paikalla, mutta paria viikkoa myöhemmin 5. maaliskuuta kuitenkin samassa paikassa. Se olikin ensimmäinen ja todennäköisesti myös viimeinen Bon Jovin keikka itselle, mutta onneksi kerkesi nähdä edes sen kerran.
Niin, se 5. maaliskuutahan oli tämä kuuluisa keikka, jolla joku paikallinen (?) känniääliö rökelsi about show'n puolessavälissä, kesken äijien akustisen setin, kaljat miksauspöydän päälle ja PA pamahti pariksikymmeneksi minuutiksi totaalisen mykäksi. Tämän lakisääteisen tauon jälkeen meno lavalla vaan kiihtyi entisestään ja äijät paahtoivat loppukeikan niin armottomalla energialla, että huh helvetti: