Onko monelle ylipäätään mitään merkitystä, mikä brändi ja minkä näköinen auto alla? Varmaan kuitenkin valtaosa vain liikkuu paikasta a paikkaan b, sen kummemmin arvottamatta kulkemisen katu-uskottavuutta.
Brändillä ei niinkään, ulkonäöllä sen sijaan on suurikin merkitys. Ei siksi, että muut tykkäisivät, vaan siksi, että sen tulee miellyttää omaa silmää. Sisäpuolelta sitä harvoin näkee, mutta valtaosan ajasta auto tönöttää tuossa talon edessä paraatipaikalla. En mä siinä ihan mitä hyvänsä haluaisi katsella.
Kilometrejä tulee tänä vuonna kertymään n. 45000, joten ajotuntuma ja tietyt lisävarusteet ovat sellaisia, joista en suostu tinkimään. V60, A5, Superb ja nykyinen E-sarjalainen täyttävät omalta osaltani kriteerit. Huoltojen ajan olleista sijaisautoista ei voi sanoa parhaalla tahdollakaan samaa. Ovat toki uutena myös täysin toisen hintaluokan autoja ja ovat ajaneet sen ihan pakollisen asiansa, mutta ei nyt äkkiseltään tulisi mielenkään taittaa näitä metrejä Corollalla, Qashqailla tai Citigolla. Infernaalinen rengasmelu, istuimet puupenkin mukavuudella ja musiikki 1€ hintaisista peltipurkeista ulos. Ajoergonomia luokkaa ”et ole tosissasi” ja ylipäänsä kaikki säädettävyys minimissään.
Toki omat vaatimukset ovat myös sellaisia, ettei tarvitse kuvitellakaan ostavansa uutta, vaan katse kääntyy aina 2-5 vuotta vanhoihin malleihin. Mitään muita ongelmia näiden kanssa ei ole ollut pois lukien Superbin adaptiivinen vakkari, jota ei koskaan saatu sellaiseen kuntoon, että pysyisi päällä koko ajon ajan lämpötilasta riippumatta. Jotainhan se indikoi myös ko. automallien luotettavuudesta ja laadusta, mutta ei brändin laadusta, koska näiltäkin tulee linjastolta ulos melkoista tuubaa toisinaan. On tosin ymmärrettävä, että jos saman valmistajan automalli B maksaa uutena 60k€ ja automalli U 20k€, niin myös laadussa on väkisinkin eroa.