11-vuotiaan Kurt Cobainin suosikkeja olivat Queen, Jimi Hendrix, Led Zeppelin ja — kyllä — Boston, joiden musiikkia hän hankki Columbia Housen levy- ja kasettikerhosta. "Smells Like Teen Spirit" on paljon, paljon velkaa paitsi Bostonille, myös Pixiesille.
Cobainin ja Nirvanan nerokkuus ei ollut todellakaan yksinomaan omassa "luovuudessa" tai "sukupolvensa tuntojen tulkkina toimimisessa", vaikka niitä molempia yhtye toteutti nimenomaan yhdistäessään rock- ja pop-perinteet omaan räyhäkkään ilmaisuunsa.
Cobain oli itse asiassa yllättävänkin laskelmoiva sävellys- ja sovitustyössään, mutta hyvä niin, koska lopputuloksena oli loistavaa musiikkia. Ei se Nirvanakaan tyhjiössä syntynyt, elänyt ja kuollut, vaan oli seurausta intohimoisen ja pop/rock-historian tuntevan miehen tekemisistä. Tämä tosiasia ei tietenkään vähennä Nirvanan arvoa rockhistoriassa lainkaan.
Nirvana onnistui vääntämään Beatles-, Pixies- ja Boston-vaikutteensa omanlaisekseen musiikiksi, eli toteutti komeasti rockmusiikin evoluutiota — aivan kuten Soundgarden päivitti vaikkapa Led Zeppelinin.
Anteeksi luennosta, aihe on vain niin läheinen, rakas ja puhutteleva.