Asia, joka ”avautui” minulle

  • 6 669 660
  • 33 798

Carlos

Jäsen
Ajattelinpa avata tämmöisen aiheen, jossa olisi siis tarkoitus kertoa kokemuksia jostain asiasta jota ei ole koskaan oikein ymmärtänyt, jonka nerous ei ole koskaan auennut, ennenkuin sitten eräänä päivänä tulee se ahaa -elämys.

Minulle tuli tämmöinen tunne eilen iltapäivällä, kun katsoin telkkarin kylkiäisenä saamaani DVD:tä, kuuluisaa musikaalia nimeltä The Sound of Music. Olin nähnyt sen viimeksi joskus n. 10 vuotta sitten, jolloin en oikein ymmärtänyt että miten joku viitsii katsoa sellaista. Kuitenkin ajattelin, että katsotaan nyt pois, jos se olisi vaikka hyvä DVD-kuvanlaadulla ja 5.1 äänellä. Olin vielä sopivan herkässä ja rauhallisessa mielentilassa krapulasta johtuen, joten tilanne oli varsin otollinen tuon 2h 45min pituisen klassikon katsomiseen.

Kävi sitten niin että katsoin koko tuon 2h 45min ruutua suunnilleen monttu auki täysin lumoutuneena, siis tämähän oli kerrassaan upea teos, aivan mahtava! Jokainen minuutti oli täydellistä nautintoa silmälle, korvalle ja mielelle. Jokainen näyttelijä ja näyttelijäsuoritus oli just eikä melkein, jokainen kohtaus oli upeasti toteutettu ja nerokkaasti kuvattu, äänitys ja kaikki niin kohdillaan kuin vain voi olla, maisemat kertakaikkiaan upet, koko paketti pysyi koossa täydellisesti. En muista nähneeni oikeastaan ikinä mitään yhtä taitavasti tehtyä tuotosta, joka olisi alusta loppuun millilleen täyden kympin arvoinen suoritus.

En tiedä mitä meikäläisessä on tapahtumassa, mutta tämä oli upea elämys, kertakaikkiaan mahtava musikaali, mikä siis "avautui" minulle nyt vasta hiukan varttuneemmalla iällä. Jos sitä on aikoinaan paljon kehuttu, niin vasta nyt ymmärrän miksi.
 

Stonecold

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Porukat ovat ihan tukossa...

Vastaavanlainen kokemus on käynyt itselläni sinfoniaorkesterien esittämän musan kanssa. Pienempänä vihasin sitä, kun joka hemmetin aamu äitini kuunteli keittiössä jotain sinfoniaosastoa ja vieläpä kohtalaisen isolla. Päätin tuolloin, että moista tärykalvojen riipimistä en enää koskaan vapaahetoisesti kuuntele.

Mutta kuinkas kävikään. Tästä on n. 5 vuotta aikaa, kun tv:stä tuli joku tällainen radion sinfoniaorkesterin keikka. Jumaleissön! Ilmeisesti mullakin oli "moodi" kohdillaan noin muutenkin ja niin tuli istuttua äimän käkenä koko sen konsertin ajan. Tuollainen isompi orkka kun tuuttasi täydellä tehollaan, niin kylmiä väreitä meni selkäpiissä sitä kuunnellessa. Kipaleista ei ollut hajuakaan, mutta komealta kuullosti. Yhä edelleenkin joskus tulee kuunneltua sopivassa kohdassa samaa tavaraa ja tehoaa lähes samalla tavalla, kuin AC/DC - korkealta ja kovaa.
 

PeteX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Töölön Vesa/Jokerit, Leeds Utd, Only Oranje
Muumijutut ovat aina olleet minulle vastenmielisyyden huippu. Hoitaessani flunssaista tytärtäni olen joutunut samalla perehtymään tähän outoon maailmaan videoiden kautta. Hei, niissähän on sanomaa ja jopa filosofiaa. En vieläkään oikein erota näitä pallopäitä toisistaan, mutta esim. sen lätsäjätkän jutut puree. Olen myös aiemmin pitänyt Muumisatuja liian lällyinä, mutta Muumit ja Pyrstötähti oli tälläiselle scifidikkarille ihan toimivaa tarinaa ja jopa juoni oli jännittävä.
Mitäköhän seuraavaksi, Pokemonit???!!!
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Täältä tulee lisää arveluttavia tunnustuksia. Olin rouvani kanssa katsomassa Titanic-leffaa juuri sen tultua elokuvateattereihin. Valtava hypetys oli nostanut niskakarvat pystyyn ja käytin alkuosan leffasta lähinnä hiljaiseen jupinaan "sokeroitua paskaa", "pitikö tähän vielä ängetä teiniroimanssi" etc. Vaimo oli ihan tippa silmässä, kuten usein minun seurassani, mutta yleensä toisista syistä.

No, leffa ikäänkuin sieppasi mukaansa pala kerrallaan ja lopullisen valaistumisen koin siinä kohdassa, missä pääpari Leonardo ja Kate (hyvät bosat) seisovat takaa kuvattuina laivan keulassa ja Leonardo kajauttaa jotain tämän tyylistä: "I´m on the top of the world". Tiedän, että tämä on toisesta leffasta, mutta siis jotain hienoa kuitenkin. Koko se kuva, tunnelma, valaistus, äänet...ihan saatanan hieno kohta isolta kankaalta tuolloin. Kylmät väreet löi pitkin selkää. Siitä eteenpäin annoin periksi ja jännitin ne loppujutukin ihan kybällä. Jos itkisin leffoissa, olisin itkenyt siinä kohtaa, missä Kate vanhana kuoli ja meni mielikuvissaan taas botskille.

Kyllä, olin kankkusessa. Mahtoiko olla vaikutusta? Jälkeenpäin analysoin viileästi, että kamoon! Onhan Cameron viimeisen päälle ammattimies elokuvakerronnan alueella, Terminaattorit sun muut ovat kelvanneet kummasti. Aika hauska fiilis. Ja nimenomaan yksi hetki, jolloin annoin periksi kun tunnekuohu ylitti järjen. Enkä ole katsonut rainaa sen jälkeen, en aiokaan. Luultavasti minua vituttaa koko leffa nykyisin, mutta haluan säilyttää muiston puhtaana.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Tässä minun tunnustukseni yllättävästä asiasta, joka on saanut minut ällikän lyömäksi: delfiinit!

Aivan niin, delfiinit. Kun menin ensimmäistä kertaa Särkänniemen delfinaarioon silloin noin 4-vuotiaan poikani kanssa, huomasin katsovani vedestä poukkoilevia delfiinejä liikutuksen kyynel silmässäni. En tajua vieläkään miksi ihmeessä lauma temppuilevia vesieläimiä saa minut liikuttumaan. Reaktio nimittäin ilmaantuu joka kerta, kun olen niitä pullonokkia katsomassa.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meitsi ei voinut lapsosena syödä mereneläviä juuri lainkaan. Tai siis kalasta olen aina pitänyt, mutta esim. katkaravut ällöttivät. Mutta sitten noin 14 vuoden iässä olin perheineni Norjassa ja saavuimme Lofootit-saariryhmän pääkaupunkiin Harstadin, jossa isä tuoreita katkarapuja suoraan veneestä. Ne oli yöllä pyydystetty ja sitten keitetty veneessä, josta niitä aamulla myytiin vielä lämpöisinä. Tuskin lienee tarpeen kuvailla tarkemmin tuota taivaallista makunautintoa, mutta sen jälkeen olen kiskonut meren antimia laidasta laitaa hyvällä halulla aina kun on tilaisuus siunaantunut.

Samoin opin joskus syömään pienenä vihaamiani oliiveja ja niitäkin vedän aina kun vaan suinkin. Taitaa tosin olla aika yleistä, että jotkut ruoat eivät lapsena putoa ja sitten niistä alkaakin pitää kuin hullu puurosta. Sillä erotuksella että en vieläkään pidä puurosta.
 

bisnesman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suuria tunteita leffateatterissa

Minullakin on huono tapa liikuttua elokuvissa.
Urani alkutaipaleella tein jonkin verran elokuva-arvosteluja.
Lehdistönäytöksessä sitten mussutin popkornia ja join kolaa, ja välillä piti pyyhkiä silmiä. En itkenyt, mutta pala tuli kurkkuun ja silmät kostui. Leffat kolahti ihan erilailla, kun puolihätäisesti 14" matkatv:stä katsomalla.

Pikkubisnesmanina muistan hyvin käyneeni katsomassa sen leffan, jossa nykyään enemmän hasbeenina tunnettu yksin kotona-tähti Mac....Culkin ja joku pikkutyttö näyttelivät. Tyttöni mun tais olla nimi. Siinä tämä poika sai ampiaisenpiston ja kuoli.
Silloin itkin. Se vaikutti niin voimakkaasti.

Toinen elokuva, joka vaikutti, oli Vesku Loirin näyttelemä "Ulvova Mylläri". Muistan sen kolahtaneen voimakkaasti, ja sen jälkeen en katsonut enää "aikuisten elokuvia", kunnes löysin oikeanlaiset aikuisten leffat. Ne joissa oli tämän meidän rakkaan Penamme kaksoisolento, Ron Jeremy. Sen jälkeen ei mikään ole ollut enää ennallaan!

Lisää elokuva muistoja sit toisella kertaa. Trailerina kerrotaan että Casper-kummitus elokuva 14-vuotiaana oli antoisa monessa mielessä, mutta sen jälkeen tuli ero sen aikaisesta tyttöystävästä. Itse leffasta en paljoa muista..
 

CMX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Detroit Red Wings, Kärpät, HIFK
Minä olen aika kylmä kuin kivi elokuvien yhteydessä, mutta kieltämättä Vihreän Mailin loppukohtaus sai pienen liikuttumisen aikaan.
Myöskin Unelmien Sielunmessun loppukohtaukset saavat palan kurkkuun. Kerrassaan mahtavalla musiikkivalinnalla on myös osuutensa asiaan.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia, mutta ainakin itselläni isäksi tulo taannoin (11v. sitten) muutti jollain tavalla hormonitasapainoani pysyvästi.
Nykyään liikutun niin helposti elokuvissa, että järkytyksekseni huomasin pyyhkiväni silmäkulmasta kyyneleitä katsellessani Hämähäkkimiestä.
 

CMX

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Detroit Red Wings, Kärpät, HIFK
Viestin lähetti Bast
Tässä minun tunnustukseni yllättävästä asiasta, joka on saanut minut ällikän lyömäksi: delfiinit!

Aivan niin, delfiinit. Kun menin ensimmäistä kertaa Särkänniemen delfinaarioon silloin noin 4-vuotiaan poikani kanssa, huomasin katsovani vedestä poukkoilevia delfiinejä liikutuksen kyynel silmässäni. En tajua vieläkään miksi ihmeessä lauma temppuilevia vesieläimiä saa minut liikuttumaan. Reaktio nimittäin ilmaantuu joka kerta, kun olen niitä pullonokkia katsomassa.

Onkos tällä mieltymyksellä jotakin yhteyttä tuohon suosikkijoukkueesi?
 

op777

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juhani Tamminen
Kissaeläimet

Ehkei aivan saman tason valaistuminen kuin muilla, mutta kerron nyt tämänkin.

Syksyllä olin käymässä Korkeasaaressa, ns. Kissojen yössä. Tapahtuma alkaa siinä kymmenen maissa illalla, ja hoitajat käyvät antamassa lihaa eri kissaeläimille n. ½ tunnin välein. Normaalisti päivisin pelkästään makailevat tai muutoin flegmaattiset kisulit ovat kuin toiselta planeetalta.

Illan aikana oli mukava katsella eri eläinten syömistä, tosin joidenkin ihmisten tapa osoitella taskulampulla leijonaa silmiin n. 2 metrin päästä alkoi syödä miestä jossakin vaiheessa.

Illan todellinen tapaus oli kuitenkin tiikerin illallinen. Eläintarhan henkilökunta raijasi tiikerille (joka oli ensin poistunut backstagelle) puolikkaan hevosenruhon tms. joka sidottiin todella paksulla touvilla rungon paksuudesta päätellen n. 1000-vuotiaaseen puuhun.

Sitten tiikeri päästettiin irti.... *USKOMATON* näky katsoa lähietäisyydeltä kuinka iso kissa leikkisästi nappaa kiinni puolikkaasta hevosesta ja alkaa leikitellä sitä niin että se mammuttipetäjä (tms.) johon liha on sidottu on kaatua. Ja kaiken lisäksi selvästi näkee että se vain leikkii...

Koko operaatiota on mahdoton pukea sanoiksi, iso lauma ihmisiä tuijotti tiikerin syömistä lähestulkoon hiiskumatta. En osaa itsekään selittää mitä tuolla hetkellä tajusin - vai tajusinko mitään - mutta lähestulkoon yliluonnollinen kokemus tuollainen luonnon voimannäyte oli.

Jos mahdollista, menkää ihmeessä katsomaan kun Kissojen yö ensi kerran järjestetään.


op777
 

Carlos

Jäsen
Viestin lähetti JHag
Täältä tulee lisää arveluttavia tunnustuksia. Olin rouvani kanssa katsomassa Titanic-leffaa juuri sen tultua elokuvateattereihin. Valtava hypetys oli nostanut niskakarvat pystyyn ja käytin alkuosan leffasta lähinnä hiljaiseen jupinaan "sokeroitua paskaa", "pitikö tähän vielä ängetä teiniroimanssi" etc. Vaimo oli ihan tippa silmässä, kuten usein minun seurassani, mutta yleensä toisista syistä.

No, leffa ikäänkuin sieppasi mukaansa pala kerrallaan ja lopullisen valaistumisen koin siinä kohdassa, missä pääpari Leonardo ja Kate (hyvät bosat) seisovat takaa kuvattuina laivan keulassa ja Leonardo kajauttaa jotain tämän tyylistä: "I´m on the top of the world". Tiedän, että tämä on toisesta leffasta, mutta siis jotain hienoa kuitenkin. Koko se kuva, tunnelma, valaistus, äänet...ihan saatanan hieno kohta isolta kankaalta tuolloin. Kylmät väreet löi pitkin selkää. Siitä eteenpäin annoin periksi ja jännitin ne loppujutukin ihan kybällä. Jos itkisin leffoissa, olisin itkenyt siinä kohtaa, missä Kate vanhana kuoli ja meni mielikuvissaan taas botskille.

Kas vain, en olekaan ainoa! Nimittäin itselläni oli myöskin hyvin pitkälle samantyylinen Titanic-elämys naikkoseni kanssa tuolloin kun tämä leffa ilmestyi, mutta minuun teki vaikutuksen myös se miten tarkasti tämä laiva oli "jälleenrakennettu". Oli tosi hienoa päästä tavallaa näkemään kaikki se mitä se joskus oli ollut.

No, enivei, olimme kahtomassa tätä elokuvaa, ja voin vakuuttaa että olin hyvin "tunteellisessa" tilassa kun pääsin rakennuksesta ulos. Nimittäin noin puoli tuntia ennen loppua Titanicin ollessa matkalla pohjaan, kuului semmoinen pieni *naps*, ja meille kerrottiin että nauha meni poikki, mutte he voivat kyllä kertoa miten elokuvassa käy! Vittu! No ilman muuta, kerro pois, ja pistä kunnolla suolaa sekaan ettei jännitys herpaannu! Perkele! Silloin minnuu korpes niin paljon että oksat pois! Rahat saatiin kyllä takaisin, ja menimme sitten katsomaan sen uudestaan, mutta ei se toisella kerralla enää ollut yhtään niin hienoa, vaikka sitten näki sen lopunkin. Eipä ole juuri koskaan vituttanut yhtä paljon leffasta tullessa.

Paitsi... kun nyt ahaa:sta puhutaan, niin kerrotaan toisenlainen:

Samainen naiseni vonkasi aikoinaan että haluaa mennä katsomaan tämän musikaalin jossa pääosaa näyttelee Björk, Dancer in the Dark. Tiesin että työnnän pääni paskaan, mutta ajattelin että mennään nyt sitten, niin hän ei ainakaan pääse sanomaan että ikinä ei tehdä kuten hän haluaa. Siis leffaan.

Ja mitä koinkaan??? Ko. musikaali oli vielä monin verroin huonompi kuin karmeimmissakaan kuvitelmissani olin kuvitellut! Aaarggh! Ihan oikeasti, kieriskelin tuskanhiessä koko 2 tuntia. Tämä leffa oli jopa niin huono että sillä oli varsin dramaattiset seuraukset. Nimittäin tämän naiseni piti musikaalista vallan mahdottomasti.

No, tämän jälkeen ymmärsimme että emme todellaakaan olleet luodut toisillemme ja päätimme nelivuotisen yhteiselomme noin 2 viikon kuluttua tästä. Menkää muutkin katsomaan ko. pätkä, ainakin minun elämäni muuttui kirjaimellisesti sen takia! :-)
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viestin lähetti Carlos

No, tämän jälkeen ymmärsimme että emme todellaakaan olleet luodut toisillemme ja päätimme nelivuotisen yhteiselomme noin 2 viikon kuluttua tästä. Menkää muutkin katsomaan ko. pätkä, ainakin minun elämäni muuttui kirjaimellisesti sen takia! :-)

Kyseinen raina odottelee tuossa hyllyssä DVD:nä katsojaansa. Tähän saakka olen ylipuhunut puolisoni katsomaan aina jonkun muun leffan tuon sijaan, mutta lähipäivinä sujahtaa Dancer in the dark DVD-soittimeemme. Jännä nähdä, kuinka meidän suhteen käy.
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Matkustaessani Australiaan, tajusin kuinka jumalattoman pieni/suuri tämä pallo jolla asumme on, eli yhtäkkiä sain tämän kotiplaneettamme asetettua edes johonkin mittasuhteeseen. Oli uskomaton tunne nähdä konkreettisesti mm. että kuinka jumalattoman laajat ovat Himalajan vuoristot ja jo Australian koko sinällään yllätti minut. Jotenkin sitä aina ajatteli Australiaa joksikin pikku pläntiksi tuolla jossain kaukana.

Tällaiselle lievästä lentopelosta kärsivälle tuollainen neljän päivän mittainen lentokoneen ahtailla penkeillä kököttäminen ilmakuoppineen, pelottavine äänineen ym. ei ollut mikään maailman rentouttavin kokemus. Menomatkalla olin moneen otteeseen ihan varma, että nyt tuli lähtö, mutta paluumatka menikin sitten jo paljon rennommissa tunnelmissa. Voidaan siis sanoa, että tuo matka myös paransi pienen lentopelkoni.

Matkailu avartaa!
 

Carlos

Jäsen
Viestin lähetti Snakster
Kyseinen raina odottelee tuossa hyllyssä DVD:nä katsojaansa. Tähän saakka olen ylipuhunut puolisoni katsomaan aina jonkun muun leffan tuon sijaan, mutta lähipäivinä sujahtaa Dancer in the dark DVD-soittimeemme. Jännä nähdä, kuinka meidän suhteen käy.

My dear brother,

suosittelen että lähde viettämään jossain välissä "poikien iltaa" jonnekin, ja sano sille puoliskollesi että "sinähän voit vaikka katsoa sillä välin sen Dancer in the Darkiin". Ihan oikeasti, tämä on riskialtis elokuva, todella riskialtis. Nimittäin se on niin huono että normaali mies ei voi olla julkituomatta mielipidettään siitä erittäin voimakkaasti, ja taas moni nainen tästä pitää, jolloin seurauksena on suuri konflikti, jolla voi sitten olla kauaskantoiset seuraukset.

Ja tämä ei ole siis vitsi, ole ihmeessä muualla silloin kun tuo lätty livahtaa koneeseen.
 

Bast

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Trojans, TuTo, Miami Dolphins, FC Inter Turku
Viestin lähetti CMX
Onkos tällä mieltymyksellä jotakin yhteyttä tuohon suosikkijoukkueesi?

Heh heh, ei oikeastaan. Pikemminkin kyse on osuvasta yhteensattumasta.
 

Risa

Jäsen
Suosikkijoukkue
SoJy vuodesta-61, Jokerit 1972-2013; 2022, Україна
Viestin lähetti Bast
En tiedä onko muilla vastaavia kokemuksia, mutta ainakin itselläni isäksi tulo taannoin (11v. sitten) muutti jollain tavalla hormonitasapainoani pysyvästi.

Samaisia kokemuksia täälläkin...

Hämähäkkimiehestä en osaa sanoa, mutta Disneyn piirretyt ja erityisesti Leijona kuningas on aina yhtä kova paikka! Ensimmäisellä katselukerralla yhdessä tyttärien kanssa oli suuria vaikeuksia olla romahtamatta tyystin kohtauksessa, jossa isä-leijona kuolee... Taas pitää nieleskellä...
 
Suosikkijoukkue
TPS
Juu ja tässä vasta lälly: en ole koskaan oikein pitänyt mistään musiikkikonserteista, mutta kerran kolahti. Telkkarista tuli muinaisjäänne Peter, Paul ja Mary. Taivas kun olivat elähteneitä, mutta kaikki ne sävelet sieltä onnellisen lapsuuden 60-luvulta. Katsoin koko ohjelman jotenkin eläen lapsuuttani uudelleen.
Voi paska, olenko minä jo näin vanha?
 

Anton

Jäsen
Ketju alkaa muistuttamaan aiheeltaan enemmän "paras näkemäni leffa" -ketjua, jolle annan oman panokseni.

Upein näkemäni leffa on Kaurismäen versio Juhasta. Raina on itsessääkin hyvä, mutta loistavaksi sen tekivät puitteet. Tapahtumapaikkana oli Sodankylän elokuvafestivaalit, iso sirkusteltta isoine valkokankaineen. Penkit olivat parruista, ilman turhia pehmusteita, ilma kesäinen (ei kylmä vaikka Skylässä oltiinkin) helposti hengitettävissä. Elokuva on mykkäkuva ja musiikin tarjosi livenä Anssi Tikanmäen orkesteri, joka on aina hyvä, mutta tälläkertaa ylitti itsensä.

Pidän itseäni ja paikalla olleita kavereita aika "kovina jätkinä", jotka eivät ihan vähästä hätkähdä. Vaati kumminkin elokuvan jälkeen kävelyä parisataa metriä kaljabaariin ja puoli tuoppia olutta, ennenkuin ensimmäinen meistä sai suunsa auki.

Eli kirjaimellisesti - mykistävä kokemus!
 

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Tässä olis ihan pieni valaistumiskokemus:

Olen aikoinani, ihan vaan asiaa sen enempää ajattelematta, luullut että curry-mauste tehdään jostain yksittäisestä kasvista, vähän niinkuin vaikkapa paprikajauhe. Pari vuotta sitten luin jostain, että curry onkin mausteseos, joka sisältää inkivääriä, kurkumaa, kardemummaa, mustapippuria, korianteria, kuminaa ja caynnepippuria! Ooh, I can see the light! Maailma on pieniä ihmeitä täynnä!
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Minulle avautui eilen se, että Ässissä osataan sittenkin ajatella hieman pidemmälle kuin kuluva kausi loppuun. "Avartava kokemus", sanoi vanhapiika, kun neitsyytensä menetti.
 

King

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Meikäläiselle on tässä juuri viime päivinä avautunut tälläinen asia, kuin Viikate-niminen bändi. Aikaisempia levyjä kuunneltuani, totesin bändin musan olevan täyttä paskaa. Ihmettelin suuresti sitä hypetystä mitä täältäkin sai lukea. Tylsää jumputusta oli vanha tuotanto, nyt sitten päätin ihan vittuillakseni hakea tämän uusimman ja huomasin sitten vielä pitäväni siitä. Kaipa se sitten "avautui" paremmin sitten vähän jälkeenpäin...
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Björk

...tuo islantilainen kidutusväline on kyllä kieltämättä kammottava ilmestys leffoissa. Kiitti vinkistä Dancer in the darkin suhteen, eipä tule kuulumaan meikäläisen katsomiskokemuksiin, vaikka DVD hyllystä löytyykin. Oli mukana eräässä tarjouspaketissa ja rouva on pitemmän aikaa halunnut katsoa sen. Katsokoon vaan, kunhan minua ei sekoiteta siihen soppaan.

Mutta on jotain vieläkin riipivämpää kuin Björk elokuvissa. Nimittäin Björk "laulajana". Huh. Kerran tuli telkkarista joku myöhäisshow, missä tämä taiteellinen "luonnonlapsi" esitti atonaalista mättöään jäljittelemättömällä tavallaan. Tuolloinkin koin valaistuksen: this Bjoerk is no my cup of tea...
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Viestin lähetti Tykki
Tässä olis ihan pieni valaistumiskokemus:

Olen aikoinani, ihan vaan asiaa sen enempää ajattelematta, luullut että curry-mauste tehdään jostain yksittäisestä kasvista, vähän niinkuin vaikkapa paprikajauhe. Pari vuotta sitten luin jostain, että curry onkin mausteseos, joka sisältää inkivääriä, kurkumaa, kardemummaa, mustapippuria, korianteria, kuminaa ja caynnepippuria! Ooh, I can see the light! Maailma on pieniä ihmeitä täynnä!


Oi Suuri Guru!

Langeta katseesi maan matoseen! Anna oppisi raikkampien virtojen valua päälleni. Tahdon saavuttaa kaikki valaistumisen asteet!

Helkkari, eikö se curry muka ole joku itsenäinen mauste. Siis ihan totta, tämän jälkeen sitä katsoo maailmaa aivan toisin.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Seuraava oivallus kertoo enemmän omasta idiotismista kuin jonkin suuren teoksen tai taidemuodon aukeamisesta.

Luin jokin vuosi sitten kuvitteellisesta Yhdysvaltain presidentistä kertovan romaanin "Päävärit". Kirja oli erittäin jees, mutta sitä lukiessani ja sen jälkeenkin mietin vielä pitkään, mikä "pääväri" oikein on? Onko se jokin ammatti (vrt. suutari tai räätäli)? Mitä pääväri tekee eli mitä se päävääminen oikein on? Ovatko päävärit vähän niinkuin todellisia pomomiehiä, presidentinkin yläpuolella?

Vasta muutama vuosi kirjan lukemisen jälkeen iski ymmärrys tsekata asia teoksen alkuperäisnimestä. Jumalauta. "Primary Colors". Tunsin itseni aika tyhmäksi, mikä on fiiliksenä ihan okei sekin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös